Kalanaiset!

...hämmennyn, hymyilen. Vastaavasti taas saatan puhua kuin puuropata, riippuu tilanteesta. Jos ihastuksen kohde tulee yllättäen eteen, hämmennyn totaalisesti ja pasmat menee sekaisin, voi olla että yritän livahtaa tilanteesta. Etukäteen tiettävän tapaamisen osaan ehkä hoitaa rauhallisesti, vaikka sisällä kiehuisikin...tosi vaikea sanoa. Jos nainen on kalamainen, hän on enemmän ujo kuin rohkea, mutta esim itselläni nousumerkki leijona tuo rohkeutta. Toivottavasti oli jotain apua.?

Mullakin on nouseva leijona. :-) Tavallisesti olen rohkea, suora, avoin ja puhelias, myös flirttaillessa. Jos joku tyyppi kolahtaa, voin muuttua varovaisemmaksi ja vakavammaksi enkä välttämättä heitä kevyttä läppää niin paljon. Tavallaan otan muutaman askeleen taaksepäin, olen vähän varuillani. Reaktioni voi riippua jossain määrin tilanteesta: jos olen ihastuksen kanssa kahden kesken, olen ehkä hillitympi - mutta jos olemme esim. ravintolassa/baarissa, olen ehkä enemmän tuossa flirttimoodissa. :-D Luulen sen johtuvan uskaltamisesta: uskallan olla suorempi, kun tiedän olevani "suojassa", mutta kahden kesken taas ottaisin iisimmin, koska sellaisesa tilanteessa joutuu helpommin "vastuuseen" tekemisistään. :-P Myös ihastuksen kohteen persoonallisuus vaikuttaa: puheliaan ja huumorintajuisen miehen kanssa olen itsekin samanlainen... no itse asiassa en kyllä lähde ulos miehen kanssa, joka ei olisi puhelias ja huumorintajuinen. Mutta jos vastapuoli flirttailee, flirttailen minäkin - jos taas vastapuoli on vakavampi, niin sitten minäkin olen varovaisempi flirtin kanssa. Teen siitä silloin hienovaraisempaa. Sekavaa?

Minä ainakin menen ihan hiljaiseksi ja ujoksi jos ihastuksen kohde on läsnä. Sydän rupee hakkaamaan ja saatan olla hieman tolaltani. Punastelen ja yritän hillitä itseäni juoksemasta karkuun.

Varovasti vilkuilen, mutta ei niin että ihastus huomaa! (tai mistäs sen tietää huomaako se vai ei...:p) Ja saatan olla kömpelö ja sähläävä ihastuksen seurassa ja sanat saattaa mennä sekasin. Ja sitten punastelen lisää!

Jos törmään ihastukseen sattumalta niin saatan paeta paikalta nopeasti ja jälkikäteen harmitella menettelyäni.

Haaveiluun uppoaa herkästi useita tunteja päivässä ja muutenkin saatan olla hieman poissaoleva. Ihastuksen seurassa olen kuitenkin tarkkaavaisena ja seuraan ihastuksen käyttäytymistä.

Hmm, vaikea sanoa mitä muutosta käytöksessä tapahtuu, koska olen jatkuvasti ihastunut johonkuhun! :D

Olen nyt tapaillut noin puolisen vuotta erästä miestä ja olen totaalisen ihastunut/rakastunut ja samoin kun muilla niin sekoilen sanoissani, menen aika hiljaiseksi välillä....jännitän ja sekoilen silloin aina pahemmin. ujous iskee tosi pahasti silloin tällöin mutta sanon ja kerron kyllä mitä tunnen toista kohtaan.Se varmaan saa toisen tuntemaan olonsa aika ristiriitaiseksi kun käyttäytyy kun puoli hullu toisinaan mutta jos näyttää kuitenkin tunteensa kunhan alkuun pääsee ja tärkeintä kertoo ne niin kyllä se siitä suttaantuu. Elä ihmeessa luovuta jos tuntuu että kipinä iskee ja kemiat kohtaa...kolahtaa kunnolla.....vaikka et välillä ymmärräkkään tosen käytöstä :)))

Mä ainakin muutun epävarmaksi..
yritän etsiä "oikeita sanoja" ym.
mutta jos ihastus osoittaa myös kiinnostusta
mua kohtaan.. annan mennä!

Jännittynyt, hermostunut...mokaamisen pelko ihastuksen edessä maksimaalinen. Punastelee todellakin. Aloitteen tekeminen jää miehelle, kalanainen ei kestä torjuntaa.

tottamaar sen näkee!! jo kauas!
minulle on se sanottukin, että silmäni loistavat ja naama pojottaa tyytyväisen näköisenä koko ajan. yäk. en kyllä haluaisi sen noin näkyvän, mutta minkäs teet kun oikein rakastuu!!
ja kun kalanainen oikein rakastuu, niin siitä on oksat ja männynkävyt pois. elämä tuntuu soljuvan kuin tanssi. kaikki näyttää ruusunpunaiselta ja ah niin rakastettavalta. silloin voisi pussata vaikka hjallis harkimoa (ei kyllä ikinä muutoin!!).
ruoka ei maistu ja on hiukka levoton olokin... mutta kaiken sen kruunaa kun tietää, että saa rakastamansa miehen rakkautta.
toisin kuin muuta kalanaiset tuntuvat kertoilevan olevansa ujoja, niin sitä en minä todellakaan ole!
vain mielikuvitus on rajana, kun minä tyttö porskutan....
huh, huh. jopas pomppasi. mutta näin oli vuosi sitten, kun rakastuimme. niin vuosi sitten, tarkalleen. nyt kaikki on kuitenkin ohi. mies ei tiennyt itsekään katselisiko maailmaa kirkkain silmin, vai pullonpohjan läpi... sääli, muuten niin hyvä ja rakstettava...yhyy..yhyy...

jos esim. baarissa näen jonkun kiehtovan, tykkään kyllä ottaa kontaktia silmillä, ja harvoin "kalan silmiä" osataan vastustaa.en missään nimessä ole hyökkäävä, paremminkin välttelevä, mut annan vinkkejä siitä, että sinut on huomattu, pallo on heitetty, tartutko syöttiin. eli siis teen tavallaan hienovaraisen aloitteen, mutta odotan miehen jatkavan sitä, jos on kiinnostunut. jos mitään ei tapahdu, okei, en sitten ole hänestä kiinnostava. tai yleensä mies tarttuu syöttiin ja tulee juttusille. sitten kaikki sujuu luontevasti niin kuin tarkoitettu..

ohhoh.. tämähän on ihan tämän kalanaisen vakiintunut puheenaihe josta ystävätkin jaksavat. :)

olen kovin moninainen ihastuessani mutta niinkuin edellinen kirjoittaja sanoi, vinkkiä annan että toinenkin uskaltaisi lähestyä..

itse olin hyvin kiero menetelmissäni. oikeastaan aina. puhuttelen/lähestyn enemmänkin ihastukseni kavereita, etten olisi niin suora. mutta sekin voi koitua ongelmaksi. ihastuksen kanssa usein yritän olla rento ja rohkea ja itsevarma mutta hyvinkin käy sillä tavalla että nopeissa tapaamisissa tai esimerkiksi työpaikan käytävillä kohdatessani olenkin etäinen, ujo ja epävarma (hymyilen kuitenkin)..

vähitellen kuitenkin alan avautua, se on aina kiinnostuksen merkki itsessäni. en koskaan kerro kenellekään miehelle avoimesti itsestäni ellen ole todella ihastunut, sen verran feministinen olen.

eli tsemppiä vain. en tiedä mitä hait, mitä sait vastauksiksi, onnistiko tai mitään.. muttä tällainen on tämä kalat-naikkonen.