Nyt riitti, lopetin

Lopetin

Eräänä kauniina Kesäkuun päivänä matkalla töistä kotiin sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Vanha luokkakaverini Pertti soitteli, viime näkemästä olikin jo kulunut miltei kymmenisen vuotta. Puhelun aikana kävi myös ilmi että Pertti oli muuttanut myös isoon kaupunkiin työn perässä ja kyseli että käytäisiinkö kahvilla joku päivä. Totta helvetissä, mikäs sen mukavampaa kuin vaihtaa kuulumiset ja verestää muistoja, saman kylän poikia kun oltiin.

Muutama päivä myöhemmin tapasimme Helsingin keskustassa erään suuren lehtitalon lasiseinäisen päämajan alakerran kahvilassa. Pertin ehdotus, itse en paikasta juuri perustanut (kallis, tympeä palvelu, kehno laatu) mutta maamerkkinä helpompi kuin: "se paikka joka siitä 100 metriä sinne ja on siellä sen takana heti sen sisäpihan sisäänkäynnin lähellä". Pertillä oli todella tyylikäs puku päällä ja mietin heti että nyt on kylänpojalla onnistanut. Muistelin että hän ei aivan välkyimpiä jätkiä ollut mutta hemmetin mukava. Juttua riitti tottakai monta tuntia. Yleensä en kysele hirveästi mitä kukakin tekee työkseen, missä, palkka jne. mutta Pertti kyseli omistani joihin esitin pakolliset vastakysymykset) jolloin päästiin lopulta syyhyn miksi istuin siinä pöydässä hänen kanssaan. Pertti veti esiin nahkakantisen vihkon ja kysyin "haluatsä kuulla yhdestä jutusta mitä mä oon tänne Helsinkiin tullu tekemään?".

Pertti veti todella hyvät myyntipuheet. Julkaistavan verkkokaupan hinnat tuntuivat uskomattoman halvoilta ja ajattelin että miksi en lähtisi mukaan, noilla hinnoilla voisin pelkästään myydä muutama telkkarin ja olisiin omillani. Myöhemmin tutustuin liiketoimintaan paremmin ja samalla näin hänen ylälinjaansa, jotka olivat kaikki todella mukavia. Loppuen lopuksi starttasin itsekkin 999€ paketilla, johon kuului laukkua, korttia, ID, extran tunnukset ja vaikka mitä. Välillä sattui ja tapahtui: GSM-liittymien myynnissä käyttämämme yhteistyökumppanin ammattitaidottomuus ei vaivannut, äijä vaihtoon vain. Extrakaan ei toiminut vielä pitkään kunnolla, mutta se ei haitannut. Fillaria ei näkynyt, mutta tulihan se vihdoin. Täytyi vain muistaa että firmaa tehdään koko ajan, ei ole valmista yritystä olemassakaan.

Vaivainen viikko tapaamisestani Pertin kanssa olin itse kertomassa epistolaa muutamille tutuilleni. Sain puhuttua toistakymmentä tuttua mukaan, alalinjassani oli loppuvaiheilla liki 30 henkilöä ja alkoi lähestyä verkkokaupan lanseeraus. Sovittelimme katalogimme tulevia anustappeja anal-luben avulla eräässä saunaillassa kun Pertti tuli hyvin sekavan oloisena sisääni ja sanoi: "Ei välttämättä ole kaikkein paras hetki kertoa, mutta tästä ei taida oikeen tulla mitään". En ollut uskoa korviani, kuukausia jankutettu totuus haihtui kuin Pertin heittämä lasti sisääni. Pertti sanoi myös että homma niputetaan jo Tammikuun lopulla etkä kaikkia rahojasi tule koskaan näkemäänkään. Katselin toimintaa hetken ja totesin että paljon puhutut hinnat, tuotteiden laatu, palvelut ovat olleet pelkkää silmänlumetta. Minä, sinisilmäinen hölmö, olin uskonut kaiken ylälinjan sanoman totuutena. Sitä mukaan kuin asioita kyseenalaistettiin, keksittiin mitä ihmeellisimpia meriselityksiä.

"Tutkintapyyntö ja muu hässäkkä alkaa tässä polttelemaan siihen malliin, että johto on todennut jakaa voitot ja pistää puljun nippuun."
- Pertti

Pääsin omilleni, en voitolle. Tappio on kuitenkin päällimmäisenä mielessä ja se on karvas, koska työpanostani vastaavaa palkkaa, jonka sijoitin tähän rahallisesti ja ajallisesti, en saanut.

Pertti, älä kulje yksin ulkona...

Muistakaa siis vielä mukana olevat, Tammikuun event tulee olemaan se viimeinen.