Eipä ole pitkää aikaa siitä kuin hollantilainen homoeksentrikkopoliitikko Pim Fortuyn ammuttiin. Silloin nämä palstat täyttyivät raivoisalla propagandalla, jossa (ääri)oikeistolaiset meuhkaajat sylkivät tulikivenkatkuista pyhää vihaa (ääri)vasemmistolaiseksi leimaamaansa ampujaa kohtaan. Kukaan ei edes odottanut todisteita siitä oliko ampuja todella äärivasemmistolainen (mitään yhteyksiä mihinkään olemassaoleviin poliittisiin ryhmittymiin ei vieläkään ole todettu), vai oliko hän vain yliherkkä turkistarhauksen vastustaja, joka koki tulleensa petetyksi Fortuynin käännettyä kelkkansa turkistarhakannanotoissaan.
Minä olen vähän ihmetellyt, missä nyt viipyy vastavuoroisesti vasemmistolainen huuto ja valitus, kun Ranskan presidentti Chiracia ampui tappo mielessä päästään viksahtanut skinhead-uusnatsi. Nythän vasemmistosympatioita tuntevien pitäisi täyttää palstat kilometrien mittaisilla äärioikeistolaisuuden parjauksilla, mustamaalauksilla, viittauksilla liikkeen synkkääkin synkempään historiaan...
Mutta ei vain kuulu. Johtopäätös?
Joko a) näillä palstoilla ei yksinkertaisesti ole vasemmistolaisia lukijoita/kirjoittajia (mikä voi olla tottakin, kun yleissävy näissä kirjoituksissa on niin leimallisesti oikeistolainen), tai 2) jostain syystä vasemmistolaiset eivät lähde vastavuoroiseen parjauskampajaan, vaikka aihetta olisi.
Voisivatko vasemmistolaiset olla niin fiksuja?
Joka tapauksessa uutisen vastaanotto on ollut hieman vaisua, jos sitä verrataan siihen täysin tosiasioista piittamattomaan uhoon, jota Pim Fortuynin ampuminen ja Ranskan presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle livahtanut Le Pen nostattivat.
No, toisaaltahan pahin hehkutus taisi loppua jo silloin kun Ranskan parlamenttivaaleissa paljastui miten vähän äärioikeistolla on kansalaisten keskuudessa todellista kannatusta.
Minä olen vähän ihmetellyt, missä nyt viipyy vastavuoroisesti vasemmistolainen huuto ja valitus, kun Ranskan presidentti Chiracia ampui tappo mielessä päästään viksahtanut skinhead-uusnatsi. Nythän vasemmistosympatioita tuntevien pitäisi täyttää palstat kilometrien mittaisilla äärioikeistolaisuuden parjauksilla, mustamaalauksilla, viittauksilla liikkeen synkkääkin synkempään historiaan...
Mutta ei vain kuulu. Johtopäätös?
Joko a) näillä palstoilla ei yksinkertaisesti ole vasemmistolaisia lukijoita/kirjoittajia (mikä voi olla tottakin, kun yleissävy näissä kirjoituksissa on niin leimallisesti oikeistolainen), tai 2) jostain syystä vasemmistolaiset eivät lähde vastavuoroiseen parjauskampajaan, vaikka aihetta olisi.
Voisivatko vasemmistolaiset olla niin fiksuja?
Joka tapauksessa uutisen vastaanotto on ollut hieman vaisua, jos sitä verrataan siihen täysin tosiasioista piittamattomaan uhoon, jota Pim Fortuynin ampuminen ja Ranskan presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle livahtanut Le Pen nostattivat.
No, toisaaltahan pahin hehkutus taisi loppua jo silloin kun Ranskan parlamenttivaaleissa paljastui miten vähän äärioikeistolla on kansalaisten keskuudessa todellista kannatusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En näe asiassa mitään suurta oikeiston ja vasemmiston vastakkaisasettelua. Pim Fortuyn ampunut tyyppi ja Jaques Chiraccia tappaa yrittänyt ovat samaa sakkia. Äärioikeosto ja äärivasemmisto ovat samaa sakkia.
Ehkä äärivasemmistolaiset eivät juuri siitä syystä haukkua äärioikeistoa, kun ovat juuri tehneet samoin ja aika tekopyhältä se vaikutaisi...
ääriliikkeiden tai ääri-ihmisten välillä näe, aika paljon saman muotin mukaan on hihhulit puolin ja toisin valettu. Mutta se tekopyhyys... miksi ne Fortuynista mölön nostaneet äärioikeistolaiset eivät tunnistaneet omaa tekopyhyyttään...?