Faktoja keskustelijoille

Viimeaikainen keskustelu näyttää edelleen vellovan Tuomiojan, EU-parlamentin ja Stubbin ympärillä melko sekavana ja jäsentymättämänä. Siksi lienee paikallaan hieman eritellä, mistä on kysymys.

1. Tuomiojan haastattelu

Tuomioja antoi haastattelun, joka julkaistiin TS:ssa ja AL:ssa. Haastattelussa arvioitiin EU:n parlamenttia kriittisesti. Parlamentin toimisto käänsi haastattelun parlamentille tiedoksi, mikä aiheutti keskustelua konservatiiviryhmässä ilmeisesti Stubbin hieman auttaessa asiaa.

Parlamentin puheenjohtajan ja konservatiiviryhmän johtajan reagoinnit julkistettiin Suomessa näkyvästi, mistä seurasi, että sekä päänministeri (puhelinsoitto) että ulkoministeri (tarkentava kirje) reagoivat asiaan välittömästi ja oikaisivat Tuomiojan haastattelun aikaansaamat väärinkäsitykset siitä, mitä linjaa Suomen hallitus ja ulkoministeri EU:ssa ajavat.

Näin siis nopeasti korjattiin haastatelun aiheuttama reaktio EU:ssa, minkä pääministeri ja ulkoministeri hoitivat erittäin taitavsti ja hyvin.

2. varsinainen kohu syntyy nyt

Kun media edellisen jälkeen käsitteli asiaa Suomessa syntyi sekä pääministerille että ulkoministerille ilmeinen tarve ryhtyä vähättelemään ulkoministerin haastattelun aiheuttamia reaktioita EU:ssa. Niinpä Vanhanen ja ilmoittivat Tuomioja hyvin samankaltaisin lausunnoin, etteivät he olleetkaan pyytäneet mitään anteeksi, koska mitään anteeksipyydettävää ei ollut. Heidän saman suuntaisten lausuntojensa mukaan ei itse asiassa EU:ssa ollut edes mitään kohua, vaan "myrsky veilaissa", kun koko kohu johtuikin "kokoomuksen operaatiosta" (Vanhanen) ja "Stubbin aktiivisuudesta (Tuomioja).

3. kohu laajenee

Edellisen jälkeen media on intoutunut käsittelemään kokoomuksen "operaatiota" ja Stubbin aikaansaamaa "kohua" täysin irrallaan siitä, mitä Tuomiojan haastattelu oli saanut aikaan. mukaan on otettu dramaattisia vertailuja "Moskovan korttiin" ja sananvapauteen, on vitattu siihen, että kokoomus olisi nyt se puolue, joka koettaa "Brysselin kortilla" tukkia "toisinajattelijoiden suita", jos joku esittää "EU-kriittisiä mielipieitä".

Tuomiojan haastattelun seurauksista on kotimaan politiikassa tehty taitavasti tehokas lyömäase, jolla käydään taistelua kokoomuksen kasvavaa kannatusta vastaan.

4. Jopa sananvapaus on valjastettu populsimin aseeksi

Poliittisen propagandan ja likasankojournalismin tyypillisin piirre - sananvapau - on myös valjastettu kokoomusta ja stubbia vastaan väittämällä, että "operaation" tarkoituksena on estää EU-vastainen kritiikki ja saada "asiallisen kritiikin esittäjille EU:n tuomio. Tässähän on selvää analogiaa Kekkosen ajan syytöksiin. Kokoomukseen kohdistettuina ne näyttävät olleen niin herkullisia, että media on mennyt spekulointiin mukaan kommentoimaan "kokoomuksen sisäpolitiikkaa" ja jopa "Stubbin tukea Niinistölle", jotka media sitten vahingoniloisesti on leimannut "epäonnistuneeksi yritykseksi".

Tatavasti junaiultua touhua tämä on, mutta ei kokoomuksen, vaan mitä ilmeisimmin SDP:n taholta, jossa keskusta ja vanhanen on valjastettu ns. presentteriksi tuomaan julki käsitys, että "ei siellä mitään hämminkiä olisi ollut, ellei kokoomus olisi sotkenut".

Tämän ja kokoomuksen palstan keskusteluja lukiessani olen tullkut siihen johtopäätökseen, että asian alkuperäinen sisältö (Tuomiojan haastattelu seurauksinaan) on haudattu ja siirrytty suurella innokkuudella siihen, mihin SDP ja keskusta ovat halunneetkin asian siirtää, eli kokoomuksen ja Stubbin parjaamiseen, jolloin se unohtuu, että tuomioja oli haastattelussaan harkitsematon, minkä pääministeri joutui hieman nolosti korjaamaan, ettei vahinko olisi laajentunut.

Kun tässä on asioiden koko tausta, niin ehkä se selventää myöhempää keskustelua, jolloin kannattaa pitää kielessä, keskustelemmeko Tuomiojan haastattelusta vai kepun ja SDP:n kokoomusvastaisesta kampanjasta.