Rv 30 menossa ja silti pelkään kovin ,että jotain aivan kamalaa tapahtuu. Tahdon vain pienokaisen syliini!!!
En oikein tiedä edes mitä kirjoittaa, olo on niin herkkä näiden pelonsekavien tunteiden keskellä.
Miten te muut jaksatte?
En oikein tiedä edes mitä kirjoittaa, olo on niin herkkä näiden pelonsekavien tunteiden keskellä.
Miten te muut jaksatte?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tänään tasan 31 rv ja kyllähän sitä odottaa jo tosi kuumeisena et masuasukki ulostautuisi. Sanotaan et kaikki pelot ja huolet on ihan normaalii valmistautumista äitiyteen ja plaa plaa. Ei niille silti voi mitään et ne aina välissä vaivaa mieltä.
Mä yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista miehehn kans kahden (esikoista odotan) ja jotain pientä aina valmistella vauvaa varten. Ehkä se et käyn vielä töissäki saa ajatuksia muualle. No sit ku jään lomalle ajattelin oikein paljon kylästellä ku näin vuorotyöläisenä siihen ei hirveesti jaksa panostaa.
Kyllä se sieltä tulee :) Oikein paljon jaksamista ja ihanaa odotusta sulle ja kaikille muillekin joulutähden saajille! Tää on niin ainutlaatuista et tästä toivottavasti pystyvät kaikki jossain määrin nauttimaan :)
Kyllä tässä mielialat tekee semmosia temppuja, että kaikki pelottaa välillä!
Mutta ei syytä huoleen! Ota vaan rennosti ja jätä ne ilkeät ajatukset pois! Kyllä kaikki hyvin sujuu! Et joudu enään kauaa odottelemaan!
Hei! eipä voida hyvin täälläkään. Menetimme lapsemme synnytyksessä pääsiäisenä. En tule helposti raskaaksi, joten ehkäisyä emme käyttäneet, ei myöskään seksi paljoa kiinnostanut. No, juhannuksena sitten huomasin, ettei kuukautisia kuulu. Nyt on 21 (yllätys)raskausviikkoja takana. ARVAA VAAN PELOTTAAKO ETTEI SAADA TÄTÄKÄÄN LASTA!!! ! "Ikäeroa" synnytyksessä kuolleeseen veljeen tulee olemaan vain 11 kuukautta. Päivä kerrallaan ja hetki vain! Tsemppiä meille molemmille. Kun ahdistaa ja pelottaa, puhu tai kirjoita se auttaa, ainakin hetkellisesti
varmaan kauheeta menettää oma lapsi, mutta viestisi ei varmasti ainakaan helpottanut alkuperäisen kirjoittajan pelkoja.
Älä pelkää. Mua pelottaa enemmän, että osaanko mie kylvettää ja vetää kaula-aukot pään läpi niskoja katkaisematta...
Ne on vaan ne hormoonit. Mene ulos kävelemään, nauti raikkaasta ilmasta, tapaa ystäviä, yritä unohtaa koko asia. Kaikki tulee menemään ihan hyvin, usko pois.
Mulla viikko 31 meossa, ja paniikki päällä. Liikkuuko, voiko hyvin, syntyykö liian aikaisin, liian myöhään....sitä ei voi käsittääkään kuinka ihme pelkoja sitä kyhää päänsä sisälle. nyt vielä todettiin raudan ja b12 vitamiinin imeytymishäiriö ja puute, ja pelottaa vielä enemmän. Joulu tuntuu olevan yhtä kaukana kuin joskus lapsena pukkia odotellessa. tsemppiä.