miehelläni on juuri todettu parkinson, suht nuorena eli alle 50 v. oireita on ollut joitain vuosia, mm. käsi ei toimi niinkuin pitäisi. kuinka kauan olet (sinä tai parkinsoniin sairastunut läheisesi) ollut työkykyinen diagnoosin jälkeen, montako vuotta? ja mitä sitten tapahtui, sairaseläkekö? oliko hankalaa saada eläkepäätöstä vai kävikö helposti?
kuinka kauan työssä parkinson-diagnoosin jälkeen?
eeva s.
7
6595
Vastaukset
- eläkkeellä
Nuori parkinsoni vielä minäkin. %-vuotta olin diagnoosista vielä työ elämässä.
Eläke tuli yllätyksekseni muutamassa kuukaudessa.
Eläkkeelle pääsy tai joutuminen (aivan miten sen jokainen itse kokee)on henkilön sen aikaisesta Parkinsonin taudin tilanteesta kiinni sekä siitä mitä työkseen tekee ja kuinka siinä pärjää. Kaikki on siis yksilöllistä.
Työssä kannattaa kuitenkin olla niin pitkään kuin itsestä siltä tuntuu. - vuodesta 1998
Minulla todettiin vasemman puoleinen Parkinson 49-vuotiaana v.1998. Olen aina liikkunut paljon ja kun vasemman käden myötäliike oli puutteellinen, niin vuoden tutkimusten jälkeen parkinson todettiin. Ties kuinka kauan oli muhinut.
Sairaslomalle jäin elokuussa v.2004 ja työkyvyttömyyseläkkelle siitä vuoden päästä, eli elokuu v. 2005.
Eläke oli helppo saada. Sain Neurologin ja työterveyslääkärin lausunnot, eikä KELA riidellyt yhtään,vaan sain eläkkeen heti.
Olin töissä 7 vuotta toteamisen jälkeen ja ehkä vuosi tai kaksi olisi vielä mennyt, mutta halusin jäädä pitämään itsetäni huolta.
Olen suhteellisen hyvässä kunnossa. Pyrin n 5x/vkossa jumppaamaan ja lenkkeilemään ja nostan myös 1 1/2 kg puntteja lihasvoiman yllä pitämiseksi.
Tänä kesänä olen hieman "lintsannut" jumpasta ja kävelystä ja se kyllä tuntuu heti lihaksissa.
Suosittelen KELA:n tai RAY:n järjestämiä ja kustantamia sopeutumisvalmennus kursseja. Itse sain sieltä paljon tietoa ja ohjeita, esim. henkilökohtaisen jumppaohjeen.
Toivottavasti tästä selvisi jotain, vaikka Parkinson on hyvin yksilöllinen sairaus.
Toivon miehellesi hyviä hetkiä kaikesta huolimatta.
Lämmöllä, Kanssa-sisar
Ps. Parkinson-kerhoista saa hyvää vertaistukea halutessaan.- eeva s.
täytynee mennä sopeutumisvalmennukseen, sen verran karmea tää tilanne on. ensi viikolla menen ainakin psykiatr. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan.
- eläkkeellä
eeva s. kirjoitti:
täytynee mennä sopeutumisvalmennukseen, sen verran karmea tää tilanne on. ensi viikolla menen ainakin psykiatr. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan.
Kun minä sain tietää sairastavani Parkinsonin tautia en järkyttynyt mitenkään vaikka olin alle nelikymppinen.
Menin muutaman vuoden päästä sopeutumisvalmennus kurssille ilman puolisoa. Kurssilla oli miehiä sekä naisia. Osalla oli puoliso mukana, ne kaikki olivat miehiä joilla vaimot mukana. Tein sellaisen havainnon että rouvat olivat eniten hoitoa tarvitsevia, sekä omasta mielestään, että muidenkin. Rouvat halusivat hierontaa ym. mukavuus hoitoja.
Mielestäni hoitoja heille tarvittiin, mutta toisenlaisia, siis kesksteluja yms.
Välillä tuntui siltä että kurssi oli vain omaisten.
Rouvien mielestä oli raskasta olla Parkinsonin puolisona.
Onkohan niin, että rouvat olivat ottaneet liian tarkkaan avustajan roolin ja avustavat miehet huonoon kuntoon.
Nainen joka saa tietää olevansa Parkinson jatkaa samalla tyylillä kodin ja mahdollisten lasten ja kotieläinten hoitoa, käy ehkäpä vielä töissäkin.
Parkinsonin tauti ei yleensä ole moneen vuoteen este tehdä sitä ja tätä, ainoastaa hidaste. Kun työelämässä ei enään jaksa/pysty on aika hellitää. Ja, taas jaksetaan monta vuotta kotona.
Itse pyrin elämään mahdolisimman vähän herra Parkinsonin kanssa. Toisin sanoen, ajattelen asiaa vähän, enkä vapaa-ajallani vietä aikaani tämän ikävän herran seurassa.
Pahempiakin sairauksia on olemassa. - Auki
eläkkeellä kirjoitti:
Kun minä sain tietää sairastavani Parkinsonin tautia en järkyttynyt mitenkään vaikka olin alle nelikymppinen.
Menin muutaman vuoden päästä sopeutumisvalmennus kurssille ilman puolisoa. Kurssilla oli miehiä sekä naisia. Osalla oli puoliso mukana, ne kaikki olivat miehiä joilla vaimot mukana. Tein sellaisen havainnon että rouvat olivat eniten hoitoa tarvitsevia, sekä omasta mielestään, että muidenkin. Rouvat halusivat hierontaa ym. mukavuus hoitoja.
Mielestäni hoitoja heille tarvittiin, mutta toisenlaisia, siis kesksteluja yms.
Välillä tuntui siltä että kurssi oli vain omaisten.
Rouvien mielestä oli raskasta olla Parkinsonin puolisona.
Onkohan niin, että rouvat olivat ottaneet liian tarkkaan avustajan roolin ja avustavat miehet huonoon kuntoon.
Nainen joka saa tietää olevansa Parkinson jatkaa samalla tyylillä kodin ja mahdollisten lasten ja kotieläinten hoitoa, käy ehkäpä vielä töissäkin.
Parkinsonin tauti ei yleensä ole moneen vuoteen este tehdä sitä ja tätä, ainoastaa hidaste. Kun työelämässä ei enään jaksa/pysty on aika hellitää. Ja, taas jaksetaan monta vuotta kotona.
Itse pyrin elämään mahdolisimman vähän herra Parkinsonin kanssa. Toisin sanoen, ajattelen asiaa vähän, enkä vapaa-ajallani vietä aikaani tämän ikävän herran seurassa.
Pahempiakin sairauksia on olemassa.Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi. Itse olen 47 v ja sain parkinson dg:n vasta viikko sitten. En halua jäädä sairauteeni muhimaan vaan haluan jatkaa työelämässä niin kauan kuin pystyn mutta en yhtään enempää. Haen sopeutumisvalmennukseen heti kun mahdollista ja toivon tutustuvani positiivisiin parkinsonia sairastaviin. Sinunlaisesi ihmiset antavat voimia myö muille ja näin haluan itsekin jatkossa. toivon vain että lääkkeet sopivat ja saan mahdollisimman kauan vielä olla liikkeellä. kiitos sinulle!
- Kirjailijaksi
Auki kirjoitti:
Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi. Itse olen 47 v ja sain parkinson dg:n vasta viikko sitten. En halua jäädä sairauteeni muhimaan vaan haluan jatkaa työelämässä niin kauan kuin pystyn mutta en yhtään enempää. Haen sopeutumisvalmennukseen heti kun mahdollista ja toivon tutustuvani positiivisiin parkinsonia sairastaviin. Sinunlaisesi ihmiset antavat voimia myö muille ja näin haluan itsekin jatkossa. toivon vain että lääkkeet sopivat ja saan mahdollisimman kauan vielä olla liikkeellä. kiitos sinulle!
Kävin hermoratatutkimuksissa, kuntoutin jäätynyttä olkapäätä, varpaat kramppaili jne... Sitten menin neurologille, hän tokaisi:"Asia on selvä,sinulla on Parkinsonin tauti." Olin kuin puulla päähän lyöty. Tauti todetaan vasta kun se on jo aika pitkällä. En jaksa enää työntekoa, jossa pitää olla monessa eri moodisssa lyhyin aikavälein. Luovuus on tallella mutta asiakaskäynnit ei onnistu. Haluaisin eläkkeelle tai downshiftata ammatillisella tasolla. Ongelmat ovat fyysisiä (hidas kirjoitus, kävely). Henkinen kapasiteetti on tallella. Tällaisena ei voi esiintyä.
- M.J.N
Kirjailijaksi kirjoitti:
Kävin hermoratatutkimuksissa, kuntoutin jäätynyttä olkapäätä, varpaat kramppaili jne... Sitten menin neurologille, hän tokaisi:"Asia on selvä,sinulla on Parkinsonin tauti." Olin kuin puulla päähän lyöty. Tauti todetaan vasta kun se on jo aika pitkällä. En jaksa enää työntekoa, jossa pitää olla monessa eri moodisssa lyhyin aikavälein. Luovuus on tallella mutta asiakaskäynnit ei onnistu. Haluaisin eläkkeelle tai downshiftata ammatillisella tasolla. Ongelmat ovat fyysisiä (hidas kirjoitus, kävely). Henkinen kapasiteetti on tallella. Tällaisena ei voi esiintyä.
Kuka oli lääkärisi, mistä päin Suomea? Olisi hyvä päästä samantien hyvälle neurologille. Kiitos sinulle vastauksesta:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2123946Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii642508Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava3922326- 472243
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua321531Muutama kysymys ja huomio hindulaisesta kulttuurista.
Vedakirjoituksia pidetään historiallisina teksteinä, ei siis "julistuksena" kuten esimerkiksi Raamattua, vaan kuten koul5151295Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em931271- 561267
- 721196
Jumala puhui minulle
Hän kertoi sinusta asioita, joiden takia jaksan, uskon ja luotan. Hän kuvaili sinua minulle ja pakahduin onnesta kuulles1251146