miehelläni on juuri todettu parkinson, suht nuorena eli alle 50 v. oireita on ollut joitain vuosia, mm. käsi ei toimi niinkuin pitäisi. kuinka kauan olet (sinä tai parkinsoniin sairastunut läheisesi) ollut työkykyinen diagnoosin jälkeen, montako vuotta? ja mitä sitten tapahtui, sairaseläkekö? oliko hankalaa saada eläkepäätöstä vai kävikö helposti?
kuinka kauan työssä parkinson-diagnoosin jälkeen?
eeva s.
77015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nuori parkinsoni vielä minäkin. %-vuotta olin diagnoosista vielä työ elämässä.
Eläke tuli yllätyksekseni muutamassa kuukaudessa.
Eläkkeelle pääsy tai joutuminen (aivan miten sen jokainen itse kokee)on henkilön sen aikaisesta Parkinsonin taudin tilanteesta kiinni sekä siitä mitä työkseen tekee ja kuinka siinä pärjää. Kaikki on siis yksilöllistä.
Työssä kannattaa kuitenkin olla niin pitkään kuin itsestä siltä tuntuu.
Minulla todettiin vasemman puoleinen Parkinson 49-vuotiaana v.1998. Olen aina liikkunut paljon ja kun vasemman käden myötäliike oli puutteellinen, niin vuoden tutkimusten jälkeen parkinson todettiin. Ties kuinka kauan oli muhinut.
Sairaslomalle jäin elokuussa v.2004 ja työkyvyttömyyseläkkelle siitä vuoden päästä, eli elokuu v. 2005.
Eläke oli helppo saada. Sain Neurologin ja työterveyslääkärin lausunnot, eikä KELA riidellyt yhtään,vaan sain eläkkeen heti.
Olin töissä 7 vuotta toteamisen jälkeen ja ehkä vuosi tai kaksi olisi vielä mennyt, mutta halusin jäädä pitämään itsetäni huolta.
Olen suhteellisen hyvässä kunnossa. Pyrin n 5x/vkossa jumppaamaan ja lenkkeilemään ja nostan myös 1 1/2 kg puntteja lihasvoiman yllä pitämiseksi.
Tänä kesänä olen hieman "lintsannut" jumpasta ja kävelystä ja se kyllä tuntuu heti lihaksissa.
Suosittelen KELA:n tai RAY:n järjestämiä ja kustantamia sopeutumisvalmennus kursseja. Itse sain sieltä paljon tietoa ja ohjeita, esim. henkilökohtaisen jumppaohjeen.
Toivottavasti tästä selvisi jotain, vaikka Parkinson on hyvin yksilöllinen sairaus.
Toivon miehellesi hyviä hetkiä kaikesta huolimatta.
Lämmöllä, Kanssa-sisar
Ps. Parkinson-kerhoista saa hyvää vertaistukea halutessaan.
täytynee mennä sopeutumisvalmennukseen, sen verran karmea tää tilanne on. ensi viikolla menen ainakin psykiatr. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan.
Kun minä sain tietää sairastavani Parkinsonin tautia en järkyttynyt mitenkään vaikka olin alle nelikymppinen.
Menin muutaman vuoden päästä sopeutumisvalmennus kurssille ilman puolisoa. Kurssilla oli miehiä sekä naisia. Osalla oli puoliso mukana, ne kaikki olivat miehiä joilla vaimot mukana. Tein sellaisen havainnon että rouvat olivat eniten hoitoa tarvitsevia, sekä omasta mielestään, että muidenkin. Rouvat halusivat hierontaa ym. mukavuus hoitoja.
Mielestäni hoitoja heille tarvittiin, mutta toisenlaisia, siis kesksteluja yms.
Välillä tuntui siltä että kurssi oli vain omaisten.
Rouvien mielestä oli raskasta olla Parkinsonin puolisona.
Onkohan niin, että rouvat olivat ottaneet liian tarkkaan avustajan roolin ja avustavat miehet huonoon kuntoon.
Nainen joka saa tietää olevansa Parkinson jatkaa samalla tyylillä kodin ja mahdollisten lasten ja kotieläinten hoitoa, käy ehkäpä vielä töissäkin.
Parkinsonin tauti ei yleensä ole moneen vuoteen este tehdä sitä ja tätä, ainoastaa hidaste. Kun työelämässä ei enään jaksa/pysty on aika hellitää. Ja, taas jaksetaan monta vuotta kotona.
Itse pyrin elämään mahdolisimman vähän herra Parkinsonin kanssa. Toisin sanoen, ajattelen asiaa vähän, enkä vapaa-ajallani vietä aikaani tämän ikävän herran seurassa.
Pahempiakin sairauksia on olemassa.
Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi. Itse olen 47 v ja sain parkinson dg:n vasta viikko sitten. En halua jäädä sairauteeni muhimaan vaan haluan jatkaa työelämässä niin kauan kuin pystyn mutta en yhtään enempää. Haen sopeutumisvalmennukseen heti kun mahdollista ja toivon tutustuvani positiivisiin parkinsonia sairastaviin. Sinunlaisesi ihmiset antavat voimia myö muille ja näin haluan itsekin jatkossa. toivon vain että lääkkeet sopivat ja saan mahdollisimman kauan vielä olla liikkeellä. kiitos sinulle!
Kävin hermoratatutkimuksissa, kuntoutin jäätynyttä olkapäätä, varpaat kramppaili jne... Sitten menin neurologille, hän tokaisi:"Asia on selvä,sinulla on Parkinsonin tauti." Olin kuin puulla päähän lyöty. Tauti todetaan vasta kun se on jo aika pitkällä. En jaksa enää työntekoa, jossa pitää olla monessa eri moodisssa lyhyin aikavälein. Luovuus on tallella mutta asiakaskäynnit ei onnistu. Haluaisin eläkkeelle tai downshiftata ammatillisella tasolla. Ongelmat ovat fyysisiä (hidas kirjoitus, kävely). Henkinen kapasiteetti on tallella. Tällaisena ei voi esiintyä.
Kuka oli lääkärisi, mistä päin Suomea? Olisi hyvä päästä samantien hyvälle neurologille. Kiitos sinulle vastauksesta:)