kuinka kauan työssä parkinson-diagnoosin jälkeen?

eeva s.

miehelläni on juuri todettu parkinson, suht nuorena eli alle 50 v. oireita on ollut joitain vuosia, mm. käsi ei toimi niinkuin pitäisi. kuinka kauan olet (sinä tai parkinsoniin sairastunut läheisesi) ollut työkykyinen diagnoosin jälkeen, montako vuotta? ja mitä sitten tapahtui, sairaseläkekö? oliko hankalaa saada eläkepäätöstä vai kävikö helposti?

7

6969

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eläkkeellä

      Nuori parkinsoni vielä minäkin. %-vuotta olin diagnoosista vielä työ elämässä.

      Eläke tuli yllätyksekseni muutamassa kuukaudessa.
      Eläkkeelle pääsy tai joutuminen (aivan miten sen jokainen itse kokee)on henkilön sen aikaisesta Parkinsonin taudin tilanteesta kiinni sekä siitä mitä työkseen tekee ja kuinka siinä pärjää. Kaikki on siis yksilöllistä.

      Työssä kannattaa kuitenkin olla niin pitkään kuin itsestä siltä tuntuu.

    • vuodesta 1998

      Minulla todettiin vasemman puoleinen Parkinson 49-vuotiaana v.1998. Olen aina liikkunut paljon ja kun vasemman käden myötäliike oli puutteellinen, niin vuoden tutkimusten jälkeen parkinson todettiin. Ties kuinka kauan oli muhinut.
      Sairaslomalle jäin elokuussa v.2004 ja työkyvyttömyyseläkkelle siitä vuoden päästä, eli elokuu v. 2005.
      Eläke oli helppo saada. Sain Neurologin ja työterveyslääkärin lausunnot, eikä KELA riidellyt yhtään,vaan sain eläkkeen heti.
      Olin töissä 7 vuotta toteamisen jälkeen ja ehkä vuosi tai kaksi olisi vielä mennyt, mutta halusin jäädä pitämään itsetäni huolta.
      Olen suhteellisen hyvässä kunnossa. Pyrin n 5x/vkossa jumppaamaan ja lenkkeilemään ja nostan myös 1 1/2 kg puntteja lihasvoiman yllä pitämiseksi.
      Tänä kesänä olen hieman "lintsannut" jumpasta ja kävelystä ja se kyllä tuntuu heti lihaksissa.
      Suosittelen KELA:n tai RAY:n järjestämiä ja kustantamia sopeutumisvalmennus kursseja. Itse sain sieltä paljon tietoa ja ohjeita, esim. henkilökohtaisen jumppaohjeen.
      Toivottavasti tästä selvisi jotain, vaikka Parkinson on hyvin yksilöllinen sairaus.
      Toivon miehellesi hyviä hetkiä kaikesta huolimatta.
      Lämmöllä, Kanssa-sisar
      Ps. Parkinson-kerhoista saa hyvää vertaistukea halutessaan.

      • eeva s.

        täytynee mennä sopeutumisvalmennukseen, sen verran karmea tää tilanne on. ensi viikolla menen ainakin psykiatr. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan.


      • eläkkeellä
        eeva s. kirjoitti:

        täytynee mennä sopeutumisvalmennukseen, sen verran karmea tää tilanne on. ensi viikolla menen ainakin psykiatr. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan.

        Kun minä sain tietää sairastavani Parkinsonin tautia en järkyttynyt mitenkään vaikka olin alle nelikymppinen.
        Menin muutaman vuoden päästä sopeutumisvalmennus kurssille ilman puolisoa. Kurssilla oli miehiä sekä naisia. Osalla oli puoliso mukana, ne kaikki olivat miehiä joilla vaimot mukana. Tein sellaisen havainnon että rouvat olivat eniten hoitoa tarvitsevia, sekä omasta mielestään, että muidenkin. Rouvat halusivat hierontaa ym. mukavuus hoitoja.
        Mielestäni hoitoja heille tarvittiin, mutta toisenlaisia, siis kesksteluja yms.
        Välillä tuntui siltä että kurssi oli vain omaisten.

        Rouvien mielestä oli raskasta olla Parkinsonin puolisona.
        Onkohan niin, että rouvat olivat ottaneet liian tarkkaan avustajan roolin ja avustavat miehet huonoon kuntoon.
        Nainen joka saa tietää olevansa Parkinson jatkaa samalla tyylillä kodin ja mahdollisten lasten ja kotieläinten hoitoa, käy ehkäpä vielä töissäkin.

        Parkinsonin tauti ei yleensä ole moneen vuoteen este tehdä sitä ja tätä, ainoastaa hidaste. Kun työelämässä ei enään jaksa/pysty on aika hellitää. Ja, taas jaksetaan monta vuotta kotona.

        Itse pyrin elämään mahdolisimman vähän herra Parkinsonin kanssa. Toisin sanoen, ajattelen asiaa vähän, enkä vapaa-ajallani vietä aikaani tämän ikävän herran seurassa.

        Pahempiakin sairauksia on olemassa.


      • Auki
        eläkkeellä kirjoitti:

        Kun minä sain tietää sairastavani Parkinsonin tautia en järkyttynyt mitenkään vaikka olin alle nelikymppinen.
        Menin muutaman vuoden päästä sopeutumisvalmennus kurssille ilman puolisoa. Kurssilla oli miehiä sekä naisia. Osalla oli puoliso mukana, ne kaikki olivat miehiä joilla vaimot mukana. Tein sellaisen havainnon että rouvat olivat eniten hoitoa tarvitsevia, sekä omasta mielestään, että muidenkin. Rouvat halusivat hierontaa ym. mukavuus hoitoja.
        Mielestäni hoitoja heille tarvittiin, mutta toisenlaisia, siis kesksteluja yms.
        Välillä tuntui siltä että kurssi oli vain omaisten.

        Rouvien mielestä oli raskasta olla Parkinsonin puolisona.
        Onkohan niin, että rouvat olivat ottaneet liian tarkkaan avustajan roolin ja avustavat miehet huonoon kuntoon.
        Nainen joka saa tietää olevansa Parkinson jatkaa samalla tyylillä kodin ja mahdollisten lasten ja kotieläinten hoitoa, käy ehkäpä vielä töissäkin.

        Parkinsonin tauti ei yleensä ole moneen vuoteen este tehdä sitä ja tätä, ainoastaa hidaste. Kun työelämässä ei enään jaksa/pysty on aika hellitää. Ja, taas jaksetaan monta vuotta kotona.

        Itse pyrin elämään mahdolisimman vähän herra Parkinsonin kanssa. Toisin sanoen, ajattelen asiaa vähän, enkä vapaa-ajallani vietä aikaani tämän ikävän herran seurassa.

        Pahempiakin sairauksia on olemassa.

        Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi. Itse olen 47 v ja sain parkinson dg:n vasta viikko sitten. En halua jäädä sairauteeni muhimaan vaan haluan jatkaa työelämässä niin kauan kuin pystyn mutta en yhtään enempää. Haen sopeutumisvalmennukseen heti kun mahdollista ja toivon tutustuvani positiivisiin parkinsonia sairastaviin. Sinunlaisesi ihmiset antavat voimia myö muille ja näin haluan itsekin jatkossa. toivon vain että lääkkeet sopivat ja saan mahdollisimman kauan vielä olla liikkeellä. kiitos sinulle!


      • Kirjailijaksi
        Auki kirjoitti:

        Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi. Itse olen 47 v ja sain parkinson dg:n vasta viikko sitten. En halua jäädä sairauteeni muhimaan vaan haluan jatkaa työelämässä niin kauan kuin pystyn mutta en yhtään enempää. Haen sopeutumisvalmennukseen heti kun mahdollista ja toivon tutustuvani positiivisiin parkinsonia sairastaviin. Sinunlaisesi ihmiset antavat voimia myö muille ja näin haluan itsekin jatkossa. toivon vain että lääkkeet sopivat ja saan mahdollisimman kauan vielä olla liikkeellä. kiitos sinulle!

        Kävin hermoratatutkimuksissa, kuntoutin jäätynyttä olkapäätä, varpaat kramppaili jne... Sitten menin neurologille, hän tokaisi:"Asia on selvä,sinulla on Parkinsonin tauti." Olin kuin puulla päähän lyöty. Tauti todetaan vasta kun se on jo aika pitkällä. En jaksa enää työntekoa, jossa pitää olla monessa eri moodisssa lyhyin aikavälein. Luovuus on tallella mutta asiakaskäynnit ei onnistu. Haluaisin eläkkeelle tai downshiftata ammatillisella tasolla. Ongelmat ovat fyysisiä (hidas kirjoitus, kävely). Henkinen kapasiteetti on tallella. Tällaisena ei voi esiintyä.


      • M.J.N
        Kirjailijaksi kirjoitti:

        Kävin hermoratatutkimuksissa, kuntoutin jäätynyttä olkapäätä, varpaat kramppaili jne... Sitten menin neurologille, hän tokaisi:"Asia on selvä,sinulla on Parkinsonin tauti." Olin kuin puulla päähän lyöty. Tauti todetaan vasta kun se on jo aika pitkällä. En jaksa enää työntekoa, jossa pitää olla monessa eri moodisssa lyhyin aikavälein. Luovuus on tallella mutta asiakaskäynnit ei onnistu. Haluaisin eläkkeelle tai downshiftata ammatillisella tasolla. Ongelmat ovat fyysisiä (hidas kirjoitus, kävely). Henkinen kapasiteetti on tallella. Tällaisena ei voi esiintyä.

        Kuka oli lääkärisi, mistä päin Suomea? Olisi hyvä päästä samantien hyvälle neurologille. Kiitos sinulle vastauksesta:)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Turussa Varissuolla bussikuski ajoi lapsen yli lapsi kuoli

      Poliisi " Epäilee " kuskia törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
      Maailman menoa
      380
      2480
    2. IS: Väitöstutkimus - Pyöräilybuumi oli pelkkä kupla!

      Pyöräilybuumista paljastui karu totuus Väitöstutkimuksen mukaan suuri suomalainen pyöräilyrenessanssi olikin vain pelkk
      Maailman menoa
      68
      1910
    3. Mitä kirjainta haluaisit rakastella?

      Ehdottomasti?
      Ikävä
      154
      1469
    4. Martina Aitolehden Victoria-tytär, 16, tietää riskit - Teki silti yllättävän päätöksen

      Victoria Eerikäinen on Martina Aitolehden ja Esko Eerikäisen tytär. Hän on yksi Nepot-sarjan tähdistä. Sarjan kuvausten
      Suomalaiset julkkikset
      13
      1297
    5. Apostolit kastoivat eri tavalla kuin kirkko

      Raamatussa on kaksi ristiriitaista kastekaavaa. Toinen ei voi olla oikea. Kumpi on alkuperäinen? "Menkää siis ja tehkää
      Kaste
      502
      1221
    6. Vastuunkantoa

      Nyt kun Ähtäri on historiansa pahimmassa kriisissä, päättäjä luikkii perunakellariin: "Eronpyyntö kaupunginvaltuuston pu
      Ähtäri
      48
      975
    7. Olen varattu

      Kihloissa ja menemme naimisiin. Anteeksi💔
      Ikävä
      90
      894
    8. Haluatko enää nähdä mua mies?

      Se on täysin sinusta kiinni.
      Ikävä
      71
      862
    9. Ruohonpolttoa Suomussalmella

      Poikaporukka oli kuullut että ruohonpoltto on muotia, joten Kirkkopuistossa oli tekoruohoa poltettu. Ketkä liene asialla
      Suomussalmi
      44
      860
    10. Alavuden Ähtärin kylä 1.1.2028

      Ketä saamme kiittää tästä?
      Ähtäri
      28
      843
    Aihe