Kun alkaa voimat loppua

ystävä

En tiedä käykö tällä palstalla masentuneiden ystäviä/läheisiä, mutta jos näin on, niin kertokaa mulle kuinka te jaksatte. Itselläni on ystävän masennuksen (kestäny "julkisesti" reilun vuoden, mut ilmeisesti "salassa" pidempäänki) kanssa loppumassa voimat. Kun hän pyytää esim. käymään luonaan tms. ja menen, kun ajattelen et kiva ois nähdä, ja toinen kertoo vaan päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen miten on paha olla ja huonosti kaikki asiat, niin alan tympääntyä siihen hiljalleen.

Tiedän, että masennus on sairaus, mutta itse kun en ole sitä kokenut, en varmaan ymmärrä tarpeeksi hyvin. Ystäväni käy terapiassa, mutta se ei näytä auttavan. Lisäksi hänellä on mitä ilmeisemmin jonkin asteinen syömishäiriö, sillä hän on laihtunut. Kerran hän itse jopa myönsi oksentelevansa/olevansa syömättä pitkiä aikoja, mutta nyt hän väittää päässensä siitä yli. (Mikä ei ole totta.)

Alkaa väsyttää olla ystävä, kun toisen elämä ei liiku piiruakaan parempaan suuntaan, vaan kaikki on pahaa ja synkkää. Ja vaikka mitä yrittäis hänen kanssaan tehdä, niin toinen on vaan apaattinen tai koittaa esittää olevansa iloinen, vaikka tosiasiassa näyttää siltä että ei nauti pätkääkään. Ja kun kysyy toiselta, että voisiko auttaa tätä tekemään elämästään vähemmän tuskaista, hän sanoo vain että "et, etkä sinä ymmärrä kuitenkaan mille tuntuu" ja se siitä.

Turhauttavalle tuntuu myös ystäväni nykyinen suhtautuminen siihen, että kukaan ei voi ymmärtää häntä eikä auttaa häntä. Ennen hän oli ihan "normaali", iloinen tyttö, mutta nyt tuntuu etten enää tunne koko ihmistä!

En haluaisi hylätä häntä tai katkaista pitkää ystävyyssuhdetta, mutta en tiedä miten sitä jatkaisinkaan.

10

674

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pikkuinen karvapallo

      Älä ainakaan jätä sitä ystävääs yksin. Toi on hankalaa, mut sehän menee vaan pahemmaks jos sä jätät sen yksin. Mun mielestä teiän pitäis vaan puhua jostain muusta ja pitää hauskaa, ei miettiä huolia! Ihan tosi, käske kaveris elää täysillä ja olla onnellinen... :) Ja tehkää oikeesti jotain tosi kivaa, et se saa huolensa unohtuun, mä tekisin ainaski niin. :) Tsemppiä sulle ja sun ystävälles!

      • väärin

        Jos joku on masentunut, ei siinä auta kivan tekeminen. Se on sama kuin sanoisi syöpäsairaalle, että parane.
        Oikein oli, että älä hylkää, raskasta on, mutta muutama tunti silloin tällöin kuunnellen voi olla arvaamaton apu, vaikka itseä tympis.
        Itse voin sanoa, että toinen ei todella ymmärrä masennusta, on se niin pirullinen sairaus, se pitää itse kokea tai olla ammattilainen.
        Jos nyt jaksat pysyä hänen rinnallaan, kysymys voi olla ystävyys, joka kestää pitkään. Mitään bailausta tai hervottoman hauskaa ei tule olemaan, mutta onko elämä vain sitä.


    • masentunut myös

      Minulla taas sattui niin kurjasti, että olen itsekin masentunut lievästi, ja myös ystäväni on. Meillä koko juttu katkesi siihen kun se ystävä muuttui äksyileväksi, itsepäiseksi ja syytteleväksi kusipääksi. Onneksi teillä ei ole käynyt niin. Kumpikaan meistä ei tosin ole puhunut masennuksestaan, mutta se on ilmiselvää. Asumme 200 kilometrin päässä toisistamme kun lähdin opiskelemaan, emmekä enää siis ole väleissä. Tahtoisin silti neuvoa sinua, koska osaan hyvin kuvitella tilanteen...

      Yhdessäolo on varmasti tärkeää. Olet hänelle tärkeä ja jos välinne menevät poikki, ystäväsi saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä jotain itselleen, ja siitä vasta saisit omantunnon vaivoja. Oikeastaan mitään kovin konkreettista on vaikea tehdä masentuneelle, joka ei välitä mistään eikä tunne mitään. Jos terapia ei ole tehonnut tai masennus käy aina vaan toivottomammaksi, voisit yrittää hankkia apua ystävällesi kertomalla asiasta terapeutille tai vaikka hoitajalle, joka välittää tiedon edelleen terapeutille/lääkärille. Saattaahan nimittäin olla, että ystäväsi valehtelee terapeutille tai terapeutin kanssa ei vaan synny sopivaa kemiaa hoidon onnistumiseksi. Jos ystävälläsi on lääkitys, se on todennäköisesti pielessä jos masennus ei hellitä otettaan. Todella kannattaisi löytää ystävällesi paremmin apua ja kunnollista hoitoa. Itse et välttämättä pysty auttamaan vakavasti masentunutta henkilöä sen pidemmälle. Toivon sinulle kuitenkin jaksamista!

    • väsynyt

      Heti puhutaan hylkäämisestä, kun toinenkin väsyy.

      Minä olen masentuneen ystävä ja olen ollut myös itse vakavasti, psykoottisesti masentunut. Toivuin.

      Ystäväni on sairastanut enemmän tai vähemmän vuoden verran, mennen kokoajan huonommaksi. Olen koettanut keksiä vaikka mitä, olen kestänyt itkua ja hampaiden kiristystä ja aina kannustanut ja kuunnellut.

      Nyt minä en enää jaksa. Minulla on itselläni kovasti stressiä töissä ja koulussa - piti itsekin soittaa psykiatrille pitkästä aikaa ja kerjätä unilääkkeitä - miksi HITOSSA minun siis pitäisi vielä jaksaa muiden murheita?

      Ystäväni on muuttunut todella omituiseksi, hän jotenkin ottaa minusta liian lujasti kiinni. Hän lähettelee viestejä, että kuinka ihana minä olen, kuinka mukava, kaikkesta paras - eikä kukaan ole niin kiva, kuin minä vaan, eikä kukaan muu ymmärrä. Hän haluaisi minut hoitokokouksiinsa. Hän kertoo minulle puhelimessa, että kuinka on aikonut taas tappaa itsensä ja siinä minä vaan kuuntelen, ensin tavattoman huolissani - sitten vihaisena. On julmaa uhkailla toista itsemurhalla. Ei se kuulu minulle, en minä kykene siinä mitään tekemään. Itsemurhajutut kuuluu ammattilaisille.

      Jos puhun hänelle jostain käytännön vaihtoehdoista, kuten lääkkeen vaihdosta ja muista hoidoista, hän ahdistuu, alkaa sopertamaan, ettei jaksa enää keskustella ja nyt pitää lopettaa, hyvää yötä. Olen loppujen lopuksi päättänytkin mennä sinne hoitokokoukseen ja kysyä, että miten on mahdollista, että potilas syö tällaisen ömmöannoksen lääkettä, mutta SILTI voi näin huonosti - onko mitään muuta, kuin toisen säilömistä osastolla suunniteltu, häh?

      Minä en ole mikään ihmeidentekijä, en ole supermies. En minä jaksa - minulle tulee itselleni tavattoman huono olo, nyt jo vihastuttaa. En tajua, mistä tämä vihantunne nousee. Vaistoni sanovat, että tämä koko meidän suhteemme on nyt jotenkin kieroutunut ja väärä, eikä ole hyväksi kellekään.

      Minä tiedän, miltä tuntuu olla masentunut ja ymmärrän ystävääni. Mutta masentuneena en minä ottanut tuollaista otetta kenestäkään, minä eristäydyin, enkä puhunut itsemurhasta kenellekään, ennenkuin sitä yritin.

      Masentuneet, kun itkette sitä, että ystävät hylkää ja elämä jättää - miettikää välillä myös ystäviänne. Haukkukaa minut nyt vaikka paskapääksi ja pelkuriraukaksi ja sanokaa, ettei toista saa hyljätä, ei ikinä!

      En minä hylkää.

      Minä en vaan enää jaksa kuunnella. En enää yhtäkään itkua. Minä koetan hoitaa nyt oman elämäni järjestykseen,

      KIITOS.

      • masentunut mä

        Senhän voi silloin sanoa suoraan. Musta ois kauheeta jos saisin tietää et joku joka on kuunnellu, ei oikeesti ois oikeen halunnu/jaksanu kuunnella.


      • väsynyt
        masentunut mä kirjoitti:

        Senhän voi silloin sanoa suoraan. Musta ois kauheeta jos saisin tietää et joku joka on kuunnellu, ei oikeesti ois oikeen halunnu/jaksanu kuunnella.

        Niinhän sen voisi sanoa,

        mutta kun toinen jo valmiiksi itkee, että kukaan ei häntä jaksa. Siihenkö sitten pitäisi vastata, että "niin, oikeastaan - en minäkään. Sori."

        Nyt viime kuukauden ajan olen ollut enemmän tai vähemmän teillä tietämättömillä. Olen ottanut etäisyyttä ihan tarkoituksella. Omatuntoni on huono ja murehdin, että mitä ystävälleni mahtaa kuulua tänään. Murheeseen sekoittuu kiukkua ja ahdistusta - ehkä oikeammin sanottuna pelkoa, sillä aina kun tapaamme, hän tuijottelee minua silmät suurina ja surkeina, kuin kaikkitietävää messiasta. Sen lisäksi hän pyrkii olemaan ylitsevuotavan ystävällinen, lahjoittelee minulle kaikenlaista tavaraa ja kehuu minua, pyytelee minulta anteeksi ihan hölmöjä asioita. Se on todella hämmentävää, eikä tunnu mukavalta, vaikka hän tarkoittaa vain hyvää ja koettaa sairaudestaan huolimatta olla ystävällinen. Minulla vaan on sellainen fiilis, että siinä ei ole kaikki kohdallaan, varoituskellot kilisevät päässä.

        Olen todella surullinen tästä kaikesta. Hän on minulle valtavan hyvä kaveri ollut. Kun tapasimme, meillä oli oikein hauskaa yhdessä. Puuhailimme kaikenlaista ja höpöttelimme ja naureskelimme tuntitolkulla, joimme teetä ja söimme keksejä. Sellaista rentoa oleilua se oli, oikein mukavaa! Pidin hänen huumorintajustaan ja elämänasenteestaan, mielestäni hän oli aivan mielettömän mainio tyyppi! Kertakaikkiaan!

        En ymmärrä, miten tämä meidän hyvä kaveruus on voinut kääntyä ja vääntyä tällaiseksi. Olen hyvin surullinen.

        Ja olen vihainen itselleni - tunnen, että olen tehnyt jonkun kamalan virheen jossakin välissä, kun hänen suhtautumisensa on muuttunut tuollaiseksi kummalliseksi ... Näkisin, että minä en ehkä ole ihminen hänen silmissään, enkä kaveri, vaan KÄSITE. Niinkuin pienelle lapselle on kaikkivoipa äiti. Se on ahdistavaa, oikeasti.

        En haluaisi häntä millään loukata. Jos sanon hänelle kaiken tämän, pelkään, ettei seuraamuksia voi enää ikinä korjata ja ystävyytemme on mennyttä. Toisaalta: jos vielä jään tähän ja alan jälleen käymään hänen luonaan, minä väsyn ja lopulta näen hänessä vaan ne suuret, surkeat silmät - ja sitten minua pistää vihaksi koko tilanne. Joka tapauksessa minusta tuntuu, että olen menettänyt ystävän.

        Itkekää te vaan maailman julmuutta ja sitä, että kaikki ystävät hylkäävät, pettävät ja jättävät ja etteivät ne olleet oikeita ystäviä ollenkaan. Ehken minäkään sitten ollut, vaikka niin tosissani luulin olevani.


    • F32.2

      Ystäväsi lääkitys on todennäköisesti pielessä. Puhu hänen kanssaan asiasta, eli että muutosta parempaan ei ole tapahtunut ja olet huolissasi. Varmista syökö hän lääkkeensä säännöllisesti ja tarpeen vaatisessa mene hänen kanssaan terapeutille ja lääkärille. Siinä vaiheessa kun lääkitys on kohdallaan niin muutosta parempaan pitäisi kuitenkin tapahtua muutaman viikon päästä.
      Jaksamista.

      • ystävä

        Kiitoksia vaan kommenteista. En tiedä onko noista kaikista neuvoista konkreettista apua, mutta helpotti ainakin saada niitä. :) Samoin oli helpottavaa kuulla etten ole ainut tämmöinen "huono" ystävä, joka tuntee väsymystä ja kiukkuakin aina välillä.

        Ystäväni lääkitystä on kai kuukausi sitten jo vaihdettu, mutta nähdäkseni se ei ainakaan vielä ole auttanut. Kyllä hän lääkkensä syö, muusta syömisestä en sitten ole niinkään varma, kun on tyttö oikeasti laihtunut jonkin verran.

        Eipä kai tässä auta kuin koettaa tasapainoilla vaan edelleen oman elämän ja hänen murheidensa kanssa. Ja ottaa välillä vähän etäisyyttä niin ettei itse pimahda. Ja kuunnella ja olla tukena taas kun jaksaa.


      • mutta
        ystävä kirjoitti:

        Kiitoksia vaan kommenteista. En tiedä onko noista kaikista neuvoista konkreettista apua, mutta helpotti ainakin saada niitä. :) Samoin oli helpottavaa kuulla etten ole ainut tämmöinen "huono" ystävä, joka tuntee väsymystä ja kiukkuakin aina välillä.

        Ystäväni lääkitystä on kai kuukausi sitten jo vaihdettu, mutta nähdäkseni se ei ainakaan vielä ole auttanut. Kyllä hän lääkkensä syö, muusta syömisestä en sitten ole niinkään varma, kun on tyttö oikeasti laihtunut jonkin verran.

        Eipä kai tässä auta kuin koettaa tasapainoilla vaan edelleen oman elämän ja hänen murheidensa kanssa. Ja ottaa välillä vähän etäisyyttä niin ettei itse pimahda. Ja kuunnella ja olla tukena taas kun jaksaa.

        Ben Furmanin ja Jussi Valtosen kirjassa "Jossakin on ilo" on hyvää tekstiä, miten auttaa masentunutta ystävää. Olen itsekin vaikeasti masentunut. Ja tiedän, miten hankala masentunut ihminen voi olla.

        Ja niin kuin täällä on todettu, itsemurhapuheiden kuunteleminen kuuluu ammattilaiselle, läheiselle ne on liian raskaita kestää. Ja viha ja kiukku ja toiseen väsyminen on ihan sallittua, se on sitten eri asia, miten ne ilmaisee vai purkaako itsekseen. Ja rehellisyys on kanssa tärkeää.


      • lisätietoa
        mutta kirjoitti:

        Ben Furmanin ja Jussi Valtosen kirjassa "Jossakin on ilo" on hyvää tekstiä, miten auttaa masentunutta ystävää. Olen itsekin vaikeasti masentunut. Ja tiedän, miten hankala masentunut ihminen voi olla.

        Ja niin kuin täällä on todettu, itsemurhapuheiden kuunteleminen kuuluu ammattilaiselle, läheiselle ne on liian raskaita kestää. Ja viha ja kiukku ja toiseen väsyminen on ihan sallittua, se on sitten eri asia, miten ne ilmaisee vai purkaako itsekseen. Ja rehellisyys on kanssa tärkeää.

        saatte ketjusta "miten voisin auttaa masentunutta ystävää" sivulla 4. Hyviä kommentteja.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2087
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1737
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1426
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1219
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1209
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1055
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      966
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      965
    Aihe