Olen parisuhteessa, jonka unelmat ja rakkaus hiipuu päivä päivältä enemmän. Olen tällä hetkellä niin masennuksissa etten kykenisi muuhun kuin itkemään mutta pakko olla töissä. Mies ei kuuntele mua yhtään, tekee mitä huvittaa, tulee kotiin kun jaksaa ja käyttää päihteitä. En jaksa, en ole näin romahtanut koskaan ennen.
Mieltäni kaihertaa myös sellainen seikka, että yhtäkkiä olen alkanut kaivata erästä henkilöä, joka oli elämässäni 4 vuotta sitten. Ihastuin häneen todella, mutta hän pelasi kanssani. Luulin jo unohtaneeni hänet, mutta törmään häneen yhä uudestaan odottamattomissa yhteyksissä, koska hän tavallaan on julkisuuden henkilö. Miten pääsen hänestä eroon vai joutuuko sydämeni ja pääni kärsimään hänestä ainiaan?
Minuun sattuu ihan hirveästi koska mieheni ei välitä tunteistani ja olen kohta aivan hajalla.
En voi lähteä täältä minnekään, koska muu perheeni asuu aivan toisella puolella suomea ja suurin osa kavereistanikin on muilla paikkakunnilla.
Asiaa pahentaa se, että eräs tuttavani yritti vähän aikaa sitten itsemurhaa menetetyn rakkauden takia ja ahdistaa, että mitä mä voin itseni kanssa tehdä koska mies ei suostu terapiaan ja olen alkanut kaivata ihmistä, jota mun ei pitäisi edes ajatella?
Te joilla on vastaavaa kokemusta tai asiallisia neuvoja, auttakaa. Mulla on niin paha olla, eikä ketään jonka kanssa jutella. Anteeksi, tiedän olevani säälittävä.
Mieltäni kaihertaa myös sellainen seikka, että yhtäkkiä olen alkanut kaivata erästä henkilöä, joka oli elämässäni 4 vuotta sitten. Ihastuin häneen todella, mutta hän pelasi kanssani. Luulin jo unohtaneeni hänet, mutta törmään häneen yhä uudestaan odottamattomissa yhteyksissä, koska hän tavallaan on julkisuuden henkilö. Miten pääsen hänestä eroon vai joutuuko sydämeni ja pääni kärsimään hänestä ainiaan?
Minuun sattuu ihan hirveästi koska mieheni ei välitä tunteistani ja olen kohta aivan hajalla.
En voi lähteä täältä minnekään, koska muu perheeni asuu aivan toisella puolella suomea ja suurin osa kavereistanikin on muilla paikkakunnilla.
Asiaa pahentaa se, että eräs tuttavani yritti vähän aikaa sitten itsemurhaa menetetyn rakkauden takia ja ahdistaa, että mitä mä voin itseni kanssa tehdä koska mies ei suostu terapiaan ja olen alkanut kaivata ihmistä, jota mun ei pitäisi edes ajatella?
Te joilla on vastaavaa kokemusta tai asiallisia neuvoja, auttakaa. Mulla on niin paha olla, eikä ketään jonka kanssa jutella. Anteeksi, tiedän olevani säälittävä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
uhkailu on henkistä väkivaltaa.
En ole uhkaillut itsemurhalla, ollenkaan.
Päinvastoin, mieheni on sanonut ettei tiedä mitä tekisi itselleen jos jättäisin hänet. Tämä on kauhea ajatus, että hän tekisi itselleen pahaa vaikka meidän suhteemme ei toimisi ja molemmat olemme onnettomia!
kumpi uhkailee.Väkivältaa se on silti.Etkö huomaa miten pahaa oloa se sinussa saa aikaan tämän uhkan leijuminen ilmassa? Eikä ne kuitenkaa tee sitä, mulla on kokemusta.Se on vaan keino pitää kiikissä.Ja se on yleensä viimeinen keino joka otetaan käyttöön kun muut on jo kokeiltu.Mutta silloin kannattaa tehdä lopullinen repäisy.
Meitä surullisissa tilanteissa olevia masentuneita ihmisiä on nämäkin palstat täynnä!
Sinun murheesi on sinulle tärkeä, joten hae apua terapiasta vaikka yksin! Et saa jäädä tohon tilanteeseen yksin, ilman tukea.
Hae apua. Hyvä että kirjoitit tänne. Voi kun voisin auttaa, tiedän niin hyvin mikä olo sinulla on.
Jos samanlaisessa tilanteessa olevia, laittakaa postia tähän synkkyyteen...
[email protected]
Nyt olemme onnellisia. Kaikki selviää kunhan luottamus pysyy,lapsi voi hyvin kuten mekin,olemme ystäviä. Tehkää oikein kunkin omana tahtonaan,niin kuin mies niin kuin nainen niin kuin lapsenne tahtoo ja haluaa,silloin voitte hyvin,ei kukaan voi teitä neuvoa vain itse tiedätte sen,kuinka voitte paremmin.
Olen omalta kohdalta huomannut, että jos asuisin lähempänä ystäviäni ja sukuani, niin en käyttäytyisi näin. Oletko huomannut sen, että jopa lyhyt aika tutuissa kuvioissa selkeyttää kuvioita. Omalta kohdalta aion hakeutua tutuille seuduille. Helpompi tapa pysyä tasapainossa.
Kuulostaa niin tutulta osittain. Minä erosin miehestä 4 vuotta sitten kolmen vuoden yhdessäasumisen jälkeen ja yhä vain ajattelen häntä. Minulla on uusi suhde, joka on jatkunut jo kaksi vuotta ja mies on ihanin koskaan tapaamani, mutta se jokin siitä puuttuu. Ja joka päivä ajattelen vain entistä poikaystävääni, jolla on tätä nykyä lapsi toisen kanssa.
Koko jutussa ei ole päätä eikä häntää, mutta en vain saa häntä pois mielestäni, hän herättää minussa edelleen tunteita, joita en kenenkään muun kanssa ole kokenut.
Tuosta sinun nykyisestä miesystävästäsi; anna hänen mennä ja vaihda maisemaa! Miksi sinun pitäisi elää kallisarvoinen elämäsi paikassa ja suhteessa, jossa et ole onnellinen? Elämä on liian lyhyt sellaiseen!!!!
Minun kohdallani asia on hieman toisin, vanha suhteeni on täysin saavuttamattomissa ja uusi elämä on valoinen, kaipuusta huolimatta.
Häntä pystyyn ja ole rohkea!!