Hoilataanko siskot ja veljet!

Kansainvälinen

(O.W. Kuusinen 1905)

Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestelmän horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma,
ja valta teidän silloin on!

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!

Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme
yössä sorron, turmion,
kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!

On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa joukko nälkäinen!
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill’ on aina vieraanamme,
vaan kun korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!

Meit valhein ruokkii tyrannit
mut rauha meille koittakoon.
Nyt lakko tehdään armeijoissa,
aseet pois pantakoon.
Ja jos aikovat nuo kannibaalit
sankareita meistä taas,
niin tietäkööt he, että luodit
silloin kenraalimme saa.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!