miten voisin auttaa ystävääni?

hei. olen huolissani ystävästäni, koska olen kerran yllättänyt hänet huoneestaan ahmimasta kauhean läjän karkkeja. kysyin että onko kaikki hallinnassa, ja hän vakuutti että on, eikä aio syödä niitä kaikkia kerralla, tarkasteli kuulemma vaan säästöjään. tapahtuneen jälkeen hänen äitinsä kutsui meidän perheemme syömään heidän luokseen, koska asumme melkein toistemme naapurissa. ystäväni lähti syötyään vessaan ja palasi silmät verestävinä. taaskin hän sanoi olevansa täysin kunnossa, maha oli kuulemma vain vähän sekaisin. viimeisin tapaus kuitenkin vahvisti epäilyni oikein olan takaa. vietin synttäreitä ja lähdin sen kunniaksi tämän kyseisen ystäväni kanssa kaupungille ja suunnitelmissani oli käydä jäätelöllä tai hesburgerissa. kaverini kieltäytyi jyrkästi hesestä joten vein hänet jäätelölle. hän ei syönyt jätskiannostaan ensin juuri lainkaan... sitten hän sanoi että se on niin pahaa ettei sitä voi syödä, ja että hän vie sen tiskille ja pyytää rahat takaisin. ja hän käski minun mennä siksi aikaa viereiseen kauppaan, koska hänellä kuulemma kestäisi jonottaa hiukan. vähän ihmettelin, mutta menin kuitenkin. minua alkoi kuitenkin huolestuttaa aika tavalla, jotai outoa tässä oli. niinpä palasin jäätelöbaariin, mutten nähnyt ystävääni siellä. menin jäätelöbaarin vessaan ja kuulin sieltä ähkimistä. oksentamista. ystäväni tuli ulos ja huomatessaan minut hän alkoi itkeä ja huutaa että miksi minä seison siinä. hänellä oli yhä kädessään se jäätelö annos kippa, mutta se oli tyhjä. veikkaan että hän oli ahminut sen salaa vessassa ja oksentanut sitten. lohdutin ystävääni ja kerroin hänelle että tiedän kyllä että hänellä on bulimia ja tarjouduin avuksi, mutta ystävälläni oli taas selitykset... hän kertoi että oli käynyt tyhjentämässä sen vessasta koska ei ollut jaksanut jonottaa ja oksentanut kokska se oli olllut pahaa. en minä kuitenkaan voinut enää uskoa ja aloin itsekkin itkeä koska tajusin ystäväni tilanteen... haettuani netistä tietoa päätin kysyä ystävältäni, jos hän aloittaisi terapian, mutta siitäkös hän suutahti ja sanoi ettei hän tarvitse kallonkutistajaa, koska ei hänellä mikään ole. mutta minä nään sen niin selvästi että jokin hätä vaivaa, mitä todennäköisemmin bulimia... miten voisin saada hänet tajuamaan tilanteensa ja miten voisin auttaa häntä? toivottavasti jaksoitte lukea.