Frederiikalla on menossa ketju hajamielisyydestä, minne on tullut paljon hauskoja juttuja muistin pätkimisestä ja muusta hajamielisyydestä.
Hauskoja tilanteita voi syntyä, vaikka ei muisti pätkikään!
Olin tarjonnut pojalleni 30-vuotislahjana matkan Kanarian saarille.
Minä olin ostellut kaikenlaista noitten kolmen viikon aikana ja osoittautui että matkalaukkuni oli kutistunut kun aloimme pakata laukkujamme kotimatkaa varten.
Poikani sanoi, että voin laittaa hänen laukkuunsa sellaista mikä ei mahdu omaan laukkuuni.
No minä pakkasin hänen laukkuunsa ylimääräisiä vaatteita ja niin säästyimme ylipainon maksamiselta lentokentällä.
Kaikki hyvin siihen saakka kun pääsimme kotikentälle, missä poikani oli joutunut tullin tarkastukseen...
Hän oli tulipunainen kasvoiltaan kun tuli luokseni vihdoin viimein ja kertoi että tullimies nosteli korkokenkiä ja rintaliivejä nuoren miehen matkalaukusta ja katseli häntä "hitaasti"...
Sanoin että ensi kerralla kun tällaista sattuu niin sanot vaan että olet tulossa transvestiittien kokoontumisesta! :-))
Arkipäivän komiikkaa
16
1699
Vastaukset
- Katleija
Kiitos MDKx2 kun teit tämän aloituksen. Toivotaan hupaisia juttuja.
Näin hyvänä omenavuotena muljahti mieleen miesvainaan serkkuvainaa. Pari kertaa eläissään satuin hänet näkemään. Yksi ainoa juttu hänestä jäi mieleeni. Hän sai uudet tekohampaat ja kertoi menneensä naapuriin, josko naapurin isäntä ne huomaisi.
Siinä keskenään juttelivat ja toinen yritti kovasti väläytellä leveää hymyäkin, mutta ei ollut naapuri huomaavinaan toisen komistuksia. Tarjosi kuitenkin vadista omenan. Toinen siitä haukkaamaan kunnon palaa. Mutta kuinkas kävikään, koko purukalusto jäi kiinni omenan kylkeen. Miehen serkku kertoi, että ei auttanut kun vaivihkaa laittaa omena hampaineen taskuun ja lähteä kotiin. Isäntämiehet heittivät huulta tästä vielä pitkään jälkeenkin päin.Noista tekohampaista tuli mieleen se vaari joka sai uudet tekohampaat, kun vanhat olivat käyneet väljäksi ja hammasteknikon kysyessä häneltä haluaako hän vanhat hampaansa mukaansa vai heitetäänkö menemään niin hän sanoi:
- Ne voepi olla hyvät mustikkapiirakkata syyvessä!
- Iili
Hän joutui sydämettömän ja todella ilkeän pilan kohteeksi.
Hänen kaverinsa kävivät hänen nimissään kirjeenvaihtoa jonkun Henkilökohtaista- osastolla ilmoittaneen miehen kanssa.
He olivat kirjoittaneet hänen nimissään lukuisia kirjeitä yksinkertaiselle ihmiselle. Eräänä päivänä mies sitten ilmestyi tytön ovelle kahden lapsensa kanssa hakemaan "uutta äitiä" kotiinsa. Tyttöparka ei ymmärtänyt mitään, mistä mies puhui, vaan räjähti nauramaan, ja paiskasi oven kiinni.
Kavereiden mielestä tämä oli hauska pila.
Arkipäivän komiikka oli siinä tapauksessa aivan uskomatonta julmuutta. - En tiedä, millaisiksi työtoverini välit muodostuivat tämän jälkeen kaveriensa kanssa, mutta minusta tapaus oli niin törkeä, että en voisi vastaavassa tilanteessa jatkaa ystävyyttä moisiin pahiksiin. Työtoverini ja hänen kaverinsa olivat hyvin nuoria, alle 20-vuotiaita. Voi olla, etteivät he yhtään ymmärtäneet, mitä olivat tehneet.- 70-lukua
Työtoverini myöskin järjestivät samantapaisen pilan minulle joskus 70-luvun puolivälissä.
Olivat löytäneet kadulta jonkun vanhan miehen kuvan ja kirjoittivat mulle kirjeen miehen nimissä.
Mies oli rakastunut muka minuun salaa,ihaili ja unelmoi minusta,näki unia ja toivoi saavansa tavata joskus,kun vain uskaltaisi kertoa-missä!
Ja minä ihmettelin,kuka ihmeen äijä,en ollut kuuna kullan valkeana nähnyt enkä tavannut,ai niin-hän olikin sanonut et jossain tansseissa.
Työtoverini kihelmöiden odottivat koska kerron tästä salaperäisestä ihailijasta.
Tuli päivä jolloin mun oli pakko kertoa,että mä sain tällaisen kirjeen,en jaksanut enää pitää "salaisuutta"itselläni.
Ja kun aloitin,koko poppoo räjähti nauramaan!!!
Onneksi osasin nauraa mukana....(:
- a-woman1
Hehhhh! Olipas hauska juttu, vaikka ei varmaankaan pojastasi!
- leila-mlä
Kiitos kunnon nauruista;-))))
Kerran matkustin mukavasti makuuvaunussa. No niin yöllä lähdin sattuneesta syystä ulos hytistä.
Kun palasin oven luokse, se ei auennut. Avainkorttia työntelin oikein ja nurinpäin. Hätäännyin, muistanko numeron väärin? Kaikki ovet niin samannäköisiä! Kuljin edestakaisin, mikä numero, mikä ovi?
Apua! Missä konduktööri? Missä päin ensteeks on koko konduktöörin vaunu? Lähden laukkaamaan edes takaisin pitkin vaunuja, kohta unohtaen, mistä vaunusta itse alun perin läksin. Eräs mies matkan varrella tarjoutuu auttamaan, mitä hänkään mahtaa, ovi on kiinni ja pysyy. Löytyihän se konnari, ja avasi oven.
Totuus oli että avaimeni oli väärä, joku oli vaihtanut sen.
Siitä lähtien tarkistan aina hytin oven ensimmäiseksi, onko avainläpyskäni sopiva.
On melko koominen näky paniikissa pitkin käytäviä juokseva muija liki puolipukeissaan ja kalsareissaan.50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa matkustin paljon junalla pitkiä matkoja ja varasin aina makuuvaunusta, jos vaan mahdollista, yläpetin jonne voin levitellä matkatavarani, eikä tarvinnut kiivetä alas hakemaan mitään.
Yläpeti oli vakiopaikkani monen vuoden ajan.
Aina ei ollut yhtä hyvä tuuri. 1962 olin menossa sulhaseni kotiin ensimmäistä kertaa ja olin varannut makuupaikan Pännäisiin menevästä junasta.
Sain keskipetin.
Oli jo ilta kun kiipesin junaan ja tulin makuuvaunuun. Matkaseuralaiseni jo nukkuivat, enkä sytyttänyt edes valoja vaan puolihämärässä riisuin vaatteet ja kiipesin keskipetille.
Uni ei tullut. Ajattelin kuinka minut otetaan vastaan, miltä tulevat appivanhempani näyttävät jne.
Tuli nälkä. Painelin murisevaa vatsaani että se vaikenisi. Laukussa oli äidin tekemä eväspakkaus, karjalanpiirakoita ja omenia.
Ajatus karjalanpiirakoista toi veden kielelle. Menisinkö hakemaan ne? Ei, matkatoverit ehkä heräävät.
Lopulta karjalanpiirakat voittivat Jaakopin painin ja kiipesin varovasti alas. Heitin piirakkapaketin edellä ja tulin itse perässä. Tuskin maltoin odottaa kunnes karjalanpiirakat ja munavoi hivelisivät makuhermojani!
Piirakkapaketti oli kuitenkin lennon aikana kadonnut. Tunnustelin hätääntyneenä pimeässä seinän vieruksia pitkin, nostelin tyynyä ja tunnustelin peton alta. Piirakkapaketti oli ja pysyi poissa!
Ahaa - varmaankin pudonnut seinän vieressä olevaa rakoa pitkin lattialle!
Minä taas alas! Olin rähmällään alimman petin kohdalla ja haparoin kädellä sängyn alustaa kun alimmalla petillä nukkuva heräsi. Puolihämärässä tuijotimme toisiamme parinkymmenen sentin etäisyydellä, silmävalkuaiset vaan vilahtelivat.:-)
Siinä ymmärsin että tämä ihminen luuli että olen penkomassa hänen matkatavaroitaan hänen sänkynsä alla.
Häpeillen kiipesin takaisin petilleni ja mietin, minne piirakat hävisivät.
Siinäpä muistui myös omenapussi mieleen! Miksi, minä pöhkö, en ottanut omenia mukaani, olisin voinut järsiä niitä joutessani!
Siispä taas takaisin kassille ja omenat mukana tuli takaisin peittoihin.
Siinä omenaa järsiessä kuulin kun yläpetillä nukkuva nainen käänsi kylkeä ja - läts! - jotakin putosi lattialle! Piirakat! Minun piirakkani!
Kiireesti taas lattialle pelastamaan evääni!
Kaiken varalta söin kaikki piirakat, syömäorgiat päättyivät mahtavaan röyhtäisyyn ja sitten alkoi naurattaa!!!
Voitteko kuvitella minkälaista on kun yks kaks taju palaa ja ymmärtää koko tilanteen koomisuuden!
Minä tulen pimeään vaunuun ja ravaan edes takaisin lattian ja petini väliä, heittelen piirakkapakettia kanssamatkustajan niskaan, rapistelen papereita, syödä mussutan, röyhtelen....Nyt puuttuu vaan mahtava p---u :-D
Yritin tukahduttaa naurua puremalla tyynyä sillä seurauksella että sänky alkoi natista naurun hytkymisen tahdissa!
Ei auttanut muu kuin kiiveta alas vielä kerran, pukea kiireesti päälleen naurun pyrskähdysten säestämänä ja häipyä kimpsuineen kampsuineen ulos käytävään!
- Hintriika
Tapahtui joskus 70-luvulla, että olin menossa lehdistötilaisuuteen Keravalla. Aikaa oli kuitenkin vielä niin paljon, että piipahdin läheiseen Ravintola Tinatuoppiin kahville - mielessäni pyöri mahdollisuus käydä samalla vessassa.
Tietenkin kukolla ovessa oli liian lyhyt pyrstö! Kuulin kopissa istuessani, kuinka vessaan tuli pari miestä, jotka loruuttelivat pisuaariin. Pysyin tiiviisti eriössä, mutta silloin alkoi koko ravintolan miesasiakkailla olla yhtä aikaa pissahätä. Vihdoin ryntäsin korvat luimussa ympärilleni katselematta ulos kopista ja vessan ovesta.
Myöhästyin reilusti tilaisuudesta, johon olin tullut liian aikaisin!- Helena04 ejk.
Olenko näin huonomuistinen... ei tule sitten minkäänlaista kommellusta mieleen... olen pettynyt itseeni! Tämän täytyy olla tosiaan vain huonomuistisuutta, lohdutan. Ja jatkan pinnistelyä. :)
Hyvää jatkoa ketjuun! Helena04 ejk. kirjoitti:
Olenko näin huonomuistinen... ei tule sitten minkäänlaista kommellusta mieleen... olen pettynyt itseeni! Tämän täytyy olla tosiaan vain huonomuistisuutta, lohdutan. Ja jatkan pinnistelyä. :)
Hyvää jatkoa ketjuun!Olin tulossa töistä just 4 ruuhkan aikoihin.Oli syys kesää ,päälläni kapea hame ja pleiseri.
Tunsin yks kaks hame lähtee valumaan
Alesanterinkadulla. sain jotenkin pidettyä kiinni ettei ihan maahan pudonnut ja pääsin läheiseen baariin.Siellä kassa tytölle selvitin jutun ja sain hakaneulan ja vessaan laittamaan hame kiinni.
Kyllä kerkes ajatukset laukkaamaan vaikka miten.muori67 kirjoitti:
Olin tulossa töistä just 4 ruuhkan aikoihin.Oli syys kesää ,päälläni kapea hame ja pleiseri.
Tunsin yks kaks hame lähtee valumaan
Alesanterinkadulla. sain jotenkin pidettyä kiinni ettei ihan maahan pudonnut ja pääsin läheiseen baariin.Siellä kassa tytölle selvitin jutun ja sain hakaneulan ja vessaan laittamaan hame kiinni.
Kyllä kerkes ajatukset laukkaamaan vaikka miten.Olin terveyskeskuksessa varjainekuvauksessa ja siinähän laitetaan sisälle valkoista nestettä.en tiedä mitä se oikein on,tai en muista.
No kuvaukset tehtii ja tyhjensin itseäni siellä sairaalassa.Kaikki piti olla ok.Asuntoni ei ollut kaukana,mutta kun pääsin noin parisadan päähän kotirapusta niineikös alkanut valua pitkin kinttuja valkoista tököttiä.
Kotona sai pestä kaikki hametta myöten ja rappukäytävästäkin jälkiä pois.muori67 kirjoitti:
Olin tulossa töistä just 4 ruuhkan aikoihin.Oli syys kesää ,päälläni kapea hame ja pleiseri.
Tunsin yks kaks hame lähtee valumaan
Alesanterinkadulla. sain jotenkin pidettyä kiinni ettei ihan maahan pudonnut ja pääsin läheiseen baariin.Siellä kassa tytölle selvitin jutun ja sain hakaneulan ja vessaan laittamaan hame kiinni.
Kyllä kerkes ajatukset laukkaamaan vaikka miten.Samantapainen juttu sattui minulle 1958.
Kaupungilla tunsin yks kaks että silkkiset alushousuni olivat lähdössä karkuteille. Kuminauha oli mennyt poikki. Housuja pidin paikoillaan polvien välissä ja kiemurtelin lähimpään kemmariin, mistä sain hakaneulan ja sain myös lainata heidän vessaansa että voin laittaa kuminauhan paikoilleen.
Miehelläni oli tekohampaat.
Eräänä aamuna kun piti lähteä töihin, hän kulki pitkin asuntoa ja vaikka minulla oli vapaa päivä, en tietenkään saanut nukuttua kun toinen, jo myöhästymäisillään henkilökuntavuoron kyydistä, hakee hampaitansa.
Kysyin, eikö hän nyt sitten voi muistaa minne hampaansa... ja samlla työnsin käteni parisängyn patjojen väliin ja siellähän hampaat olivatkin.
Myöhemmin hän itse kertoi asiasta vieraillemme, ja sanoi jo harkinneensa soittaa esimiehelle, ettei voi tulla töihin kun ei ole hampaita.
Tähän sanavalmis rouva; " Joko .....-auton ajamiseen vaaditaan hampaitakin? Minä kun luulin että kortti riittää."
----Tässä aikoinaan oli naapuripalstalla juttua noista koodeista, puhelimissa, pankkikorteissa jne.
Siellä jo loruilinkin omista muistikkaistani, tarinoista joita keksin numeroista...ihan vaan paremmin muistaakseni.
Tätä keinoa tarjoilin työelämässänäkin joskus liiankin innokkaasti. :)
Toimipisteeni sijaitsi 6 kerroksisen talon viidennessä ja sattuimme kerran ylmmäisen kerroksen parin vierailevan herran kanssa samaan hissiin, alaspäin menossa. Toinen heistä siinä jutusteli, kuinka tähän suuntaan mennessä sentään osaa oikeaan kerrokseen, mutta ylöspäin on monesti tehty välipysähdys viitosessa.
Mitään sen kummemmin pohtimatta heitin heille 'kullanarvoisen' neuvon: "Pitää ajatella pelkkää seksiä nappia painaessaan".
Jaa-a. Tulipunaiseksi taisin saman tien muuttua, enkä edes minnekään pakoon päässyt. Herrat siinä vain naureskelivat, että eiköhän me TÄMÄN jälkeen muisteta.
Enkä aina vieläkään ehdi kovin kauan asioita ajatella. :D- Tyynentyttö
Olin apteekissa käymässä ja mieheni meni autolla käymään muilla asioilla.Kun tulin apteekista huomasin että tuossahan se meidän punainen auto on.Avasin oven ja kuskia vilkaisematta istahdin penkille.Taitaa olla väärä auto,kuului vierestä,mutta kyllä sinä voit siinäkin istua.Vieras mies ja vieras auto.Siitä nousi nolossaan oleva mamma.Molempia nauratti.Omaa miestä ei yhtään.Hän sanoi ettei minua uskalla jättää hetkeksikään yksin.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1458510Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde472399Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja272210- 361872
- 951758
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811727Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai211272Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1081133Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik51019- 531015