keskosten vanhemmat

ja 2,5 viikkoa oltiin sairaalassa. Tuo aika sen vuoksi, kun vauva oli alle 2 kiloinen ja sitten hänellä vielä nousi maksa-arvot ja keltaisuus. Viimeisen viikon oli poissa happikaapista lämpöpatjalla.

Imettämistä en saanut sairaalassa yrittää, koska vauvalla oli niin vähän voimia ja niitä yritettiin säästää kasvuun. Pumppasin kuitenkin maitoa koko ajan ja vauva joi sen pullosta ennalta määrätyn annoskoon mukaan.

Imettäminen ei käynnistynytkään hyvin kotonakaan ja jouduin pumppaamaan monta viikkoa kotiutumisen jälkeenkin. Pikku hiljaa vauva kuitenkin oppi oikean imuotteen rintakumien avulla. Vaikka hammasta sain purra moneen kertaan, se oli nimittäin todella kivuliasta kun pieni vain tarrasi ikenillään kiinni ja yritti puristaa maitoa ulos! Ajattelin vain, kuinka tärkeää minun oli saada edes tässä asiassa läheinen suhde lapseen - olinhan joutunut olemaan hänestä liian monta yötä erossa eikä ensi hetketkään olleet sitä mitä niiden olisi pitänyt rinnalla oloineen olla. Myöhemmin nautin jo imetyksestä "täysin rinnoin", ja lapsi ei sairasta päivää vauvaikänään nähnyt :)

Kehitys on ollut todella nopeaa. Puheen omaksui nopeasti ja sanavarasto on laaja. Keskittymisongelmia ei ole, vaan tyttö on oikein oppivainen ja tykkää mm. lukea ja piirtää kovasti.

Fysioterapiassa käytiin ensimmäinen vuosi, jottei tulisi sitä tyypillistä jäykkyyttä kehoon. Yksi sijaisena ollut terapeutti sitä oli näkevinään, tokaisi jopa tylysti, että "tämä tyttö ei välttämättä koskaan kävele omin jaloin.". Onneksi saatiin jo parin kuukauden päästä tästä tassutella omin jaloin tuota tätiä vastaan sairaalan käytävällä - vajaan vuoden ikäisenä :D

Kurjinta tuossa vauva-ajassa oli, että ihmiset epäilivät mun tehneen jotain "väärää" kun vauva syntyi etuajassa. Tuo yllämainitsemani fysioterapeutti ihan suoraan vihjaili, että olisin juonut odotusaikana kun vauva oli niin pieni! Se selittely tuntui pahalle. Varsinkin kun sitä perimmäistä syytä synnytyksen käynnistymiseen eivät lääkäritkään tienneet. Tosin sen varmasti pystyi näkemään, että olen täysin raitis ihminen. Jotkut vain ovat niin ilkeitä ja katkeria.

Toinen ikävä asia oli se, että lapsen kanssa esim. kaupassa ollessa ihmiset kuiskuttelivat että miten tuo tuo noin pienen vastasyntyneen tänne. Kun lapsi oli jo monen kuukauden ikäinen. Sinulla ja sinun vauvallasi tuskin tulee tätä ongelmaa, kun vauva on niin hyvän kokoinen :D

Onnellista vauva-aikaa, toivottavasti pääsette pian elelemään arkea kotona :)

kaksoset syntyivät viikolla 36 4, molemmilla oli painoa hieman alle 2.5 kiloa, mutta pääsivät heti vierihoitoon ja kotiin päästiin viikon sairaalassa olon jälkeen. (Eli sekä viikkojen että painon vuoksi olivat keskosia.)

Molemmat oppivat syömään rintaa heti ja imetin puolisen vuotta, ennenkuin pullolle alettiin. Pulloa eivät kyllä aijemmin huolineetkaan.

Kehitys niin henkinen kuin fyysinen on ollut aivan täysin normaalia. Neiti oppi kävelemään reilun 10 kk ikäisenä, veli-poikakin ennen 1-ikävuotta. Nyt tulee kumpaisellakin sanoja, ikää tällä hetkellä viikon päälle 1-vuotta. Poitsu kasvaa painon suhteen edelleen -10 käyrällä, mutta neiti oli jo 2kk ikäisenä keskikäyrällä.

Eli ei se keskosuus välttämättä vaikuta lapsen kehitykseen. Koita nyt vaan rentoutua ja varmasti jo pian pääset nauttimaan äitiydestä täysin rinnoin. Ja jos imetys ei jostain syystä lähde sujumaan, niin sitä vartenhan on korvikkeet keksitty. Sellaisilla asioilla ei hyvää äitiyttä mitata. Hyvää vointia niin sinulle kuin vaavillekkin.

keskimmäinen lapseni (tyttö) syntyi viikolla 36 ja painoi 3195g mut ei koskaan kukaan ole sanonut et olis keskonen..keskosen määritelmä mielestäni on et syntyessään painaa alle 2500g
sairaalassa oltiin 2 pv ja muutenkin kaikki ollu normaalisti..(pienikokoinen on edelleen mut niin on isovelikin ollut,synty viikolla 38)
toivottavasti kaikki menee teillä hyvin ja pääsette pian kotiin,onnea lapsukaisen johdosta = )