Jo kuukauden kestäneet, päivittäiset, rajut rytmihäiriöt masentavat minua ja koko ajan on päällä kuolemanpelko, jos sydän ei yhtäkkiä enää lyökään, tarkkailen koko ajan pulssiani... Ajoittain tulee myös paniikkihäiriöitä, jolloin tuntuu, etten saa kunnolla happea ja että on pakko nojata tuoliin, seinään että voin haukkoa happea tms.
Tätäkin kirjoittaessani kärsin rajuista rytmihäiriöistä ja joka kerta pelkään yhtä paljon, vaikka ovat kestäneet jo neljä vuotta ja lääkärin mukaan ovat vaarattomia. Mutta silti minua masentaa, mikään kun ei tunnu miltään ja mikään ei huvita, elämästä on kadonnut ilo niiden takia. Sitä paitsi, mitä enemmän niitä rytmihäiriöitä pelkään, sitä enemmän niitä tulee, mutten osaa olla ajattelemattakaan niitä ja se masentaa.
En tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu niin kurjalta.
Tätäkin kirjoittaessani kärsin rajuista rytmihäiriöistä ja joka kerta pelkään yhtä paljon, vaikka ovat kestäneet jo neljä vuotta ja lääkärin mukaan ovat vaarattomia. Mutta silti minua masentaa, mikään kun ei tunnu miltään ja mikään ei huvita, elämästä on kadonnut ilo niiden takia. Sitä paitsi, mitä enemmän niitä rytmihäiriöitä pelkään, sitä enemmän niitä tulee, mutten osaa olla ajattelemattakaan niitä ja se masentaa.
En tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu niin kurjalta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläkin alkoivat rankat rytmihäiriöt, niin "välilyönnnit" kuin ankarat tykytyskohtauksetkin tuossa suunnilleen samassa iässä kuin itse olet nyt. Ja samoihin aikoihin tuli vielä sairaana urheilusta ilmeisesti pieni sydänlihaksentulehdus, täyttä varmuutta ei kuitenkaan saatu. Jokin stressitila sydämessa kuitenkin...
Ensimmäiset pari vuotta olivat melkolailla stressaavaa itsellekin ja pieni paniikkihäiriötaipumus kun taitaa olla ollut aina terveysongelmissa niin sekin sitten nosti päätään ilmeisesti mukana. Yhdessä tilanne ettei edes osattu sanoa varmaksi oliko täysin vaaratonta, oma seurailu ja hermostuminen siitä, plus tilannetta entisestään ruokkiva paniikkihäiriö ei ollut kyllä mikään mukava asia.
Parisen vuotta meni ja niin tarkkoja kokeita tehtiin pitkin matkaa, että oli kyllä jo pakko uskoa tilan olevan vaaraton. Keljua vain, että tilanne jotenki eteni ja liekö sitten stressi...laukaisi reilu vuosi sitten tilan, jota lääkäriin mennessä epäiltiin alkuun hyvinkin huonoksi tilanteeksi pumpussa. Rytmi kuulemma "aika sekaisin". Loppujenlopuksi sekin oli vaaratonta, mutta jätti kuitenkin jo vuoden kestäneen äärimmäisin tukalan olon ja liki päivittäiset hyvin kiusaavat rytmihäiriöt.
Kyllähän niiden kanssa elää, kun tiedostaa ettei ole kyseessä vakava asia, mutta etenkin kun suvussa monenmoista sydämessä ikään katsomatta ollut aina niin ei nyt kovin mukavaa ole. Etenkään kun aina pyrkinyt olemaan suht liikunnallinen. Rasitus kun tuntuu ruokkivan välillä melkoisiakin pyörähdyksiä sydänalassa.
Vaaratonta tai ei, ja itsekin olen niin jo tottunut ettei enää ole omassa hermoilussa tai paniikissa syytä, mutta ei ole mukavaa. Sen voin kyllä itsekin hyvin sanoa. Ei siihen voi mitään muuta sanoa kuin että pakko vaan sietää jos ei eroonkaan pääse. Tavalla tai toisella...Hankalaa vain jos itselläsi on menossa se vaihe, että paniikkihäiriö ja jatkuva seurailu tekee elämästä helvetin. Siinä kun ei sitten koskaan osaa oikein mieli ja kroppa erottaa maalaisjärkeä "tämä on vaaratonta".
Kiitos oman kokemuksesi kertomisesta. Edelleen kyllä olen todella masentunut kun toistan koko ajan vain mielessäni, että "Entä jos ne ovatkin vaarallisia, jos niihin kuolee, jos kuolen yhtäkkiä".
Eilen illallakin oli niin rajuja rytmihäiriöitä/lisälyöntejä, että ajattelin, nytkö sitten kuolen. Tunnin siinä täytyi koittaa rauhoittua, ennen kuin sain unenpäästä kiinni, vaikka pelkäsin suunnattomasti ja tuntui niin tuskaiselta.
Niin, vaikka mikään ei tunnukaan tällä hetkellä miltään, en silti halua kuolla, rakastan elämää, en halua. Mutten tiedä kuinka kauan jaksan tätä...
mene hyvä ihminen lääkäriin vaik terveyskes-
kukseen ,siellä ottavat sydänfilmin.
Voidaan tutkia myös monella eritavalla ja lääk-
keitä saa joita voi ottaa tarvittaessa.Mulla on
ollut 10 v. ja tiedän että eivät ole vaarallisia
pidän aina rytmiä tasaavaa lääkettä kotona
ja menee sillä ohi,turha kärsiä.
Vaikka nuo rytmihäiriösi eivät liene vaarallisia, niin se ei tarkoita sitä, etteikö niihin saisi lääkityksellä lievennystä. Kerrot vain itsepintaisesti lääkärillesi kuinka paljon ne sinun arkeasi haittaavat siitäkin huolimatta, että tiedostat niiden olevan todennäköisesti vaarattomia. Esimerkiksi beetasalpaajat käsittääkseni voivat vakauttaa sydämen kiusallista pamppailua, mutta lääkäri toki tietää lääkevaihtoehdoista enemmän.
Iän myötä sydämen levottomuus saattaa rauhoittua, mutta odottavan aika on pitkä, eli lääkäriin vaan.
Yksi pieni käytännön vinkki. Muistan, että juuri samanlaisista erittäin kiusallisista mutta vaarattomista rytmihäiriöistä kärsinyt kaverini sai apua vähentämällä runsasta kahvin juontiaan. Eli jos olet kova kahvittelemaan, niin kannattaa kokeilla.
Beetasalpaajista vielä sen verran, että ellei niitä luettaisi urheilussa dopingaineiksi, niin niistä olisi apua mm. lajeissa, joissa adrenaliinitason hallinnalla olisi apua suorituksen parantamisessa. Näitä ovat mm. mäkihyppy ja ammunta. Tämä ihan vain käytännön esimerkkinä siitä millä tavalla vakauttavasti ne vaikuttavat.
Heippa. Kauheaa ko kuulostat masentuneelta :( mullakin on ajoittain lieviä rytmihäiriöitä. oon ollu ekg:ssa kahdesti ja normaalia näkyy. ootko sä käynyt lääkärillä? voisitko mennä terapeutille/psykologille juttelemaan sun kurjasta olosta? jutella poikaystävälle/perheenjäsenelle/ystävälle? että sua pelottaa. Ymmärrän pelkosi täysin. kuolema on lopullista ja näin nuorena (itsekin kohta vasta 19v) tuntuu järjettömän pahalta ajatella sellasta. on kuitenki paljon ihmisiä ketkä kokee samaa. jopa pahempana. et ole yksin.