Kaipaan neuvoja

EnKuLi

En todellakaan tiedä mistä pitäisi aloittaa.Mun elämä on mennyt ihan perseelleen.Mun paraskaveri vaihto mut kundiinsa eikä enää edes puhu mulle.Mulla pyörii päässä ajatuksia joista olis kiwa puhua jollekkin, mutta enää ei ole ketään kelle puhua!Mun pitkäaikainen kundikaveri jätti mut ja oon aivan rikki! Mä vedän pillereitä ja oon monestikkin yrittänyt itsaria niillä.Yliannostuksista oon joutunut vastahuuhteluihin ja sairaalaan.Viiltelen myös itseäni ja käyn terapiassa se ei vaan tunnu auttavan.Tätä masennusta on jatkunut jo jonkin aikaa ja ns.ysyävät pelkää, että teen itsarin. Terapia ei auta, koska en osaa enää avautua.En halua päästää enää ketään liian lähelle mun omaa minääni, koska pelkään, että taas joku tulee ja pettää mut.Joka ikinen päivä kauhulla odotan iltaa, koska mulle on viiltelystä tullut jonkinlainen pakkomielle eikä ne viillot ole mitään pieniä.Itken usein ja kun porukat kysyy mikä on keksin jonkun tyhmän tekosyyn.En vain pysty puhumaan kenellekkään enää! Joku jolla samanlaisia ongelmia voisitko kertoa miten sä olet selvinnyt tähän asti multa alkaa ideat loppuun!

16

463

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • särkynyt enkeli

      Kirjota mulle mikä mieltäs painaa. Voin yríttää auttaa. Oon ite yrittäny kerran itsaria, onneks selvisin. Kerro mikä mättää.

      • EnKuLi

        No en oikeestaan taaskaan tiedä mistä alottasin ja nää jutut ei ehkä susta tunnu vakavilta, mutta mulle ne on rankkoja...
        Ekakskin se mun syöminen mun sisällä ei pysy enää mikään, vaikka en halua laihtua porukoille en uskalla kertoa mitää tällästä, koska niillä on muutenkin rankkaa.Viime hiihtolomalla me karattiin mun frendin kanssa himasta ja mentiin yhelle kundille yöks..Siel sitten juotiin ja kun mä olin sammunut se oli raiskannut sen mun kaverin.. siitä on tulossa oikeusjuttu ja se pelottaa ja masentaa.Mä oon menettämässä kaikki tärkeet ihmiset yks kerrallaan.Ensin mun poikaystävän jota ihan tosissani rakastin ja rakastan edelleen.Mä pystyin puhuun sille mun asioista ja nyt mulla ei oo enää ketään, kosa mun paraskaveri on nyt sit päättänyt, että sille on kundi tärkeempi kun ystävät.Joudun myös käymään terapiassa ja saan tukihenkilön... mulla on ongelmia mun isän kanssa se ei rakasta mua ollenkaan.Mun porukat on eronneet ja sillä on uus vaimo ja uusia lapisia.. aina kun meen sinne se alkaa valittaan ja haukkuun mua!Mun pää ei kestä sellasta ja sitten rupeen huutaan.Itken tosi usein ja JOKA ilta mä viillän yhen tai kaks kertaa, koska siitä on varmaan tullut mulle jonkin lainen pakkomielle..mun kädet on täys arpia ja haluasn lopettaa, mutta en enää löydä syytä tähän elämään.Joten vedän tabuja ja toivon joka kerta, että kuolisin niistäkin olen jo riippuvainen koska vaan sillon pystyn unohtaan kaiken paskan!


      • särkynyt enkeli
        EnKuLi kirjoitti:

        No en oikeestaan taaskaan tiedä mistä alottasin ja nää jutut ei ehkä susta tunnu vakavilta, mutta mulle ne on rankkoja...
        Ekakskin se mun syöminen mun sisällä ei pysy enää mikään, vaikka en halua laihtua porukoille en uskalla kertoa mitää tällästä, koska niillä on muutenkin rankkaa.Viime hiihtolomalla me karattiin mun frendin kanssa himasta ja mentiin yhelle kundille yöks..Siel sitten juotiin ja kun mä olin sammunut se oli raiskannut sen mun kaverin.. siitä on tulossa oikeusjuttu ja se pelottaa ja masentaa.Mä oon menettämässä kaikki tärkeet ihmiset yks kerrallaan.Ensin mun poikaystävän jota ihan tosissani rakastin ja rakastan edelleen.Mä pystyin puhuun sille mun asioista ja nyt mulla ei oo enää ketään, kosa mun paraskaveri on nyt sit päättänyt, että sille on kundi tärkeempi kun ystävät.Joudun myös käymään terapiassa ja saan tukihenkilön... mulla on ongelmia mun isän kanssa se ei rakasta mua ollenkaan.Mun porukat on eronneet ja sillä on uus vaimo ja uusia lapisia.. aina kun meen sinne se alkaa valittaan ja haukkuun mua!Mun pää ei kestä sellasta ja sitten rupeen huutaan.Itken tosi usein ja JOKA ilta mä viillän yhen tai kaks kertaa, koska siitä on varmaan tullut mulle jonkin lainen pakkomielle..mun kädet on täys arpia ja haluasn lopettaa, mutta en enää löydä syytä tähän elämään.Joten vedän tabuja ja toivon joka kerta, että kuolisin niistäkin olen jo riippuvainen koska vaan sillon pystyn unohtaan kaiken paskan!

        Kolme viikkoo sitten yritin tappaa itteni. Vedin viinaa ja pillereitä jotka viimein pysäyttää sydämen. Olin lähellä sitä paikkaa mistä ei tulla takasin. Onneks apu ehti ajoissa ja sydän saatiin virkoomaan. Sen jälkeen olen käyny lekurilla, sairaanhoitajala, psykiatrilla ja psykologilla. Ja näiltä ihmisiltä mä olen saanu sen avun jota oikeesti tarvin. Eli toisin sanoen, myönnä itselles se ettet jaksa yksin, ota yhteys ammattilaiseen ja sano ettet vaan jaksa. Ammattilaisilta saat oikeesti sitä aåua millä voit alkaa purkaa ongelmien vyyhtiä. Sanoit ettei isäs rakasta sua. Mä olen yritykseni jälkeen huomannu sen että oikeesti musta välitetään ihan helvetisti ja nimenomaan ne välittää joiden luulin pitävän mua yhdentekevänä. Uskon että isäskin rakastaa sua, sano hälle mitkä sun mietteet on niin näet mikä on vastaus. Voit yllättyä. Lopetathan sen viiltelyn koska tuolla tavalla sä et henkee iteltäs riistä, teet vaan rumia arpia ja tuo pillereiden syönti, Jos sä oikeesti olisit halunnu kuolla sä olisit ottanu jo sellasen annoksen joka tehoaa.Itse kokeneena tiedän sen, mulla vaan oli suojelusenkeli joka toi ammattiavun ajoissa paikalle ja sainkin vielä toisen tilaisuuden. En osaa oikein muuten sua neuvoo kun oikeesti pyydän et hae ammattiapua,he osaa ja haluaa auttaa sua. Jos et vielä valmis hakeen apua niin kirjota edes mulle niin jatketaan vielä keskustelua. Susta oikeesti välitetään!! Voimia ja kirjota mulle!!


      • EnKuLi
        särkynyt enkeli kirjoitti:

        Kolme viikkoo sitten yritin tappaa itteni. Vedin viinaa ja pillereitä jotka viimein pysäyttää sydämen. Olin lähellä sitä paikkaa mistä ei tulla takasin. Onneks apu ehti ajoissa ja sydän saatiin virkoomaan. Sen jälkeen olen käyny lekurilla, sairaanhoitajala, psykiatrilla ja psykologilla. Ja näiltä ihmisiltä mä olen saanu sen avun jota oikeesti tarvin. Eli toisin sanoen, myönnä itselles se ettet jaksa yksin, ota yhteys ammattilaiseen ja sano ettet vaan jaksa. Ammattilaisilta saat oikeesti sitä aåua millä voit alkaa purkaa ongelmien vyyhtiä. Sanoit ettei isäs rakasta sua. Mä olen yritykseni jälkeen huomannu sen että oikeesti musta välitetään ihan helvetisti ja nimenomaan ne välittää joiden luulin pitävän mua yhdentekevänä. Uskon että isäskin rakastaa sua, sano hälle mitkä sun mietteet on niin näet mikä on vastaus. Voit yllättyä. Lopetathan sen viiltelyn koska tuolla tavalla sä et henkee iteltäs riistä, teet vaan rumia arpia ja tuo pillereiden syönti, Jos sä oikeesti olisit halunnu kuolla sä olisit ottanu jo sellasen annoksen joka tehoaa.Itse kokeneena tiedän sen, mulla vaan oli suojelusenkeli joka toi ammattiavun ajoissa paikalle ja sainkin vielä toisen tilaisuuden. En osaa oikein muuten sua neuvoo kun oikeesti pyydän et hae ammattiapua,he osaa ja haluaa auttaa sua. Jos et vielä valmis hakeen apua niin kirjota edes mulle niin jatketaan vielä keskustelua. Susta oikeesti välitetään!! Voimia ja kirjota mulle!!

        Kiitos, että ymmärrät mua.Mä en oikein tiedä mitä mä tekisin.Mä haluan kuolla en aina, mutta sillon kun haluan otan pillereitä, mutta en koskaan ota kunnon annosta koska pelkään kuolemaa.Viiltelyä oon koittanut lopettaa, mutta välillä tuntuu, etten pysty lopettaan sitä.Oon koittanu selittää mun exälle mun tunteita ja miks olin sellanen kusipä. se ei kuuntele mua vaan siinä näkyy vaan pelkkää vihaa ja se sattu.. todella sattuu! Mun isälle en voi puhua, koska jos kertoisin sille se lähettäs mut väkisin jonnekkin terapeutille.Oon ihan liian pitkään pitänyt näitä asioita sisälläni joten ne kaikki ei enää tuu ulos sanoina vaan tekoina.. ja ne teot on kaikkee muuta kun hyviä..!


      • särkynyt enkeli
        EnKuLi kirjoitti:

        Kiitos, että ymmärrät mua.Mä en oikein tiedä mitä mä tekisin.Mä haluan kuolla en aina, mutta sillon kun haluan otan pillereitä, mutta en koskaan ota kunnon annosta koska pelkään kuolemaa.Viiltelyä oon koittanut lopettaa, mutta välillä tuntuu, etten pysty lopettaan sitä.Oon koittanu selittää mun exälle mun tunteita ja miks olin sellanen kusipä. se ei kuuntele mua vaan siinä näkyy vaan pelkkää vihaa ja se sattu.. todella sattuu! Mun isälle en voi puhua, koska jos kertoisin sille se lähettäs mut väkisin jonnekkin terapeutille.Oon ihan liian pitkään pitänyt näitä asioita sisälläni joten ne kaikki ei enää tuu ulos sanoina vaan tekoina.. ja ne teot on kaikkee muuta kun hyviä..!

        Saanko kysyä kuinka vanha olet?? Exästäs sen verran, että voitko millään unohtaa hänet edes hetkeksi ja keskittyä vain sinuun itsees. Itsariyritykseni jälkeen mun ympärillä oli tosi paljon mulle vihasia ihmisiä ja on vieläkin.Se on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, jossain vaiheessa tuo viha kuitenkin laantuu. Sun exäs ei varmaan itekään tiedä tällä hetkellä miten olis ja mitä sanois joten viha sua kohtaan on kaikkein helpointa hänelle. Unohda hänet hetkeksi ja anna itselles lupa alkaa hoitaan ittees. Kerrot että asiat on ollu sisälläs liian kauan, mulla on tasan sama juttu ja siksi mä hainkin sitä apua ammattilaislta. Vaikeeta tää on vieläkin mut uskon et päivä kerrallaan olo paranee ja helpottuu. Sulla on paljon asioita jotka tuottaa pahaa oloo, kerro mulle ne asiat jotka tuottaa sulle hyvää oloa.Mieti, sillä ihan varmasti niitäkin asioita on olemassa. Kirjota ne hyvät asiat ylös ja mieti voitko niitä ajattelemalla päästä eteenpäin. Kerro mulle myös se et miks et halua terapeutille.
        Ja nyt oikeesti lopetat sen viiltelyn ja pillereiden ajattelun. Halaan sua, kirjota taas!!


      • EnKuLi
        särkynyt enkeli kirjoitti:

        Saanko kysyä kuinka vanha olet?? Exästäs sen verran, että voitko millään unohtaa hänet edes hetkeksi ja keskittyä vain sinuun itsees. Itsariyritykseni jälkeen mun ympärillä oli tosi paljon mulle vihasia ihmisiä ja on vieläkin.Se on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, jossain vaiheessa tuo viha kuitenkin laantuu. Sun exäs ei varmaan itekään tiedä tällä hetkellä miten olis ja mitä sanois joten viha sua kohtaan on kaikkein helpointa hänelle. Unohda hänet hetkeksi ja anna itselles lupa alkaa hoitaan ittees. Kerrot että asiat on ollu sisälläs liian kauan, mulla on tasan sama juttu ja siksi mä hainkin sitä apua ammattilaislta. Vaikeeta tää on vieläkin mut uskon et päivä kerrallaan olo paranee ja helpottuu. Sulla on paljon asioita jotka tuottaa pahaa oloo, kerro mulle ne asiat jotka tuottaa sulle hyvää oloa.Mieti, sillä ihan varmasti niitäkin asioita on olemassa. Kirjota ne hyvät asiat ylös ja mieti voitko niitä ajattelemalla päästä eteenpäin. Kerro mulle myös se et miks et halua terapeutille.
        Ja nyt oikeesti lopetat sen viiltelyn ja pillereiden ajattelun. Halaan sua, kirjota taas!!

        Oon 14... En mä pysty unohtaan sitä. nään sen joka päivä koulussa.Oon yrittänyt saada muuta ajateltavaa, mutta ne kaikki jää sen varjoon.No hyviä asioita mun elämässä on mun paraskaveri ja perhe.Siis muut kun Isä.Mun sisko ja veljet saa mut hymyileen, mutta se ei kaukaa kestä.. sitte taas tulee mieleen ne kaikki paskat asiat ja kaikki hyvä jää niitten varjoon.Terapia.. hmm.. se jotenkin pelottaa mua ja viimeks kun juttelin sellasen kanssa se kerto ne kaikista vakavimmat asiat mun vanhemmille ja siitä seuras vihasuutta ja pelokkuutta.Ne ei ymmärrä miltä musta tuntuu joten ne uhkailee kotiarestilla ja muulla sellasella.Mun luottamus kaiken maailam terapeuteille on mennyt se jälkeen.Koulun sujuu jo paremmin ja se on ihan hyvä juttu sekin saa mut hyvälle tuulelle.Ajattelin alottaa ratsastuksen uudestaan joka jäi kesken sillon kun mun masennus alko.. Mulla on toki hyviäkin päiviä...mutta niinäkin päivinä mä alan yhtä äkkiä itkeen ja sitä tapahtuu yleensä koulussa kun exä sanoo jotain ikävää musta tai sitte noin muuten vaan.Oon sulle tosi kiitollinen, että voin kirjotella sulle.. *halaus* sullekkin


      • särkynyt enkeli
        EnKuLi kirjoitti:

        Oon 14... En mä pysty unohtaan sitä. nään sen joka päivä koulussa.Oon yrittänyt saada muuta ajateltavaa, mutta ne kaikki jää sen varjoon.No hyviä asioita mun elämässä on mun paraskaveri ja perhe.Siis muut kun Isä.Mun sisko ja veljet saa mut hymyileen, mutta se ei kaukaa kestä.. sitte taas tulee mieleen ne kaikki paskat asiat ja kaikki hyvä jää niitten varjoon.Terapia.. hmm.. se jotenkin pelottaa mua ja viimeks kun juttelin sellasen kanssa se kerto ne kaikista vakavimmat asiat mun vanhemmille ja siitä seuras vihasuutta ja pelokkuutta.Ne ei ymmärrä miltä musta tuntuu joten ne uhkailee kotiarestilla ja muulla sellasella.Mun luottamus kaiken maailam terapeuteille on mennyt se jälkeen.Koulun sujuu jo paremmin ja se on ihan hyvä juttu sekin saa mut hyvälle tuulelle.Ajattelin alottaa ratsastuksen uudestaan joka jäi kesken sillon kun mun masennus alko.. Mulla on toki hyviäkin päiviä...mutta niinäkin päivinä mä alan yhtä äkkiä itkeen ja sitä tapahtuu yleensä koulussa kun exä sanoo jotain ikävää musta tai sitte noin muuten vaan.Oon sulle tosi kiitollinen, että voin kirjotella sulle.. *halaus* sullekkin

        Ei sun tarvii kokonaan sun exääs unohtaakaan.Saathan sä tuntee ja muistaa niitä hetkii mitä teillä oli.Olihan teillä varmaan niitä hyviäkin hetkiä seurustelussanne.Muista niitä kaikin mokomin, mut älä jää niihinkään liiaks kiinni.Paras kaveri ja perhe on sun hyviä asioita. Pidä niistä siis kiinni.Ole ilonen et sulla on se paras kaveri, ole hänen kanssaan ja tehkää kaikkee sitä mitä ton ikästen tyttöjen kuuluukin tehdä. Sisko ja veljet on tärkeitä elämässäs, voitko puhuu heille?? Ja jos se ratsastus on sun juttu niin mene ihmeessä tallille. Kaikki ne hetket kun oot kaveris, perhees tai harrastukses parissa, vie ajatukses pois niistä pahoista asioista ja et koko ajan mieti niitä.
        Kerroit mulle hyvin mitkä asiat sut saa hyvälle tuulelle. Kerro mulle konkreettisesti mitä ne on ne pahat asiat niin voidaan miettii miten niistä pääsee eteenpäin.
        Ja siitä terapiasta vielä, suosittelen ja toivon edelleenkin, että menisit ammattiauttajalle. Jos et haluu mennä terveydenhoitajalle niin voit soittaa kuntas /kaupunkis mielenterveystoimistoon.Siel on fiksuja ihmisiä. Kaikilla niil on vaitiolovelvollisuus mut jos sä olet niiden mielestä itsetuhonen niin sillon onkin puhuttava vanhemmille ja siin vaiheessa jokainen vastuuntuntoinen ja viisas vanhempi haluaa lastaan auttaa eikä uhkaa arestilla.Mut voithan sä pyytää ettei sun asioista puhuttas heti alkuun sun vanhemmille. Mut jossain vaihees teiän kaikkien kandeis istuu saman pöydän ääreen.
        Kun tänään meet nukkuun niin ajattele niitä asioita jotka sut saa hyvälle tuulelle, joohan? Kirjota mulle taas, vastaan VARMASTI jossain vaiheessa joten älä hätäänny jos en heti kerkiä kirjottaan. Jaksathan taas eteenpäin pieni enkulini... halaus :)


      • EnKuLi
        särkynyt enkeli kirjoitti:

        Ei sun tarvii kokonaan sun exääs unohtaakaan.Saathan sä tuntee ja muistaa niitä hetkii mitä teillä oli.Olihan teillä varmaan niitä hyviäkin hetkiä seurustelussanne.Muista niitä kaikin mokomin, mut älä jää niihinkään liiaks kiinni.Paras kaveri ja perhe on sun hyviä asioita. Pidä niistä siis kiinni.Ole ilonen et sulla on se paras kaveri, ole hänen kanssaan ja tehkää kaikkee sitä mitä ton ikästen tyttöjen kuuluukin tehdä. Sisko ja veljet on tärkeitä elämässäs, voitko puhuu heille?? Ja jos se ratsastus on sun juttu niin mene ihmeessä tallille. Kaikki ne hetket kun oot kaveris, perhees tai harrastukses parissa, vie ajatukses pois niistä pahoista asioista ja et koko ajan mieti niitä.
        Kerroit mulle hyvin mitkä asiat sut saa hyvälle tuulelle. Kerro mulle konkreettisesti mitä ne on ne pahat asiat niin voidaan miettii miten niistä pääsee eteenpäin.
        Ja siitä terapiasta vielä, suosittelen ja toivon edelleenkin, että menisit ammattiauttajalle. Jos et haluu mennä terveydenhoitajalle niin voit soittaa kuntas /kaupunkis mielenterveystoimistoon.Siel on fiksuja ihmisiä. Kaikilla niil on vaitiolovelvollisuus mut jos sä olet niiden mielestä itsetuhonen niin sillon onkin puhuttava vanhemmille ja siin vaiheessa jokainen vastuuntuntoinen ja viisas vanhempi haluaa lastaan auttaa eikä uhkaa arestilla.Mut voithan sä pyytää ettei sun asioista puhuttas heti alkuun sun vanhemmille. Mut jossain vaihees teiän kaikkien kandeis istuu saman pöydän ääreen.
        Kun tänään meet nukkuun niin ajattele niitä asioita jotka sut saa hyvälle tuulelle, joohan? Kirjota mulle taas, vastaan VARMASTI jossain vaiheessa joten älä hätäänny jos en heti kerkiä kirjottaan. Jaksathan taas eteenpäin pieni enkulini... halaus :)

        Olihan niitä hyviä hetkiä.. paljonkin en vaan pysty enää ajatteleen niitä.Mun sisaruksille en voi puhua ne on aikas nuoria, mutta niitten kanssa leikkiminen ja peuhaaminen saa mut iloselle mielelle.Mun ja mun parhaankaverin välit oli kyllä aika huonot yhessä vaiheessa, mutta onneks nyt menee jo paremmin että on yks huolen aihe vähemmän.Huonoja asioita..hmm.. niitä ei kauheesti ole, mutta ne kaikki tuntuu niin isoilta asioilta, että tuntuu kun ne kuristas mua hengiltä hitaasti mutta varmasti.Kaikki se meiän isän kanssa kun se hyväksy mua sellasena kun olen.Oikeuden käynnit siitä rasikaus jutusta käy päälle ja mietin sitäkin koko ajan enemmän ja enemmän.Syömisestä on tullut vakavempi ongelma kun aina kun syön rupeen itkeen.. varsinkin karkin syönnin jälkeen se masentaa koska en halua laihtua.Ja myöskin s emun ja mun exän juttu.Se tuntuu niin ylitsepääsemättömältä. asialta... Koko ajan tuntuu, että tänä vkl taas vedän jotain ja toivon että kuolen...mutta en siltikään halua kuolla.Mun tunteet on tosi ristirritasia välillä olen tosi onnellinen ja taas välillä tosi surullinen mutta yhtään päivää ei ole.. millon en yhtään itkis.Sä sait mut ajatteleen sitä terapia ihan eri kantilta siis positiivisesti.. mun pitää vaan edestä rauhassa..


      • särkynyt enkeli
        EnKuLi kirjoitti:

        Olihan niitä hyviä hetkiä.. paljonkin en vaan pysty enää ajatteleen niitä.Mun sisaruksille en voi puhua ne on aikas nuoria, mutta niitten kanssa leikkiminen ja peuhaaminen saa mut iloselle mielelle.Mun ja mun parhaankaverin välit oli kyllä aika huonot yhessä vaiheessa, mutta onneks nyt menee jo paremmin että on yks huolen aihe vähemmän.Huonoja asioita..hmm.. niitä ei kauheesti ole, mutta ne kaikki tuntuu niin isoilta asioilta, että tuntuu kun ne kuristas mua hengiltä hitaasti mutta varmasti.Kaikki se meiän isän kanssa kun se hyväksy mua sellasena kun olen.Oikeuden käynnit siitä rasikaus jutusta käy päälle ja mietin sitäkin koko ajan enemmän ja enemmän.Syömisestä on tullut vakavempi ongelma kun aina kun syön rupeen itkeen.. varsinkin karkin syönnin jälkeen se masentaa koska en halua laihtua.Ja myöskin s emun ja mun exän juttu.Se tuntuu niin ylitsepääsemättömältä. asialta... Koko ajan tuntuu, että tänä vkl taas vedän jotain ja toivon että kuolen...mutta en siltikään halua kuolla.Mun tunteet on tosi ristirritasia välillä olen tosi onnellinen ja taas välillä tosi surullinen mutta yhtään päivää ei ole.. millon en yhtään itkis.Sä sait mut ajatteleen sitä terapia ihan eri kantilta siis positiivisesti.. mun pitää vaan edestä rauhassa..

        Sori kun vastaaminen kesti, on ollu vähän itelläkin tässä kaikenlaista. No edelleenkin toivon ja patistan sua meneen sinne terapeutille, heillä on ammattinsa puolesta niin hyvät eväät, että saat varmasti sieltä apua.Ja loppujen lopuks tässä mailmassa ei vielä semmosta asiaa ole vastaan tullu josta ei puhumalla selviäis joten käytä ammattilaisia hyödyksi. Mieti sitä edelleenkin.
        Noista sun huonoista ja pahoista asioista mitä tuossa kerroit. Ensinnäkin miten se ilmenee että sun isä ei hyväksy sua sellasena kun sä olet?? Miten se näkyy? Kerro mulle. Mites toi oikeusjuttu, joudutko sä oikeen todistajaksi??
        Sun ja sun exäs juttu varmaan tuntuukin nyt pahalta, mutta niinhän sen kuuluukin. Sure se asia rauhassa loppuun ja mene eteenpäin, älä jää miettimään sitä asiaa liian pitkäksi aikaa.
        Tästä sun pillerin vetämisestä olen edelleenkin sitä mieltä, että unohda se nyt jo. Jos sä oikeesti olisit halunnu kuolla sä olisit sen jo tehny etkä enää vaan toivois sitä. Eli sähän haluat tyttö elää!! Anna mennä siis! Meillä jokaisella on joskus tosi ristiriitasia tunteita, välillä on hyvä olla ja välillä sitten vähän vähemmän hyvä. Se on vaan tätä elämää ja näin kuuluukin olla, pelkkä tasanen totisuus päivästä päivään ei oo kivaa sekään. Kirjota mulle taas sun kuulumisias ja unohda noi mietteet että viikonloppuna taas vetäisit jotain ja toivoisit kuolevas. Mee kaveris kanssa jonnekkin yhdessä ja pitäkää hauskaa. Onko kotipaikallas nuokkaria tai jotain? Menkää sinne, siel on muitakin sun ikäsiäs. Mietihän sitä terapiaa edelleenkin ja halit sulle. Kirjotellaan.


      • EnKuLi
        särkynyt enkeli kirjoitti:

        Sori kun vastaaminen kesti, on ollu vähän itelläkin tässä kaikenlaista. No edelleenkin toivon ja patistan sua meneen sinne terapeutille, heillä on ammattinsa puolesta niin hyvät eväät, että saat varmasti sieltä apua.Ja loppujen lopuks tässä mailmassa ei vielä semmosta asiaa ole vastaan tullu josta ei puhumalla selviäis joten käytä ammattilaisia hyödyksi. Mieti sitä edelleenkin.
        Noista sun huonoista ja pahoista asioista mitä tuossa kerroit. Ensinnäkin miten se ilmenee että sun isä ei hyväksy sua sellasena kun sä olet?? Miten se näkyy? Kerro mulle. Mites toi oikeusjuttu, joudutko sä oikeen todistajaksi??
        Sun ja sun exäs juttu varmaan tuntuukin nyt pahalta, mutta niinhän sen kuuluukin. Sure se asia rauhassa loppuun ja mene eteenpäin, älä jää miettimään sitä asiaa liian pitkäksi aikaa.
        Tästä sun pillerin vetämisestä olen edelleenkin sitä mieltä, että unohda se nyt jo. Jos sä oikeesti olisit halunnu kuolla sä olisit sen jo tehny etkä enää vaan toivois sitä. Eli sähän haluat tyttö elää!! Anna mennä siis! Meillä jokaisella on joskus tosi ristiriitasia tunteita, välillä on hyvä olla ja välillä sitten vähän vähemmän hyvä. Se on vaan tätä elämää ja näin kuuluukin olla, pelkkä tasanen totisuus päivästä päivään ei oo kivaa sekään. Kirjota mulle taas sun kuulumisias ja unohda noi mietteet että viikonloppuna taas vetäisit jotain ja toivoisit kuolevas. Mee kaveris kanssa jonnekkin yhdessä ja pitäkää hauskaa. Onko kotipaikallas nuokkaria tai jotain? Menkää sinne, siel on muitakin sun ikäsiäs. Mietihän sitä terapiaa edelleenkin ja halit sulle. Kirjotellaan.

        Nooh se arvostelee mua ja mun pukeutumista.Haukkuu mua hutsahtavaks, vaikka esim. mun napa ei edes näy mun paitojen alta.Oon yrittänyt pukeutua asiallisesta ja omasta mielestäni oon siinä onnistunut aika hyvinkin.Se ei vaan oo tyytyväinen mihinkään.
        Me käytiin tänään kattomassa mun tukihenkilöö.Se oli tosi kiva ja meillä synkkas iha kivasti.Me mennään esn viikolla leffaan sen kanssa ja pääsen varmaan ratsastaan sen naapurin tallille.Mulle tuli heti paljon turvallisempi olo kun sain taas yhden ihmisen joka välittää niinkun sain sutkin.Oon piristynyt aika lailla.
        Koulussa itkeskelen vieläkin, mutta en enää niin paljoa.Juteltiin tänäänmun exän kanssa.Se khyllä loppu riitelyyn, mutta saatinpaha kumpikin puhua tai no huutaa suumme puhtaaks.Se sano, että se rakastaa mua, mutta ei jaksa mun pompottelua enää.Se tuntu ikävältä, mutta kaikki okei.
        On meillä seuris siellä on niinkun vähän kun nuokkarilla, mutta ei me siellä kauheesti olla käyty...siellä on katos se paska puoli, että sinne saa tulla ala-asteelaiset niin ei niitten huutamista jaksa kuunnella. =))Halit sullekkin


      • EnKuLi
        särkynyt enkeli kirjoitti:

        Sori kun vastaaminen kesti, on ollu vähän itelläkin tässä kaikenlaista. No edelleenkin toivon ja patistan sua meneen sinne terapeutille, heillä on ammattinsa puolesta niin hyvät eväät, että saat varmasti sieltä apua.Ja loppujen lopuks tässä mailmassa ei vielä semmosta asiaa ole vastaan tullu josta ei puhumalla selviäis joten käytä ammattilaisia hyödyksi. Mieti sitä edelleenkin.
        Noista sun huonoista ja pahoista asioista mitä tuossa kerroit. Ensinnäkin miten se ilmenee että sun isä ei hyväksy sua sellasena kun sä olet?? Miten se näkyy? Kerro mulle. Mites toi oikeusjuttu, joudutko sä oikeen todistajaksi??
        Sun ja sun exäs juttu varmaan tuntuukin nyt pahalta, mutta niinhän sen kuuluukin. Sure se asia rauhassa loppuun ja mene eteenpäin, älä jää miettimään sitä asiaa liian pitkäksi aikaa.
        Tästä sun pillerin vetämisestä olen edelleenkin sitä mieltä, että unohda se nyt jo. Jos sä oikeesti olisit halunnu kuolla sä olisit sen jo tehny etkä enää vaan toivois sitä. Eli sähän haluat tyttö elää!! Anna mennä siis! Meillä jokaisella on joskus tosi ristiriitasia tunteita, välillä on hyvä olla ja välillä sitten vähän vähemmän hyvä. Se on vaan tätä elämää ja näin kuuluukin olla, pelkkä tasanen totisuus päivästä päivään ei oo kivaa sekään. Kirjota mulle taas sun kuulumisias ja unohda noi mietteet että viikonloppuna taas vetäisit jotain ja toivoisit kuolevas. Mee kaveris kanssa jonnekkin yhdessä ja pitäkää hauskaa. Onko kotipaikallas nuokkaria tai jotain? Menkää sinne, siel on muitakin sun ikäsiäs. Mietihän sitä terapiaa edelleenkin ja halit sulle. Kirjotellaan.

        Ajattelin vaan kysyä, että miks et enää oo vastannut mulle? Onko sulla ollut muuta vai etkö enää halua kirjotella mun kanssa?


      • särkynyt enkeli
        EnKuLi kirjoitti:

        Ajattelin vaan kysyä, että miks et enää oo vastannut mulle? Onko sulla ollut muuta vai etkö enää halua kirjotella mun kanssa?

        Sori etten ole kirjottanut ja vastannut sulle, mutta oma elämä ja asiat on olleet sillä mallilla etten ole pystynyt ajatteleen toisia. Mut nyt mä olen täällä taas. Mitä sulle kuuluu tällä hetkellä? Kirjottele.


      • EnKuLi
        särkynyt enkeli kirjoitti:

        Sori etten ole kirjottanut ja vastannut sulle, mutta oma elämä ja asiat on olleet sillä mallilla etten ole pystynyt ajatteleen toisia. Mut nyt mä olen täällä taas. Mitä sulle kuuluu tällä hetkellä? Kirjottele.

        Soriih en haluu olla vaivaks.. Mulla menee itse asiassa ihan hyvin paitsi koulussa muuten kaikki on tällä hetkellä hyvin..
        Palattin mun kundin kanssa yhteen ja olaan taas yhtä onnellisia kun sillon ja onnellisempiakin.Välillä mietin että miks annoin anteeks, mutta kai se on sitä rakkauttaa vaan.
        Koulussa menee khyllä niin huonosti että huh huh vaan. Kokeista tulee seiskaa kun en osaa keskittyä enkä jaksa enää lukee.. mua ei oikeestaan jaksa kiinnostaa enää muu kun kaverit ja mun kundi..
        Se huono puoli tässä yhteen palaamisessa on , etten voi enää sitten antaa aikaa muille asioille.Himassa menee suht hyvin ... paitsi että en oo käynyt faijalla pitkiin pitkiin aikoihin.. koska en jaksa. En halua mennä sinne kuunteleen sitä haukkumista enää. En jaksa sitä koska mun itseluottamus on nyt taas nousuut kun en oo joutunut sitä paskaa kuunteleen.. Pillereitä en oo enää vetänyt paitsi kaverin kanssa viikonloppuna koitettiin jotain paskaa.. mutta en enää itsemurha aikeissa enkä oo viillellyt..


    • maassa?

      Kasvu kipuja, hae apua Luotettavalta aikuiselta.

      • mairee

        Oletko kokeillut masennuslääkkeitä. Säännöllinen lääkitys voisi auttaa sinua jaksamaan terapiassa. Lääkkeet voisivat auttaa sinua myös avautumaan terapiassa.


      • EnKuLi
        mairee kirjoitti:

        Oletko kokeillut masennuslääkkeitä. Säännöllinen lääkitys voisi auttaa sinua jaksamaan terapiassa. Lääkkeet voisivat auttaa sinua myös avautumaan terapiassa.

        olen kokeillut.. joskus ne auttavats joskus taas eivät..mulla on nytkin yks lääkitys


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2066
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1728
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1402
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1200
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1198
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1041
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      959
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      957
    Aihe