Kysymyksiä synnytyksen alkamisesta

Eli kyllä sen sitten huomaa:)
Tosin sinä päivänä kun esikoiseni syntyi, en kyllä vielä 10 km:n aamulenkillä aavistellut, mitä tulossa oli! Eli meillä tarina meni näin...
11:ta maissa illalla hankittiin nukkumaan menoa. Olo oli jotenkin outo, levoton. Huomasin, että supistuksia tuli silloin tällöin. Näin meni koko yö, ei mitään paniikkia, ajoittain sattui enemmän, mutta juuri kun tuntui, etten kestä enää, kipu menikin ohi. Aamuyöstä aloin tarkkailemaan supistusten väliä, ja kuudelta aamulla soitin sairaalaan, josta sanottiin, ettei vielä mitään kiirettä, kotona on mukavampi odotella. Muutaman lämpimän suihkunkin otin yön aikana.
Kymmeneltä aamulla lähdimme sairaalaan, kohdunsuu oli 5 cm auki. Hegittelin ilokaasua supistusten aikana, auttoi mukavasti kipuun, mutta teki hiukan sekavan olon. 16:55 illalla terve poikavauva päästi ensimmäisen parkaisunsa:)
Lykkyä tykö, älä murehdi turhia!

vauva syntyi tasan kaksi kuukautta sitten. meni hiukan ylitte, eli syntyi 41 3, odotus oli pitkä. sinä päivänä olisi ollu sairaalssa yliaikaiskontrolli.
alkoi ma-ti välisenä yönä supistuksilla, eivät olleet kovin kivuliaita. tulivat välillä kymmenen minuutin välein, ja välillä voisi aikaa mennä puolikin tuntia. päivällä sama topuhu jatkui..
illalla menin kyläreisulle ja pistivät keinustuoliin keinumaan että josko se lapsi sieltä alkaisi tulla, edelleen supisteli, muttei kovin kivuliaasti. yhtäkkiä supistukset voimistuivat, niitä oli hankalempi vastaanottaa, kierisin välillä lattialla.
kun näitä huomattavasti kivuliaampia oli tullut kolme tuntia, lähdin sairaalaan ja sinne jäinkin, tyttö syntyi 11 tunnin päästä. halusin mennä vasta kun olin varma että käynnissä on. ja kyllä sen huomasikin. kotosalla kannattaa siis olla niin pitkään kuin mahdollista! sairaalassa tulee aika pitkäksi.
eli yksi yö ja päivä supisteli, illalla 9 aikaan alkoi kivuliaammat ja 00.00 sairaalaan..
tsemppiä koitokseen!!!=)

Mulla meni tiputellen lapsivedet yön aikana ja seuraavana päivänä piti olla neuvolassa yliaikaisuuskäynti, viikot 41 3. Soitin sitten terveydenhoitajalle, joka käski lähtemään sairaalaan, vaikka ei edes supistellut. Ei pidetty sairaalaan menolla mitään kiirettä. Lähdettiin sitten miehen kanssa sairaalaan noin kahden aikaan päivällä ja siellä ei alettu illan päälle mitenkään supistuksia houkuttelemaan, eli jäin sitten sairaalaan yöksi ja aamulla vasta käynnisteltiin. Kotia ei enää päästetty infektiovaaran vuoksi ja se harmitti tosi paljon. Seuraavana aamuna annettiin klo 10 eka käynnistystabletti ja kahdelta uusi, kun supistuksia ei kuulunut. Kuudelta illalla supistukset alkoivat sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja tosi tiheinä ja rajuina mikä yleensä tapahtuukin kun käynnistetään. Terve tyttö syntyi klo 23.20. Synnytyksen kestoksi merkittiin 5 ja puoli tuntia. Eli näin meillä. Harmittaa kun oma keho ei osannut itse aloittaa supisteluja vaan tarvittiin käynnistys. Sekin harmittaa, että en hoksannut ottaa niitä märkiä lapsivesi siteitä kotoa mukaan. Epäilivät näes ensin, että ois pissat tullu vain housuun, mutta itse olin eri mieltä. Jos oisin ottanut niitä siteitä matkaan, oisivat jollakin aineella testanneet onko siteessä lapsivettä vai pissaa ja jos ei olis ollu lapsivettä, niin oisin päässy kotiin oottelemaan.

itsekin mietin silloin ennen kuin synnytin että mistä sen tietää ja näin jälkeen päin voin kertoa että kyllä sen tietää.. Minulla alkoi supistukset perjantai yönä noin kahden aikaan. Aluksi supistukset olivat lieviä, koko launtai päivän supisti, tuli sunnuntai ja sitten oli niin huono olo että ei enään vaan jaksanut, kun mentiin sairalaan olin 4 cm auki ja ei muuta kuin saliin suoraan. Ponnistus vaihe kesti 8 minuuttia ja terve poika syntyi kello 20.27 sunnuntaina. Sen voin kyllä sanoa että uskon että tunnet ja tiedät milloin on aika lähteä. Vaikka synnytys oli näin ensikertalaiselle aika huono kokemus, mutta sen olisin valmis tekemään uudelleen miloin vain koska "palkinto" oli niin ihana! Komea ja terve vauva! Onnea synnytykseen, hyvin se menee!!

Aamulla en vielä aavistanut mitään, iltapäivällä kolotti selkää, oli sellainen olo kuin olisi flunssa tulossa. Illan mittaan supisteli vain enemmän ja enemmän, iltakymmenen maita soitin synnytyssairaalaan ja kysyin, tulemmeko vai emme. Sieltä sanottiin, että jos tuntuu että haluamme jo tulla, niin eikun vaan. Odottelimme vielä jonkin aikaa ja koska supistelu jatkui, lähdimme matkaan ja olimme sairaalassa yhden aikaan yöllä. Siellä katsottiin tilanne ja pääsimme odottelemaan lepohuoneeseen. Ehkä kuuden aikaan aamusta pääsimme synnytyssaliin ja klo 10.17 poika syntyi. Lapsivesi meni minulla vasta ponnistusvaiheessa, mikä oli ihan hyvä, sillä poika syntyi peppu edellä. Täsmällinen poika, syntymäpäivänä oli raskausviikkoja 40 0.

Su alkoi selkäsärky, laitoin vaan loppuraskauden vaivojen piikkiin, illalla aloin ihmettelemään että kuin se särky nyt niin aaltomaisesti tulee ja keksin että supistuksiahan ne on!:) Yöllä pystyin kyllä nukkumaankin supistusten välillä.

Ma-aamuna 6lta alkoi tulla supistukset kovemmin, menin kuumaan pitkään suihkuun. 8lta mentiin näytille sairaalaan että ottaako synnyttämään kun mies olisi muuten lähtenyt töihin, olin auki 4cm eli saliin vaan.. Vedet lähti vasta kun kalvot puhkaistiin, tyttö syntyi 2lta:)

Tosiaan kannattaa olla kotona niin pitkään kun pystyy, kotona on kuitenkin kivempaa. Tiedä niistä vaistoista, ehkä sitten kun kivut on niin kovat ettei enää kestä niin sitten sairaalaan:) (jos synnytys alkaa supistuksilla) Tsemppiä synnytykseen!:)

Esikoiseni syntyessä heräsin ennen yhtä yöllä lapsivesien menoon. Sairaalaan läksimme reilun puolen tunnin päästä, ja ensimmäinen supistus tuli juuri sillä hetkellä, kun kätilö sai anturin mahan päälle - käyrä alkoi ensimmäisestä supistuksesta ;)). Lapsi oli maailmassa puoli seitsemältä aamulla, vaikka kätilö mentyä lupaili, että synnytys olisi ajankohtainen vasta puolilta päivin.

Toisen (ja samalla viimeisen) lapsen synnytys alkoi supistuksilla klo 20 jälkeen illalla. Noin klo 22 läksimme sairaalaan, kun supistuksia tuli ehkä 3-4 minuutin välein (eivät vielä olleet kovin pahoja). Lapsi syntyi 1 maissa yöllä.

Kumpikin lapsi syntyi maanantaina, ja sunnuntaina kävin vielä katsomassa, onko metsässä sieniä. Eka reissulla oli isäntä mukana (ja sairaala olisi ollut lähempänä kuin koti), toisen lapsen kohdalla olin yksin, mutta menin vain muutamien satojen metrien päähän kotoa - paikkaan, jossa tiesin yleensä olevan siihen aikaan muitakin kulkijoita. Jos supistukset olisivat alkaneet metsässä, tuonvertainen kävely olisi tehnyt vain hyvää (eikä ihmisvilinää ollut niin paljoa,että märkiä vaatteitakaan olisi tarvinnut nolostella - eivätkä kätilöt varoitelleet muutaman minuutin kävelymatkastakaan moisessa tilanteessa). :)

Itse heräsin keskellä yötä lapsiveden menoon - ja sitten lähdettiinkin sairaalaan.

Supistukset alkoivat vasta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan, ja lapsi syntyi vasta seuraavana yönä. Vietin kuitenkin koko ajan sairaalassa, sillä tulehdusarvoni olivat hieman koholla, ja tarvitsin seurantaa & lääkitystä. Muutoin olisin kuulemma saanut lähteä välissä vielä kotiinkin odottelemaan kunnon supistuksia.

samaa minäkin pohdin viisi viikkoa sitten että lähdenkö ajoissa jne. Mutta sen kyllä tietää. Minulla se alkoi supistuksista. yritin olla kotona niin kauan kuin pystyin ja itselläni lämmin suihkuttelu auttoi jaksamaan monta tuntia. Tosin minut passitettiin synnytyssalista kotiin odotteleen että homma etenisi kun kohdunsuu ei auennut ja muutaman tunnin päästä menin takaisin ja alkoi tapahtua. ei kannta hötkyillä mutta lähteä kun ei koton a enää kestä!

alkoi mahakivuilla ja sitten yhtäkkiä limatulpan menolla ja lapsiveden pyrskähdyksellä. Ja lapsivettä tihutteli sitten siitä eteenpäin. Mahakouraisut vaan jatkuivat ja jossain vaiheessa keksin, että nehän on nyt niitä supistuksia.

Kyllä musta ainakin oli vaikea päättää, koska pitäis lähteä. Helposti ajattelee, että kyllähän mä vielä tän kestän.. ja seuraavan... ja seuraavan... Me lähdettiin, kun olin 3 (!!) kertaa soittanut synnärille ja kysynyt neuvoa. Ja hyvä aika olikin lähteä, olin 4,5 cm auki. Heti päästiin saliin ja lapsi syntyi n. 8 h päästä. Ei mulla ainakaan sairaalassa ollut tylsää, koko ajan oli tekemistä niiden suppareiden kanssa.

Mäkin ihmettelin, miksi ne kätilöt oli niin epäileväisiä sen lapsiveden kanssa. En mä ainakaan ollut NIIN raskaana että tuntikaupalla laskisin alleni. Oli mulla onneksi side, joka heti "todisti", että lapsivettä se tihutus on.