Huumevastaisuus on kauhea Alzheimeriin verrattava tautitila johon kulminoituu monia psyykkisiä oireita.
- Hallusinatoorinen egosairas persoona, monesti huumevastainen aidosti kuvittelee saavansa mystisesti tietoa esim. toisten ajatuksista tai elämästä. Yleensä tämä näkyy siten että huumevastaiset esittävät tietävänsä käyttääkö joku huumeita, mitä huumetta ja mikä on keskustelun tarkoitus. Tyypillisesti tämän osoittaminen - tai hallusinatorisen persoonan kritisoiminen - johtaa defenssireaktioon ja regressioon.
- Huumevastaisuus aiheuttaa henkisiä pakkotoistorakenteita jotka voidaan diagnosoida pahanlaatuiseksi maniaksi. Tyypillisesti näitä toistoja tehdään muutamia päiviä mutta pahimmissa tapauksissa toisto voi kestää vuosia. Sairas persoona ilmeisesti kokee jostain syystä toiston oikeaksi ja turvallisuutta luovaksi - syy lienee perimmäisessä epävarmuudessa ja halussa kontrolloida ympäristöä.
- Tiedon hylkääminen, auktoriteetin kyseenalaistaminen. Huumevastaisuuden eräs oireista on selvän tiedon hylkääminen ideologisin perustein. On havaittu että huumevastaiset voivat lukea tekstin mutteivät koskaan päästä tekstin sisältöä henkiseen käsittelyyn. Ks. seuraava kohta.
- Luetun ymmärtämisen heikkous. Huumevastaisuuteen sairastuneen ihmisen äö laskee tyypillisesti noin 70 tienoille. Edes kielellisesti selkeästi ja arkipäiväisesti ilmaistu tieto käsitetään väärin - joko tarkoituksella (defenssireaktio?) tai tarkoituksettomasti (käsityskyvyn fataali, mahdollisesti pysyvä - häiriö?)
- Sosiaalisten taitojen puute. Huumevastaisuuden uhri on tyypillisesti olemukseltaan äärimmäisen itseriittoinen, narsistinen ja vihamielinen. Ja yllättävän usein myös selkeästi psykopaattinen - myös potilasta itseään vahingoittavalla tavalla.
Tyypillistä huumevastaisuudelle on kierteenomaisuus ja huumevastaisuuden sitominen vahvasti henkilökohtaiseen egoon. On oletettavissa että huumevastaisuus nousee ennenkaikkea epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta jota pönkitetään ideologialla jota noudatetaan fundamentalistisesti. Tässä suhteessa huumevastaisuus on eräänlaista uskonsotaa; Jihadia - niille joilla ei ole järkevää tarkoitusta tai henkistä kapasiteettia käsitellä subjektia järkevällä ja rakentavalla tavalla.
Kun keskustelet huumevastaisen kanssa varaudu jatkuviin regressioihin, henkilökohtaisuuksiin ja myös suoraan väkivaltaan. On epäselvää voiko tuosta parantua, kokemukset ovat vähemmän rohkaisevia. Ehkäpä ryhmäterapiasta olisi hyötyä?
- Hallusinatoorinen egosairas persoona, monesti huumevastainen aidosti kuvittelee saavansa mystisesti tietoa esim. toisten ajatuksista tai elämästä. Yleensä tämä näkyy siten että huumevastaiset esittävät tietävänsä käyttääkö joku huumeita, mitä huumetta ja mikä on keskustelun tarkoitus. Tyypillisesti tämän osoittaminen - tai hallusinatorisen persoonan kritisoiminen - johtaa defenssireaktioon ja regressioon.
- Huumevastaisuus aiheuttaa henkisiä pakkotoistorakenteita jotka voidaan diagnosoida pahanlaatuiseksi maniaksi. Tyypillisesti näitä toistoja tehdään muutamia päiviä mutta pahimmissa tapauksissa toisto voi kestää vuosia. Sairas persoona ilmeisesti kokee jostain syystä toiston oikeaksi ja turvallisuutta luovaksi - syy lienee perimmäisessä epävarmuudessa ja halussa kontrolloida ympäristöä.
- Tiedon hylkääminen, auktoriteetin kyseenalaistaminen. Huumevastaisuuden eräs oireista on selvän tiedon hylkääminen ideologisin perustein. On havaittu että huumevastaiset voivat lukea tekstin mutteivät koskaan päästä tekstin sisältöä henkiseen käsittelyyn. Ks. seuraava kohta.
- Luetun ymmärtämisen heikkous. Huumevastaisuuteen sairastuneen ihmisen äö laskee tyypillisesti noin 70 tienoille. Edes kielellisesti selkeästi ja arkipäiväisesti ilmaistu tieto käsitetään väärin - joko tarkoituksella (defenssireaktio?) tai tarkoituksettomasti (käsityskyvyn fataali, mahdollisesti pysyvä - häiriö?)
- Sosiaalisten taitojen puute. Huumevastaisuuden uhri on tyypillisesti olemukseltaan äärimmäisen itseriittoinen, narsistinen ja vihamielinen. Ja yllättävän usein myös selkeästi psykopaattinen - myös potilasta itseään vahingoittavalla tavalla.
Tyypillistä huumevastaisuudelle on kierteenomaisuus ja huumevastaisuuden sitominen vahvasti henkilökohtaiseen egoon. On oletettavissa että huumevastaisuus nousee ennenkaikkea epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta jota pönkitetään ideologialla jota noudatetaan fundamentalistisesti. Tässä suhteessa huumevastaisuus on eräänlaista uskonsotaa; Jihadia - niille joilla ei ole järkevää tarkoitusta tai henkistä kapasiteettia käsitellä subjektia järkevällä ja rakentavalla tavalla.
Kun keskustelet huumevastaisen kanssa varaudu jatkuviin regressioihin, henkilökohtaisuuksiin ja myös suoraan väkivaltaan. On epäselvää voiko tuosta parantua, kokemukset ovat vähemmän rohkaisevia. Ehkäpä ryhmäterapiasta olisi hyötyä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.