kivulias kuolema?

ei sitä voi ketään tietää ja mutta en uskoisi

Yleensä määrien ollessa ns. riittävät (etupäässä lääkkeiden, alkoholi on pikemminkin vain "tehoste" ja yhteisvaikutuksen aiheuttaja) kyllä ehtii taju lähteä ja on täysin tiedoton asioista kun elämänliekki sammuu. Ellei sitten ole ottanut lääkkeitä, jotka tahdostariippumatta alkavat "potkia vastaan" aiheuttaen kouristuksia ja oksentelua.

Tilastollisesti sanoen 95% itsemurhan tosiyrittäjistä kuitenkin herää ja on saanut aikaan "vain" pahatkin sisuskaluvauriot. Ja se vaihe se ei mukava ole...Vähän on toiselle paljon, kroppa taistelee kuitenkin viimeiseen asti ja ihmiset selviävät niin uskomattomista määristä lääkkeitä ettei uskoisi. Vauriot kuitenkin ovat selviö jos tarpeeksi ottaa.

Peruskuolinsyy on elimistön lamaantuminen ja hengityksen lakkaaminen/sydänpysähdys. Aika armelias tapa sinällään lähteä, MUTTA älä hyvä ihminen mieti asiaa itse. Mietipä tuota prosenttia ja epäonnistumisen mahdollisuutta.

olen työni puolesta nähnyt yliannostuksesta johtuvia aivovaurioita ja voin kertoa,että niillä ihmisillä oleva tuska on karmeinta,mitä olen koskaan nähnyt!

yliannostusta ei todellakaan kannata edes vahingossa ottaa!

se sarastus joka kysyi asiasta lääkepalstalla?
Harvoin niihin kuolee, mutta kuten Tarjasusanna kirjoittaa, jos saa aivovaurion, niin tilanne on toinen. Kysyisinkin Tarjasusannalta, että kuolivatko potilaat vai jäivätkö henkiin vai miten aivovaurio todettiin? Mulle yhden itsemurhayrityksen jälkeen (ilman alkoa, otin yliannostuksena rytmihäiriöitä aiheuttavaa psyykelääkettä ja rauhoittavia) sanottiin, että olin onnekas, kun en saanut pysyvää aivovauriota. Olin teholla hengityskoneessa ja tajuton jo sairaalaan vietäessä, joten mulla ei ollut tuskia (niin että muistaisin ne itse).

ÄLKÄÄ TUHOTKO ITSEÄNNE TAI AIVOJANNE!

Mitä vitun merkitystä sillä kivulla on kun kuolee. Kun olet kuollut, niin sinulla ei ole mitään muistoa kivusta eikä muustakaan. Ja taivaassahan me kaikki soitetaan kuitenkin harppua onnellisina.