Onko

paljon

tässä ikäryhmässä yksineläjiä?Minä olen pian 59 ja yksin,mikä om kyllä niin tylsää.En käy paljon missään paitis harrastan uimista,vesijuoksua ja lenkkeilyä,lukemista ja muita hengen antimia.Miten te jotka elätte yksin pärjäätte?Minä mieluimmin kokisin kaiken tämän kumppanin kanssa!Yhdessä saa paremman nautinnon!!

11

918

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tässä yskiskellään.

      Yksin oot sinä ihminen
      yksin syntynyt oot,
      yksin myös sinä lähtevä oot.

      Jotenkin noin se menee.

      • mattsmatts

        Lue mieluummin motoksesi ja omaksesi Aale Tynnin Kaarisilta- runo.


    • eläjä

      Kyllä tätä yksin asumista on kestänyt jo kolme vuotta.
      Kyllähän se kahdestaan oli luonnollisempaa ja turvallisempaa.Telkkarin katsominenkin oli hauskempaa kahdestaan.Pienissä arjen asioissa kaipaan kovasti miestäni.Elämän on vain jatkuttava.Harvoin puolisot saavat lähteä käsikädessä.
      Sureva mummo n 60v

    • ja joskus kiroilee kohtaloa, mutta kuten yllä, harvoin yhdessä täältä elämästä poistutaan, vaikka niin meilläkin aina ajateltiin.
      Yksin, ja eniten kaipaan puhekaveria, istumaan vastapäätä keittiön pöydän äärelle, ja siinä kävisimme pitkiä keskusteluja, kuin ennen..
      Onhan tähän jo tottunut.

    • on 58v

      Te olette kai menettäneet hyvän kumppanin. Minut erotettiin 5v sitten paljon nuoremman takia.
      Vuoden surin ja nyt olen kiitollinen tuolle naiselle, eivätkä enää ole yhdessä, sitä onnea kesti kolme vuotta.
      Elän todella hyvää aikaa, viihdyn hyvin yksinänikin, mutta harrastan paljon, matkoille löytyy aina kumppani. Mieheni ei ollut väkivaltainen eikä juoppo, osallistui kotitöihinkin, oli ihan kohtuullinen isäkin, mutta hän oli alistaja. Vieläkin nautin siitä, että saan katsoa mitä ohjelmaa haluan, vaikka meillä oli kaksi telkkaria, hän mökötti, jos sama ohjelma ei kelvannut, kaikki tehtiin hänen toiveittnsa mukaan ja minä kilttinä ja riitelemättömänä ihmisenä suostuin. Itsetunto olisi varmaan mennyt kokonaan, jos en sitä töissä olisi saanut kerättyä.
      Nyt saan elää ilman, että minun täytyy ottaa ketään huomioon ja nautin.

    • Hintriika

      Muistanpa, kuinka joskus puhuttiin, että onnellisinta olisi ajaa yhdessä autolla pöpelikköön ja kuolla yhtä aikaa. Vaan toiveet on toista ja elämä toista. Yksin siis matkaani jatkan. Vuosien mittaan olotilaan sopeutuu. Kaipuu ei lopu, kenties vain muuttaa muotoaan.

      • gredelin

        ja vuosien varrella tyyneys,kiitollisuus siitä mitä oli hyvää.Yksinäisyys on kun ei ole kukaan kuuntelemassa ilot ja huolet jotka koskevat lapsia ja lastenlapsia,ei ketään jonka kanssa jakaisi aamulehden uutiset ja muut pienet ilot ja surut.
        Sen kanssa kuitenkin oppii elämään ja jopa löytämään uusia ilonaiheita.


      • Hintriika
        gredelin kirjoitti:

        ja vuosien varrella tyyneys,kiitollisuus siitä mitä oli hyvää.Yksinäisyys on kun ei ole kukaan kuuntelemassa ilot ja huolet jotka koskevat lapsia ja lastenlapsia,ei ketään jonka kanssa jakaisi aamulehden uutiset ja muut pienet ilot ja surut.
        Sen kanssa kuitenkin oppii elämään ja jopa löytämään uusia ilonaiheita.

        Muistot jäävät, ja lupa on itkeä pirauttaa joskus. Mutta silti on parempi uskoa, että elämä voittaa.


    • Zenja

      60 v. yksinäinen, mutta oikeastaan olen kait jo tottunut tähän. Kuitenkin välillä kaipaa toista ihmistä juttukaveriksi.

      Minulla on onneksi koira jota on pakko ulkoiluttaa.
      Luen paljon, netissä en käy yleensä kuin aamulla.

      • gredelin

        ja mukava jakaa ajatuksia ihan tuntemattomien kanssa.Joskus käyvät ajatukset ihan yhteen,usein saa uuden näkövinkkelin.Mutta ystävät ovat kallisarvoiset ja vierailemme parhaan ystäväni kanssa aina muutamaa päivää toistemme luona että olisi mahdollisuus sekä keskustella että olla hiljaa yhdessä.


    • a-woman1

      Mieheni kuoli 35-vuotiaana. Siis ihan liian aikaisin jätti minut yksin pikkupoikani kanssa. 27-vuotisen leskeyteni aika on kuitenkin kulunut yllättävän hyvin. Pojasta kasvoi kelpo mies ja itse antauduin työlleni monen vuoden ajaksi niin, että elämä oli joskus liiankin kiireistä. Nyt eläkeläisenä olen kaivannut juttuseuraa minäkin; meillä myös oli ihania keskusteluja aikoinaan. Yksinäiseksi en oikeastaan tunne itseäni. On mukavia harrastuksia ja hyviä ystäviä, joten viihdyn hyvin. Työni oli kokoaikaista kanssakäymistä ison ihmisjoukon kanssa, joten osaan edelleenkin nauttia yksinolosta ja kodin hiljaisuudesta. Ehkä sitten, kun/jos en enää voi autolla laajentaa elinpiiriäni, iskee yksinäisyys..., saa nähdä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskaltaako tässä luottaa siihen että

      Ehkä rakastetaan toisiamme?
      Ikävä
      104
      1086
    2. Tunnusmerkkejä Kaivatulle

      Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt
      Ikävä
      59
      1036
    3. Oletko nainen enää täällä?

      En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv
      Ikävä
      61
      830
    4. Miehen ja naisen ystävyys

      Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa
      Ikävä
      144
      808
    5. Pidätkö itseäsi varattuna

      Kaivatullesi?
      Ikävä
      65
      695
    6. Naisten top-5 red flagit

      1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel
      Ikävä
      103
      591
    7. Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta

      ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto
      Pyhäjärvi
      89
      581
    8. 78
      551
    9. Rakastan sinua

      Anteeksi että epäilin sinua.. ❤️
      Ikävä
      53
      547
    10. Mitähän meinaat

      Vai meinaatko mitään kohtaamisen suhteen?
      Ikävä
      39
      528
    Aihe