Erikoinen masennus?

pohdiskelen?!

Onko ketään muuta, joka olisi kyllästynyt maailman pinnallisuuteen ja ainaiseen oman edun tavoitteluun. Jotenkin tuntuu, että minä olen ainoa lajissani.

Tunnen itseni täysin poikkeavaksi, erilaiseksi ja maailmaan kuulumattomaksi. Usein mietiskelen, että miks ihmeessä edes olen syntynyt tänne, koska ei minusta ole kenellekään mitään hyötyä. En ole ikinä sopeutunut maailman nopeaan rytmiin, missä kaikkea mitataan rahalla, ajalla ja tehokkuudella. Täysin yksinkertaisesti tunnen jotenkin itseni istumassa pilven reunalla ja tarkkailemassa maailman menoa, kuitenkaan itse osallistumatta siihen. En oikein tiedä, että mistä voisin aloittaa, Näen silloin tällöin jotain kiinnostavaa, mutta kaikki lipuu ohitseni samantien. Blaah, päätän antaa sen asian mennä ja tarkkailen lisää. Oon ihan kuin joku pikkulapsi keskellä kauppaa, jossa vilisee ihmisiä.

En enää tunne mitään, en löydä mistään mitään ja ihmiset tuntuvat jotenkin etäisiltä. Omassa idealistisessa luonteessani toivoisin, että kaikki vois vaan pysähtyä nauttimaan toistensa seurasta. Jos esim kävelen jossain kadulla ja näen kun joku riitelee, en tunne mitään. Varmaan jos joku jäisi auton alle, niin en tuntis yhtään mitään. Mä olen vain niin turtana, että näe missään mitään erikoista. Olen joskus sattumalta törmännyt ihmisiin, joita kiinnostaa muukin kuin kellonajat, pikkutarkat huomautukset tai yltiöaktiivisuus ja silloin olen todella tuntenut jotain. Kuitenkin olen kadottanut kaikki tuollaiset ihmiset.

Jos esim istun jossain baarissa tuttujen kanssa, näen heissä vain sitä samaa jäykkyyttä; tuntuu, että kaikilla on jokin kiire, kaikki haluavat vain elää elämänsä läpi niin kuin se kaikkien yhteiskunnan sääntöjen mukaan pitääkin. Niin nopeasti kaikkea ja niin paljon kun pystyy.

Mä olen ihan oikeasti jossain pullossa. En tunne muita ihmisiä. Tai siis onhan mulla ystäviä paljonkin, mutta kun ne kaikki elää siellä pullon toisella puolella. Minä taas rakennan omaa maailmaani pullon sisällä, pullossa kaikki on hyvin, sinne ovat kaikki tervetulleita, mutta kun ei sinne kukaan halua tulla, koska silloin hänestä voisi tulla poikkeava.

Mun on vaikea selittää oloani, mutta ei se ole erityisen hyvä, muttei erityisen huonokaan. Olen kiinnostunut lähes kaikesta: luen paljon, harrastan kulttuuria monessa muodossa jne.. mutta siltikään en ole kiinnostunut mistään, mikään ei säväytä. Olen sosiaalinen, mutta en jaksa sitä pinnallisuutta, siksi olen mielummin omissa oloissani. Seuraa on, mutta mun on vaikea löytää omanlaistani seuraa. Toivon, että tulevaisuus ja opiskelu tuovat uusia tuulia, mutta silti kaikki tuntuu niin itsestään selvältä. Elämä on jonkin sortin jatkumo, joka alkaa ja sitten se päättyy, that's it. Mitä väliä on millään, mitä en tunne omakseni.

Olenkohan masentunut? Ainut vaan, että en tunne masennustakaan, haluisin vaan pois. Voi kun olis niin helppoa vaan napsauttaa sormia ja lähteä pois, kaikesta. En tosin ole itsetuhoinenkaan, vaikka senkin näen vain normaalina muodollisuutena elämän kiertokulussamme. En tiedä, mikä on paikkani, olen outo, enkä kuulu tänne. Voi kuullostaa hölmöltä, mutta niin se vaan on. Jotenkin yhdentekevää, istunko esim kotona vai lähdenkö jonnekin hillumaan. ihan sama, mua ei kiinnosta. Yksi hailee.

Onko ketään, kuka tuntee samoin?

9

984

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • samanlainen fiilis

      Kirjoitat vain paljon paremmin kuin minä.

      Omaa mielentuotostani: mitä järkeä tässä kaikessa on? ei mitään. heräät aamulla, miksi? turhaa, niin turhaa. ei ole mitään järkeä tässä paskassa. maailmankaikkeudessa yksi pieni ihminen. jokunen molekyyli keikkuu kaikkeudessa, miksi? ei ymmärrä.

      Mutta kai täällä vielä jotain tulee vastaan, jotenkin vaan tunnen silkkaa tyhjyyttä.
      Itsekin olen hyvin sosiaalinen ihminen, tunnen kohtuullisen paljon ihmisiä, mutta kuitenkin olen usein mieluummin yksin. Mutta miksi? Mitä tämä kaikki tarkoittaa, sitä kun olen miettinyt, niin jotenkin vain tuntuu ettei tässä ole oikeasti mitään järkeä. Pitää vaan soljua ajassa ja antaa ajan kulua. Usein tulee vaan ihmeteltyä että mitä mä täällä teen.

      Ei vaan ymmärrä, vielä.

    • exe64

      Hyvin kirjoitettu tuo juttusi. Voisin sanoa, että veit ns. sanat suustani- niin yhteneväisiä ovat tuntemuksesi kuin omani. Itseltäni tahtovat päivät mennä siihen, että yleensä jaksan kahlata "velvollisuudet" läpi, ja että pystyn perustelemaan itselleni miksi tänäänkin olisi taas kohdattava sama pinnallinen maailma, samat pinnalliset ihmiset. Siinä kai se pääsyy minullakin jotta napsin viidettä vuotta fluoksetiinia ja rauhoittavia. Tällainen tuntuu usein aivan toivottomalta elämältä, kaikki arvokkuus on poissa, mikään ei pysty tuomaan oikeaa hyvää oloa tai tyydytystä.

      Kiitos sinulle keskustelun avauksesta.

    • Kuulut joukkoon

      Mielnkiintoista pohdiskelua joka kuuluu asiaan ihmisen mielen kehittymisessä.

      'Tunnen itseni täysin poikkeavaksi, erilaiseksi ja maailmaan kuulumattomaksi. Usein mietiskelen, että miks ihmeessä edes olen syntynyt tänne, koska ei minusta ole kenellekään mitään hyötyä.'

      Uskoisin kuitenkin niin että tuo ihmisen tarpeellisuus tai merkitys tässä elämässä selviääkin oikeastaan vasta jälkeen päin.

      Ajatus että ihmisen pitäisi olla jotenkin hyödyksi on vähän ristiriitainen, hyödyksi kenelle tai mille. Pitääkö ihmisen lunasaa jotenkin olemassa olonsa oikeus. Jos tätä ajatusta jatketaan niin pelkäämpä vaan että olemme kohta eugenismin tiellä ja sen en usko johtavan kuin entistä raaempaan sotatilaan kaikki kaikkia vastaan.

    • gitta

      kuvitella olevansa erikoinen.

    • kokenut

      Joku viisas sanoi että masentunut ihminen kokee maailman realistisena. ihan sellaisena kuin se on.
      mutta niin sanotut terveet ihmiset ajattelevat asioita yli optimisesti. taitaa muuten pitää paikkansa.

    • as-kamu

      Tätä umpihanki/korpivaellusta on kstäny 50v ?
      Kyselin erilaisuuteni perään, ravasin yleislääkäreissä.

      Myöhemmin sain asperger-dg:n. Selitti monia asioita.
      Ikävä seuralainen, kuin persoonallisuuden musta aukko.
      Akku voi tuntua tyhjältä. Äkkiä putoaa pohja kaikelta, kuin skitsoidisti
      maailma romahtais kasaan.

      On kiire päästä neljän seinän sisään huilailemaan.
      Depis on niin syvä, ettei valonpilkkua näy.
      On jo kokemusta; ojan pohjalta noustaan. Aina on noustu. Ilman lääkitystä.
      Vaimon tuella. Hän näkee tilanteeni. Paras antaa sen vain olla.

      On myös ylioptimistiset energiset kaudet. Heräteostoksia, Nurkat täynnä.

      Eräs tyttö sanoi kerran osuvasti kadulla kulkiessani:
      Miksi hän tarkastelee ihmisiä kuin hyönteisiä!

      Mut oikeasti melko itsetuhoinen. Alkoholista ja kaikista päihteistä
      pysyn mahdollisimman kaukana. Painoindeksin PITÄÄ pysyä alle 24.
      Vain pikkusiskoa pidän hyvänä sukulaisena.
      Talous täpärästi pinnan yläpuolella.

      Addiktioita oikeastaan katkeamaton ketju. Pelit,keräily jne.

      Onhan meitä kymmenintuhansin. Tärkeintä on usko selkeämmästä huomisesta.

      Kyllä se siitä. Viimeinen neljännes alla!

    • täydellisesti

      en olisi itse osannut paremmin sitä sanoa. Ajattelen niin samankaltaisesti. Välillä tekisi mieli sammuttaa jostakin napista kaikkien kiireet ja sanoa et pysähtykää edes hetkeksi, antakaa auringon lämmittää kasvoilla ja hymyilkää yhden kerran aidosti. Tuntuu että koko elämä pitäisi olla etukäteen ohjelmoitu täsmällisten tavoitteiden mukaan kaikessa ihmissuhteita myöten. Ja minusta tuntuu kuin olisin tippunut toiselta planeetalta tähän keskelle ihmisten kiireitä ihmettelemään muurahaista tai voikukkaa ja mietin mitä minä täällä näiden ihmisten kanssa teen. Tuntuu että elää elämäänsä siksi koska niin pitää tehdä ilman mitään käsitystä onko tässä mitään järkeä. Tehokkuutta ja pätemistä vaaditaan kaikessa ja minä saan siitä vain stressin ja päänsäryn ja kaikki ylimääräinen vouhotus tuntuu niin turhalta. Kaiken takana ei olekaan muuta kuin tyhjyyttä ja sen peittämistä ja elämä on ajan täyttämistä milloin milläkin asialla.
      Kuitenkin aina kaipaa jonnekin mitä ei varmaan edes ole olemassa, eikä oikein voi sanoa edes ääneen, että joku asia puuttuu kun ei tiedä että mikä se on. Tuntuu ettei mikään kosketa, ainakaan mikään mistä muut ovat innoissaan. Pitäisikö edes? En tiedä. En usko että se on masennusta. Ihmiset ovat vain niin kaikessa vieraantuneita luonnollisesta ja luontevasta elämästä, että kokee itsensä oudoksi jos ei elä siten minkä oletetaan että pitäisi olla. Onnellisuudella on ikäänkuin olemassa joku kaava, mitä ei löydä tästä oravanpyörästä mitenkään. Onnen hetket ovat pieniä murusia arjen keskellä ja usein aivan pieniä asioita pienissä hetkissä.

    • kromo

      veit minultakin sanat suusta,itse olen kans pohtinut
      näin että miksi ihmisen pitää tuntea elävänsä näin vaikka se tuntuisi tyhjältä ja surulliselta,kun se vain jatkuisi..jatkuisi.
      Tunnen itse näin ihmismassan keskellä että mitä minä tässä nyt oikein kävelen ja alan katsomaan ympärille jossa kävelee muut paikasta toiseen ja toisen kanssa puhuen.Sitten huomaan että ihmiset alkavat katsomaan minua vaikka en ole tehnyt mitään,noh..nämä ihmiset
      tulevat joskus tuhoamaan tämän maailman ja vaikkapa koko universumin jotta ei olisi enään mitään todellista ajateltavaa.
      Omasta mielestä en ajattele synkästi vaan mitä mieltä olen itse ja koko sokean maailman puolesta.

    • että ilsdfgxz

      tämä maailma on rakennettu sillälailla, että toiset on täällä toisten hyväksikäytettävänä. Nyt on valitettavasti käynyt, niin että sinä kuulut tuohon hyväksikäytettävien joukkoon. Jotta bruttokansantuote ei laskisi, niin sinun tulisi vain nurkumatta tyytyä kohtaloosi tai muuten olet masentunut, mielisairas jne. kyllä lääkäri diagnoosin löytää (osakesalkku velvoittaa).

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      1989
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1705
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1332
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1155
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1153
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      933
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      922
    Aihe