Kaikkihan varmaan tietävät kuinka perhekeskeinen uskonto vanh.lestadiolaisuus on; kuitenkin meitä yksineläjiäkin on paljon. Tuntuu vaan välillä, että me olemme jotenkin vajaita, kun ei ole perhettä tai vähintään sitä puolisoa vierellä.
Oma elämä ainakin on ihan elettävää... ystäviä on, sukulaisten kanssa paljon tekemisissä, mielenkiintoinen työ, jota ei varmasti olisi mahdollista tehdä suuren perheen äitinä.
Mutta kuitenkin välillä tulee sellainen olo, ettei jaksa lähteä ry:lle, siellä aina tulee joku kyselemään, että etkö sinä ole vielä löytänyt miestä, miksi et ole mennyt naimisiin, onko rima korkealla jne. Tai sitten epäillään homoksi tai lesboksi. Heitäkin on joukossamme, niin kuin jokaisessa muussakin uskonnossa. Varmasti vaan ovat hiljaa tästä asiasta, asia joka on "kielletty" vaikka ihminen ei muuksi muutu. Mielenkiintoista olisi kuulla heidänkin kokemuksiaan...
Suurten perheiden lapsimäärät itseasiassa kauhistuttavat minua, en jaksaisi itse niin suuresta määrästä lapsia ottaa vastuuta. Rakastan lapsia kuitenkin todella paljon, hoidan usein sukulaisten lapsia, päästän vanhemmat lomalle. En kuitenkaan haluaisi, että sinkkuuttani pidetään lapsenvahti-automaattina. Olen valinnut itse oman tieni, siinä on omat plussat ja miinukset niinkuin perheellisenkin elämässä. Saan myös omasta mielestäni hyvällä omallatunnolla nauttia hiljaisuudesta, omasta ajasta, vapaapäivistä...
Olisi todella mukava vaihtaa ajatuksia aiheesta. Varmasti löytyisi monenlaista tarinaa jokaiselta.
Oma elämä ainakin on ihan elettävää... ystäviä on, sukulaisten kanssa paljon tekemisissä, mielenkiintoinen työ, jota ei varmasti olisi mahdollista tehdä suuren perheen äitinä.
Mutta kuitenkin välillä tulee sellainen olo, ettei jaksa lähteä ry:lle, siellä aina tulee joku kyselemään, että etkö sinä ole vielä löytänyt miestä, miksi et ole mennyt naimisiin, onko rima korkealla jne. Tai sitten epäillään homoksi tai lesboksi. Heitäkin on joukossamme, niin kuin jokaisessa muussakin uskonnossa. Varmasti vaan ovat hiljaa tästä asiasta, asia joka on "kielletty" vaikka ihminen ei muuksi muutu. Mielenkiintoista olisi kuulla heidänkin kokemuksiaan...
Suurten perheiden lapsimäärät itseasiassa kauhistuttavat minua, en jaksaisi itse niin suuresta määrästä lapsia ottaa vastuuta. Rakastan lapsia kuitenkin todella paljon, hoidan usein sukulaisten lapsia, päästän vanhemmat lomalle. En kuitenkaan haluaisi, että sinkkuuttani pidetään lapsenvahti-automaattina. Olen valinnut itse oman tieni, siinä on omat plussat ja miinukset niinkuin perheellisenkin elämässä. Saan myös omasta mielestäni hyvällä omallatunnolla nauttia hiljaisuudesta, omasta ajasta, vapaapäivistä...
Olisi todella mukava vaihtaa ajatuksia aiheesta. Varmasti löytyisi monenlaista tarinaa jokaiselta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja minä haluaisin lukea Aku Ankkaa.
Eikös jokainen ole sinkku niin kauan ennen kuin löytää sen oman puoliskonsa? Oli sinkkuus sitten tahatonta tai ei, se ei siitä siltikään miksikään muutu. Eiköhän Taivaan isällä ole meille kaikille omat suunnitelmansa, nauti vain elämäntilanteestasi,sillä on joku tarkoitus.
Matkustele ja tee töitä, kyllä kaikki tapahtuu ajallaan. :)
Ne ketkä kyselevät ja utelevat mokaavat vain itsensä.
Jättäisin seurarahvaan minäkin omaan arvoonsa turhine kysymyksineen.
"Matkustele ja tee töitä, kyllä kaikki tapahtuu ajallaan. :) "
Tuota matkustelua neuvoisin kuitenkin välttämään. Vanhoillislestadiolaiset olemme muutoinkin ympäristörikollisten maineessa, joten miksi kerätä kuormaa lisää.
Ei matkustelu ole ympäristörikos, en ole koskaan ennen kuullut sellaista väitettä VL uskovaisista.
Sopii toki matkustaessaan katsoa, miten kulkee ja minne menee.
Sis matkalle jokainen, jolla siihen on mahdollisuus. Valitettavasti minun mahdollisuuteni ovat vähäiset.
Minä olen kuullut noita matkustamiseen liittyviä moitteita vähintään riittävästi. Ympäristön kannaltahan on sitä tuhoisampaa, mitä energiaintensiivisemmästä hommasta on kyse. Siis saastaa tulee polkupyöräilystä vähemmän kuin lentomatkustamisesta.
Lestadiolaisystäviäni taas moititaan siitä, että julkista liikennettä ei suosita edes siellä, missä sellaista on kohtuudella tarjolla. Seuroihinkin mennään omilla autoilla.
että vl:issä on enemmän naisia vapaalla kuin miehiä. Mutta siitäkään huolimatta ei pidä väkisten naimisiin itseä vääntää, jos ei sille tunnu (tarkoitan, että pakokauhun vallassa ottaa niistä rippeistä jonkun). Ei lopulta ihmiselo ole niin hirveän pitkä. Ja onhan täällä tekemistä. Työkin esim on siunaus ja lahja, joka ei mikään itsestäänselvyys ole. En ainakaan mitään itserakasta miestä menisi ottamaan, jos sellainen olisi tarjolla. Miehen pitää tietysti osata kehua. En tekisi mitään miehellä, joka olisi uskoton, moittisi, olisi ilkeä... Miehen mitta mitataan ajan saatossa. Miehen pitäisi myös olla halukas työhön. Ahkera siis. Otsa hiessa töitä tehdä- periaate saisi kuulua hänelle. Niin ja jokainen varmaan haluaa romanttisen tyypin, joka osaa järjestellä asioita. Aktiivinen, joka on kiinnostunut minusta ja mun tekemisistä. Itse en ole vielä moista löytänyt, mut aika näyttää, löydänkö.
tolla asenteella et naimisiin pääsekkään , tarkastelehan sitä jos haluat
Muistaakseni en ole ollut hinkumassakaan naimisiin. Olen itse todella tyytyväinen tämänhetkiseen olooni sinkkuna, ainoa mikä ottaa välillä aivoon on tämä joidenkin (perheellisten) asenne sinkkuuteen.
Mä en aio koskaan mennä naimisiin. Mulla on sellainen olo, että en edes halua mennä naimisiin. Se ei vain ole minua varten. Vaikka olen vielä nuori niin huomaan että monet lapsuuden ja nuoruuden kavereista ovat jo naimisissa, vaikka iso osa on vielä sinkkujakin. Koko ajan huomaan, että joku on aloittanut seurustelun ja menee kihloihin ja naimisiin. Toisaalta se vähän surettaa, että kaverisuhteet muuttuvat ja itse jää taka-alalle, koska se oma kumppani muuttuu tärkeämmäksi. Toisaalta olen aina onnellinen jokaisen puolesta, joka on löytänyt kumppanin itselleen ja haluan olla tukemassa yhteisen matkan alkutaivalta.
Pidän myös lapsista tosi paljon ja toisaalta olisi upeaa ja mielenkiintoista seurata raskauden etenemistä lähietäisyydeltä ja lapsen kehittymistä vauvasta aikuisuuteen. Onhan minulla tähän mahdollisuus, vaikka minulla ei ole omaa perhettä, sillä onhan sisaruksillani ja kavereillani kasvavat perheet ja pääsen lapsenvahdiksi milloin haluan... :) Oikeastaan koen enemmänkin tehtäväkseni sen, että voin olla läheisteni apuna lasten hoidossa ja kasvatuksessa.
Elämäni sinkkuna on kaikin puolin täysipainoista, vaikka en menisikään naimisiin. Ainoa tarve, joka ei täyty, läheisyyden ja kosketuksen tarve.. Tai täyttyy sekin, mutta ei sillä tavalla, kuin ihmiset toivoisivat sen täyttyvän.
Ettekö te vl-sinkut kaipaa ollenkaan seksiä ja vastakkaisen sukupuolen läheisyyttä.
Kaikkihan me olemme seksuaalisia olentoja, mihin seksuaalienergia siis ohjataan.
Onkohan tämä liian arka puheenaihe.
tätä miettinyt kun lähipiiriin kuuluu näitä aikuisia vl-sinkkuja.
Uskoisin kuitenkin ettei tuo ole heille ongelma. He ovat oppineet elämään sen kanssa ja kieltämään seksuaalisuutensa.
Heille ehkä se synnin pelko on suurempi murhe. Jos huomaisivat itsessään jotain seksuaallista, niin he pistävät pois ajatuksensa koska ajattelevat sen olevan syntiä ja väärin uskovaiselle. Seksi jutut kun on sallittu vain avioliitossa, ja sinkku on yksin.
Mihin se energia sitten kulutetaan, siinäpä kysymys? Voisiko olla niin, että seksuaalisesti aktiivinen hakeutuu väenvängällä avioliittoon, ja se vähemmän aktiivinen tekee mieluusti muuta kun se seksi ei niin tärkeää, ja jää "vanhaksipiiaksi/pojaksi" ihan vapaaehtoisesti ja odottaa sitä oikeaa, eli ei pidä kiirettä. On enenmmin yksin kuin huonossa liitossa.
Ei ihminen voi seksuaalisuuttaan kieltää - ihminen kun on seksuaalinen olento, vaikka kuinka yrittäisi torjua "semmoiset" ajatukset.