Tavatessamme mieheni oli jo melkein 30 vuotta ja asunut aina kotonaan. Hänen isänsä oli kuollut noin kuusi vuotta aiemmin.
Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta muistan hyvin, kun mieheni syntymäpäivillä hänen kotipaikassaan mieheni kummitäti kyseli kihloihin menosta. Tähän anoppi vastasi puolestamme, että eihän ne sellaista meinaa vielä pitkään aikaan. Ja heti kahvipöydässä alkoi kiusaaminen. Minusta oli tullut vihollinen. Olin ainoa, joka joi teetä. Anoppi oli kaatanut pöydän päähän teeveden kuppiin, joten kun meidät kutsuttiin pöytään, valitsin ko. paikan. Siinä kaikkien minulle ennestään tuntemattomien ihmisten seurassa anoppi sitten moitti, että kuinka huonotapaista istua isännän paikalle.
Tälläistä hienovaraista kiusaamista on jatkunut koko suhteemme ajan. Suhteen alkuaikoina sain paljonkin kuulla suoraa puhetta, nykyään vain tätä kiusaamista. Pahinta on, että mieheni laittaa kaiken minun syykseni.
Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja minusta on aina pidetty. Vaikka mieheni syyttää minua ongelmistani anopin kanssa, en voi uskoa, että olisin niin kamala ihminen, kun mitä hän antaa ymmärtää. Mieheni on kotoaan oppinut, että toista saa haukkua miten paljon haluaa, eikä hyvää osata sanoa millään.
Riitoja meidän parisuhteeseen tulee aina anoppivierailuiden jälkeen, muuten mies on tyytyväinen. Tänään suutuin ja vaadin eroa, se sai hänet täydellisen raivoihinsa. Aiheesta on puhuttu monesti, tuntuu ettei jaksa olla "toinen nainen".
Meillä on kaksi ihanaa poikaa, joille olen yrittänyt tarjota lämpimän ja rakastavan kodin. Anoppiakin olen heille tehnyt tutuksi kaikesta huolimatta kerran viikossa, kun käymme hoitamassa hänen taloaan. Pojille ei kuitenkaan ole mielestäni oikein, että joutuvat kuulemaan, kun äitiä haukutaan ja osoitetaan, ettei arvosteta. En halua, että omat poikani tulisivat oppimaan tapansa ko. perheeltä. Nyt kun lapset alkavat puhua, olisi viimeistään aika saada anoppi kuriin.
Miehestäni ei ole miestä tilanteen lopettamiseen. Monesti hän myöntää huomanneensa kiusanteon ja rumat sanat, muttei puutu. Suutuspäissä kertoo, että on samaa mieltä äitinsä kanssa. Eilenkin mentiin anoppilaan ja heti ovella anoppi alkoi haukkua, vaikken ehtinyt edes ovesta sisään. En kuulemma osaa tervehtiä, kun tulen kylään. Mies sitten riidan aikana väitti minulle, että kyllä asia näin on. Järjetön väite.
Tuntuu, että ei jaksa enää. En uskoisi, että voisin näin sanoa, mutta voi kun anoppia ei olisi.
Miten tästä selvitään? Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta ja niistä kaksi naimisissa, joten kaikkea on kokeiltu. Eniten tekisi mieleni lopettaa anoppilakäynnit. Onko lapsen kehityksen kannalta huono pitää taukoa? Oppisiko anoppi käsittämään, että käydään vain jos kaikilla on kivaa? Eihän minun äitinä tarvitse antaa lasteni tavata ihmistä, joka minua lapsille haukkuu? Olisi kiva saada jonkun psykologian alan asiantuntijan neuvo, mikä kaikille parasta.
Anoppi eron syynä?
13
1955
Vastaukset
- matkailija1960
...anoppia vai miestä? jätä anopin vouhotukset omaan arvoonsa äläkä mene sinne. puhu miehellesi ettet lähde sinne ja sillä siisti. Kyllä vuodet tekevät tehtävänsä. itse väsytin appiukkoa 5v mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin. voimaa sinulle!
- annek
Tuhlaat voimaasi suotta tällaisin vierailuihin, jotka eivät anna mitään muuta kuin pahan mielen.
Vaikuttaa siltä, että anoppisi on kateellinen.
Katkaise välit ja elä omaa elämääsi lasten kanssa, mies valitkoon partnerinsa.
Hyvää sinne! - perhe koossa
mutta ei oman mielenterveyden tai tärkeimpien ihmissuhteiden kustannuksella.
Kerro miehellesi, joka ilmeisesti kuitenkin myöntää, että kiusaamista tapahtuu, että nyt sinulla on mitta täynnä. Vaikka äiti olisi hänen mielestään kuinka oikeassa (missä vaiheessa täytyy kyllä ihmetellä että miksi mies ylipäänsä vielä haluaa hengata sun kanssa), niin sinun mielenterveytesti ei kestä enempää kiusaamista.
Kirjoita ylös lista niistä asioista, jotka anopin käytöksessä sinua loukkaavat, ja näytä lista miehelle sanojesi tueksi. Kerro sitten, että jos nämä kiusaamiset eivät lopu, mies saa käydä anoppilassa ilman sinua ja lapsia. Lasten mielenterveydelliselle kehitykselle ei ole hyväksi, että ydinperheen ulkopuolinen taho manipuloi heitä jotain ydinperheen jäsentä vastaan. Ole valmis kompromissiin, jos miestäsi loukkaa se ettet ole koskaan valmis näkemään hänen äitiään, ja neuvottele itsellesi ja lapsillesi sopiva käyntimäärä (esim. kerran kuussa, tai ainoastaan syntymäpäivinä, jouluna tms.).
Kysy sitten haluaako hän keskustella asiasta äitinsä kanssa, koska selvästikään anoppi ei kuuntele sinua, ja yrittää neuvotella kiusaamisesta. Jos ei, sinulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin soittaa anopille, ja kertoa itse päätöksestäsi. Jos anoppi katkaisee puhelun, se on hänen ongelmansa. Voit tietysti myös käydä yksin anoppilassa listan kanssa, jos sinulla on tarpeeksi päättäväisyyttä ja omanarvontuntoa, mutta puhu kuitenkin miehesi kanssa ensin.- liikaa viiniä
Hei,
minun anoppikokemukseni kestivät 8 vuotta, kunnes lopulta päätin, että ei enää.
Miehenikin syytti minua anopin käytöksestä, joten olipas kiva joo tosiaan.
Yhden karmaisevan joulun jälkeen sanoin miehelleni, etten enää jalallani astu tuohon taloon, eivätkä lapsenikaan (koska anoppi inhosi kahta lasta ja tykkäsi vain yhdestä ja osoitti sen selvästi).
Mieheni haluaa kuitenkin pitää yhteytensä äitiinsä, joten kun anoppi tulee meille päivävierailulle (yöksi en huoli), niin minä lähden jonnekin muualle. Onneksi ei käy kauhean usein enää meillä.
Pistä stoppi asialle. Ei se ole lapsillekaan hyvä nähdä, kuinka äitille tehdään pahaa. Älä päästä lapsiasikaan sinne vaan vaadi, että anoppi tulee teille, jos haluaa lapsia nähdä.
Tsemppiä!
- Bluesway
Älä ihmeessä katkaise suhdetta mieheesi. Ymmärsin, että muita isompia ongelmia ei ole kuin ikävä anoppi, johon sen sijaan voisit ehkä yrittää ottaa etäisyyttä. Senkin uhalla, että pahoitat samalla miehesi mielen. Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa siitä, ettei sinulla ole mitään velvollisuutta mennä kenenkään haukuttavaksi. Henkinen väkivalta on ihan yhtä julmaa kuin fyysinenkin.
Minulla on sama tilanne (tai vielä pahempi) itselläni. Vaimoni oli jo nelikymppinen, kun tutustuttiin ja hän asui silloin tosin omassa asunnossaan (nykyisin vanhempiensa luona), mutta oli täysin riippuvainen äidistään, joka puolestaan jostakin syystä inhosi minua heti alusta alkaen. Mitään syytä moiseen ei olisi pitänyt olla: tulen toimeen ihmisten kanssa, käyn töissä, en ole väkivaltainen tai riidanhaluinen, en edes polta eikä alkoholiongelmaa ole, joten en jaksa vieläkään ymmärtää, mistä johtui tämä suorastaan vihamielinen suhtautuminen minua kohtaan. Ilmeisesti persoonani jollain tavalla ärsytti häntä.
Menimme kuitenkin naimisiin ja saimme lapsenkin ja siitä hetkestä lähtien anopin käytös muuttui vielä entisestäänkin täysin järjettömäksi. Ja kun vaimoni suhde vanhempiinsa oli sellainen, että hän oli vietävissä kuin pässiä narusta, niin ongelmia riitti.
Tällä hetkellä olemme siis eronneet ja minulla ei ole edes oikeutta tavata lastani, koska kuulema "tarkoitukseni on tehdä jotain pahaa tälle". Olen surullinen.
Ja surullinen myös sinun puolestasi. Ei tässä voi muuta kuin toivoa jaksamista.- Jallu
Sama juttu minulla. Lähes 20 vuotta sitä rumbaa kesti, mutta pääsinhän siitä irti.
Jos kirjoittajan anopilla ei ole mitää kuolemanoireita tms., on tilanne toivoton.
Turhaa polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Se vain on karu totuus.
- sähkö
...tuskin voi olla sinänsä eron syynä. Vaan se, kuinka kykenette yhdessä ratkaisemaan ongelman, joka aiheutuu ilemisesti siitä, että puolisosi ei ole vieläkään itsenäistynyt täysin äitisuhteestaan. Anopin mustasukkaista ja lapsenomaista käytöstä tuskin voi muuksi muuttaa.
Lukaisepa alla oleva artikkeli.
http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=20072 - Anoppikammoinen
Oma anoppi ei hauku minua suoraan, mutta hänen poikansa on hänen silmissään lähes pyhimys ja tietysti virheetön. Olen itse lopettanut anoppilassa vierailut (asuu onneksi aika kaukana), mutta lapset voivat mielestäni käydä siellä isänsä kanssa niin paljon kuin isä jaksaa heitä sinne kuskata.
Anoppi ja miniä ovat periaatteessa täysin vieraita ihmisiä toisilleen ja on täysin tuurista kiinni, sopivatko edes luonteet missään mielessä yhteen. Meillä ei synkkaa ja en aio elämääni anopin takia pilata. Tiedän, että on helppo neuvoa lopettamaan vierailut anoppilassa; käytännössä se ei ole ollenkaan niin helppoa. En tiedä, lieneekö pelkkää sattumaa, mutta mieheni sisaruksista kaikki anoppilan lähellä asuvat ovat eronneet ja me kaksi kauempana asuvaa pariskuntaa olemme edelleen naimisissa...
Voin hyvin kuvitella, että rasittava anoppi-miniä suhde voi olla viimeinen pisara parisuhteelle, joten kannattaisi varmaan kerätä voimansa ja yrittää tehdä asialle jotain. Ei sinun anoppisi ole välttämättä paha ihminen, mutta teillä ei vain toimi tuo yhteiselo. Älä ala itseäsikään syyttämään.- kaupunkilaisneiti
Itse pääsin maistamaan tätä appiukkoihanuutta siten, että ukko otti ja räyhäsi yhdelle jos toisellekin perheessään, mutta minä-parka olin kuin punainen vaate. Toisinaan meni hyvin, mutta tavallisesti mulkoilua, puhumattomuutta, törmäilyä eteisissä tönien, ja pari kertaa tosi kohtaus huutamisineen. Ja minä kun en muuta pahaa tehnyt kuin yritin olla poissa silmistä. Vika olikin siinä, että olin kaupunkilaisneiti, kun pojalle olisi pitänyt olla pulska maalaistyllerö. No, minä katselin touhua vuosikaudet, löysin itselleni lopuksi kaupunkilaispojan, ja läksin pois. Tosin vieläkin sydämessä kaihertaa tuo poika... kukaties olisimme menneet joskus naimisiin jo appiukko ei olisi onnistunut pelottelemaan pois?
- ///
Sinulla ei ole velvollisuutta menna toisten kiusattavaksi. Oikeastaan onkin vaikea ymmartaa miksi pusket itseasi paikkaan johon sinua aivan selvasti ei haluta.
Anna miehesi aivan rauhassa kayda katsomassa tuota sairasta sukuaan mutta pysy sina siita kaukana!
Mita taas tulee lapsiisi on iso vaaryys heita kohtaa antaa viettaa aikaa noin kieroutuneiden ihmisten kanssa. Tee miehellesi aivan kristallin kirkkaasti selvaksi etta han voi vierailla halutessaan mutta ILMAN lapsia.
Pakollisiin sukukokouksiin osallistuessa, varmista ettet joudu missaan vaiheessa kaksistaan tuon hirvion kanssa, et sina, eivatka lapsesi!
Tiedatko, ika valitettavasti ei aina viisastuta ihmista. On aivan liian paljon taysin typeria ja petomaisen ilkeita vahuksia. - Minnami
Minä en enää menisi anoppilaan, ellei meininki muuttuisi. Miten anoppi kohtelee lapsia? Jos hyvin, ei kai estettä että käyvät siellä isänsä kanssa.
- Nälä ja vilu
Mieheni on riippuvainen vanhempaan sisareensa, ja se se vasta hankalaa on. Sinuna en eroasi, mutta en kävisi anoppilassa. Lapsillekin parempi selkempi niin.
- Anonyymi
Minä eroaisin ja muuttaisin kauas.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun533906KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar912310Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo451972- 221773
- 281516
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?261511- 151162
- 311118
- 1091074
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale791032