Puhutaan aina, että alkoholismi on etenevä sairaus, joka syntyy alkoholin tuottamasta mielihyvän tunteesta ja riippuvuudesta.
Mutta miten näette asian: löytyykö ihmisiä, jotka juovat elämänongelmiensa vuoksi turruttaakseen päänsä vai ovatko useimmat alkoholistit fyysisesti riippuvaisia alkoholista itsestään, vai eikö tällä ole mitään väliä?
Mutta miten näette asian: löytyykö ihmisiä, jotka juovat elämänongelmiensa vuoksi turruttaakseen päänsä vai ovatko useimmat alkoholistit fyysisesti riippuvaisia alkoholista itsestään, vai eikö tällä ole mitään väliä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei tarvitse olla lainkaan alkoholisti siinä riippuvuusmielessä jos herkälle ihmiselle tapahtuu elämän perustuksia järisyttävä vastoinkäyminen tai menetys, niin hän voi tarttua pulloon nimenomaan turruttaakseen itsensä jotta paeta sitä järkyttävää asiaa unohdukseen.
Olen varma, että tässä maassa on kuollut alkoholimyrkytykseen paljon ihmisiä, jotka eivät olleet lainkaan alkoholiriippuvaisia.
Tuo turruttamis/unohtamis-aspekti lienee läsnä myös aidoilla alkoholisteilla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, jotkut juovat viinaa aivan viinan itsensä vuoksi.
Kukaan ei juo viinaa sen itsenä vuoksi. Elämään kuuluu menetykset ja vastoinkäymiset. Kyllä se on pieni osa ihmisistä, jotka näihin alkaa juoda alkoholistisesti - alkoholismi sairautta joko akuuttina tai piilevänä potevat alkavat.
Alkoholistit juovat elämänongelmiensa vuoksi. Ongelmia aiheuttaa heidän väärä suhtautumisensa elämään. Alkoholistipersoonallisuus synnyttää itse ongelmia asioihin, joissa niitä ei todellisuudessa ole. Sitten juodaan unohtaakseen... Ja aiheutetaan lisää ongelmia.
Ei ongelma ole alkoholi. Sen aiheuttama fyysinen riippuvuus on hyvin pieni, joka ilmenee pahimmillaan runsaan alkoholin käytön lopetusvaihetta seuraavina muutomina päivinä. Esimerkiksi tupakka, tai vaikkapa kahvi aiheuttavat huomattavasti pidempiä fyysisiä vieroitusoireita.
Vika on korvien välissä. Mutta niistä vääristä ajatusmalleista, luonteen vioista- ja puutteellisuuksista jotka juotattavat voi pikkuhiljaa päästä eroon pitämällä korkin kii, ja kohtaamalla maailman sellaisena kuin se on. Se on jotakin muuta kuin sitä, että alkoholisti itse on kaiken keskus ja kaikki muu pyörii hänen ympärillään just niinku juoppo toivoo.
Olen nyt 33-vuotias mies. Olen juonut kunnon kännejä siitä lähtien, kun täytin kuusitoista. Ikävuodet 16-21 join aika tasan tarkkaan kerran kuussa, mutta opiskelun lähdettyä käyntiin tahti muuttui.
Ikävuodet 22-28 meni siinä, että join joka viikonloppu, usein molempina iltoina, joskus viikollakin, siis 1-3 kertaa viikossa.
Opiskelujen päätyttyä (ikävuodet 28-32) ja työelämään siirryttyäni rauhoituin vähän, eli join vain viikonloppuisin, eli 1-2 kertaa viikossa. Kalja-annokset olivat tuollaista 12-15 kepua kerta.
Nyt 33 täytettyäni tahti muuttui. Tähän vaikutti työttömyys ja ero (kumpikaan ei johtunut alkoholin käytöstä). Nyt on päällä armoton turhautuminen ja masennus, kun työtä ei rajusta hakemisesta huolimatta saa, ei millään, vaikka on hyvä koulutus, mutta marginaaliselta alalta, ja yksinäisyyskin kivistää. Tunnen syrjäytyneeni akateemisuudesta huolimatta.
Tiedän, ettei alkoholi korjaa ongelmiani, miten korjaisikaan, mutta se antaa muutaman tunnin mielihyvän ja unohduksen. Olen käyttänyt sitä viimeisen kuuakuden aikana ehkä enemmän kuin koskaan. Kuun 1. ja 2. viikko meni kolmena iltana viikossa keskimäärin 16 kepupulloa, ja 3. ja 4. viikko neljänä iltana keskimäärin 16 myös.
Nyt alkaa tökkiä. Päätin, että tämä saa riittaa. Ensi la olisi taas kemut...
Yleensä juon kotona. Juomiseni on ollut joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta luonteeltaan sellaista, että juon illasta yöhön, ja se on siinä. En käytä krapularyyppyjä, enkä juo ennen iltaa ja krapulan jo tultua ja melkein ohi mentyä. Mutta aina känniin asti. Useimmiten pelkkää keskikaljaa.
Antakapaa ilkeitä ennusteita tueksi.
Sinulla pysyy tilanne hallinnassa. Et ole alkoholisti, ainakaan vielä.
Alkoholistin on pakko juoda päivittäin esim.7 plo/vrk. Minä tein näin 25 vuotta. Alkoholismista voi toipua lopettamalla juominen kokonaan.
Katso peiliin näet siellä alkoholistin.
Ei pidä paikkaansa ihminen voi olla alkoholisti, vaikka hän joisi kerran kolmessa kuukaudessa. Alkoholistiksi määritellään ihminen jonka alkoholin käyttö toistuvasti aiheutta vaikeuksia, ongelmia... hänelle itselleen tai läheisilleen.
En ole kieltänytkään.
Kaunosielu kirjoittaa:"Ei pidä paikkaansa ihminen voi olla alkoholisti, vaikka hän joisi kerran kolmessa kuukaudessa."
Tämä on niitä ylilyöntejä (tai alilyöntejä), joita inhoan. Kerro vielä, että ihminen voi olla alkoholisti jos hän juo kerran vuosessa.
Käsitykseni, joka perustuu 25 juotuun vuoteen, on ettei ihminen joka nauttii 3 krtaa kkssa pedantisti, voi olla ainakaan vielä alkoholisti
tuossa määrittelyssä(si) kyllä on. Nimittäin jos otetaan tarkasteluun itsekriittinen ihminen (ääritapauksessa neuroottinen ihminen), niin hän voi nähdä ongelmana 6 keskiolutta viikossa. Sen sijaan huoleton juoppo voi paahtaa kossun tai mäyriksen viisi kertaa viikossa, eikä tunne siitä mitään tunnontuskia tms. Että ei ihan pätevä määritelmä pelkästään noin.
Pystyn juomaan saunakaljan tai kuten tällä viikolla eräänä iltana, 3 pulloa kepua, tuntematta tarvetta jatkaa. Pystyn myös lopettamaan juomisen kesken, mutta usein vituttaa ja turhauttaa niin, että ihan sama vaikka kuolisi. Sad but true, en silti viinaan ajatellut kuolla. Liian hidasta.
Siis - dokaan 3 kertaa viikossa.
Alkoholisteja on erilaisia. Eivät kaiki ole olleet samanlaisia horoperseitä kuin sinä jonka jutuista kuultaa läpi, että aivosoluja on tuhoutunut tavallistakin runsaammin.
Toki voi alkoholisti olla, vaikka joisi vain kerran vuodessa. Vaikkei se kerta koko vuotta edes kestäisi. Itse olen alkoholisti vaikka viimeisestä huikastani on yli viisi vuotta. Mitäs siihen sanot nöösi.
Minusta siinä määrittelyssä ei ollut ristiriitaa... Toki kuusi keskiolutta viikossa voi olla ongelma jollekulle. Väärään aikaan ja väärässä paikassa kiskaistuna voi mennä ajokortti esimerkiksi. Jos se kuusi olutta on pakkomielle, niin ongelmahan se on. Huoleton juoppo ei ehkä ongelmaa itsellään koe olevan, mutta mitä mieltä on ympäristö joka oli siinä määrittelyssä se toinen osapuoli.
En osallistu alatyyliseen kirjoitteluun.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000011552463
On siinä selvä ristiriita: ei määritelmäksi kelpaa oma haitntunto, joskin sen pitää siihen kuulua. Voin toki kuvitella tyhmän juopon, joka ei ajattele tai välitä koko asiasta. Tällöin määritelmän mukaan juoppoutta ei ole, vaikka alas valuisi kori nelosta päivässä.
Totta on, että toinen puoli on ympäristö, muut ihmiset. Kolmas teveyssuositukset jne.
Anna anteeksi kulta muru. Mun oli pamipurkki kateissa ja meinas mennä hermot. Tuli niin paha olo, kun syytöntä aloin soimata. Nyt on lääkitys taas kohdallaan ja elämä voittaa. Toivottavasti sullakin ihana, rakas kulta söpöläiseni.
Kirjoitustyyliäsi "Ulla" ettei minun tarvitse siistiä tätä ketjua.
Oletko Ulla kadottanut omia aivosolujasi? Ainakin ne solut ovat pahasti vaurioituneet jotka säätelevät puhetta ja kirjoitusta.
eikö mieheni olekaan alkoholisti?
liittomme alkuaikoina hän joi vain viikonloppuisin, yleensä perskännit, sitten hän "petrasi" elämäänsä niin, ettei juonut enää joka viikonloppu vaan noin kerran kuussa 4-5 pvän putken. Tämän jälkeen hän alkoi taas "hallitsemaan" alkoholin käyttöään uudella tavalla, eli 4-8 kertaa vuodessa noin viikon putki noin viikon krapula. Nykyään hän on osannut omasta mieletään erikoisen hyvin "hallitsemaan" juomistaan, pystyy olemaan juomatta noin 5-6 vkoa, jonka jälkeen 2 viikon putki ja lähes yhtä pitkä krapula.
Tämäkö ei ole alkoholismia, kun ei juo jokapäivä?
Kirjoitin aikaisemmin:
"Sinulla pysyy tilanne hallinnassa. Et ole alkoholisti, ainakaan vielä.
Alkoholistin on pakko juoda päivittäin esim.7 plo/vrk. Minä tein näin 25 vuotta. Alkoholismista voi toipua lopettamalla juominen kokonaan".
Hyvä Rouva.
Alkoholistiksi leimaaminen on välillä viivan vetämistä veteen. Kun aletaan käsittelemään yksittäistä tapausta yksi kertoo toista ja toinen omaa versiotaan. Minäkin kirjoitin enteelliset sanat "Et ole alkoholisti, ainakaan vielä".
Eli miehenne alkaa käydä totaalisesta alkoholistista, ellei lopeta ryyppäämistään kokona. Vielä on toivoa.
Ps. Pelkkä "petraaminen" ei riitä.
fyysisesti riippuvainen alkoholista eikä riippuvuudesta pääse koskaan eroon. Sairautena alkoholismi etenee koko ajan, myös raittiissa ihmisessä. Moni alkoholisti on juonut itsensä ennenaikaiseen hautaan retkahdettuaan pidemmästä raittiudesta. Katkaisuhoito, mielisairaala, vankila, työkyvyn menetys ja rikkoutunut avioliitto ovat monelle pitkään juoneelle alkoholistille tuttuja asioita. Tällaisia kokemuksia olen kuullut AA:ssa tovereiltani joko heidän itsensä tai suremaan jääneiden kertomina.
AA-ryhmien osoitteita antaa esim. puh. 09-750200.
Kirjoitat: "Alkoholisti on fyysisesti riippuvainen alkoholista eikä riippuvuudesta pääse koskaan eroon."
Silti puhut "pidemmästä raittiudesta" alkolistilla. Eihän se olisi mahdollista, jos väitteesi fyysisestä riippuvuudesta josta ei koskaan pääse eroon olisi totta.
Toki sen uskon ja useita esimerkkejä tiedän, että pitkästä raittiudesta retkahtanut juo itsensä hautaan. Mutta eihän se mistään fyysisestä riippuvuudesta todista... Se on osoitus nimenomaan alkoholistin psyykisestä riippuvuudesta ts kyvystä kohdata vastoinkäymisiä terveesti. - Pettymys itseen on liinan kova, eikä elämää enää uskalleta kohdata selvinpäin. Ertyisen kova taka-isku retkahdus on AA raittiille, joka on koko juomattomuutensa ajan korostanut, että raittius on ykkösasia hänen elämässään.
Kokenut väittää:
"Alkoholisti on fyysisesti riippuvainen alkoholista eikä riippuvuudesta pääse koskaan eroon. Sairautena alkoholismi etenee koko ajan, myös raittiissa ihmisessä".
Oman kokemuksen mukaan, en ole riippuvainen fyysisesti alkoholista. Eikä sairauteni ole myöskään edennyt, vaan toipuminen alkoholismista lähti käyntiin ensimmäisestä päivästä kieltäytyessäni siitä tuhoisasta eka huikasta.
Elämänongelmat eivät toki ole poistuneet, vaan olen saanut kohdata niitä päivä kerrallaan. En kuitenkaan lue niitä alkoholismiksi, koska ihan taviksillakin on ongelmia elämässään.
Saatan toki kuvitella itseni erikoistapaukseksi, jolloin otan ensimmäisen ryypyn, joka aikaansaa fyysisen riippuvuuden. Epänormaali reaktio, jota me AA:n piirissä kutsumme allergiaksi. Sairauden fyysinen puoli on siis simppeli.
Henkinen puoli onkin sitten alkoholismissa jo toinen tarina!
No raittiina päivä kerrallaan jo kahdeksantoista vuotta AA:n toipumisohjelman, kahdentoista askeleen ja itseäni suuremman voiman avulla sekä vertaisteni tuella.
Mistähän Sinulla ja Kulkurilla on niin varmaa eksaktia (ehkä salattua?) tietoa siitä, että alkoholismi on pelkästään psyykkistä riippuvuutta, ja kykenemättömyyttä kohdata vaikeuksia elämässä??
Tämä on varmaan nykytieteellekin uutinen.
Se tiedetään, että alkoholi muuttaa esim. aivojen hermosolujen välittäjäaineiden rakennetta, ja se ei todellakaan ole pelkkää psyykeä. Mistä se psyykkinen riippuvuus kumpuaa? Vastaus: Muunmuassa aivojen fysiologisten muutosten seurauksena.
Puhutaan geeniperimästä, puhutaan opistusta mallista - ihminen on hämmästyttävän monipuolinen otus, joka on kaikkea tätä. On selvää, ettei kenelläkään ole geeni, joka pakottaa juomaan. Vastaavasti kenelläkään ei ole oppia, joka pakottaa juomaan. Ihmisillä on kokemuksia, jotka ovat aina sekä geeneihin että opittuun sidottuja. Juominen: minkä mallin sait vanhemmiltasi jne.
retkahtaa myös menestykseen ja helppoon raittiuteen. "Vihollinen vaanii puolustuksemme heikointa kohtaa". Oma alkoholismini on koteloitunut niin, että olen tällä hetkellä raittiina. Kuitenkin on ollut tilanteita, joissa jokin tilanne on herättänyt alkoholin mieliteon. Psyykkinen ja fyysinen menevät hämäävästi lomittain.
Mitä väliä sillä on mistä riippuuvuus johtuu tai miten se on kehittynyt? Siinä vaiheessa kun juomiseen on tullut jatkuvasti läsnä oleva tarve, ts. henkilökohtaisella prioriteettilistalla viinan hankkiminen ja sen juominen alkavat olla lähellä ykkössijaa, ihminen on selkeästi riippuvainen. Tätä riippuvuutta ei omien kokemuksieni perusteella voi parantaa, se on aina olemassa joi tai ei. Ainoa keino pärjätä asian kanssa on olla ottamatta sitä ensimmäistä huikkaa. Keinot juomattomuuteen ovat jokaisen omassa harkinnassa, itse en ikinä ole kokenut järkeväksi korvata riippuvuutta toisella, esim AA:n tai jonkin muun horinakerhon muodossa. Itse rämmin 15 vuotta kestäneestä ja koko ajan pahemmaksi muuttuneesta läträämiskierteestä kuiville omin avuin. Se vaati melkoisen määrän itsetutkiskelua ja oman elämän palikoitten uudelleen järjestelyä, mutta hetkeäkään en ole katunut. Tärkein havainto raitistuessa on ollut ettei viinasta luopuessaan joudukaan luopumaan mistään oikeasti tärkeästä, vaikka juovasta alkoholistista ajatuskin elämästä ilman viinaa tuntuu mahdottomalta.
>"Tärkein havainto raitistuessa on ollut ettei viinasta luopuessaan joudukaan luopumaan mistään oikeasti tärkeästä, vaikka juovasta alkoholistista ajatuskin elämästä ilman viinaa tuntuu mahdottomalta."<
Lisäisin tuohon kopioimaani tekstisi loppuun sanan ALUKSI.
Raittiuden edetessä havaitsemme useinmiten sen, että emme olekaan luopuneet mistään kovin tärkeästä, elämään kiinteästi kuuluvasta pakkomielteestä. Tlilalle löytyy monia mielekkäämpiäkin tekemisiä kuin itsensä puuduttaminen alkoholilla ja oman elämänsä perusteellinen pilaaminen. Omalla kohdallani kesti noin vuoden ymmärtääkseni tämän, eikä sen jälkeen ole tullut ainuttakaan kertaa tai syytä vanhaan juopottelevaan elämään palaamisesta.
Toki raittiuden "lopullisen" saavuttamiseen eteen riitti työsarkaa ja ratkeamisia. Nämä ratkeamiset olivatkin varmasti tarpeellisia sen ymmärtämyksen saavuttamiseksi joka minulla nykyisin on.
Tässäkin ketjussa on juuri samanlaisia ongelmansa kieltäjiä ja kiertäjiä, on vain ajan kysymys koska se viimeinen kiertäminen saavutetaan.
Nimittäin KORKIN KIINNI KIERTÄMINEN!
Oma korkkini on ollut kiinni n. 10 v ja se on ollut elämäni viisain teko!
Alkoholisti on fyysisesti riippuvainen alkoholista.
Ihminen joka ei voi olla juomatta, hänen on PAKKO juoda vaikka tilanne vaatisi raittiutta.
Ihminen jonka oli tarkoitus juoda vain kaksi olutta mutta löytää itsensä muistamattomassa tilassa "kahden oluen" jälkeen.
Lähes kaikki ns. suurkuluttajat ovat alkoholisteja, he vain eivät sitä itse huomaa saati että myöntäisivät ongelmansa.
Ja alkoholismin "aste" etenee pahemmaksi kulutuksen kasvaessa...
kovin vaikeita asioita, noin tieteellisesti? Mutta sen vähän itsenituntien. Pistin korkin kiinni melkein kymmenenvuotta sitten. Helppo homma? Ratkaista näinkin yksinkertainen asia, tuntien itseni ratkaisu, korkki kiinni, ei muuta vaihtoehtoa. (Mutta, mutta ei se kuitenkaan ihan noin helposti käynyt,tulis pitkät liirumlaarumit kuinka sitten vihdoin sain sen ymmärryksen, joka pitänyt minut vapaana, ilman mielitekoa edes.)
Ilmaisit asiat hyvin pelkistetysti, mutta noinhan se toimii. Lisäisin vielä, mistä tässä ketjussa on vedetty kissan häntää juupas-eipäs-malliin, että se riippuvuus ei varmasti ole pelkästään fyysistä tai psyykkistä, vaan molempia. Tämä on ihmisen intohimoa lokeroida kaikki, kuten täällä kinaamisesta näkyy, mutta ihmisen fysiikka ja psyyke ovat erottamattomasti toisiinsa vuorovaikutuksessa. Kysymys on yhdestä kokonaisuudesta - ihmisestä. Näiden kahden tekijän vaikutuksen arvioiminen on puhtaasti teoriaa, ja oikeastaan mahdoton tehtävä, sillä ilman toista ei ole toistakaan.
Alkoholismi on sielun- ja tunne-elämän sairaus. (AA:n määritelmä) AA:n kuuluu tuhansia ihmisiä jotka ovat olleet kymmeniä vuosia juomatta. Jos alkoholi aiheuttaisi fyysistä riippuvuutta se ei olisi mahdollista.
Ihminen on fyysisesti riippuvainen esimerkiksi ravinnosta ja hapesta. Ilman niitä hän ei pysty elämään. Mutta ei viinasta.
Toisaalta pahinkin alkoholisti pystyy olemaan joitakin aikoja selvinpäin jos haluaa tai olosuhteet niin vaativat. Ei siis ole kyse fyysisestä riippuvuudesta. Kyllä se halu juoda on korvien välissä.