Siitähän tässä koko asiassa on kyse, ettekö ole hoksanneet? Ei voi ihminen enää itsekkäämpi olla kuin uskovainen, joka tavoittelee ikuista elämää = oman navan ympärillä pyörintää ja toisten tuomitsemista. Minulla ei ole mitään hinkua elää ikuista elämää ja hyväksyn sen että kuolen. Nyt joku fiksuna heittää, että olen nuori ja kokematon, enkä ole tajunnut oikeasti mitään. Niin kuin ovelleni tulleet Jehovantodistajat sanoivat: Juoksuhaudassa ei ole ateisteja. Olenpahan sattumoisin ollut lähellä kuolemaa (ja kuvainnollisesti juoksuhaudassa), enkä ole nuori. Vaikka minussa voimakas elämisen halu onkin, kuten useimmilla elävillä olennoilla, niin en silti tarvitse sitä ulkopuolista olematonta apua. Ihmetyttää tämä ihmisten heikkous, kun eivät voi omilla kyvyillään pärjätä. Pitää kehittää jumalia avukseen... Ja mikä vielä pahempaa, maailmassa on miljoonia ihmisiä, aivotonta massaa, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan vaan antavat itsensä aivopesun kohteeksi. Todellisuus on siis liikaa, helpompi mennä aivottoman massan mukana, Jeesuksen johdattamana lampaana. Lampaallahan on tunnetusti paljon älyä...
Uskovainen ei kestä
62
2190
Vastaukset
- Kuoma
Olen 100% samaa mieltä kanssasi. Odotapas vain yön yli (tai muutama minuutti) ja saat runsain määrin alentuvaa postia, siunauksia ja muuta aamenta.
- hande
Voi toinen sokkee toista taluttaa.Otaha siekii ite asioista selvee.meissä uskovissa on kaikellaisii tulukutajii ja oikeessa olevii.
Tutkimala siekii totuuven löyvät,nii se kävi itelekkii.
- hande
Mieluumin heikkona taivaassa ku vahvana helvetissä !Ja turha siunkaa on potkii tutkainta vastaan.Eikä homma ole iästä kiini.Ota SANA ja TUTKI SITÄ,ei sitä kannata kaikkiin horinoita uskoo. Niitä kauppiaita kulkoo ovilta ovile.
- oggi
I rather rule in hell, than serve in heaven!
Mutta kumpikin olisi minulle pelkkää tuskaa, joten olen iloinen, että raamattu on satua, ja kuollessani, kuolen. - Solovuoja
Papparaenenhan höpisöö näköjää ihan omiaan.
- hmmmmm.....
että kuoleman läheisyydessä piintyneimmästäkin ateistista tulee uskovainen. Olen nähnyt sen monta kertaa. Työskentelen saattohoidossa, joka tarkoittaa kuolevien ja parantumattomasti sairaitten ihmisten hoitamista. Potilaille en ole kuitenkaan koskaan ketonut olevani uskossa, saati tuputtanut heille uskoani. Minun mielestäni pakkokäännyttäminen ei ole koskaan oikein. Jokaisen ihmisen henkilökohtaista valinnanvapautta täytyy aina kunnioittaa. Jo pelkästään hoitajan etiikka velvoittaa siihen. Olen puhunut uskonasioista vain siinä tapauksessa, jos minulta on kysytty henk koht vakaumustani. Ja silloinkin vain "yleisellä tasolla. Keskityn ihmisten hoitamiseen. Saarnaaminen yms ei ole mun juttuni..
- Pappa
Kävin kuoleman porteilla ja olin valmistautunut lähtöön. Olisin luultavasti kuollutkin - raivosta - jos joku olisi alkanut tuputtamaan minulle jumalaa, allahia tai vastaavaa.
Toinen lähtöyritys maatumiseen lienee pian edessä. Olen elänyt hyvän elämän kaikkine iloineen ja katkeruuksineen. Mikä ei tapa, se karaisee, mutta loppuhan se on edessä aikanaan.
Uskoonkäännyttäjiä totisesti toivon vähiten kuolinvuoteeni äärelle. Arvostan kirjoittajan näkemystä ja työmoraalia suuresti!
En pysty testamenttaamaan juuri mitään, mutta henkisenä testamenttina toivon sairaaloiden hoito- ja siivoushenkilökunnan palkkatason nostamista todella rutkasti. He ovat eläman ja kuoleman herroja/rouvia/neitejä, joiden vastuullinen työ on palkan suhteen röyhkeästi aliarvostettu. Siihen eivät jumalatkaan ole viitsineet puuttua, saati politiikot. - Jussi
jotka siis tässä yhteydessä kääntyvät jumalan puoleen ovat siis ateisteja. Mistä sen tiedät?
- hmmmmmmmm.....
Jussi kirjoitti:
jotka siis tässä yhteydessä kääntyvät jumalan puoleen ovat siis ateisteja. Mistä sen tiedät?
Suurin osa on ollut ihmisiä, jotka eivät ole koko aikaisemman elämässään olleet millään tavalla kiinostuneita hengellisistä asioista. Hoitohenkilöstöön kuuluvana tiedän luonnollisestikin potilaiden henkilöhistorian.
- Jussi
hmmmmmmmm..... kirjoitti:
Suurin osa on ollut ihmisiä, jotka eivät ole koko aikaisemman elämässään olleet millään tavalla kiinostuneita hengellisistä asioista. Hoitohenkilöstöön kuuluvana tiedän luonnollisestikin potilaiden henkilöhistorian.
tarkoittanutkaan vaan sitä väitettä että niin monet ateistit kuoleman vuoteellaan muka kääntyy jumalan puoleen. kuinka hän voi tietää että ovat ateisteja. Todennäköisesti ovat kuten useimmat asiaa ei ajatella kuin hädässä.
Pelko on luonnollinen raektio ihmiselle kun kohtaa asiaa jota ei tunne. Tämän pelon ymmärtäminen on ratkaisu eikä suinkaan johonkin uskominen.
- EREHTYVÄISYYTTÄÄN
Siksi pitääkin itseään jonain yliolentona, joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden :D
Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan? Jokaista kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa, vaikkei myöntäisikään sitä ääneen. Ja mitä järkeä kenenkään sellaisen on myöntää sitä ääneen, joka ajattelee ettei mikään kumminkaan auttaisi asiaan (koska mitään jumaliahan ei ole olemassa jne.)? Sellainen ihminen purkaakin valtavaa pelkoansa juuri siinä, että tekeytyy rohkeaksi! Aivan kuin itsellensä vakuuttelisi: "en minä pelkää, en minä pelkää..." ja yrittäisi vielä muut saada vahvistamaan asian ("et sinä pelkää, et sinä todellakaan pelkää"). Totuus on kuitenkin tämä: jokainen ihminen pelkää oman olemassaolonsa loppumista. Tuo asia koskee jokaista ihmistä, niin uskovaista kuin ateistiakin. Hieno yritys kääntää asia päälaelleen, mutta et siinä kuitenkaan onnistunut! ;)
Jos joku tulisi sanomaan sinulle, että olisi vain muutama minuutti aikaa kunnes kuolet, niin pelottaisiko sinua? Pelkäisitkö silti, vaikka olisit kironnut elämäsi tuon päivän aikana kymmeneen kertaan?
Jos joku ihminen riistää itseltään hengen, hän on ollut silti kuolemaa pelkäävä, mutta tekee sen vain hetken mielenjohteesta. Aivan kuten ihminen saattaa tehdä elämässään monta muutakin asiaa, joita katuu sitten rankasti jälkeenpäin. Eli toisin sanoen, ihminen voi tehdä joitakin asioita kiihkeässä mielentilassa, "ei omana itsenään". Kukaan ihminen ei ole rehellinen, jos sanoo, ettei pelkää lainkaan kuolemaa ja että hyväksyy sen täysin ! Sellaista ihmistä ei yksinkertaisesti ole. Joten turha luulla uskovaisia pelkästään sellaisiksi.- Militaristi
"Siksi pitääkin itseään jonain yliolentona, joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden :D"
No en minä kyllä ainakaan pidä itseäni kuin pienenä luonnon kappaleena, enkä myöskään tiedä mistään maailmankaikkeuden salaisuutta.
Uskovaiset sitten jaksavat aina vaan esittää väitteitä jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin heidän omaan toiveajatteluunsa.
"Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
Kyllä tuo on tullut hyväksyttyä jo ajat sitten. Lähinnä vain lapsuudessa tuli korkeintaan ajateltua että "Enhän minä ikuisesti elä", vaikka sitä oli silloin vielä hieman vaikea käsittää.
"Jokaista kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa, vaikkei myöntäisikään sitä ääneen."
On kyllä täysin luonnollista että oman kuoleman ajatteleminen ahdistaa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei sitä hyväksyisi.
"Sellainen ihminen purkaakin valtavaa pelkoansa juuri siinä, että tekeytyy rohkeaksi!"
Jokainen ihiminen purkaa kuolemanpelkoaan tavalla tai toisella. Se mikä erottaa ateistit uskovaisista, on että ateisti hyväksyy kuoleman niinkuin se todellisessa luonnossaan on. Olemassaolon loppu.
"Jos joku tulisi sanomaan sinulle, että olisi vain muutama minuutti aikaa kunnes kuolet, niin pelottaisiko sinua?"
Tottakai pelottaisi, mutta ei itse kuolema vaan se kuolemisen mahdollinen kipu.
Mutta eipä se kuolemakaan loppujen lopuksi niin pelottava asia ole kun oikein ajattelee. Miksi pelkäisin asiaa joka astuu voimaan siinä vaiheessa kun minua ei enään ole. Eikä siinä oikein enään pysty ajatteleen että "hitsi kun on tylsää olla kuollut" kun ei siihen olemassa olemattomana oikein kykenekkään. :D - .....
yliolento..?
jos ajatellaa,että sulla on senverran tietoa,että pystyt muut olettamukset kumoamaan ja perustamaan uskosi yhdelle uskomukselle,nii sä nyt taidat sitä yliolennon viittaa sovitella pikkasen väärille harteille. - oggi
Uskovainen vuodattaa omia patoumiaan, sisintään, vaikkakin syyttäen toisia omista heikkouksistaan.
"Siksi pitääkin itseään jonain yliolentona,"
Ai, minä kun luulin, että sinä pidät itseäsi jumalan kuvana. minä taasen evoluution yhtenä epäonnistuneimmista luonnoksista(luonto pelasi uhkapelia, kaikki tai ei mitään, ja loi ihmisen, ja hävisi... Vastassa on kunkku neloset neloset, pitää ainut mahdollisuus olisi neljä ässää putkeen).
"joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden"
Ai, minä kun luulin, että se oli uskovainen, joka tietää raamatun mukaan jokaisen asian mitä vain tarvitsee tietää.
"Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
En kykene hyväksymään ikuisuutta. Loppu ei kuulosta mitenkään pahalta. Helvetti ja taivas vaikuttavat täysin merkityksettömiltä. Mihin niitä tarvitaan?
"kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa"
Jossain määrin. Jos kuolisin huomenna, niin kyllä. Mutta en todellakaan ikuisuutta haluasi elää.
"Sellainen ihminen purkaakin valtavaa pelkoansa juuri siinä, että tekeytyy rohkeaksi!"
Vaikuttavatko ateistit todellakin sinusta rohkeilta. Minä voisin verrata suurinta osaa näistä jäniksiin kuten uskovaisiakin. Enkä itsekkään juurikaan jänistä rohkeampi ole.
"Totuus on kuitenkin tämä: jokainen ihminen pelkää oman olemassaolonsa loppumista"
Kertoisitko, mitä pelättävää siinä on? Muistan, kun lapsena pelkäsin kokoajan jotain siinä, mutta en enää muista mitä. Siis kerrotko minulle mitä siinä on pelättävää, minä en yksikertaisesti muista?
"Jos joku tulisi sanomaan sinulle, että olisi vain muutama minuutti aikaa kunnes kuolet, niin pelottaisiko sinua?"
Pelottaisi. Mutta eniten minua pelottaisivat uskontojen ikuisuudet. Minua pelottaisi, mitä jätin jälkeeni... Ja monet muut asiat. No, niillä mitään väliä. Mutta pelkäisin, kyllä.
"vaikka olisit kironnut elämäsi tuon päivän aikana kymmeneen kertaan?"
Jos olisin tyytyväinen elämääni, niin mitä pelättävää sitten olisi. Mutta jos ei ole tyytyväinen, niin aivan varmasti pelottaisi, tuhatkertaisesti.
"Jos joku ihminen riistää itseltään hengen, hän on ollut silti kuolemaa pelkäävä, mutta tekee sen vain hetken mielenjohteesta."
Tai sitten ei kestänyt enää pelkoaan. Epävarmuutta. Tarpeettomuutta. Eikö yleensä opeteta kohtaamaan pelkomme, se on aina se helpoin tapa, kohtaa pelkosi.
"Kukaan ihminen ei ole rehellinen, jos sanoo, ettei pelkää lainkaan kuolemaa ja että hyväksyy sen täysin !"
Tämä taitaa kertoa paljon sinun omasta epävarmuudestasi kuoleman jälkeen. En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat.
"Joten turha luulla uskovaisia pelkästään sellaisiksi."
Mutta tehän olette niitä, jotka kehittävät illuusiota kohtaamaan pelkojanne. Tietenkin, paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla. Satujen sankarit kohtaavat pimeyden möröt. Ateistit ovat tässä taistelussa mörköjä vastaan yksin, ylpeinä.
Itse huomasin tämän. Tulin siihen tulokseen, että en halua seistä yksin armeijaa vastaan, jos joudun kohtaamaan sen. Itsekkin loin itselleni sadun, joka tulee yöllä kohtaamaan epäilykseni, mörköni. :) - kaikki eivät pelkää
En siis yhtään. Olen kärsinyt niin paljon tässä elämässä jo tähän asti. Että kokisin kuoleman lähinnä vapautuksena. Kärsin sairauksia joista en parannu koskaan ja koen että kuolema olisi minulle helpotus. SE ei enää pelota minua yhtään pätkää ja itse asiassa olisi mukavampaa olla jossakin vaiheessa, kun ei tarvitsisi kärsiä koko ajan
- ... ...........
kaikki eivät pelkää kirjoitti:
En siis yhtään. Olen kärsinyt niin paljon tässä elämässä jo tähän asti. Että kokisin kuoleman lähinnä vapautuksena. Kärsin sairauksia joista en parannu koskaan ja koen että kuolema olisi minulle helpotus. SE ei enää pelota minua yhtään pätkää ja itse asiassa olisi mukavampaa olla jossakin vaiheessa, kun ei tarvitsisi kärsiä koko ajan
et olisi enää (oman uskomuksesi mukaan?) ollenkaan olemassa. Se tilanne olisi peruuttamaton. Esimerkiksi itse voisin hyväksyä sen, että olisi jonkin aikaa tiedostomattomassa tilassa. Mutta sitä, etten olisi enää lainkaan olemassa, en hyväksy!! Liian rankka ajatus ihmisen pienelle mielelle... Vai olenko muka poikkeus? Tietenkin tarkastelen tätä(kin) asiaa "omien linssieni läpi", mutta jotenkin voisi ajatella tämän kuuluvan osaksi jokaisen ihmisen ajattelua. Ei siis kestä ajatusta siitä, että tuhoutuisi lopullisesti.. Tietenkin voin olla väärässä, mutta sellainen käsitys minulla vain on.
- .... ..........
Militaristi kirjoitti:
"Siksi pitääkin itseään jonain yliolentona, joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden :D"
No en minä kyllä ainakaan pidä itseäni kuin pienenä luonnon kappaleena, enkä myöskään tiedä mistään maailmankaikkeuden salaisuutta.
Uskovaiset sitten jaksavat aina vaan esittää väitteitä jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin heidän omaan toiveajatteluunsa.
"Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
Kyllä tuo on tullut hyväksyttyä jo ajat sitten. Lähinnä vain lapsuudessa tuli korkeintaan ajateltua että "Enhän minä ikuisesti elä", vaikka sitä oli silloin vielä hieman vaikea käsittää.
"Jokaista kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa, vaikkei myöntäisikään sitä ääneen."
On kyllä täysin luonnollista että oman kuoleman ajatteleminen ahdistaa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei sitä hyväksyisi.
"Sellainen ihminen purkaakin valtavaa pelkoansa juuri siinä, että tekeytyy rohkeaksi!"
Jokainen ihiminen purkaa kuolemanpelkoaan tavalla tai toisella. Se mikä erottaa ateistit uskovaisista, on että ateisti hyväksyy kuoleman niinkuin se todellisessa luonnossaan on. Olemassaolon loppu.
"Jos joku tulisi sanomaan sinulle, että olisi vain muutama minuutti aikaa kunnes kuolet, niin pelottaisiko sinua?"
Tottakai pelottaisi, mutta ei itse kuolema vaan se kuolemisen mahdollinen kipu.
Mutta eipä se kuolemakaan loppujen lopuksi niin pelottava asia ole kun oikein ajattelee. Miksi pelkäisin asiaa joka astuu voimaan siinä vaiheessa kun minua ei enään ole. Eikä siinä oikein enään pysty ajatteleen että "hitsi kun on tylsää olla kuollut" kun ei siihen olemassa olemattomana oikein kykenekkään. :D"On kyllä täysin luonnollista että oman kuoleman ajatteleminen ahdistaa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei sitä hyväksyisi"
Miksi kukaan ahdistuisi asiasta, jonka hyväksyisi TÄYSIN??
"Jokainen ihiminen purkaa kuolemanpelkoaan tavalla tai toisella. Se mikä erottaa ateistit uskovaisista, on että ateisti hyväksyy kuoleman niinkuin se todellisessa luonnossaan on. Olemassaolon loppu"
Mistä voit tietää tämän? Etkö oikeastaan jo myönnä, ettet voi tietää tätä?
->"No en minä kyllä ainakaan pidä itseäni kuin pienenä luonnon kappaleena, enkä myöskään tiedä mistään maailmankaikkeuden salaisuutta"
""Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
Kyllä tuo on tullut hyväksyttyä jo ajat sitten"
Asian konkreettinen tajuaminen on eria asia kuin sen hyväksyminen! Kyllähän minäkin TAJUAN että kuolen, mutten silti hyväksyisi sitä. Ja toisaalta, jos en tajuaisi tuota asiaa (=en ajattelisi ollenkaan sitä), ei minua silloin ollenkaan ahdistaisi se! Mutta kun TAJUAN asian ja EN HYVÄKSY SITÄ, niinpä tunnen ahdistusta...
""Jos joku tulisi sanomaan sinulle, että olisi vain muutama minuutti aikaa kunnes kuolet, niin pelottaisiko sinua?"
Tottakai pelottaisi, mutta ei itse kuolema vaan se kuolemisen mahdollinen kipu."
Jos joku siis sanoisi sinulle, että kuolet heti kun räpsäytät kerran silmääsi, niin se ei siis pelottaisi sinua ollenkaan? Kuvitellaan teoreettinen tilanne, että joku kertoisi sinulle totuuden että kuolet yhdestä silmänräpsäytyksestä (ilman kipua siis). Kerro mulle, etkö todellakaan pelkäisi???
"Älä tuomitse"
Minähän en tuomitse, vaan juuri nimenomaan painotan, ettei kukaan ihminen voi tietää maailmankaikkeuden salaisuutta. Ehkeivät vain kaikki osaa lukea rivien välistä, joten niinpä kirjoitan sen tähän ;)
MIELESTÄNI KUKAAN IHMINEN EI VOI TIETÄÄ MAAILMANKAIKKEUDEN SALAISUUTTA - ... ........
..... kirjoitti:
yliolento..?
jos ajatellaa,että sulla on senverran tietoa,että pystyt muut olettamukset kumoamaan ja perustamaan uskosi yhdelle uskomukselle,nii sä nyt taidat sitä yliolennon viittaa sovitella pikkasen väärille harteille.Ateisti luulee itsestään todellakin liikoja, jos kuvittelee ihmisjärjellään pystyvänsä ymmärtämään maailmankaikkeuden tarkoitusta (Ateistit: "ei ole tarkoitusta"... ihan kuin SINÄ voisit sen tietää :D)
- .... ..........
oggi kirjoitti:
Uskovainen vuodattaa omia patoumiaan, sisintään, vaikkakin syyttäen toisia omista heikkouksistaan.
"Siksi pitääkin itseään jonain yliolentona,"
Ai, minä kun luulin, että sinä pidät itseäsi jumalan kuvana. minä taasen evoluution yhtenä epäonnistuneimmista luonnoksista(luonto pelasi uhkapelia, kaikki tai ei mitään, ja loi ihmisen, ja hävisi... Vastassa on kunkku neloset neloset, pitää ainut mahdollisuus olisi neljä ässää putkeen).
"joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden"
Ai, minä kun luulin, että se oli uskovainen, joka tietää raamatun mukaan jokaisen asian mitä vain tarvitsee tietää.
"Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
En kykene hyväksymään ikuisuutta. Loppu ei kuulosta mitenkään pahalta. Helvetti ja taivas vaikuttavat täysin merkityksettömiltä. Mihin niitä tarvitaan?
"kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa"
Jossain määrin. Jos kuolisin huomenna, niin kyllä. Mutta en todellakaan ikuisuutta haluasi elää.
"Sellainen ihminen purkaakin valtavaa pelkoansa juuri siinä, että tekeytyy rohkeaksi!"
Vaikuttavatko ateistit todellakin sinusta rohkeilta. Minä voisin verrata suurinta osaa näistä jäniksiin kuten uskovaisiakin. Enkä itsekkään juurikaan jänistä rohkeampi ole.
"Totuus on kuitenkin tämä: jokainen ihminen pelkää oman olemassaolonsa loppumista"
Kertoisitko, mitä pelättävää siinä on? Muistan, kun lapsena pelkäsin kokoajan jotain siinä, mutta en enää muista mitä. Siis kerrotko minulle mitä siinä on pelättävää, minä en yksikertaisesti muista?
"Jos joku tulisi sanomaan sinulle, että olisi vain muutama minuutti aikaa kunnes kuolet, niin pelottaisiko sinua?"
Pelottaisi. Mutta eniten minua pelottaisivat uskontojen ikuisuudet. Minua pelottaisi, mitä jätin jälkeeni... Ja monet muut asiat. No, niillä mitään väliä. Mutta pelkäisin, kyllä.
"vaikka olisit kironnut elämäsi tuon päivän aikana kymmeneen kertaan?"
Jos olisin tyytyväinen elämääni, niin mitä pelättävää sitten olisi. Mutta jos ei ole tyytyväinen, niin aivan varmasti pelottaisi, tuhatkertaisesti.
"Jos joku ihminen riistää itseltään hengen, hän on ollut silti kuolemaa pelkäävä, mutta tekee sen vain hetken mielenjohteesta."
Tai sitten ei kestänyt enää pelkoaan. Epävarmuutta. Tarpeettomuutta. Eikö yleensä opeteta kohtaamaan pelkomme, se on aina se helpoin tapa, kohtaa pelkosi.
"Kukaan ihminen ei ole rehellinen, jos sanoo, ettei pelkää lainkaan kuolemaa ja että hyväksyy sen täysin !"
Tämä taitaa kertoa paljon sinun omasta epävarmuudestasi kuoleman jälkeen. En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat.
"Joten turha luulla uskovaisia pelkästään sellaisiksi."
Mutta tehän olette niitä, jotka kehittävät illuusiota kohtaamaan pelkojanne. Tietenkin, paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla. Satujen sankarit kohtaavat pimeyden möröt. Ateistit ovat tässä taistelussa mörköjä vastaan yksin, ylpeinä.
Itse huomasin tämän. Tulin siihen tulokseen, että en halua seistä yksin armeijaa vastaan, jos joudun kohtaamaan sen. Itsekkin loin itselleni sadun, joka tulee yöllä kohtaamaan epäilykseni, mörköni. :)" "joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden"
Ai, minä kun luulin, että se oli uskovainen, joka tietää raamatun mukaan jokaisen asian mitä vain tarvitsee tietää"
Luulit todellakin väärin. Moni uskovainen tajuaa että on varsin vaajavainen Jumalaan verrattuna, eikä todellakaan kuvittele itsestään liikoja. Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento... heh hee, se jos mikä on naurettavaa! :)
Ihminen on kyllä loppujen lopuksi aika tietämätön olento tässä maailmankaikkeudessa...
""Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
En kykene hyväksymään ikuisuutta. Loppu ei kuulosta mitenkään pahalta"
Mitäpä jos sanoisin, että ihminen ei yksinkertaisesti pysty hyväksymään kumpaakaan ääripäätä: ei ikuisuutta, eikä loppumista? Kummatkin asiat ylittävät ihmisen kapasiteetin moninkertaisesti
""kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa"
Jossain määrin. Jos kuolisin huomenna, niin kyllä. Mutta en todellakaan ikuisuutta haluasi elää"
En minäkään haluaisi elää ikuisuutta TÄÄLLÄ. Mutta olemassa sen sijaan haluaisin olla...
""Totuus on kuitenkin tämä: jokainen ihminen pelkää oman olemassaolonsa loppumista"
Kertoisitko, mitä pelättävää siinä on? Muistan, kun lapsena pelkäsin kokoajan jotain siinä, mutta en enää muista mitä. Siis kerrotko minulle mitä siinä on pelättävää, minä en yksikertaisesti muista?"
Ehket pysty enää eläytymään ajatukseen yhtä hyvin kuin lapsena. Onhan tuo asia ehtinyt tässä ajassa jo unohtua monta kertaa... Tietenkään se ei pelota, jos ei sitä ajattele. Mutta jos sitä ajattelee, se pelottaa. Takuuvarmasti!!
""vaikka olisit kironnut elämäsi tuon päivän aikana kymmeneen kertaan?"
Jos olisin tyytyväinen elämääni, niin mitä pelättävää sitten olisi. Mutta jos ei ole tyytyväinen, niin aivan varmasti pelottaisi, tuhatkertaisesti"
Mielestäni kuolemanpelko ei liity siihen, minkälainen elämä on ollut takana. Kuolema on astumista johonkin täysin uuteen vaiheeseen, jolloin ihmisen perusluottamus on kovilla. Vaikka uskoisikin, että olemassaolo vain tuolloin lakkaisi, niin kyllä se silti pelottaisi! Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. En kykene mennä toisten ihmisten ajatuksiin sisälle ja saada tietoa siitä, onko todella näin vai ei. Mutta ymmärtääkseni näin olisi..
""Joten turha luulla uskovaisia pelkästään sellaisiksi."
Mutta tehän olette niitä, jotka kehittävät illuusiota kohtaamaan pelkojanne. Tietenkin, paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla. Satujen sankarit kohtaavat pimeyden möröt. Ateistit ovat tässä taistelussa mörköjä vastaan yksin, ylpeinä."
Yksi asia... Ennen uskoin (noin kymmenvuotiaana) kaikkeen, mitä vain suunnilleen muilta uskovaisilta kuulin (esim. lehdissä/televisiossa/kirjoissa). Mitään en siis suodattanut "roskaksi". Ja arvaa miten kävi..? Pelotti nukkumaanmeno jokaikinen yö. Joten ei se Jumalaan uskominen mikään joka tilanteen rauhoittaja ole. Oikeastaan päinvastoin: kun uskoo Jumalaa, uskoo myös Saatanaan. Ja mikään ei voisi olla pelottavampaa kuin henki, joka pääsisi seinien läpi ja löytäisi sinut paikasta mistä hyvänsä! Joten mietipä uudelleen väitettäsi... Ei kannata väittää asiosta, joita ei ole itse omalla kohdallaan kokenut. Syy on se, ettet voi TIETÄÄ!
Ja jottei tekstiäni nyt väännettäisi suuntaan tai toiseen mielinmäärin, niin voin sanoa, että yölliset pelot ovat kadonneet :D En siis odota sängyssäni että "koska Perkele tulee? Koska??" :D :D Mutta kymmenvuotiaalta lapselta se on ihan normaalia ja ikään kuuluvaa (jollakin voi olla vastaavasti joku toinen vaihe siinä iässä)
Joten vastaväite lauseeseesi "tehän olette niitä, jotka kehittävät illuusiota kohtaamaan pelkojanne" on se, että pelot syntyvät juuri noista illuusioista! En nyt muista tarkoittiko tuo sanaa harhanäkyä vai vääristynyttä mielikuvaa asioista, mutta pointin varmaan tajusit? Uskonnolliset ajatukset ihmisen päässä tekevät ihmisestä ihan HELVETIN säikyn :D
""Kukaan ihminen ei ole rehellinen, jos sanoo, ettei pelkää lainkaan kuolemaa ja että hyväksyy sen täysin !"
Tämä taitaa kertoa paljon sinun omasta epävarmuudestasi kuoleman jälkeen. En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat"
Okei, tässä kohtaa täytyy sanoa, ettet ole täysin rehellinen... ;) - oggi
.... .......... kirjoitti:
" "joka tietäisi muka maailmankaikkeuden salaisuuden"
Ai, minä kun luulin, että se oli uskovainen, joka tietää raamatun mukaan jokaisen asian mitä vain tarvitsee tietää"
Luulit todellakin väärin. Moni uskovainen tajuaa että on varsin vaajavainen Jumalaan verrattuna, eikä todellakaan kuvittele itsestään liikoja. Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento... heh hee, se jos mikä on naurettavaa! :)
Ihminen on kyllä loppujen lopuksi aika tietämätön olento tässä maailmankaikkeudessa...
""Hyväksyykö sitä paitsi ihminen koskaan kuolevaisuuttaan?"
En kykene hyväksymään ikuisuutta. Loppu ei kuulosta mitenkään pahalta"
Mitäpä jos sanoisin, että ihminen ei yksinkertaisesti pysty hyväksymään kumpaakaan ääripäätä: ei ikuisuutta, eikä loppumista? Kummatkin asiat ylittävät ihmisen kapasiteetin moninkertaisesti
""kuolema jossain määrin varmasti ahdistaa"
Jossain määrin. Jos kuolisin huomenna, niin kyllä. Mutta en todellakaan ikuisuutta haluasi elää"
En minäkään haluaisi elää ikuisuutta TÄÄLLÄ. Mutta olemassa sen sijaan haluaisin olla...
""Totuus on kuitenkin tämä: jokainen ihminen pelkää oman olemassaolonsa loppumista"
Kertoisitko, mitä pelättävää siinä on? Muistan, kun lapsena pelkäsin kokoajan jotain siinä, mutta en enää muista mitä. Siis kerrotko minulle mitä siinä on pelättävää, minä en yksikertaisesti muista?"
Ehket pysty enää eläytymään ajatukseen yhtä hyvin kuin lapsena. Onhan tuo asia ehtinyt tässä ajassa jo unohtua monta kertaa... Tietenkään se ei pelota, jos ei sitä ajattele. Mutta jos sitä ajattelee, se pelottaa. Takuuvarmasti!!
""vaikka olisit kironnut elämäsi tuon päivän aikana kymmeneen kertaan?"
Jos olisin tyytyväinen elämääni, niin mitä pelättävää sitten olisi. Mutta jos ei ole tyytyväinen, niin aivan varmasti pelottaisi, tuhatkertaisesti"
Mielestäni kuolemanpelko ei liity siihen, minkälainen elämä on ollut takana. Kuolema on astumista johonkin täysin uuteen vaiheeseen, jolloin ihmisen perusluottamus on kovilla. Vaikka uskoisikin, että olemassaolo vain tuolloin lakkaisi, niin kyllä se silti pelottaisi! Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. En kykene mennä toisten ihmisten ajatuksiin sisälle ja saada tietoa siitä, onko todella näin vai ei. Mutta ymmärtääkseni näin olisi..
""Joten turha luulla uskovaisia pelkästään sellaisiksi."
Mutta tehän olette niitä, jotka kehittävät illuusiota kohtaamaan pelkojanne. Tietenkin, paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla. Satujen sankarit kohtaavat pimeyden möröt. Ateistit ovat tässä taistelussa mörköjä vastaan yksin, ylpeinä."
Yksi asia... Ennen uskoin (noin kymmenvuotiaana) kaikkeen, mitä vain suunnilleen muilta uskovaisilta kuulin (esim. lehdissä/televisiossa/kirjoissa). Mitään en siis suodattanut "roskaksi". Ja arvaa miten kävi..? Pelotti nukkumaanmeno jokaikinen yö. Joten ei se Jumalaan uskominen mikään joka tilanteen rauhoittaja ole. Oikeastaan päinvastoin: kun uskoo Jumalaa, uskoo myös Saatanaan. Ja mikään ei voisi olla pelottavampaa kuin henki, joka pääsisi seinien läpi ja löytäisi sinut paikasta mistä hyvänsä! Joten mietipä uudelleen väitettäsi... Ei kannata väittää asiosta, joita ei ole itse omalla kohdallaan kokenut. Syy on se, ettet voi TIETÄÄ!
Ja jottei tekstiäni nyt väännettäisi suuntaan tai toiseen mielinmäärin, niin voin sanoa, että yölliset pelot ovat kadonneet :D En siis odota sängyssäni että "koska Perkele tulee? Koska??" :D :D Mutta kymmenvuotiaalta lapselta se on ihan normaalia ja ikään kuuluvaa (jollakin voi olla vastaavasti joku toinen vaihe siinä iässä)
Joten vastaväite lauseeseesi "tehän olette niitä, jotka kehittävät illuusiota kohtaamaan pelkojanne" on se, että pelot syntyvät juuri noista illuusioista! En nyt muista tarkoittiko tuo sanaa harhanäkyä vai vääristynyttä mielikuvaa asioista, mutta pointin varmaan tajusit? Uskonnolliset ajatukset ihmisen päässä tekevät ihmisestä ihan HELVETIN säikyn :D
""Kukaan ihminen ei ole rehellinen, jos sanoo, ettei pelkää lainkaan kuolemaa ja että hyväksyy sen täysin !"
Tämä taitaa kertoa paljon sinun omasta epävarmuudestasi kuoleman jälkeen. En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat"
Okei, tässä kohtaa täytyy sanoa, ettet ole täysin rehellinen... ;)"Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento... heh hee, se jos mikä on naurettavaa! :)
Ihminen on kyllä loppujen lopuksi aika tietämätön olento tässä maailmankaikkeudessa..."
Eihän se, että ihminen on aurinkokunnan itsensä tiedostanein olento(omasta mielestään) tarkoita sitä, että ihminen sitä olisi. Tai että se olisi paljon mitään. Ihminen on typerä, väkivaltainen, kieroutunut, järjetön, heikko, vaarallinen kaikelle, mutta valitettavasti silti parasta mitä täältä löytyy.
"Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento"
Eli ilmeisesti olet ateisti, ja ajattelet noin. No, en voi todellakaan moista allekirjoittaa. Jos tuo olisi todella noin, niin ihmisen olisi mahdotonta kehittyä.
"Kummatkin asiat ylittävät ihmisen kapasiteetin moninkertaisesti"
Ymmärrän molemmat, ikuisuus on se, mitä en kestäisi. Mitä en voisi toivoa. Mikä olisi epäoikeuden mukaista.
"En minäkään haluaisi elää ikuisuutta TÄÄLLÄ. Mutta olemassa sen sijaan haluaisin olla..."
Minä en. Miljoona vuotta, miljardi vuotta, biljoona vuotta, aivan sama, kunhan sille määrälle tulisi joskus loppu.
"Mutta jos sitä ajattelee, se pelottaa. Takuuvarmasti!!"
Toistan, en kykene löytämään asiaa, mikä minua siinä pelotti, joten ole kiltti, ja kerro minulle. Hieman haikea fiilis, joskaan en niin haikea, kuin kotiteollisuuden "satu peikosta"-biisiä kuunnelessa. Kerro minulle, mitä pelottavaa siinä on.
"Mielestäni kuolemanpelko ei liity siihen, minkälainen elämä on ollut takana."
Ei minullakaan lapsena, kun uskoin kuoleman jälkeiseen olemassa oloon. Nyt olen vanhimmiten ymmärtänyt, että vain sillä on merkitystä, miten elää täällä elämänsä.
"Ennen uskoin (noin kymmenvuotiaana) kaikkeen, mitä vain suunnilleen muilta uskovaisilta kuulin"
Kukapa meistä ei olisi uskonut kaikkea. Minä heräsin lapsena niin kauhuissani, niin kauhuissani, etten uskaltanut nukahtaa jokaisena yönä. Mutta sinä sentään kykenisit toistelemaan joitain rukouksia. Minä en niihin uskonut.
"Ja mikään ei voisi olla pelottavampaa kuin henki, joka pääsisi seinien läpi ja löytäisi sinut paikasta mistä hyvänsä!"
Lyödäänkö vetoa? Miten olisi olennot, jotka eivät välitä, kenet ne löytävät. Ehkä veli, ehkä vanhemmat. EHKÄ sinä itse. Minulla oli vilkas mielikuvitus. Minä kyllä keksin monia pelottavia asiota.
"että pelot syntyvät juuri noista illuusioista!"
Pelkohan on juuri illuusiota. Mikä olisikaan parempi asia kohtaamaan illuusion, kuin toinen illuusio? Kuten sanoinkin: paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla.
""En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat"
Okei, tässä kohtaa täytyy sanoa, ettet ole täysin rehellinen"
Minähän suorastaan loukkaannun. Miksi valehtelisin? Missä kohtaa edes valehtelen? Mitä kohtaa tarkoitat?
"Vaikka uskoisikin, että olemassaolo vain tuolloin lakkaisi, niin kyllä se silti pelottaisi!"
Kysymys ei ole uskosta, vaan hyväksynnästä. Uskoa taasen on se, että mikäli on olemassa kuoleman jälkeinen elämä, niin oikeudenmukaisimman tuomion saan elämällä kuten haluan. - .....
... ........ kirjoitti:
Ateisti luulee itsestään todellakin liikoja, jos kuvittelee ihmisjärjellään pystyvänsä ymmärtämään maailmankaikkeuden tarkoitusta (Ateistit: "ei ole tarkoitusta"... ihan kuin SINÄ voisit sen tietää :D)
kokeillaas uudemman kerran.pikkasen lyhyempänä versiona.mä en usko.uskovainen uskoo.mä en voi uskoa,koska tietoni ei riitä.uskovainen uskoo..olettaisin että hänen tietonsa riittää.
ei mun tarvii maailmankaikkeutta osata selittääkkää..miksi pitäisi?
mieti tätä mitä mä nyt sanon,nii voit ymmärtää mun kantani maailmankaikkeuden uskomisiin,toteamisiin,arvailuihin jne...mulle riittää se kun tiedän että sukkani ovat jalassa sillonku ne jalassani ovat...mun ei tarvii selitellä maailmankaikkeutta..tarviiko sun? - ei pelota
... ........... kirjoitti:
et olisi enää (oman uskomuksesi mukaan?) ollenkaan olemassa. Se tilanne olisi peruuttamaton. Esimerkiksi itse voisin hyväksyä sen, että olisi jonkin aikaa tiedostomattomassa tilassa. Mutta sitä, etten olisi enää lainkaan olemassa, en hyväksy!! Liian rankka ajatus ihmisen pienelle mielelle... Vai olenko muka poikkeus? Tietenkin tarkastelen tätä(kin) asiaa "omien linssieni läpi", mutta jotenkin voisi ajatella tämän kuuluvan osaksi jokaisen ihmisen ajattelua. Ei siis kestä ajatusta siitä, että tuhoutuisi lopullisesti.. Tietenkin voin olla väärässä, mutta sellainen käsitys minulla vain on.
olen koko ikäni kärsinyt, niin luuletko että ajatus siitä että ei tarvitse enää koskaan kärsiä pelottaisi minua ? No, ei todellakaan.
- et tíedosta mitään kun ole...
ei pelota kirjoitti:
olen koko ikäni kärsinyt, niin luuletko että ajatus siitä että ei tarvitse enää koskaan kärsiä pelottaisi minua ? No, ei todellakaan.
ihmeellinen ajatus. En toivo mitään tuollaista mutta en kärsimyksieni takia enää pelkääkään kun se hetki tulee. Sitten ei enää ole sairauksia ym. paskaa
- ... ......................
oggi kirjoitti:
"Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento... heh hee, se jos mikä on naurettavaa! :)
Ihminen on kyllä loppujen lopuksi aika tietämätön olento tässä maailmankaikkeudessa..."
Eihän se, että ihminen on aurinkokunnan itsensä tiedostanein olento(omasta mielestään) tarkoita sitä, että ihminen sitä olisi. Tai että se olisi paljon mitään. Ihminen on typerä, väkivaltainen, kieroutunut, järjetön, heikko, vaarallinen kaikelle, mutta valitettavasti silti parasta mitä täältä löytyy.
"Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento"
Eli ilmeisesti olet ateisti, ja ajattelet noin. No, en voi todellakaan moista allekirjoittaa. Jos tuo olisi todella noin, niin ihmisen olisi mahdotonta kehittyä.
"Kummatkin asiat ylittävät ihmisen kapasiteetin moninkertaisesti"
Ymmärrän molemmat, ikuisuus on se, mitä en kestäisi. Mitä en voisi toivoa. Mikä olisi epäoikeuden mukaista.
"En minäkään haluaisi elää ikuisuutta TÄÄLLÄ. Mutta olemassa sen sijaan haluaisin olla..."
Minä en. Miljoona vuotta, miljardi vuotta, biljoona vuotta, aivan sama, kunhan sille määrälle tulisi joskus loppu.
"Mutta jos sitä ajattelee, se pelottaa. Takuuvarmasti!!"
Toistan, en kykene löytämään asiaa, mikä minua siinä pelotti, joten ole kiltti, ja kerro minulle. Hieman haikea fiilis, joskaan en niin haikea, kuin kotiteollisuuden "satu peikosta"-biisiä kuunnelessa. Kerro minulle, mitä pelottavaa siinä on.
"Mielestäni kuolemanpelko ei liity siihen, minkälainen elämä on ollut takana."
Ei minullakaan lapsena, kun uskoin kuoleman jälkeiseen olemassa oloon. Nyt olen vanhimmiten ymmärtänyt, että vain sillä on merkitystä, miten elää täällä elämänsä.
"Ennen uskoin (noin kymmenvuotiaana) kaikkeen, mitä vain suunnilleen muilta uskovaisilta kuulin"
Kukapa meistä ei olisi uskonut kaikkea. Minä heräsin lapsena niin kauhuissani, niin kauhuissani, etten uskaltanut nukahtaa jokaisena yönä. Mutta sinä sentään kykenisit toistelemaan joitain rukouksia. Minä en niihin uskonut.
"Ja mikään ei voisi olla pelottavampaa kuin henki, joka pääsisi seinien läpi ja löytäisi sinut paikasta mistä hyvänsä!"
Lyödäänkö vetoa? Miten olisi olennot, jotka eivät välitä, kenet ne löytävät. Ehkä veli, ehkä vanhemmat. EHKÄ sinä itse. Minulla oli vilkas mielikuvitus. Minä kyllä keksin monia pelottavia asiota.
"että pelot syntyvät juuri noista illuusioista!"
Pelkohan on juuri illuusiota. Mikä olisikaan parempi asia kohtaamaan illuusion, kuin toinen illuusio? Kuten sanoinkin: paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla.
""En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat"
Okei, tässä kohtaa täytyy sanoa, ettet ole täysin rehellinen"
Minähän suorastaan loukkaannun. Miksi valehtelisin? Missä kohtaa edes valehtelen? Mitä kohtaa tarkoitat?
"Vaikka uskoisikin, että olemassaolo vain tuolloin lakkaisi, niin kyllä se silti pelottaisi!"
Kysymys ei ole uskosta, vaan hyväksynnästä. Uskoa taasen on se, että mikäli on olemassa kuoleman jälkeinen elämä, niin oikeudenmukaisimman tuomion saan elämällä kuten haluan.""Vaikka uskoisikin, että olemassaolo vain tuolloin lakkaisi, niin kyllä se silti pelottaisi!"
Kysymys ei ole uskosta, vaan hyväksynnästä. Uskoa taasen on se, että mikäli on olemassa kuoleman jälkeinen elämä, niin oikeudenmukaisimman tuomion saan elämällä kuten haluan"
Uskoa on myös se, että luulee tietävänsä onko kuolemanjälkeistä elämää vai ei. En tarkoita tässä uskonnollista uskoa, vaan uskomista ylipäätänsä (=luulemista). Niinpä ateistikin USKOO...
""että pelot syntyvät juuri noista illuusioista!"
Pelkohan on juuri illuusiota. Mikä olisikaan parempi asia kohtaamaan illuusion, kuin toinen illuusio? Kuten sanoinkin: paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla."
Mistä pelot saavat alkunsa? Ihmisen mielikuvituksesta. Mistä ihmisen mielikuvitus (=uskonnolliset ideat) saa alkunsa? Tyhjästäkö? :)
Jos lapsi ei oikeasti usko mörköihin tai muuhun vastaaviin, häntä ei pelota! Mutta sinä sanot, että yliluonnollisiin uskominen sen sijaan huojentaisi. Jos möröt eivät ole "yliluonnollisia olentoja", niin kerro mulle mitä ne ovat?
On siis paljon pelottavampaa lapsen uskoa enkeleihin ja demoneihin kuin että ei uskoisi kumpaakaan!! Ja ihminen, joka uskoo demoneihin on mielestäsi varmasti yhtä hassahtanut kuin ihminen, joka uskoisi enkeleihin. Joten "harhakuvitelmat" todellakin tekevät nöyriksi ja pelokkaiksi (...sitähän Jumalaan uskovat ovat rukoillessaan). Ateisti pääsee tässä asiassa aika vähällä =)
"""En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat"
Okei, tässä kohtaa täytyy sanoa, ettet ole täysin rehellinen"
Minähän suorastaan loukkaannun. Miksi valehtelisin? Missä kohtaa edes valehtelen? Mitä kohtaa tarkoitat?"
Tarkoitan sitä kohtaa, että jos alkaisit ajattelemaan asiaa oikein tosissasi (sitä, ettei kuoleman jälkeen ole elämää), niin kyllä sinuakin pelottaisi. Mutta kun et suostu ollenkaan ajattelemaan asiaa, niin ei sinua tietenkään voi se pelottaakaan! Asian sivuuttaminen tapahtuu juuri tuossa, kun keskityt vain uskovaisten "hassahtaneisiin" näkemyksiin, etkä ollenkaan omiisi. Et siis yksinkertaisesti vain halua ajatella asiaa.
[seuraavaksi varmaan kysyt: miksi pitäisi muka ajatella? Tietenkään ei pidä, mutta se ei ole nyt päähuomioni tässä kohtaa...]
""Ja mikään ei voisi olla pelottavampaa kuin henki, joka pääsisi seinien läpi ja löytäisi sinut paikasta mistä hyvänsä!"
Lyödäänkö vetoa? Miten olisi olennot, jotka eivät välitä, kenet ne löytävät. Ehkä veli, ehkä vanhemmat. EHKÄ sinä itse. Minulla oli vilkas mielikuvitus. Minä kyllä keksin monia pelottavia asiota"
SIIS POINTTINI ON TÄMÄ: mihin tahansa omituiseen asiaan uskominen on pelottavaa. Täysin sama, ovatko ne uskonnollisia olentoja vai jotain tv-sarjojen avaruusolioita. Se, että ihminen uskoisi avaruusolioiden lisäksi enkeleihin ei poistaisi hänen pelkoaan, vaan ainoastaan se, ettei uskoisi mihinkään tuollaiseen! Harhaluulot eivät siis ole todellakaan mitään rauhoittavia... :D
Ja tuo vertaus hengestä, joka pääsee seinien läpi, oli vain esimerkki. Tietenkin ihminen voi keksiä jotain muuta, joka on ihan yhtä pelottavaa...
""Mielestäni kuolemanpelko ei liity siihen, minkälainen elämä on ollut takana."
Ei minullakaan lapsena, kun uskoin kuoleman jälkeiseen olemassa oloon. Nyt olen vanhimmiten ymmärtänyt, että vain sillä on merkitystä, miten elää täällä elämänsä"
Kun elämä on vain hetki, onko sillä lopulta enää mitään väliä miten sen elää? Huonosti tai hyvin, kuitenkin se loppuu aikanaan. Tiedän, että tarkoitat tuossa sitä että elämä on ikäänkuin ainut mahdollisuus ja siitä kuuluisi ottaa kaikki irti. Mutta onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä miten sen elää kuin vain sen hetken ajan?
""Ennen uskoin (noin kymmenvuotiaana) kaikkeen, mitä vain suunnilleen muilta uskovaisilta kuulin"
Kukapa meistä ei olisi uskonut kaikkea. Minä heräsin lapsena niin kauhuissani, niin kauhuissani, etten uskaltanut nukahtaa jokaisena yönä. Mutta sinä sentään kykenisit toistelemaan joitain rukouksia. Minä en niihin uskonut."
Tuossa huomaat viimein, että omituisiin asioihin uskominen on pelottavaa. Et vain osaa soveltaa sitä uskonnollisiin asioihin... (tai sitten haluat vain tahallasi olla noin vastahakoinen ;))
Ja en minä todellakaan missään yöllä alkanut rukoilla, kun luulin että Saatana on vieressä ja rankaisee minua, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Hulluja ajatuksia kymmenenvuotiaalta, mutta ymmärrätkö nyt että liikauskovaisuus on ihmistä alistavaa, eikä pelastavaa? Sinun pitäisi itse kokea tuo enkeli-demoni usko jossain vaiheessa, että ymmärtäisit... Muuten et voi ymmärtää!
Ja kyllä minä edelleen uskon enkeleihin ja demoneihin, mutta en luule, että joku sellainen tulisi minua tänne moikkaamaan :D :D
E-hei, ne ovat täysin toisessa ulottuvuudessa, mistä ihminen ei ole millään tietoinen. Okei, enpäs kerro enempää omia mielipiteitäni *tukkii suunsa ja vie samalla mahdollisuuden ivaajilta* :)
""Mutta jos sitä ajattelee, se pelottaa. Takuuvarmasti!!"
Toistan, en kykene löytämään asiaa, mikä minua siinä pelotti, joten ole kiltti, ja kerro minulle. Hieman haikea fiilis, joskaan en niin haikea, kuin kotiteollisuuden "satu peikosta"-biisiä kuunnelessa. Kerro minulle, mitä pelottavaa siinä on"
Vähän sama juttu kuin pyytäisit minua selittämään sokealle sanan "väri". Aivan mahdotonta siis sanoin ilmaista... Ajattele asiaa, niin tiedät. Oletko kertaakaan edes ajatellut (eläytyen)? Jos aina käännät huomiosi uskovaisiin tämän asian tullessa mieleesi, niin ei ole ihme vaikka oletkin noin hyväntuulinen.. :D
"Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento... heh hee, se jos mikä on naurettavaa! :)
Ihminen on kyllä loppujen lopuksi aika tietämätön olento tässä maailmankaikkeudessa..."
Eihän se, että ihminen on aurinkokunnan itsensä tiedostanein olento(omasta mielestään) tarkoita sitä, että ihminen sitä olisi. Tai että se olisi paljon mitään. Ihminen on typerä, väkivaltainen, kieroutunut, järjetön, heikko, vaarallinen kaikelle, mutta valitettavasti silti parasta mitä täältä löytyy"
Sieltä se tuli!! Ihminen on TYPERÄ. Ihan sinunkin mielestäsi... No niin, ketkäs tässä kuvitteleekaan tietävänsä?? Ateistit&uskovaiset! Tuo ketjunaloittaja turhaan leimasi vain uskovaisia. Kyllä ateisteillakin on huvittavan kiihkeä uskonsa :D - ... .....
..... kirjoitti:
kokeillaas uudemman kerran.pikkasen lyhyempänä versiona.mä en usko.uskovainen uskoo.mä en voi uskoa,koska tietoni ei riitä.uskovainen uskoo..olettaisin että hänen tietonsa riittää.
ei mun tarvii maailmankaikkeutta osata selittääkkää..miksi pitäisi?
mieti tätä mitä mä nyt sanon,nii voit ymmärtää mun kantani maailmankaikkeuden uskomisiin,toteamisiin,arvailuihin jne...mulle riittää se kun tiedän että sukkani ovat jalassa sillonku ne jalassani ovat...mun ei tarvii selitellä maailmankaikkeutta..tarviiko sun?yrität selitellä sitä, vaikka itsekin tajuat, ettet pysty siihen?
Tuo lause "kuoleman jälkeen ei ole elämää" on todellakin maailmankaikkeuden "tuntemista" :D
En sanoisi, että näitä asioita pitäisi ollenkaan miettiä. Mutta jos nämä asiat kuitenkin (syystä tai toisesta) tulevat mieleen, niin voisi muistaa aina sen, että mistään ei voi olla varma :)
Esim. vaikka maailma sellaisenaan näyttääkin hyvin jumalattomalta, emme voi kuitenkaan tietää perimmäistä totuutta. Ja tämä ei ole sitä, että haluaisin lausua hienoja ilmauksia (kuten "perimmäinen totuus"), vaan tämä on sitä, olen oikeasti tätä mieltä!! - väärä henkilö
... ..... kirjoitti:
yrität selitellä sitä, vaikka itsekin tajuat, ettet pysty siihen?
Tuo lause "kuoleman jälkeen ei ole elämää" on todellakin maailmankaikkeuden "tuntemista" :D
En sanoisi, että näitä asioita pitäisi ollenkaan miettiä. Mutta jos nämä asiat kuitenkin (syystä tai toisesta) tulevat mieleen, niin voisi muistaa aina sen, että mistään ei voi olla varma :)
Esim. vaikka maailma sellaisenaan näyttääkin hyvin jumalattomalta, emme voi kuitenkaan tietää perimmäistä totuutta. Ja tämä ei ole sitä, että haluaisin lausua hienoja ilmauksia (kuten "perimmäinen totuus"), vaan tämä on sitä, olen oikeasti tätä mieltä!!Se olikin joku toinen joka tuon lauseen sanoi. Sori :D
Luen viestisi uudelleen ja yritän sitten vastata. - oikealle henkilölle
väärä henkilö kirjoitti:
Se olikin joku toinen joka tuon lauseen sanoi. Sori :D
Luen viestisi uudelleen ja yritän sitten vastata.En tarkoittanutkaan, että pystyisin tyhjäntävästi kumoamaan ateistin väitettä. Tarkoitin vain sitä, että emme voi kumminkaan tietää asian laitaa, joten turha syyttää kuvittelusta pelkästään uskovaisia!
Ja VAIKKA mitään jumalaa/jumalia ei olisi olemassa, ihminen ei kuitenkaan ole se "yliolento", joka pystyisi tietämään kaikesta kaiken. On vain olettamuksia noiden asioiden suhteen... Ja se joka uskoo, ettei mitään jumalallista yliolentoa ole olemassa, niin hän toisin sanoen väittää, että mitään yliolentoa ei ole! Sillä ihminenhän ei voi olla mikään sellainen. Ja tuohon en ota kantaa, kumpi uskomus on mielestäni oikea tai väärä. Sanon vain sen, että on typerää leimata vain uskovaisia harhaluuloisiksi. Mistä ihminen muka voisi tietää, ovatko he sittenkään? (vastaus on, että ei voi :))
Ja kuten aikaisemmin väärässä viestissäni totesin, näitä asioita EI TARVITSE ajatella, jos ei halua :) - oggi
... ...................... kirjoitti:
""Vaikka uskoisikin, että olemassaolo vain tuolloin lakkaisi, niin kyllä se silti pelottaisi!"
Kysymys ei ole uskosta, vaan hyväksynnästä. Uskoa taasen on se, että mikäli on olemassa kuoleman jälkeinen elämä, niin oikeudenmukaisimman tuomion saan elämällä kuten haluan"
Uskoa on myös se, että luulee tietävänsä onko kuolemanjälkeistä elämää vai ei. En tarkoita tässä uskonnollista uskoa, vaan uskomista ylipäätänsä (=luulemista). Niinpä ateistikin USKOO...
""että pelot syntyvät juuri noista illuusioista!"
Pelkohan on juuri illuusiota. Mikä olisikaan parempi asia kohtaamaan illuusion, kuin toinen illuusio? Kuten sanoinkin: paras tapa taistella mielikuvia vastaan, on mielikuvilla."
Mistä pelot saavat alkunsa? Ihmisen mielikuvituksesta. Mistä ihmisen mielikuvitus (=uskonnolliset ideat) saa alkunsa? Tyhjästäkö? :)
Jos lapsi ei oikeasti usko mörköihin tai muuhun vastaaviin, häntä ei pelota! Mutta sinä sanot, että yliluonnollisiin uskominen sen sijaan huojentaisi. Jos möröt eivät ole "yliluonnollisia olentoja", niin kerro mulle mitä ne ovat?
On siis paljon pelottavampaa lapsen uskoa enkeleihin ja demoneihin kuin että ei uskoisi kumpaakaan!! Ja ihminen, joka uskoo demoneihin on mielestäsi varmasti yhtä hassahtanut kuin ihminen, joka uskoisi enkeleihin. Joten "harhakuvitelmat" todellakin tekevät nöyriksi ja pelokkaiksi (...sitähän Jumalaan uskovat ovat rukoillessaan). Ateisti pääsee tässä asiassa aika vähällä =)
"""En minä kuolemaa pelkää, kuten sanoinkin, vaan satuja. Möröt pelottovat meitä. Jos uskomme niihin. Jos edes epäilemme niiden olemassa oloa mahdolliseksi, niin illalla, ne tulevat"
Okei, tässä kohtaa täytyy sanoa, ettet ole täysin rehellinen"
Minähän suorastaan loukkaannun. Miksi valehtelisin? Missä kohtaa edes valehtelen? Mitä kohtaa tarkoitat?"
Tarkoitan sitä kohtaa, että jos alkaisit ajattelemaan asiaa oikein tosissasi (sitä, ettei kuoleman jälkeen ole elämää), niin kyllä sinuakin pelottaisi. Mutta kun et suostu ollenkaan ajattelemaan asiaa, niin ei sinua tietenkään voi se pelottaakaan! Asian sivuuttaminen tapahtuu juuri tuossa, kun keskityt vain uskovaisten "hassahtaneisiin" näkemyksiin, etkä ollenkaan omiisi. Et siis yksinkertaisesti vain halua ajatella asiaa.
[seuraavaksi varmaan kysyt: miksi pitäisi muka ajatella? Tietenkään ei pidä, mutta se ei ole nyt päähuomioni tässä kohtaa...]
""Ja mikään ei voisi olla pelottavampaa kuin henki, joka pääsisi seinien läpi ja löytäisi sinut paikasta mistä hyvänsä!"
Lyödäänkö vetoa? Miten olisi olennot, jotka eivät välitä, kenet ne löytävät. Ehkä veli, ehkä vanhemmat. EHKÄ sinä itse. Minulla oli vilkas mielikuvitus. Minä kyllä keksin monia pelottavia asiota"
SIIS POINTTINI ON TÄMÄ: mihin tahansa omituiseen asiaan uskominen on pelottavaa. Täysin sama, ovatko ne uskonnollisia olentoja vai jotain tv-sarjojen avaruusolioita. Se, että ihminen uskoisi avaruusolioiden lisäksi enkeleihin ei poistaisi hänen pelkoaan, vaan ainoastaan se, ettei uskoisi mihinkään tuollaiseen! Harhaluulot eivät siis ole todellakaan mitään rauhoittavia... :D
Ja tuo vertaus hengestä, joka pääsee seinien läpi, oli vain esimerkki. Tietenkin ihminen voi keksiä jotain muuta, joka on ihan yhtä pelottavaa...
""Mielestäni kuolemanpelko ei liity siihen, minkälainen elämä on ollut takana."
Ei minullakaan lapsena, kun uskoin kuoleman jälkeiseen olemassa oloon. Nyt olen vanhimmiten ymmärtänyt, että vain sillä on merkitystä, miten elää täällä elämänsä"
Kun elämä on vain hetki, onko sillä lopulta enää mitään väliä miten sen elää? Huonosti tai hyvin, kuitenkin se loppuu aikanaan. Tiedän, että tarkoitat tuossa sitä että elämä on ikäänkuin ainut mahdollisuus ja siitä kuuluisi ottaa kaikki irti. Mutta onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä miten sen elää kuin vain sen hetken ajan?
""Ennen uskoin (noin kymmenvuotiaana) kaikkeen, mitä vain suunnilleen muilta uskovaisilta kuulin"
Kukapa meistä ei olisi uskonut kaikkea. Minä heräsin lapsena niin kauhuissani, niin kauhuissani, etten uskaltanut nukahtaa jokaisena yönä. Mutta sinä sentään kykenisit toistelemaan joitain rukouksia. Minä en niihin uskonut."
Tuossa huomaat viimein, että omituisiin asioihin uskominen on pelottavaa. Et vain osaa soveltaa sitä uskonnollisiin asioihin... (tai sitten haluat vain tahallasi olla noin vastahakoinen ;))
Ja en minä todellakaan missään yöllä alkanut rukoilla, kun luulin että Saatana on vieressä ja rankaisee minua, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Hulluja ajatuksia kymmenenvuotiaalta, mutta ymmärrätkö nyt että liikauskovaisuus on ihmistä alistavaa, eikä pelastavaa? Sinun pitäisi itse kokea tuo enkeli-demoni usko jossain vaiheessa, että ymmärtäisit... Muuten et voi ymmärtää!
Ja kyllä minä edelleen uskon enkeleihin ja demoneihin, mutta en luule, että joku sellainen tulisi minua tänne moikkaamaan :D :D
E-hei, ne ovat täysin toisessa ulottuvuudessa, mistä ihminen ei ole millään tietoinen. Okei, enpäs kerro enempää omia mielipiteitäni *tukkii suunsa ja vie samalla mahdollisuuden ivaajilta* :)
""Mutta jos sitä ajattelee, se pelottaa. Takuuvarmasti!!"
Toistan, en kykene löytämään asiaa, mikä minua siinä pelotti, joten ole kiltti, ja kerro minulle. Hieman haikea fiilis, joskaan en niin haikea, kuin kotiteollisuuden "satu peikosta"-biisiä kuunnelessa. Kerro minulle, mitä pelottavaa siinä on"
Vähän sama juttu kuin pyytäisit minua selittämään sokealle sanan "väri". Aivan mahdotonta siis sanoin ilmaista... Ajattele asiaa, niin tiedät. Oletko kertaakaan edes ajatellut (eläytyen)? Jos aina käännät huomiosi uskovaisiin tämän asian tullessa mieleesi, niin ei ole ihme vaikka oletkin noin hyväntuulinen.. :D
"Mutta ateisti ajattelee olevansa ylin mahdollinen järkiolento... heh hee, se jos mikä on naurettavaa! :)
Ihminen on kyllä loppujen lopuksi aika tietämätön olento tässä maailmankaikkeudessa..."
Eihän se, että ihminen on aurinkokunnan itsensä tiedostanein olento(omasta mielestään) tarkoita sitä, että ihminen sitä olisi. Tai että se olisi paljon mitään. Ihminen on typerä, väkivaltainen, kieroutunut, järjetön, heikko, vaarallinen kaikelle, mutta valitettavasti silti parasta mitä täältä löytyy"
Sieltä se tuli!! Ihminen on TYPERÄ. Ihan sinunkin mielestäsi... No niin, ketkäs tässä kuvitteleekaan tietävänsä?? Ateistit&uskovaiset! Tuo ketjunaloittaja turhaan leimasi vain uskovaisia. Kyllä ateisteillakin on huvittavan kiihkeä uskonsa :D"En tarkoita tässä uskonnollista uskoa, vaan uskomista ylipäätänsä (=luulemista). "
Kaikki on minulle pelkkää todennäköisyyttä. Oletan todennäköisimmän tapahtuvaksi. Uskon taasen erääseen häviävän pienen todennäköisyyden omaavaan asiaan(Oma pikku fantasia), ja loppuihin en viitsi edes keskittyä.
"Mistä ihmisen mielikuvitus (=uskonnolliset ideat) saa alkunsa?"
Haluatko todella että vastaan? Aivoissa on erinäisiä alueita, joista oletan yhden olevan näitä varten tehty. En myöskään näe mahdottomuudeksi, että ihmisellä olisi jokin aivojen jatke pään ulkopuolella joka aiheuttaa tälläistä, joskaan en näe kovinkaan todennäköiseksi tätä vaihtoehtoa.
"Ateisti pääsee tässä asiassa aika vähällä "
Ateisti, ei-jumalaa. Ateisti ei tarkoita, etteikö olisi mielikuvitusta.
"Tarkoitan sitä kohtaa, että jos alkaisit ajattelemaan asiaa oikein tosissasi (sitä, ettei kuoleman jälkeen ole elämää), niin kyllä sinuakin pelottaisi"
Yritän ja yritän, mutta en löydä olemattomuudesta pelkoa.
"Kun elämä on vain hetki, onko sillä lopulta enää mitään väliä miten sen elää? Huonosti tai hyvin, kuitenkin se loppuu aikanaan."
Syötkö koskaan makeisia? Oletan että syöt. Miksi syöt makeisia, koska voin taata, että et muista enää parin tunnin päästä syömisestä sitä, millaiselta karkki maistui.
"Harhaluulot eivät siis ole todellakaan mitään rauhoittavi"
Minkäs sille voin, jos et osaa käyttää illuusiota oikein. Jos kuitenkin uskoit jumalaan, niin sinä olisit voinut pyytää tältä kaikkivoivalta apua... ongelmasi ei ollut usko, vaan se, ettet uskonut, et uskonut, että tämä pystyisi auttamaan.
"Tuossa huomaat viimein, että omituisiin asioihin uskominen on pelottavaa."
En ole koskaan väittänyt mitään muuta.
"Sieltä se tuli!! Ihminen on TYPERÄ. Ihan sinunkin mielestäsi... No niin, ketkäs tässä kuvitteleekaan tietävänsä?? Ateistit&uskovaiset! Tuo ketjunaloittaja turhaan leimasi vain uskovaisia."
Ovatko väitteesi riippuvaisia edellisestä viestistä. Unohdatko keskustelun jälkeen jokaisen väitteesi, ja päätät täysin vastakkaiset lähtökohdat kun lähdet uuteen keskusteluun. En puolustanut alkuperäistä viestiä vastaamalla sinun harhoihisi. Olen toistuvasti sanonut, että uskovaisten harhat syntyvät syvempää kuin pelkästä kuolemanpelosta.
"Kyllä ateisteillakin on huvittavan kiihkeä uskonsa"
Huomauttaisin tässä, että monilla. Ei kaikilla. Vai löytyykö sinulta sellaista viestiäni, jossa olisin vaikuttanut kiihkeältä tulkitessani todennäköisyyksiä?
"Vähän sama juttu kuin pyytäisit minua selittämään sokealle sanan "väri"."
Väri on eri aallonpituuksilla olevaa säteilyä, joita silmät kykenevät tulkitsemaan ja erottelemaan. Kaikki loputkin väitteistä ovat mahdollisia selittää. Siis, selitä minulle, mitä pelkäät, sillä en kykene näkemään mitenkään mitään pelottavaa siinä, vaikka kuinka pyrin asiaa ajattelemaan. Vain haikeutta, ja ehkä peräti surua, mutta ei todellakaan pelkoa.
En enää viitsi sanoa tätä. Jos et uskonut sitä edellisillä kerroilla, et usko sitä myöhemminkään.
"Asian sivuuttaminen tapahtuu juuri tuossa, kun keskityt vain uskovaisten "hassahtaneisiin" näkemyksiin, etkä ollenkaan omiisi."
Keskitythän sinäkin minun ajatuskiini, ja silti kykenet ajattelemaan omiasikin.
Täydellinen loppu:
Ei mitään. Ei iloa, ei surua, ei käsitystä ilosta tai surusta. Ei tuskaa, ei nautintoa, ei käsitystä kummastakaan. Ei mitään, eikä käsitystä siitä, mitä olisi olla jotain. Olemassa olemattomuutta. Minä en siinä kärsi, enkä minä siinä pitkästy. Siinä ei ole mitään, mitä voisin pelätä.
"Oletko kertaakaan edes ajatellut (eläytyen)?"
Miten on mahdollista eläytyä ei olemiseen? Ei ole mitään, mihin eläytyä.
"tukkii suunsa ja vie samalla mahdollisuuden ivaajilta"
Minä en puutu kenenkään fantasiaan, ellei henkilö puutu minun fantasiohini, tai jos hän ei fantasiollaan puutu minun fantasiohini.
Toivottavasti et näe minua "ivaajana". Näetkö? - .....
oikealle henkilölle kirjoitti:
En tarkoittanutkaan, että pystyisin tyhjäntävästi kumoamaan ateistin väitettä. Tarkoitin vain sitä, että emme voi kumminkaan tietää asian laitaa, joten turha syyttää kuvittelusta pelkästään uskovaisia!
Ja VAIKKA mitään jumalaa/jumalia ei olisi olemassa, ihminen ei kuitenkaan ole se "yliolento", joka pystyisi tietämään kaikesta kaiken. On vain olettamuksia noiden asioiden suhteen... Ja se joka uskoo, ettei mitään jumalallista yliolentoa ole olemassa, niin hän toisin sanoen väittää, että mitään yliolentoa ei ole! Sillä ihminenhän ei voi olla mikään sellainen. Ja tuohon en ota kantaa, kumpi uskomus on mielestäni oikea tai väärä. Sanon vain sen, että on typerää leimata vain uskovaisia harhaluuloisiksi. Mistä ihminen muka voisi tietää, ovatko he sittenkään? (vastaus on, että ei voi :))
Ja kuten aikaisemmin väärässä viestissäni totesin, näitä asioita EI TARVITSE ajatella, jos ei halua :)viimenen viesti tähän keskusteluun multa.
mä en ateisteista tiedä,mutta MÄ en perusta ajatustani olettamuksiin.maailma on täynnä olettamuksia..mä oon vaan nii saatanan tyhmä,etten pysty valitsemaan yhtä oletusta.tietoni ei siihen riitä.joten..mun pitää tyytyä tyhmän pääni kanssa elämään tämänhetkisen totuuden kanssa.eli niiden asioiden kanssa,jotka voidaan todeta..esimerkiksi mun sukat.
uskoahan voi vaikka mihin "ei todettuun" olettamukseen,mutta mun mielestä se vaatisi,edes hieman perusteluja siihen,että miksi juuri tuo yksi olettamus on rajattomista olettamuksien mahdollisuuksista se oikea. - ....
..... kirjoitti:
viimenen viesti tähän keskusteluun multa.
mä en ateisteista tiedä,mutta MÄ en perusta ajatustani olettamuksiin.maailma on täynnä olettamuksia..mä oon vaan nii saatanan tyhmä,etten pysty valitsemaan yhtä oletusta.tietoni ei siihen riitä.joten..mun pitää tyytyä tyhmän pääni kanssa elämään tämänhetkisen totuuden kanssa.eli niiden asioiden kanssa,jotka voidaan todeta..esimerkiksi mun sukat.
uskoahan voi vaikka mihin "ei todettuun" olettamukseen,mutta mun mielestä se vaatisi,edes hieman perusteluja siihen,että miksi juuri tuo yksi olettamus on rajattomista olettamuksien mahdollisuuksista se oikea.ja siis perusteluilla nimenomaa tässä tapauksessa tarkotin sitä,että kertoo syitä miksi joku toinen uskomus olisi väärä.
- .... ..............
oggi kirjoitti:
"En tarkoita tässä uskonnollista uskoa, vaan uskomista ylipäätänsä (=luulemista). "
Kaikki on minulle pelkkää todennäköisyyttä. Oletan todennäköisimmän tapahtuvaksi. Uskon taasen erääseen häviävän pienen todennäköisyyden omaavaan asiaan(Oma pikku fantasia), ja loppuihin en viitsi edes keskittyä.
"Mistä ihmisen mielikuvitus (=uskonnolliset ideat) saa alkunsa?"
Haluatko todella että vastaan? Aivoissa on erinäisiä alueita, joista oletan yhden olevan näitä varten tehty. En myöskään näe mahdottomuudeksi, että ihmisellä olisi jokin aivojen jatke pään ulkopuolella joka aiheuttaa tälläistä, joskaan en näe kovinkaan todennäköiseksi tätä vaihtoehtoa.
"Ateisti pääsee tässä asiassa aika vähällä "
Ateisti, ei-jumalaa. Ateisti ei tarkoita, etteikö olisi mielikuvitusta.
"Tarkoitan sitä kohtaa, että jos alkaisit ajattelemaan asiaa oikein tosissasi (sitä, ettei kuoleman jälkeen ole elämää), niin kyllä sinuakin pelottaisi"
Yritän ja yritän, mutta en löydä olemattomuudesta pelkoa.
"Kun elämä on vain hetki, onko sillä lopulta enää mitään väliä miten sen elää? Huonosti tai hyvin, kuitenkin se loppuu aikanaan."
Syötkö koskaan makeisia? Oletan että syöt. Miksi syöt makeisia, koska voin taata, että et muista enää parin tunnin päästä syömisestä sitä, millaiselta karkki maistui.
"Harhaluulot eivät siis ole todellakaan mitään rauhoittavi"
Minkäs sille voin, jos et osaa käyttää illuusiota oikein. Jos kuitenkin uskoit jumalaan, niin sinä olisit voinut pyytää tältä kaikkivoivalta apua... ongelmasi ei ollut usko, vaan se, ettet uskonut, et uskonut, että tämä pystyisi auttamaan.
"Tuossa huomaat viimein, että omituisiin asioihin uskominen on pelottavaa."
En ole koskaan väittänyt mitään muuta.
"Sieltä se tuli!! Ihminen on TYPERÄ. Ihan sinunkin mielestäsi... No niin, ketkäs tässä kuvitteleekaan tietävänsä?? Ateistit&uskovaiset! Tuo ketjunaloittaja turhaan leimasi vain uskovaisia."
Ovatko väitteesi riippuvaisia edellisestä viestistä. Unohdatko keskustelun jälkeen jokaisen väitteesi, ja päätät täysin vastakkaiset lähtökohdat kun lähdet uuteen keskusteluun. En puolustanut alkuperäistä viestiä vastaamalla sinun harhoihisi. Olen toistuvasti sanonut, että uskovaisten harhat syntyvät syvempää kuin pelkästä kuolemanpelosta.
"Kyllä ateisteillakin on huvittavan kiihkeä uskonsa"
Huomauttaisin tässä, että monilla. Ei kaikilla. Vai löytyykö sinulta sellaista viestiäni, jossa olisin vaikuttanut kiihkeältä tulkitessani todennäköisyyksiä?
"Vähän sama juttu kuin pyytäisit minua selittämään sokealle sanan "väri"."
Väri on eri aallonpituuksilla olevaa säteilyä, joita silmät kykenevät tulkitsemaan ja erottelemaan. Kaikki loputkin väitteistä ovat mahdollisia selittää. Siis, selitä minulle, mitä pelkäät, sillä en kykene näkemään mitenkään mitään pelottavaa siinä, vaikka kuinka pyrin asiaa ajattelemaan. Vain haikeutta, ja ehkä peräti surua, mutta ei todellakaan pelkoa.
En enää viitsi sanoa tätä. Jos et uskonut sitä edellisillä kerroilla, et usko sitä myöhemminkään.
"Asian sivuuttaminen tapahtuu juuri tuossa, kun keskityt vain uskovaisten "hassahtaneisiin" näkemyksiin, etkä ollenkaan omiisi."
Keskitythän sinäkin minun ajatuskiini, ja silti kykenet ajattelemaan omiasikin.
Täydellinen loppu:
Ei mitään. Ei iloa, ei surua, ei käsitystä ilosta tai surusta. Ei tuskaa, ei nautintoa, ei käsitystä kummastakaan. Ei mitään, eikä käsitystä siitä, mitä olisi olla jotain. Olemassa olemattomuutta. Minä en siinä kärsi, enkä minä siinä pitkästy. Siinä ei ole mitään, mitä voisin pelätä.
"Oletko kertaakaan edes ajatellut (eläytyen)?"
Miten on mahdollista eläytyä ei olemiseen? Ei ole mitään, mihin eläytyä.
"tukkii suunsa ja vie samalla mahdollisuuden ivaajilta"
Minä en puutu kenenkään fantasiaan, ellei henkilö puutu minun fantasiohini, tai jos hän ei fantasiollaan puutu minun fantasiohini.
Toivottavasti et näe minua "ivaajana". Näetkö?Näen ulkopuoliset häriköt vain ivaajina. Siksi kirjoitinkin sen monikkoon... (puhuin ihmisistä yleensä, enkä juuri sinusta).
Tuosta "väri"-sanan selittämisestä... Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian? Voihan aina jotain tieteellistä faktaa heittää, mutta se ei ole vielä sitä, että saisi toisen ymmärtämään asian. Mielestäni sokean on mahdotonta ymmärtää koko sanaa. Aivan kuten minunkin on mahdotonta eritellä, että mikä siinä lopullisessa tuhoutumisessa pelottaa. Tiedän, että tämä ei ole tällaisenään vielä mikään vastaus, mutta sanoisin, että asian peruuttamattomuus.
"Siis, selitä minulle, mitä pelkäät, sillä en kykene näkemään mitenkään mitään pelottavaa siinä, vaikka kuinka pyrin asiaa ajattelemaan. Vain haikeutta, ja ehkä peräti surua, mutta ei todellakaan pelkoa"
Sinullakin näköjään nuosee tuntemuksia tuota asiaa kohtaan. Sinä tunnet haikeutta, minä tunnen pelkoa. Onko meidän tulkintamme asiasta loppujen lopuksi kuitenkaan niin erilainen? Kummatkin tuntevat jotain negatiivista...
Ja miksi sitä paitsi tunnet ollenkaan haikeutta tai surua? Eikö otsikkosikin jo sano, että kuolema on iloinen asia? Aika ristiriitaista minusta. Tai sitten sinulla on vain todella julma huumorintaju...
[Ja ai niin, haluat siis yhä minun selittävän tuon pelon syyn. Voin vain sanoa, ettemme kumpikaan voi järkevästi selittää, että mistä johtuvat tuntemuksemme tuota asiaa kohtaan. Sinullahan oli tuntemuksena haikeus. No niin... Mitä haikeata tai surullista siinä on, kun on elänyt jo elämänsä ja saanut kokea kaikenlaista? Mitä haikeata tai surullista siinä on, kun elämä päättyy, jonka toivoitkin jossain vaiheessa viimein päättyvän? (jos muistan oikein, sanoit ettet halua elää ikuisuutta). Voisin aivan hyvin kiistää, ettet tunne haikeutta, mutta silti vain tunnet, kun sinulle sellainen olo tuosta tulee. Ei sitä pysty mitenkään järkiperäisesti perustelemaan. Itsekin ihmettelen sitä, miksi minua pelottaa olemattomuus. Miten sellainen voisi muka minua pelottaa, jossa minulle ei tapahtuisi yhtään mitään? Mutta, jos olen rehellinen, niin se pelottaa. Ja TODELLA paljon!]
""Harhaluulot eivät siis ole todellakaan mitään rauhoittavi"
Minkäs sille voin, jos et osaa käyttää illuusiota oikein"
Etkö juuri sanonut, että uskovaiset osaavat käyttää illuusiotaan oikein? Sinähän puhuit siitä kuin se olisi jokin "suojeleva satu". Mutta näin ei kuitenkaan ole... Jos menisit (ts. jos pystyisit menemään) uskovaisen saappaisiin edes yhdeksi päiväksi, ymmärtäisit kyllä mitä tarkoittaisin.
""Ateisti pääsee tässä asiassa aika vähällä "
Ateisti, ei-jumalaa. Ateisti ei tarkoita, etteikö olisi mielikuvitusta"
Ateistilla on mielikuvitusta , jonka hän tajuaa todellakin vain mielikuvitukseksi!
""Oletko kertaakaan edes ajatellut (eläytyen)?"
Miten on mahdollista eläytyä ei olemiseen? Ei ole mitään, mihin eläytyä"
Se, mihin eläydyt, on se miltä sinusta tuntuu olevaisena käsite "olemattomuus". Sanot että tunnet haikeutta ja surua, mutta välillä väität jotain ihan muuta. Se todistaa sen, ettet ole aina ihan eläytynyt tuohon asiaan siitä puhuessasi.
"Sieltä se tuli!! Ihminen on TYPERÄ. Ihan sinunkin mielestäsi... No niin, ketkäs tässä kuvitteleekaan tietävänsä?? Ateistit&uskovaiset! Tuo ketjunaloittaja turhaan leimasi vain uskovaisia."
Ovatko väitteesi riippuvaisia edellisestä viestistä. Unohdatko keskustelun jälkeen jokaisen väitteesi, ja päätät täysin vastakkaiset lähtökohdat kun lähdet uuteen keskusteluun. En puolustanut alkuperäistä viestiä vastaamalla sinun harhoihisi. Olen toistuvasti sanonut, että uskovaisten harhat syntyvät syvempää kuin pelkästä kuolemanpelosta"
Jos tarkkoja ollaan, niin puhuin todellakin vain ketjun aloittajasta. Mutta miksi sanoin sen sitten sinulle? Ihan vain selkeyttääkseni omaa näkökantaani. Hyvä, että sinäkin selkiytit nyt omaasi. Ei toistaminen ole turhaa... Meneehän tässä väkisinkin sekaisin, mitä kukin on sanonut :D
""En tarkoita tässä uskonnollista uskoa, vaan uskomista ylipäätänsä (=luulemista). "
Kaikki on minulle pelkkää todennäköisyyttä. Oletan todennäköisimmän tapahtuvaksi"
Hyvä, että pidät kaiken etäällä ja pelkkinä todennäköisyyksinä. Siinä tapauksessa kukaan ei voi olla hassahtanut, koska kenen tahansa uskomus saattaa olla oikea! ;)
"Uskon taasen erääseen häviävän pienen todennäköisyyden omaavaan asiaan(Oma pikku fantasia), ja loppuihin en viitsi edes keskittyä"
Asia aiheen vierestä, mutta ei se niin virallista ole! :D
Sano toki vain pikkufantasiasi, jos uskallat... =D - oggi
.... .............. kirjoitti:
Näen ulkopuoliset häriköt vain ivaajina. Siksi kirjoitinkin sen monikkoon... (puhuin ihmisistä yleensä, enkä juuri sinusta).
Tuosta "väri"-sanan selittämisestä... Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian? Voihan aina jotain tieteellistä faktaa heittää, mutta se ei ole vielä sitä, että saisi toisen ymmärtämään asian. Mielestäni sokean on mahdotonta ymmärtää koko sanaa. Aivan kuten minunkin on mahdotonta eritellä, että mikä siinä lopullisessa tuhoutumisessa pelottaa. Tiedän, että tämä ei ole tällaisenään vielä mikään vastaus, mutta sanoisin, että asian peruuttamattomuus.
"Siis, selitä minulle, mitä pelkäät, sillä en kykene näkemään mitenkään mitään pelottavaa siinä, vaikka kuinka pyrin asiaa ajattelemaan. Vain haikeutta, ja ehkä peräti surua, mutta ei todellakaan pelkoa"
Sinullakin näköjään nuosee tuntemuksia tuota asiaa kohtaan. Sinä tunnet haikeutta, minä tunnen pelkoa. Onko meidän tulkintamme asiasta loppujen lopuksi kuitenkaan niin erilainen? Kummatkin tuntevat jotain negatiivista...
Ja miksi sitä paitsi tunnet ollenkaan haikeutta tai surua? Eikö otsikkosikin jo sano, että kuolema on iloinen asia? Aika ristiriitaista minusta. Tai sitten sinulla on vain todella julma huumorintaju...
[Ja ai niin, haluat siis yhä minun selittävän tuon pelon syyn. Voin vain sanoa, ettemme kumpikaan voi järkevästi selittää, että mistä johtuvat tuntemuksemme tuota asiaa kohtaan. Sinullahan oli tuntemuksena haikeus. No niin... Mitä haikeata tai surullista siinä on, kun on elänyt jo elämänsä ja saanut kokea kaikenlaista? Mitä haikeata tai surullista siinä on, kun elämä päättyy, jonka toivoitkin jossain vaiheessa viimein päättyvän? (jos muistan oikein, sanoit ettet halua elää ikuisuutta). Voisin aivan hyvin kiistää, ettet tunne haikeutta, mutta silti vain tunnet, kun sinulle sellainen olo tuosta tulee. Ei sitä pysty mitenkään järkiperäisesti perustelemaan. Itsekin ihmettelen sitä, miksi minua pelottaa olemattomuus. Miten sellainen voisi muka minua pelottaa, jossa minulle ei tapahtuisi yhtään mitään? Mutta, jos olen rehellinen, niin se pelottaa. Ja TODELLA paljon!]
""Harhaluulot eivät siis ole todellakaan mitään rauhoittavi"
Minkäs sille voin, jos et osaa käyttää illuusiota oikein"
Etkö juuri sanonut, että uskovaiset osaavat käyttää illuusiotaan oikein? Sinähän puhuit siitä kuin se olisi jokin "suojeleva satu". Mutta näin ei kuitenkaan ole... Jos menisit (ts. jos pystyisit menemään) uskovaisen saappaisiin edes yhdeksi päiväksi, ymmärtäisit kyllä mitä tarkoittaisin.
""Ateisti pääsee tässä asiassa aika vähällä "
Ateisti, ei-jumalaa. Ateisti ei tarkoita, etteikö olisi mielikuvitusta"
Ateistilla on mielikuvitusta , jonka hän tajuaa todellakin vain mielikuvitukseksi!
""Oletko kertaakaan edes ajatellut (eläytyen)?"
Miten on mahdollista eläytyä ei olemiseen? Ei ole mitään, mihin eläytyä"
Se, mihin eläydyt, on se miltä sinusta tuntuu olevaisena käsite "olemattomuus". Sanot että tunnet haikeutta ja surua, mutta välillä väität jotain ihan muuta. Se todistaa sen, ettet ole aina ihan eläytynyt tuohon asiaan siitä puhuessasi.
"Sieltä se tuli!! Ihminen on TYPERÄ. Ihan sinunkin mielestäsi... No niin, ketkäs tässä kuvitteleekaan tietävänsä?? Ateistit&uskovaiset! Tuo ketjunaloittaja turhaan leimasi vain uskovaisia."
Ovatko väitteesi riippuvaisia edellisestä viestistä. Unohdatko keskustelun jälkeen jokaisen väitteesi, ja päätät täysin vastakkaiset lähtökohdat kun lähdet uuteen keskusteluun. En puolustanut alkuperäistä viestiä vastaamalla sinun harhoihisi. Olen toistuvasti sanonut, että uskovaisten harhat syntyvät syvempää kuin pelkästä kuolemanpelosta"
Jos tarkkoja ollaan, niin puhuin todellakin vain ketjun aloittajasta. Mutta miksi sanoin sen sitten sinulle? Ihan vain selkeyttääkseni omaa näkökantaani. Hyvä, että sinäkin selkiytit nyt omaasi. Ei toistaminen ole turhaa... Meneehän tässä väkisinkin sekaisin, mitä kukin on sanonut :D
""En tarkoita tässä uskonnollista uskoa, vaan uskomista ylipäätänsä (=luulemista). "
Kaikki on minulle pelkkää todennäköisyyttä. Oletan todennäköisimmän tapahtuvaksi"
Hyvä, että pidät kaiken etäällä ja pelkkinä todennäköisyyksinä. Siinä tapauksessa kukaan ei voi olla hassahtanut, koska kenen tahansa uskomus saattaa olla oikea! ;)
"Uskon taasen erääseen häviävän pienen todennäköisyyden omaavaan asiaan(Oma pikku fantasia), ja loppuihin en viitsi edes keskittyä"
Asia aiheen vierestä, mutta ei se niin virallista ole! :D
Sano toki vain pikkufantasiasi, jos uskallat... =DJos haluat selvennystä tai jatkaa keskustelua jostain edellisestä, niin kerro vain. On hieman kiiren, joten viesti jää normaalia lyhyemmäksi =>vähäsisältöisemmäksi
"Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian?"
Ehkei. Mutta en minäkään kykene ymmärtämään mikä siinä pelottaa.
"Onko meidän tulkintamme asiasta loppujen lopuksi kuitenkaan niin erilainen? Kummatkin tuntevat jotain negatiivista."
Vertaa elämää matkaan, ja kuolemista matkan päätökseen, paluuna kotiin. Onhan hieman haikeata jättää hieno lomakohde, mutta iloista palata kotiin.
"Se todistaa sen, ettet ole aina ihan eläytynyt tuohon asiaan siitä puhuessasi."
Tunteet ovat vaikeita asiota ilmaista. - ristiriitaiseksi
oggi kirjoitti:
Jos haluat selvennystä tai jatkaa keskustelua jostain edellisestä, niin kerro vain. On hieman kiiren, joten viesti jää normaalia lyhyemmäksi =>vähäsisältöisemmäksi
"Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian?"
Ehkei. Mutta en minäkään kykene ymmärtämään mikä siinä pelottaa.
"Onko meidän tulkintamme asiasta loppujen lopuksi kuitenkaan niin erilainen? Kummatkin tuntevat jotain negatiivista."
Vertaa elämää matkaan, ja kuolemista matkan päätökseen, paluuna kotiin. Onhan hieman haikeata jättää hieno lomakohde, mutta iloista palata kotiin.
"Se todistaa sen, ettet ole aina ihan eläytynyt tuohon asiaan siitä puhuessasi."
Tunteet ovat vaikeita asiota ilmaista.""Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian?"
Ehkei. Mutta en minäkään kykene ymmärtämään mikä siinä pelottaa"
No miten pystyisin sen sitten sinulle kertomaan? Itsekin sanot että: "Tunteet ovat vaikeita asiota ilmaista", joten miten minä pystyisin ilmaista niitä yhtään sen paremmin? :)
"Vertaa elämää matkaan, ja kuolemista matkan päätökseen, paluuna kotiin. Onhan hieman haikeata jättää hieno lomakohde, mutta iloista palata kotiin"
Itse ajattelen asian toistepäin: Jos menen lomalle, tulee ikävä kotia. Kotia, johon on niin tottunut. Ja jos minulle joskus tulee haikea olo muistellessani jotain lomaa, se johtuu vain siitä että enää en saa silloista aikaa takaisin. Sillä ei ole väliä, missä olen silloin ollut (lomalla vai kotona), pääasia on se ettei paluuta menneeseen enää ole :(
Anteeksi, kun annoin sulle otsikossani kritiikkiä. Se oli tarkoitettu osittain vitsiksi :)
Haluaisin todella kuulla sen sun "mahdottoman" pikkufantasian. Joko siksi, että saisin makeat naurut (sen älyttömyydestä) tai sitten, että saisin tulvivat kyyneleet (sen liikuttavuudesta) ;)
No joo... Taidan itse ensin kertoa jotain ihan älytöntä :D Uskon pikkaisen astrologiaan. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä (sillä ei ole tieteellistä pohjaa), mutta silti se vain jotenkin kuulostaa niin osuvalta kuvailulta. Hävettää sanoa, mutta olen saanut selville nousevan merkkini ja minussa on niin paljon samaa kuin siinäkin! Muutama yhtäläisyys esim: jätän asiat aina viime tippaan, pahoitan helposti mieleni, olen hellyydenkipeä, muistelen paljon menneitä ja haluaisin välillä kokea ne uudestaan sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen. Viisi samaa piirrettä! Tiedän, että voi olla sattumaakin, mutta ainakin nuo pitävät paikkaansa. Tämä ei ole sitä, että lukisin horoskooppikirjaa ja toteaisin "ahaa, tuollainen minä olen!", vaan se on sitä, että miten ensin olenko sellainen vai en. Koska tuo kyseinen merkki on vain nouseva merkkini, eivät kaikki siinä pidä kuitenkaan paikkaansa: en ole esim. mitenkään erityisen sopeutuva tai sitten sellainen, että mielialani vaihtelisivat usein (en siis ainakaan omasta mielestäni).
En painosta, mutta olisi nyt ihan kiva kuulla se sun oma uskomuksesi tai toiveesi jostakin asiasta, kun olen jo oman egoni pistänyt peliin (alttiiksi nauruille :D). Kirjoita sitten kun ehdit... - kirj.virhe
ristiriitaiseksi kirjoitti:
""Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian?"
Ehkei. Mutta en minäkään kykene ymmärtämään mikä siinä pelottaa"
No miten pystyisin sen sitten sinulle kertomaan? Itsekin sanot että: "Tunteet ovat vaikeita asiota ilmaista", joten miten minä pystyisin ilmaista niitä yhtään sen paremmin? :)
"Vertaa elämää matkaan, ja kuolemista matkan päätökseen, paluuna kotiin. Onhan hieman haikeata jättää hieno lomakohde, mutta iloista palata kotiin"
Itse ajattelen asian toistepäin: Jos menen lomalle, tulee ikävä kotia. Kotia, johon on niin tottunut. Ja jos minulle joskus tulee haikea olo muistellessani jotain lomaa, se johtuu vain siitä että enää en saa silloista aikaa takaisin. Sillä ei ole väliä, missä olen silloin ollut (lomalla vai kotona), pääasia on se ettei paluuta menneeseen enää ole :(
Anteeksi, kun annoin sulle otsikossani kritiikkiä. Se oli tarkoitettu osittain vitsiksi :)
Haluaisin todella kuulla sen sun "mahdottoman" pikkufantasian. Joko siksi, että saisin makeat naurut (sen älyttömyydestä) tai sitten, että saisin tulvivat kyyneleet (sen liikuttavuudesta) ;)
No joo... Taidan itse ensin kertoa jotain ihan älytöntä :D Uskon pikkaisen astrologiaan. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä (sillä ei ole tieteellistä pohjaa), mutta silti se vain jotenkin kuulostaa niin osuvalta kuvailulta. Hävettää sanoa, mutta olen saanut selville nousevan merkkini ja minussa on niin paljon samaa kuin siinäkin! Muutama yhtäläisyys esim: jätän asiat aina viime tippaan, pahoitan helposti mieleni, olen hellyydenkipeä, muistelen paljon menneitä ja haluaisin välillä kokea ne uudestaan sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen. Viisi samaa piirrettä! Tiedän, että voi olla sattumaakin, mutta ainakin nuo pitävät paikkaansa. Tämä ei ole sitä, että lukisin horoskooppikirjaa ja toteaisin "ahaa, tuollainen minä olen!", vaan se on sitä, että miten ensin olenko sellainen vai en. Koska tuo kyseinen merkki on vain nouseva merkkini, eivät kaikki siinä pidä kuitenkaan paikkaansa: en ole esim. mitenkään erityisen sopeutuva tai sitten sellainen, että mielialani vaihtelisivat usein (en siis ainakaan omasta mielestäni).
En painosta, mutta olisi nyt ihan kiva kuulla se sun oma uskomuksesi tai toiveesi jostakin asiasta, kun olen jo oman egoni pistänyt peliin (alttiiksi nauruille :D). Kirjoita sitten kun ehdit..."Tämä ei ole sitä, että lukisin horoskooppikirjaa ja toteaisin "ahaa, tuollainen minä olen!", vaan se on sitä, että MIETIN ensin olenko sellainen vai en"
- oggi
ristiriitaiseksi kirjoitti:
""Pystytkö saamaan sokean todella ymmärtämään asian?"
Ehkei. Mutta en minäkään kykene ymmärtämään mikä siinä pelottaa"
No miten pystyisin sen sitten sinulle kertomaan? Itsekin sanot että: "Tunteet ovat vaikeita asiota ilmaista", joten miten minä pystyisin ilmaista niitä yhtään sen paremmin? :)
"Vertaa elämää matkaan, ja kuolemista matkan päätökseen, paluuna kotiin. Onhan hieman haikeata jättää hieno lomakohde, mutta iloista palata kotiin"
Itse ajattelen asian toistepäin: Jos menen lomalle, tulee ikävä kotia. Kotia, johon on niin tottunut. Ja jos minulle joskus tulee haikea olo muistellessani jotain lomaa, se johtuu vain siitä että enää en saa silloista aikaa takaisin. Sillä ei ole väliä, missä olen silloin ollut (lomalla vai kotona), pääasia on se ettei paluuta menneeseen enää ole :(
Anteeksi, kun annoin sulle otsikossani kritiikkiä. Se oli tarkoitettu osittain vitsiksi :)
Haluaisin todella kuulla sen sun "mahdottoman" pikkufantasian. Joko siksi, että saisin makeat naurut (sen älyttömyydestä) tai sitten, että saisin tulvivat kyyneleet (sen liikuttavuudesta) ;)
No joo... Taidan itse ensin kertoa jotain ihan älytöntä :D Uskon pikkaisen astrologiaan. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä (sillä ei ole tieteellistä pohjaa), mutta silti se vain jotenkin kuulostaa niin osuvalta kuvailulta. Hävettää sanoa, mutta olen saanut selville nousevan merkkini ja minussa on niin paljon samaa kuin siinäkin! Muutama yhtäläisyys esim: jätän asiat aina viime tippaan, pahoitan helposti mieleni, olen hellyydenkipeä, muistelen paljon menneitä ja haluaisin välillä kokea ne uudestaan sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen. Viisi samaa piirrettä! Tiedän, että voi olla sattumaakin, mutta ainakin nuo pitävät paikkaansa. Tämä ei ole sitä, että lukisin horoskooppikirjaa ja toteaisin "ahaa, tuollainen minä olen!", vaan se on sitä, että miten ensin olenko sellainen vai en. Koska tuo kyseinen merkki on vain nouseva merkkini, eivät kaikki siinä pidä kuitenkaan paikkaansa: en ole esim. mitenkään erityisen sopeutuva tai sitten sellainen, että mielialani vaihtelisivat usein (en siis ainakaan omasta mielestäni).
En painosta, mutta olisi nyt ihan kiva kuulla se sun oma uskomuksesi tai toiveesi jostakin asiasta, kun olen jo oman egoni pistänyt peliin (alttiiksi nauruille :D). Kirjoita sitten kun ehdit..."Anteeksi, kun annoin sulle otsikossani kritiikkiä"
Itseasiassa, se ei ollut kritiikkiä, vaan aukomista.
"jätän asiat aina viime tippaan"
Tämä on kyllä totta.
"pahoitan helposti mieleni"
En varsinaisesti pahoita mieltäni helposti. Yksikään loukkaus, ei minuun satu, vain ne huomaamattomat.
"olen hellyydenkipeä"
Hellyyden kipeä kuulostaa loiselta. Mutta sama, hieman erilaisena ja lievempänä.
"muistelen paljon menneitä..."
kyllä
"ja haluaisin välillä kokea ne uudestaan"
Ei totta. Haluan vain muistaa ne, ilot ja surut, tuskan ja nautinnon, häpeän ja ylpeyden.
"sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen."
Ehkä. Mutta koti määritelmäni saattaa poiketa sinun omastasi. Tässä talossa missä elän, tuntuu kuin olisin vangittuna pimeään vinttiin. Taasen pakollisuus elää Suomessa, saa minut tuntemaan itseni kuin olisin lukittuna yhteen, suhteellisen isoon, taloon. Eurooppa, on kotini. Ja sen naapurit minulle naapureita. Ja jenkkilä on Hyvin riitaisa naapuri.
"mitenkään erityisen sopeutuva"
En ole tavannut tilannetta, mistä en olisi tippunut jaloilteni.
"tai sitten sellainen, että mielialani vaihtelisivat usein"
Inhottavaa myöntää, mutta totta. Periytyy äidiltäni.
"olisi nyt ihan kiva kuulla se sun oma uskomuksesi tai toiveesi jostakin asiasta, kun olen jo oman egoni pistänyt peliin"
Joka yllätti. Puolustukseni tipahti noista mielenkiintoisesta "tunnustuksista" (vaikka näenkin valheen edelleen mahdollisena taholtasi, niin jos näin oli, kyseessä oli erinomainen valhe, joka ansaitsee palkinnon)
"sun oma uskomuksesi tai toiveesi" Eli fantasiani:
Kun kuolen, sieluni(ensimmäinen haave) ei tuhoudukaan(toinen haave/ ensimmäinen pelko) vaan jatkaa matkaansa kohti toista ulottuvuutta(kolmas haave), jonne synnymme uudestaan olentoon, jonka älykkyys vastasi omaamme, ja edelleen muistamme kaiken(siinä tulikin jo monta haavetta). Uusi maailma, uudet säännöt. - voi ei...
oggi kirjoitti:
"Anteeksi, kun annoin sulle otsikossani kritiikkiä"
Itseasiassa, se ei ollut kritiikkiä, vaan aukomista.
"jätän asiat aina viime tippaan"
Tämä on kyllä totta.
"pahoitan helposti mieleni"
En varsinaisesti pahoita mieltäni helposti. Yksikään loukkaus, ei minuun satu, vain ne huomaamattomat.
"olen hellyydenkipeä"
Hellyyden kipeä kuulostaa loiselta. Mutta sama, hieman erilaisena ja lievempänä.
"muistelen paljon menneitä..."
kyllä
"ja haluaisin välillä kokea ne uudestaan"
Ei totta. Haluan vain muistaa ne, ilot ja surut, tuskan ja nautinnon, häpeän ja ylpeyden.
"sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen."
Ehkä. Mutta koti määritelmäni saattaa poiketa sinun omastasi. Tässä talossa missä elän, tuntuu kuin olisin vangittuna pimeään vinttiin. Taasen pakollisuus elää Suomessa, saa minut tuntemaan itseni kuin olisin lukittuna yhteen, suhteellisen isoon, taloon. Eurooppa, on kotini. Ja sen naapurit minulle naapureita. Ja jenkkilä on Hyvin riitaisa naapuri.
"mitenkään erityisen sopeutuva"
En ole tavannut tilannetta, mistä en olisi tippunut jaloilteni.
"tai sitten sellainen, että mielialani vaihtelisivat usein"
Inhottavaa myöntää, mutta totta. Periytyy äidiltäni.
"olisi nyt ihan kiva kuulla se sun oma uskomuksesi tai toiveesi jostakin asiasta, kun olen jo oman egoni pistänyt peliin"
Joka yllätti. Puolustukseni tipahti noista mielenkiintoisesta "tunnustuksista" (vaikka näenkin valheen edelleen mahdollisena taholtasi, niin jos näin oli, kyseessä oli erinomainen valhe, joka ansaitsee palkinnon)
"sun oma uskomuksesi tai toiveesi" Eli fantasiani:
Kun kuolen, sieluni(ensimmäinen haave) ei tuhoudukaan(toinen haave/ ensimmäinen pelko) vaan jatkaa matkaansa kohti toista ulottuvuutta(kolmas haave), jonne synnymme uudestaan olentoon, jonka älykkyys vastasi omaamme, ja edelleen muistamme kaiken(siinä tulikin jo monta haavetta). Uusi maailma, uudet säännöt.Tarkoitin tuon otsikon oikeasti ihan pelkäksi vitsiksi vain! Siksi laitoinkin tuon yhden lauseen tuohon ja vielä hymiön päälle, joka iskee silmää. Ikävää, että käsitit asian eri tavalla. Ei se mikään niin kamalan ristiriitainen vastaus ollut... Luulin, että huomaisit sen olevan vitsi. Pahoitteluni nyt sitten siitä, että loukkaannuit... :)
"vaikka näenkin valheen edelleen mahdollisena taholtasi, niin jos näin oli, kyseessä oli erinomainen valhe, joka ansaitsee palkinnon"
Oletpa skeptinen. Minulla ei ole tarvetta valehdella täällä ventovieraille ihmisille. Mitä muka siitä hyötyisin? Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa...
""olen hellyydenkipeä"
Hellyyden kipeä kuulostaa loiselta."
Kuinka niin? =) Hellyydenkipeälle ihmiselle ollaan yleensä loisia..
""sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen."
Ehkä. Mutta koti määritelmäni saattaa poiketa sinun omastasi - -"
Todellakin saattaa. En koe juuri koskaan oloani vangituksi omassa kodissani. Ainoastaan silloin tunnen, kun en ole ollut noin kahteen päivään ulkona haukkaamassa happea!
"Kun kuolen, sieluni(ensimmäinen haave) ei tuhoudukaan(toinen haave/ ensimmäinen pelko) vaan jatkaa matkaansa kohti toista ulottuvuutta(kolmas haave), jonne synnymme uudestaan olentoon, jonka älykkyys vastasi omaamme, ja edelleen muistamme kaiken"
Tarkoittaako tämä sitä, että jos syntyy tyhmäksi ihmiseksi tänne maailmaan, joutuu olemaan myös seuraavassakin sellainen (esim. kehitysvammainen)? Tämä EI OLE kritiikkiä, vaan pelkästään uteliaisuuttani. Toivottavasti sinulle ei nyt tullut sellaista mielikuvaa, että haluaisin kritisoida sinua, tuon yhden typerän (vitsiksi tarkoitetun) otsikon perusteella! Mutta toisaalta, jos siltä sinusta tuntuu, niin voithan jättää vastaamatta. Mutta jos olen sittenkin oikeassa (ettet olisikaan loukkaantunut), niin vastaa, ole hyvä :)
En tiedä, viitsinkö enempää kirjoittaa, kun en tiedä, kummin asia on. - oggisti
voi ei... kirjoitti:
Tarkoitin tuon otsikon oikeasti ihan pelkäksi vitsiksi vain! Siksi laitoinkin tuon yhden lauseen tuohon ja vielä hymiön päälle, joka iskee silmää. Ikävää, että käsitit asian eri tavalla. Ei se mikään niin kamalan ristiriitainen vastaus ollut... Luulin, että huomaisit sen olevan vitsi. Pahoitteluni nyt sitten siitä, että loukkaannuit... :)
"vaikka näenkin valheen edelleen mahdollisena taholtasi, niin jos näin oli, kyseessä oli erinomainen valhe, joka ansaitsee palkinnon"
Oletpa skeptinen. Minulla ei ole tarvetta valehdella täällä ventovieraille ihmisille. Mitä muka siitä hyötyisin? Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa...
""olen hellyydenkipeä"
Hellyyden kipeä kuulostaa loiselta."
Kuinka niin? =) Hellyydenkipeälle ihmiselle ollaan yleensä loisia..
""sekä olen 100 prosenttinen koti-ihminen."
Ehkä. Mutta koti määritelmäni saattaa poiketa sinun omastasi - -"
Todellakin saattaa. En koe juuri koskaan oloani vangituksi omassa kodissani. Ainoastaan silloin tunnen, kun en ole ollut noin kahteen päivään ulkona haukkaamassa happea!
"Kun kuolen, sieluni(ensimmäinen haave) ei tuhoudukaan(toinen haave/ ensimmäinen pelko) vaan jatkaa matkaansa kohti toista ulottuvuutta(kolmas haave), jonne synnymme uudestaan olentoon, jonka älykkyys vastasi omaamme, ja edelleen muistamme kaiken"
Tarkoittaako tämä sitä, että jos syntyy tyhmäksi ihmiseksi tänne maailmaan, joutuu olemaan myös seuraavassakin sellainen (esim. kehitysvammainen)? Tämä EI OLE kritiikkiä, vaan pelkästään uteliaisuuttani. Toivottavasti sinulle ei nyt tullut sellaista mielikuvaa, että haluaisin kritisoida sinua, tuon yhden typerän (vitsiksi tarkoitetun) otsikon perusteella! Mutta toisaalta, jos siltä sinusta tuntuu, niin voithan jättää vastaamatta. Mutta jos olen sittenkin oikeassa (ettet olisikaan loukkaantunut), niin vastaa, ole hyvä :)
En tiedä, viitsinkö enempää kirjoittaa, kun en tiedä, kummin asia on."Tarkoitin tuon otsikon oikeasti ihan pelkäksi vitsiksi vain!"
Tiedän. Tarkensin vain. Tuo huumori on hauskaa livenä, mutta kirjoitettuna se menettää teränsä. Mutta en loukkaantunut.
"Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa... "
Ja kuten sanoin, uskoin sitä. Mutta se ei tarkoita, ettäkö se olisi totta, että uskon sinua.
"Tarkoittaako tämä sitä, että jos syntyy tyhmäksi ihmiseksi tänne maailmaan, joutuu olemaan myös seuraavassakin sellainen."
Kyllä, mikäli tyhmyys johtui sielusta, eikä sieluun välittäjän ongelmista, kuten aivovauriosta. Pitää osata olla iloinen siitä, mitä on, vain siten saa paratiisin, muuten maallinen helvetti jatkuu ikuisuuden. On olemassa(fantasiassani) myös jonkinlainen tietoinen olento, joka pystyy vaikuttamaan asiohin, joihin ihminen ei pysty, kuten nopan tulokseen, valintoihin. Tämä ns. jumala, on seppä, joka takoo ja takoo, asiota kohti mieleistään lopputulosta. Hän on kiltti, mutta myös
"Toivottavasti sinulle ei nyt tullut sellaista mielikuvaa, että haluaisin kritisoida sinua, tuon yhden typerän (vitsiksi tarkoitetun) otsikon perusteella!"
Ei ei. Sinulle itsellesi on tullut sellainen olo, että olisit tehnyt jotain väärää. Kyllä tunnistin vitsisi. Enkä ole koskaan nähnyt kritiikkiä pahana asiana. - ________
oggisti kirjoitti:
"Tarkoitin tuon otsikon oikeasti ihan pelkäksi vitsiksi vain!"
Tiedän. Tarkensin vain. Tuo huumori on hauskaa livenä, mutta kirjoitettuna se menettää teränsä. Mutta en loukkaantunut.
"Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa... "
Ja kuten sanoin, uskoin sitä. Mutta se ei tarkoita, ettäkö se olisi totta, että uskon sinua.
"Tarkoittaako tämä sitä, että jos syntyy tyhmäksi ihmiseksi tänne maailmaan, joutuu olemaan myös seuraavassakin sellainen."
Kyllä, mikäli tyhmyys johtui sielusta, eikä sieluun välittäjän ongelmista, kuten aivovauriosta. Pitää osata olla iloinen siitä, mitä on, vain siten saa paratiisin, muuten maallinen helvetti jatkuu ikuisuuden. On olemassa(fantasiassani) myös jonkinlainen tietoinen olento, joka pystyy vaikuttamaan asiohin, joihin ihminen ei pysty, kuten nopan tulokseen, valintoihin. Tämä ns. jumala, on seppä, joka takoo ja takoo, asiota kohti mieleistään lopputulosta. Hän on kiltti, mutta myös
"Toivottavasti sinulle ei nyt tullut sellaista mielikuvaa, että haluaisin kritisoida sinua, tuon yhden typerän (vitsiksi tarkoitetun) otsikon perusteella!"
Ei ei. Sinulle itsellesi on tullut sellainen olo, että olisit tehnyt jotain väärää. Kyllä tunnistin vitsisi. Enkä ole koskaan nähnyt kritiikkiä pahana asiana.Mikset kirjoita nimimerkilläsi? Etkö jaksanut kirjautua??
- oggi
________ kirjoitti:
Mikset kirjoita nimimerkilläsi? Etkö jaksanut kirjautua??
oli ehtinyt jo kirjautua automaattisesti ulos ennenkuin ehdin viimeistelemään viestin, enkä jaksanut kirjautua, kuten arvasitkin.
- nro 2.
oggisti kirjoitti:
"Tarkoitin tuon otsikon oikeasti ihan pelkäksi vitsiksi vain!"
Tiedän. Tarkensin vain. Tuo huumori on hauskaa livenä, mutta kirjoitettuna se menettää teränsä. Mutta en loukkaantunut.
"Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa... "
Ja kuten sanoin, uskoin sitä. Mutta se ei tarkoita, ettäkö se olisi totta, että uskon sinua.
"Tarkoittaako tämä sitä, että jos syntyy tyhmäksi ihmiseksi tänne maailmaan, joutuu olemaan myös seuraavassakin sellainen."
Kyllä, mikäli tyhmyys johtui sielusta, eikä sieluun välittäjän ongelmista, kuten aivovauriosta. Pitää osata olla iloinen siitä, mitä on, vain siten saa paratiisin, muuten maallinen helvetti jatkuu ikuisuuden. On olemassa(fantasiassani) myös jonkinlainen tietoinen olento, joka pystyy vaikuttamaan asiohin, joihin ihminen ei pysty, kuten nopan tulokseen, valintoihin. Tämä ns. jumala, on seppä, joka takoo ja takoo, asiota kohti mieleistään lopputulosta. Hän on kiltti, mutta myös
"Toivottavasti sinulle ei nyt tullut sellaista mielikuvaa, että haluaisin kritisoida sinua, tuon yhden typerän (vitsiksi tarkoitetun) otsikon perusteella!"
Ei ei. Sinulle itsellesi on tullut sellainen olo, että olisit tehnyt jotain väärää. Kyllä tunnistin vitsisi. Enkä ole koskaan nähnyt kritiikkiä pahana asiana.""Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa... "
Ja kuten sanoin, uskoin sitä. Mutta se ei tarkoita, ettäkö se olisi totta, että uskon sinua"
Missä asiassa et nyt siis usko minua? - oggi
nro 2. kirjoitti:
""Puhuin ihan täysin totta, kun sanoin, että luen välillä astrologiaa... "
Ja kuten sanoin, uskoin sitä. Mutta se ei tarkoita, ettäkö se olisi totta, että uskon sinua"
Missä asiassa et nyt siis usko minua?Uskon sinua, mutta näen valheen mahdollisena
- ei voi
oggi kirjoitti:
Uskon sinua, mutta näen valheen mahdollisena
uskoa mihinkään, jonka totuutta yhä epäilee. Uskominen on sokeata uskomista. Ei ole mitään välimuotoa, kuten "puoliuskominen". Tuo lauseesi siis kertoo sen, ettet usko minua. Ei se mitään, ei moni muukaan usko täällä toista. Eikä ole oikeastaan edes mitään järkeäkään uskoa.. (koska toisesta ei voi yksinkertaisesti tietää täällä mitään).
- oggi
ei voi kirjoitti:
uskoa mihinkään, jonka totuutta yhä epäilee. Uskominen on sokeata uskomista. Ei ole mitään välimuotoa, kuten "puoliuskominen". Tuo lauseesi siis kertoo sen, ettet usko minua. Ei se mitään, ei moni muukaan usko täällä toista. Eikä ole oikeastaan edes mitään järkeäkään uskoa.. (koska toisesta ei voi yksinkertaisesti tietää täällä mitään).
"Ihminen ei voi uskoa mihinkään, jonka totuutta yhä epäilee."
Miksei voi? Siinä tapauksessa en usko mihinkään, en kehenkään.
"Uskominen on sokeata uskomista"
Ei kaikki uskominen. Kysymys on vain toiminnasta, joka olettaa jotain tapahtuvaksi. Uskon siihen, että kolikko ei jää pystyy kun sitä heitän, katsotaan. Ei jäänytkään pystyyn. Mutta olisi voinut jäädä. Riittävillä todennäköisyyksillä uskon. Normaalisti epäilen.
"lauseesi siis kertoo sen, ettet usko minua."
En sokeasti. - ....
oggi kirjoitti:
"Ihminen ei voi uskoa mihinkään, jonka totuutta yhä epäilee."
Miksei voi? Siinä tapauksessa en usko mihinkään, en kehenkään.
"Uskominen on sokeata uskomista"
Ei kaikki uskominen. Kysymys on vain toiminnasta, joka olettaa jotain tapahtuvaksi. Uskon siihen, että kolikko ei jää pystyy kun sitä heitän, katsotaan. Ei jäänytkään pystyyn. Mutta olisi voinut jäädä. Riittävillä todennäköisyyksillä uskon. Normaalisti epäilen.
"lauseesi siis kertoo sen, ettet usko minua."
En sokeasti.voisi sanoa, että VEIKKAAT kolikon jäävän pystyyn, sillä sinulla ei ole kuitenkaan mitään perustelua sille miksi se juuri nimenomaan pystyyn jäisi. Mutta jos USKOT kolikon jäävän pystyyn, silloin päättelet että muuta vaihtoehtoa ei ole (aivan kuten minäkin Jumalan olemassa olosta -mielestäni pakko olla jonkinlainen jumala kaiken takana!).
- ..........
.... kirjoitti:
voisi sanoa, että VEIKKAAT kolikon jäävän pystyyn, sillä sinulla ei ole kuitenkaan mitään perustelua sille miksi se juuri nimenomaan pystyyn jäisi. Mutta jos USKOT kolikon jäävän pystyyn, silloin päättelet että muuta vaihtoehtoa ei ole (aivan kuten minäkin Jumalan olemassa olosta -mielestäni pakko olla jonkinlainen jumala kaiken takana!).
Luin huolimattomasti (Anteeksi, yleensä en lue, mutta kun nyt väsyneenä vain....)
Kirjoitan viestin uudestaan:
voisi sanoa, että VEIKKAAT ettei kolikko jää pystyyn, sillä sinulla ei ole kuitenkaan mitään perustelua sille miksei se juuri nimenomaan pystyyn jäisi. Mutta jos USKOT ettei kolikko jää pystyyn, silloin päättelet että muuta vaihtoehtoa ei ole (aivan kuten minäkin Jumalan olemassa olosta -mielestäni pakko olla jonkinlainen jumala kaiken takana!). - oggi
.... kirjoitti:
voisi sanoa, että VEIKKAAT kolikon jäävän pystyyn, sillä sinulla ei ole kuitenkaan mitään perustelua sille miksi se juuri nimenomaan pystyyn jäisi. Mutta jos USKOT kolikon jäävän pystyyn, silloin päättelet että muuta vaihtoehtoa ei ole (aivan kuten minäkin Jumalan olemassa olosta -mielestäni pakko olla jonkinlainen jumala kaiken takana!).
Kun puhutaan siitä, että uskonko jonkun ihmisen puheita, ei puhuta uskonnollisesta uskosta(jota minulla ei ole) vaan luottamuksesta ja jonkin asteisesta yhteydestä.
Mielestäni vain uskonnollinen usko voi olla sokeaa uskoa. Normaalissa kanssakäymisessä oleva "usko" ei välttämättä ole sokeaa uskoa. - ........................
.... kirjoitti:
voisi sanoa, että VEIKKAAT kolikon jäävän pystyyn, sillä sinulla ei ole kuitenkaan mitään perustelua sille miksi se juuri nimenomaan pystyyn jäisi. Mutta jos USKOT kolikon jäävän pystyyn, silloin päättelet että muuta vaihtoehtoa ei ole (aivan kuten minäkin Jumalan olemassa olosta -mielestäni pakko olla jonkinlainen jumala kaiken takana!).
"Mielestäni vain uskonnollinen usko voi olla sokeaa uskoa. Normaalissa kanssakäymisessä oleva "usko" ei välttämättä ole sokeaa uskoa"
On se mielestäni silloinkin, sillä ihminen uskoo jonkun asian, mitä ei voi yksinkertaisesti tietää (esim. sen, että valehtelenko vai en). Ja toisaalta, jos sanoo epäilevänsä toista (ottaen siis huomioon molemmat vaihtoehdot), se ei ole enää mitään uskomista mielestäni. Uskominen = uskoo mihin tahansa asiaan, josta ei voi itse tietää. Siksi se onkin uskomista... Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.
- pelko
on evoluution tulos.
- Jäbä vaan
Vaistomainen pelko on uskontojen synty. Ihminen sattuu olemaan eräs nisäkäs, joka on niin laaja aivokapasiteetti, että se on muun ohella jalostanut jumalat jopa vallankäytön välineiksi.
Kuolemanpelossa kaikki lajit pyrkivät viime kädessä suvunjatkamiseen. Teloitettavilla miehillä seisoo, naisillla on vaginat märkinä ja pissa liruu. Teurastettavilla hevosulla sama ilmiö.
Kutemisvaiheessa olevat kalat ruiskuttavat mätiä tai maitia koukkuun jäädessään. Virukset muuttavat koostumustaan sukua jatkaakseen uuden antibiootin kohdatessaan. Kihokkia (lihansyöjäkasvi) voi härnätä "kiimaan" miedolla etikkahappopisaralla. Jne.
Kuolemanpelko ei ole evoluution tulos, vaan mitä ilmeisimmin osa evoluutioprosessia. Biologisessa mielessä kuolemanpelko on pelkää kiimaa. - ......
Jäbä vaan kirjoitti:
Vaistomainen pelko on uskontojen synty. Ihminen sattuu olemaan eräs nisäkäs, joka on niin laaja aivokapasiteetti, että se on muun ohella jalostanut jumalat jopa vallankäytön välineiksi.
Kuolemanpelossa kaikki lajit pyrkivät viime kädessä suvunjatkamiseen. Teloitettavilla miehillä seisoo, naisillla on vaginat märkinä ja pissa liruu. Teurastettavilla hevosulla sama ilmiö.
Kutemisvaiheessa olevat kalat ruiskuttavat mätiä tai maitia koukkuun jäädessään. Virukset muuttavat koostumustaan sukua jatkaakseen uuden antibiootin kohdatessaan. Kihokkia (lihansyöjäkasvi) voi härnätä "kiimaan" miedolla etikkahappopisaralla. Jne.
Kuolemanpelko ei ole evoluution tulos, vaan mitä ilmeisimmin osa evoluutioprosessia. Biologisessa mielessä kuolemanpelko on pelkää kiimaa.jotenkin toi pelko ei tohon evoluutioon ja "mun sävelkorvaan" iske.
ja toisaalta ku ottaa noi muutamat jepet tuolta sun esimerkeistä.vaikee nähdä miestä kyrpä pystyssä ku on ysimillisestä tulossa otsaa tai naista toosaa märkänä kun kivitystä odottaa.
kasvien osalta vaikee kuvitella pelkoa..jo pelkästää sentakia,ku tietääkseni niillä ei hirveesti tota tunnepuolta oo niiden ominaisuuksissa.
mutta pointti on ihan jees..tota mä oon yrittäny tyrkyttää "elämäntarkotuksena"...jatkuvuus..selviäminen. - estää
...... kirjoitti:
jotenkin toi pelko ei tohon evoluutioon ja "mun sävelkorvaan" iske.
ja toisaalta ku ottaa noi muutamat jepet tuolta sun esimerkeistä.vaikee nähdä miestä kyrpä pystyssä ku on ysimillisestä tulossa otsaa tai naista toosaa märkänä kun kivitystä odottaa.
kasvien osalta vaikee kuvitella pelkoa..jo pelkästää sentakia,ku tietääkseni niillä ei hirveesti tota tunnepuolta oo niiden ominaisuuksissa.
mutta pointti on ihan jees..tota mä oon yrittäny tyrkyttää "elämäntarkotuksena"...jatkuvuus..selviäminen.ihmistä tekemästä asioita jotka saattavat aiheuttaa hänelle vahinkoa. Ne yksilöt jotka eivät pelkää eivät selviä kovin kauan hengissä, eivätkä välttämättä ehdi siirtää geenejään seuraavalle sukupolvelle.
- Jussi
estää kirjoitti:
ihmistä tekemästä asioita jotka saattavat aiheuttaa hänelle vahinkoa. Ne yksilöt jotka eivät pelkää eivät selviä kovin kauan hengissä, eivätkä välttämättä ehdi siirtää geenejään seuraavalle sukupolvelle.
ovat eri asioita. Kun olen oppinut että tietylä varovaisuudella säästän itseäni joko vaivalta tai vahingoittumiselta onko kysymyksessä pelko. Kysymyshän on käytännössä opittu varautuminen.
Pelko on tunnetila joka lamautta eikä johdu muusta kuin mielikuvasta mitä saattaisi tapahtua vaikka ei asialle ole mitään järjellistä sytä. Tässä on kysymmys ihan eri asioista kuin varovaisuudesta pelätä kaatumista kun näkee että keli on liukas.
- Jussi
vain uskovaiselle ominaista vaan ihmisille yleisemmin. Emme voi ajatella tilannetta jossa kaikki osaltamme päättyy sillä ajatus ei voi kuvitella omaa päättymistään.
Ymmärrämme varmaan että kehomme vanhenee ja rapistuu jossakin vaiheessa se ei kertakaikkiaan enää jaksa vaan lakkaa toimimasta ja kuolee. Tämä on varmaan helppo ymmärtää. (jättäkäämme muut syyt kuolemaan nyt huomioitta)
Mikä tämä elämäksi kutsumamme asia sitten on. Jokapäiäistä puhaa elantomme eteen. Ristiritoja, kinastelua ehkä jotakin hauskaakin välillä, täynnä toimeliaisuuta. Elämän ehtoolla muistame menneitä emmekä ehkä ehkä niinkään kaavaile tulevaisuutta. Kaikki tämä on elämämme ja samalla sen on se jota kutsun "minäksi". Kun kuolemme kaikki tämä päättyy niin muistot (mielikuvia) kun kaikki muukin. Kertokaa nyt ihmeessä mikä jatkuu tai minkä haluaisit jatkuvan?
Voimme tietenkin ajatella että jokin sieluksi nimittämämme ajatus jatkaa mutta tuo sielu on ajatusta (mielikuva) joka sekin päättyy.- tietäväinen...
Että sielua ei ole olemassa. älä ole niin varma
- Jussi
tietäväinen... kirjoitti:
Että sielua ei ole olemassa. älä ole niin varma
ymmärrä miten ajatus siis myös oma ajatuksesi toimiin niin et koskaan voi tietää mikä on tai eiole totta.
Ajatus jakaa ja puhuu minun ajatuksistani mutta mikä on tuo minä joka ajattelee?
- ajattelija.
johonkin. Jokaisella on valintansa.
- ....
uskoa johonkin yhteen olettamukseen?jos näin ajattelit,nii olen kanssasi samaa mieltä.kuinka sellaista ihmistä voi pitää tyhmänä,joka pystyy muut olettamukset itelleen perustelemaan vääriksi?
sit taas meikäläisen tapauksessa.en olettamuksiin usko,mutta en osaa perustella niitä vääriksikään,joten..pitkä matka mulla on niihin,jotka yhteen ainoaan olettamukseen uskoo.paljon tarvii tietoa,että samaan yltäisin..
- tode'
sinullako on olettamus, että lammas oleskelee tyhmyyttään laumassa?
- savonarola
Kirjoitit rakas """ Todellisuus on siis liikaa, helpompi mennä aivottoman massan mukana, Jeesuksen johdattamana lampaana. Lampaallahan on tunnetusti paljon älyä..."""
No sitt täytyy Jeesus olla paljon fixumpi kun johtii lampat elämään pelastuxeen!!!!
Nyt sie oot senkin todistanut !! kiitos Jumalalle siitä!!!! Amen!
(savis) !!!! !!!! - olis asijaa
miksi sinun ajatuksesi pyörii vain oman napasi ympärillä ja vähän sen alapuolella ???
- UskovainenNainen
En todellakaan ole aivotonta massaa, kuten kirjoitit.
En pelkää kuolemaa ja rakastan nykyistä elämääni ja haluan elää vielä kauan.
Olen ollut uskossa noin 17 vuotta ja ei ole parempaa olotilaa. Jeesus vastaa rukouksiin.
Voin auttaa lähimmäisiä monin eri tavoin. Koen suurta lähimmäisenrakkautta ja rukoilen sairaiden ja monissa ahdistuksissa olevien puolesta. Kun Jumala tarttuu tuon ihmisen elämään, olen kiitollinen Hänelle.
Jeesus auttaa ja vastaa rukouksiin !- julmuri
Esität väitteen, ettet ole aivotonta massaa. Nyt tehtäväsi on todistaa se.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762087Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361737Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101426Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291219Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591209Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161055- 60966
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58965