Ahtisaari sanoi Lauantaiseurassa, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi vielä riisua niin, että ulko- ja turvallisuuspoliittisetkin oikeudet siirretään valtioneuvostolle ja presidentistä tehtäisiin paremminkin unilukkari, joka valvoo arvovallallaan hallintoa. Hän myös totesi EU:n oloissa ulkopolitiikankin tulleen pääministerivetoiseksi. Olipa yllättävä, mutta sinänsä oikea ehdotus. Hänen vain oli presidenttikaudellaan vallan toista mieltä.
Hän itse alkoi osallistua perustuslain vastaisesti EU:n huippukokouksiin, vaikka liittymisemme yhteydessä oli silloiseen valtiosääntöön tehty lisäys, että unionissa käsiteltävät asiat hoitaa valtioneuvosto. Uudessa perustuslaissa on vastaava säädös, mutta Halonen jatkaa Ahtisaaren aloittamaan käytäntöä.
Ahtisaaren kaudella puolueissa ja eduskuntapiireissä oltiin valmiit riisumaan tekeillä olevassa uudessa perustuslaissa presidentin poliittiset valtaoikeudet käytännössä kokonaan. Mutta Ahtisaari vastusti presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien riisumista. Tämä oli oikeastaan ainoa sisäpoliittinen asia, johon hän keskittyi. Hän painosti hallitusta ja eduskuntaa väsymättä. Lopulta alettiin pelätä, että Ahtisaari ei esittele uutta perustuslakia eduskunnalle tai ei ainakaan vahvista sitä. Silloinhan koko laaja lakiuudistus olisi vaarantunut, ainakin viivästynyt. Sitten muotoiltiin tämä kohta Ahtisaarelle kelpaavaan muotoon: Ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ahtisaari teki vielä hanketta vastustaessaan aikamoisen munauksen eräässä julkisessa puheessaan. Hän näet sanoi, ettei eduskunta voi ottaa pois häneltä sitä valtaa, jonka kansa on hänelle antanut. Eihän sitä oltu ottamassakaan istuvalta presidentiltä, vaan uudistuksen piti astua voimaan seuraavan presidentin virkakauden alkaessa v. 2000. Hän siis oletti tuossa puheessaan, että hän on se seuraavakin presidentti. Myöhemmin selvisi, etteivät demarit häntä valitsekaan ehdokkaaksi seuraavalle kaudelle. Silloin hän sanoikin, ettei hän suostunut ehdokkaaksi ja että on aina ajatellut olevansa vain yhden kauden presidenttinä.
Ahtisaari epäonnistui totaalisesti tasavallan presidenttinä. Hänen pitäisi edelleenkin välttää puhumasta varsinkaan Suomen sisäisistä asioista. Hyvä olisi myös olla sekaantumatta ulkopolitiikkaankin. Lauantaiseurassa hän oli viemässä meitä Natoon pikaisesti, mitä kannattaa vain 20 % kansasta ja nyt vastuuta kantavasta valtionjohdosta ei kukaan. Hänen pitäisi vain keskittyä noihin kansainvälisten riitojen sovitteluihin, niitä hän kyllä osaa tehdä.
Hän itse alkoi osallistua perustuslain vastaisesti EU:n huippukokouksiin, vaikka liittymisemme yhteydessä oli silloiseen valtiosääntöön tehty lisäys, että unionissa käsiteltävät asiat hoitaa valtioneuvosto. Uudessa perustuslaissa on vastaava säädös, mutta Halonen jatkaa Ahtisaaren aloittamaan käytäntöä.
Ahtisaaren kaudella puolueissa ja eduskuntapiireissä oltiin valmiit riisumaan tekeillä olevassa uudessa perustuslaissa presidentin poliittiset valtaoikeudet käytännössä kokonaan. Mutta Ahtisaari vastusti presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien riisumista. Tämä oli oikeastaan ainoa sisäpoliittinen asia, johon hän keskittyi. Hän painosti hallitusta ja eduskuntaa väsymättä. Lopulta alettiin pelätä, että Ahtisaari ei esittele uutta perustuslakia eduskunnalle tai ei ainakaan vahvista sitä. Silloinhan koko laaja lakiuudistus olisi vaarantunut, ainakin viivästynyt. Sitten muotoiltiin tämä kohta Ahtisaarelle kelpaavaan muotoon: Ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ahtisaari teki vielä hanketta vastustaessaan aikamoisen munauksen eräässä julkisessa puheessaan. Hän näet sanoi, ettei eduskunta voi ottaa pois häneltä sitä valtaa, jonka kansa on hänelle antanut. Eihän sitä oltu ottamassakaan istuvalta presidentiltä, vaan uudistuksen piti astua voimaan seuraavan presidentin virkakauden alkaessa v. 2000. Hän siis oletti tuossa puheessaan, että hän on se seuraavakin presidentti. Myöhemmin selvisi, etteivät demarit häntä valitsekaan ehdokkaaksi seuraavalle kaudelle. Silloin hän sanoikin, ettei hän suostunut ehdokkaaksi ja että on aina ajatellut olevansa vain yhden kauden presidenttinä.
Ahtisaari epäonnistui totaalisesti tasavallan presidenttinä. Hänen pitäisi edelleenkin välttää puhumasta varsinkaan Suomen sisäisistä asioista. Hyvä olisi myös olla sekaantumatta ulkopolitiikkaankin. Lauantaiseurassa hän oli viemässä meitä Natoon pikaisesti, mitä kannattaa vain 20 % kansasta ja nyt vastuuta kantavasta valtionjohdosta ei kukaan. Hänen pitäisi vain keskittyä noihin kansainvälisten riitojen sovitteluihin, niitä hän kyllä osaa tehdä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaikki otsikossa mainitut "pääministerit" ovat mieluusti jatkaneet käytäntöä missä presidentti osallistuu Eurooppa -neuvoston kokouksiin - itse niin halutessaan.
... joka sopi tuommoisen käytännön. Ahon aikana ei oltu mistään sovittu, Ahtisaari vain vääntäytyi mukaan. Ensimmäiseen Eurooppa-neuvoston kokoukseen, johon Suomi oli kutsuttu, niin Aho jäi mielenosoituksellisesti pois, kun Ahtisaari oli ilmoittanut sinne menevänsä.
Jäätteenmäki ja Vanhanen eivät ole voineet mitään sossupresidenttien ja sossupääministerin luomalle käytännölle.
Et näe - taaskaan - malkaa omassa silmässäsi. Voitko mainita yhden - edes yhden - tarkistettavissa olevan lähteen missä Esko Aho vastusti Suomen ns. kahden lautasen käytäntöä.
..., sen ensimmäisen, johon Aho ei lähtenyt mielenosoituksellisesti mukaan kun Ahtisaari sinne työntyi. Se tapahtui -94. Voit itse kaivella tiedon jostain esiin. Silloin Suomi ei ollut vielä virallisesti jäsen, mutta päätös liittymisestä vuoden -95 alusta ja lisäys perustuslakiin olivat jo tehdyt.
Eipä niitä tainnut montakaan huippukokousta Ahon aikana olla, sillä -95 alkupuolella pääministeriksi tuli Lipponen, joka sopi Ahtisaaren kanssa tästä kahden lautasen systeemistä. Nyt Ahtisaarikin tunnustaa sen tyhmyyden.
Ottaako sinua vieläkin päähän, ettei Väyrysestä tullut presidenttiä silloin, kun Ahtisaari valittiin?
Ahtisaarihan on paras demaripresidentti, mitä meillä on ollut, ylivoimaisesti parempi, mitä Sorsasta olisi koskaan saatu.
Ahtisaarella on edelleenkin sellaista kansainvälisen politiikan järkeä, mistä Vanhasella ei ole edes prosentin kymmenesosaa, mitä johtuen Vanhanen häviää Niinistölle mennen tullen.
Tässä presidenttiasiassa. Jos kerran Ahtisaari oli huono presidentti, niin olisiko ollut parempi vaihtoeto tarjolla? Mitä mieltä olet, Oiva, olisiko Paavo Väyrynen ollut semmoinen presidentti, joka olisi oma-alotteisesti antanut presidentin vallan eduskunnalle? Ja jäänyt pois kaikista EU-kokouksista jne.. (Pate tosin olisi tehnyt kaiken voitavansa, ettei Suomi olisi liittynyt EU:n. Minulla ainakin on semmoinen tunne, Väyrynen olisi kaikin voimin vienyt presidenttiyttä Kekkosen suuntaan. Silloin olisi oltu yhden lautasen mallissa.
Kansan nato-vastaisuudesta voi sanoa sen verran, että kansa kannattaa ja vastustaa suurin joukoin erilaisia asioita. Esim. nykyisen kokoista bensaveroa vastustaa varsin suuri enemmistö kansasta, samoin ruuan korkeaa ALV:ia, ym. Viime sotien loppuselvittelyistä löytyy myös paljon esimerkkejä ratkaisuista, jotka menivät täysin yleistä mielipidettä vastaan.
... kyllä todistin siinä 17-osaisessa kirjoitussarjassa, jonka julkaisin näillä sivuilla vajaa vuosi sitten.
Emme tiedä, miten Väyrynen olisi käyttäytynyt presidenttinä vaikkapa tuossa kahden lautasen jutussa. Väyrynen sentään tunsi Suomen sisäisen politiikan ja myös ulkkoopolitiikan oltuaan 9 vuotta ulkoministerinä. Tuskin Väyrynen olisi ollut niin tyhmä, että olisi lähtenyt vastoin perustuslakia työntymään Eurooppa-neuvoston kokouksiin.
Ahtisaarihan ei tuntenut Suomen politiikkaa, sillä hän ei ollut osallistunut päivääkään sen tekoon ja oli ollut koko työelämänsä ulkomailla eikä aina edes suonalaisten palveluksissa. Hän ei näin voinutkaan onnistua maan korkeimman poliittisen viran hoitajana. Silloin vielä presidentillä oli valtavan suuri perustuslaillinen valta.
Hänen tosiaan pitäisi pysyä niissä kansainvälisissä sovittelutehtävissä.
Ahtisaarenhan keksi vastavoimaksi Sorsalle Lasse Lehtinen. Lehtinen oli loukkaantunut Kalevi Sorsaan, kun hänen poliittinen uransa ei edennyt Sorsan ollessa puolueen puheenjohtaja ja pääministeri. Lehtinen sai hyvän apulaisen Ahtisaaren esiin nostamisessa Kotimaa-lehden päätoimittaja pappi Tapani Ruokasesta, joka teki tästä kirkollisesta lehdestä Ahtisaaren vaalivankkurin.
...
Hymiöllä isopyörä heittää - ja pahasti.
...
Ahtisaarta pyydetään niin taajaan ratkomaan kansainvälisiä solmuja, että voisi kuvitella hänen olevan täysin korvaamaton.
Esko Ahoa, Anneli Jäätteenmäkeä ja Paavo Väyrystä ei kukaan koskaan pyydä mihinkään kansainväliseen tehtävään, edes apumieheksi (Matti Vanhasesta nyt puhumattakaan). Ei ole kepulaisista valtiomiehiksi, eipä ei.
..., kyllä Ahtisaari pärjää niissä välitystehtävissä maailmalla, mutta ei hänestä Suomen tasavallan presidentiksi ollut. Täällä on vähän erilainen poliittinen kulttuuri kuin niissä kehitysmaissa, joissa Ahtisaari on tottunut toimimaan.