Kaipaisien kokoneempien kommentteja, pystyykö 2 kertaa viikossa olevien treenien avulla kehittymään hyväksi esim. viidessä vuodessa, kuinka paljon harrastettava laji siihen vaikuttaa ja mitä muita vaikuttavia tekijöitä löytyy.
Pitäisikä rinnalle ottaa toinen laji vai sekoittaako se vain enemmän.
Itseltäni löytyy vain muutamien alkeiskurssien kokemus ja tällähetkellä en pysty harrastamaan mitään asuin paikkani vuoksi.
Pitäisikä rinnalle ottaa toinen laji vai sekoittaako se vain enemmän.
Itseltäni löytyy vain muutamien alkeiskurssien kokemus ja tällähetkellä en pysty harrastamaan mitään asuin paikkani vuoksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikkien kamppailulajien perustana on pohjakunto.
juoksemalla ,uimalla,pyöräilemällä tai rullaluistelemalla esim.kesällä voi ylläpitää jo hankittua kuntoa.kaksi krt viikossa ei siis kohota kuntoa ,reenikertoja pitää lisätä jos aikoo kehittyä.esim.lajireeniä 2krt/vko, 1-2 lenkkiä,extravenyttelyä 1-2 krt/vko ja palautumisjuomat mukaan.tätä n.2 kk ja pohjakunto on jo valmis tekniikkaan!tästä tekniikkaa ja lenkkiä 1-4krt/1-2 voimaharjoitusta ja tulosta syntyy!tässä vain yksi vinkki,tärkeintä on oppia kuuntelemaan kehoansa!budolajit vaatii sitä..
kamppilulajeista puhuttaessa pitää muistaa että laji kehittyminen on eri asia kuin aerobisen tai lihaskunnon kehittäminen. Teitenkin, että jaksaisi treenata taitolajia pitää olla edellämainittuja ominisuuksia.
Siksi esim. alkeiskursseilla keskitytään enemmän peruskunnon kohottamiseen ja aerobisen kunnon nostamiseen.
jotta taito kehittyisi esim. viiden vuoden treenauksen aikana on treenikertoja oltava rutkasti enemmän kuin kaksi kertaa viikossa!
itse suosittelisin, jos ajankäyttö (ohjattuihin treeneihin osallistuminen ) on kortilla niin käyt laji treeneissä kaksi kertaa viikossa (mitä se sitten onkaan) ja lopusta huolehdit itse, esim. harrastat jotain aerobista liikuntaa= lenkkeily, uinti, pyöräily, hiihto.ym) ja lihaskunnosta samoin esim. kuntosali treeni/vastaava. niin ja taitoa pidät yllä ja kehität omilla kotitreeneillä!
Jokainen pitkään treenannut kamppilija treenaa myös kotioloissa! se ei tarkoita että täytyisi laittaa esim. puku ja vyö päälle ja alkaa punnertamaan ja hyppimään ympäri kämppää. mutta sellainen peilin edessä tapahtuva persutekniikan mallaaminen ym. vastaava on ihan tervettä jopa suositeltavaa. Tietenkin tässäkin hommassa täytyy jo osata jotakin perusteista mutta tekniikan hiomista voi suorittaa kotosalla....on jopa suositeltavaa!Ajatuskin pysyy mukana paremmin kun normaaleissa lajitreeneissä. jossa mennään yleensä aloittelijasta katsottuna liian kovaa vauhita eteenpäin!
Lisäksi riippuu pitkälle ihmisestä, jotkut oppivat nopeammin kuin toiset. Tosin kaksi kertaa viikossa kuulostaa aika vähältä, mikäli olet vasta aloittanut, tai treenannut alle muutaman vuoden. Jos haluat erinomaista tietoa, lue Geoff Thompsonin kirjoja, olikohan ne nimellä I got your back, tai cover your back tai vastaavia, en mene vannomaan. Hän kertoo että pitäisi treenata neljä kertaa viikossa, kehittyäkseen. Kolme kertaa viikossa riittää ylläpitämään opitut taidot...siitä vähemmän ei ehkä sitten ole ihan vastaavaa hyötyä. Sekin on tärkeää että et itse treenaa liikaa, mikäli perustekniikkasi ei ole kehittynyt. Voi käydä niin että vahingossa opit tekemään vääriä tekniikoita, ja niitä on vaikea korjata
Ei muuta kun hyviä treenejä!
riittää 2 kertaa ihan hyvin mutta pidemmälle ehtineille vähintään kolme kertaa viikossa.
itse harjoittelen 6 kertaa viikossa, tai oikeastaa 3 kun 3 muuta kertaa ohjaan ryhmää ja siinä ei ehdi aina niin paljon itse harjoitella.
eikä viidessä vuodessa nyt niin erikoiseksi tulla, joten kerro se vaikka 5x5 niin voisi alkaa sanoa ehkä alkaa ymmärtämään jotain.
Lusmu! Ei tuu kalua.
Itse olen treenannut kahdessa eri TKD seurassa, ja molemmissa piti näyttää naamansa salilla 2 kertaa viikossa jos halusi päästä vyökokeeseen. Eli tuo kaksi on kyllä aika minimi valmentajienkin mielestä.
Toinen juttu, mikset sitten kävisi useammin siellä treeneissä kun vielä suunnittelet toista lajia rinnalle? Unohda se ja treenaa yhtä kunnolla.
Nuorempana treenasin aluksi 3 kertaa viikossa lajia ja pari muuta harjoitusta lisäksi, esim. squash, lenkkeily, pyöräily, punttisali. Sitten ajattelin kehittyä kunnolla ja lisäsin lajitreenin viiteen kertaan. No henkilökohtaisesti koin, että harjoitukset alkoivat maistua työltä ja niiden teho laskea. Joten vähensin lajitreenin kolmeen kertaan jolloin mielenkiinto pysyi yllä, motivaatiota löytyi ja harjoitusten tehokkuus säilyi. Tähän pari muuta niin kyllä sillä kehittyi ainakin meikäläinen. Mutta mikä sopii toisille ei välttämättä sovi toisille. Jos sitten haluaa todella menestyä täytyy harjoituskertoja olla useampia kuin itselläni oli. Mutta tarviiko sitä aina ottaa liian tosissaan. Sopivasti niin ei kyllästy. Kun odottaa seuraavaa harjoituskertaa vesi kielellä ei tuskaisesti on määrä oikea.
Itse harjoittelin erään talven melkein joka päivä erilajia plus pappakaratea ja jokaista harjoitusta odotti todella innolla. Lajeina olivat pyöräily, lenkkeily, punttisali, squash, jooga, sulkis, hiihto, karate, jytäjumppa ja jokaista liikunta muotoa odotti todella innolla. Sitten huhtikuussa ajattelin vetää itseni hyvään juoksukuntoon ja aloitin pelkän lajiharjoittelun. Lisäsin määrää ja vauhtia pisimpien lenkkien ollessa 28 km keskivauhdilla 4.45 min/km. Liikuntaan tuli tietty pakko ja ilo hukkui jonnekin. Akillesjänne alkoi vihoitella mutta ajattelin sen olevan vain pientä kipua ei muuta. Lääkärillehän sitä piti lopulta mennä. Sain siihen aluksi kortisonia. Olo vähän helpotti lääkityksellä ja pienellä levolla, mutta harjoitusten lisääntyessä kivut palasivat. Sitten Arteparonia viikko ja jänteen piti olla lekurin mukaan kunnossa. No eihän se ollut vaan karaten alkuverryttelynä pelatussa sählyssä jänne katkesi.
Monipuolisella harjoittelulla minulla ei ollut mitään vaivoja mutta kovalla ja yksipuolisella treenillä alkoi vaivoja ilmetä samoin kuin liikunnan pakonomaisuus astui kuvaa.
Kohtuullisuus kaikessa ja kultainen keskitie ovat parhaita määreitä harjoitteluun.