Itselläni on kaksi lasta eikä kummankaan kummeina ole omat sisarukseni (yksi veli ja yksi sisko). Asiasta nousi kauhea haloo kummankin ristiäisten aikoihin, kun ei omaa siskoaan tai veljeään ole pyydetty kummiksi. Onko se nyt niin väkevä tapa, että näin pitäisi olla? Minä olen kyllä kummankin sisarukseni lapsien kummi...
Olemme valinneet lapsillemme kummeiksi sellaiset ihmiset, joille lapsen olisi helppo tarvittaessa uskoutua ja kysyä "hankalia" asioita, jos ei omien vanhempien kanssa halua asiasta keskustella, ja joiden tiedämme olevan lapsen elämässä kummeinna muutoinkin kuin lahjojen muodossa. Lapsen sedät ja tädithän ovat muutenkin lapsen lähes jokapäiväisessä elämässä mukana, joten mielellämme siunaamme lastamme valitsemalla hänelle "lisää" tärkeitä ihmisiä tueksi elämän varrelle.
Pitääkö niiden kummien aina ensisijaisesti olla tosiaan lapsen setiä ja tätejä..?
Olemme valinneet lapsillemme kummeiksi sellaiset ihmiset, joille lapsen olisi helppo tarvittaessa uskoutua ja kysyä "hankalia" asioita, jos ei omien vanhempien kanssa halua asiasta keskustella, ja joiden tiedämme olevan lapsen elämässä kummeinna muutoinkin kuin lahjojen muodossa. Lapsen sedät ja tädithän ovat muutenkin lapsen lähes jokapäiväisessä elämässä mukana, joten mielellämme siunaamme lastamme valitsemalla hänelle "lisää" tärkeitä ihmisiä tueksi elämän varrelle.
Pitääkö niiden kummien aina ensisijaisesti olla tosiaan lapsen setiä ja tätejä..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä vielä syntymättömälle lapselle, ei tule ainuttakaan sisarusta kummiksi, vaikka itselläni on neljä sisarusta ja miehelläni myös neljä.
ole kummankaan sisarukset lapsen kummeina. Eivätkä tule olemaan seuraavillekaan. Kyse ei ole siitä, ettemmekö luottaisi tehtävää heille, vaan siitä, että kuuluvathan tädit, sedät ja enot muutenkin automaattisesti lapsiemme elämään. Vaikka mieheni onkin veljensä pojan kummisetä, ei meille tullut mieleenkään "velvollisuudentunnosta" pyytää häntä poikamme kummiksi. Enkä usko että hän tästä mitenkään luokaantui. Kummeiksi valitsimme/valitsemme ihmiset, jotka olemme tunteneet lähes koko ikämme, ja joiden tiedämme pysyvän elämässämme ja välittävän lapsesta. Henk.koht en ole koskaan ymmärtänyt tuota sisaruskummiutta. Kukin tietty tyylillään, mutta meillä näin!
En pyytänyt ainoaa veljeäni esikoisen kummiksi, josta seurasi se, että ei tullut enää muiden lasten ristiäisiin, ei kenenkään synttäreille, eikä muutenkaan huomio ketään minun lapsistani. Äidilleni kyllä kertoi monta vuotta, mitä kaikkea hän olisi ostanut esikoiselleni, jos kummiksi olisi pyydetty, mutta enon velvollisuuksiin tai oikeuksiin nämä asiat ei ilmeisesti kuulu.
Toisaalta, en enää muutenkaan välitä olla hänen kanssaan tekemisissä, joten onneksi en silloin aikoinaan pyytänyt kummiksi. Silloin tosin ajattelin, että eno on lapselle läheisempi kuin kummi, mutta näinhän ei sitten ollutkaan.
Läheisistäkin ihmisistä voi löytyä yllättäviäkin piirteitä!
Toisaalta ei ole kummeina myöskään isän sisaruksia, eivätkä nämä tunnu loukkaantuneen.
Meillä kummit valittiin pakosta (luterilainen kirkkokulttuuri). Joten valittiin sitten niiden tätien, setien ja enojen joukosta kummit kaikille lapsille. He kun muistavat lapsia muutenkin ja heihin ollaan muutenkin yhteydessä. Meille kummit ovat vain nimiä paperilla, mutta tädit, sedät ja enot ovat tärkeitä muutenkin.
Velipuoleni teki niin, että hänen velipuolensa ja tämän tytärkin on heidän lapsillaan kummeina, lisäksi kälyni sisko on heidän lapsillaan kummeina. Minä en ole kummiksi kelvannut (syytä en tiedä, eikä sitä olla koskaan mitenkään selitetty).
Olen siitä loukkaantunut (kun muutkin sisarukset kelpaavat, miksi en minä työssäkäyvä kunnollinen ihminen). No, se seuraus siitä on, että velipuoleni lapsille ostan kyllä kiltisti syntymäpäivälahjat, mutta en muita lahjoja. Kummipoikani (erään hyvän ystäväni lapsi) taas saa aina syntymä- ja joululahjat ja muutenkin lahjoja, kun näemme ja häntä pyrin näkemään aina muutaman kuukauden välein.
Eli ei niitä setiä ja tätejä kannata itsestäänselvyytenä pitää. He voivat jossain vaiheessa ymmärtää "yskän" ja todeta, että eivät ole haluttuja tai kaivattuja lapsen elämään.