Helsingin Sanomissa kerrotaan, että olen nyt 25-vuotiaana ohittanut ihanneiän ensimmäisen lapsen hankkimiseen. Innostuimme kuitenkin mieheni kanssa suunnittelemaan suomalaisten ensisynnyttäjien keski-iän uhmaamista. Nyt jonkin aikaa asiaa selvitettyämme, olemme huomanneet, ettei se ehkä olekaan niin helppoa, epileptikolle.
Haluaisinkin nyt kysellä mielipiteitänne, ajatuksianne ja kokemuksianne siitä pelosta, joka liittyy epilepsiaa sairastavien naisten lasten hankintaan. Suoraan sanottuna olen aika ymmälläni kun tajusin, että esimerkiksi lääkitykseni kannalta minun pitäisi osata vuosia aikaisemmin suunnitella se, milloin edes alkaisimme kokeilla vauvaonnea.
Syön lamictalia, en saa kohtauksia usein, itse asiassa en koskaan lääkitykseni aikana ja kyllä, olen menossa neurologin kanssa keskustelemaan fysiologisista seikosta. Mutta tähän jännitykseen, pelkoon ja paniikkiin haluaisin kuulla muiden samaa kokeneiden pohdintoja.
Haluaisinkin nyt kysellä mielipiteitänne, ajatuksianne ja kokemuksianne siitä pelosta, joka liittyy epilepsiaa sairastavien naisten lasten hankintaan. Suoraan sanottuna olen aika ymmälläni kun tajusin, että esimerkiksi lääkitykseni kannalta minun pitäisi osata vuosia aikaisemmin suunnitella se, milloin edes alkaisimme kokeilla vauvaonnea.
Syön lamictalia, en saa kohtauksia usein, itse asiassa en koskaan lääkitykseni aikana ja kyllä, olen menossa neurologin kanssa keskustelemaan fysiologisista seikosta. Mutta tähän jännitykseen, pelkoon ja paniikkiin haluaisin kuulla muiden samaa kokeneiden pohdintoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
siis kysy lääkäriltä ettei käy niin kuin tutulle joka heräsi kohtauksen jälkeen sikiö housuissa!!!!
Ehkö voisit kuitenkin ilmaista asian hienotunteisemmin.
taisi olla :(
Mikään ei kiellä unelmoimasta ja kannattaahan tuota yrittää. En ole nainen, mutta tiedän, että monella naisella on vaikeasta epilepsiasta huolimatta lapsia. Tekisi mieli pyytää anteeksi tuon toisen kommentoijan kommenttia, mutta toivottavasti et ole yhtä herkkänahkainen kuin minä.
Kirjeesi oli asiallinen ja ymmärrän oikein hyvin miehenäkin pelkosi.
en ymmärrä miksi pitää suunnitella lapsen tekoa vuosia ennen raskautta.
sen tajuan että jos otetaan joku lääkitys pois niin siinähän menee aikaa.
mulla on lamictal ja odotan innolla milloin päässään vauvaa tekemään.
mutta meillä menee se juttu tammikuun loppupuolelle, kun pitää ottaa ensin absenor pois.
on kaks poikaa. ja eka tehtiin niin ettei edes tajuttu että siittä pitäisi puhua neurolle
oltiin nuoria.
oikeastaan hyvä ei varmaan olis kahta.
toinen poitsu juttu ymmärrettiin jo kertoa.
mutta ei me ajateltu lääkkeitä sen kummemmin,
kerrottiin vain neuvolassa että käytän tegretolia ja absenoria. ei sen kummempaa.
myöhemmin ajattelin että miksi ei juteltu enempää
nyt ollaan kolmatta tekemässä ja lääkkeet katotaan tosi tarkkaan, kaippa on aikuistunut ja alkanut jo kyseleen ym.....
nuorena vauvakuume iski ja eikun tekemään. Terve tyttö syntyi. Myöhemmin 2 lasta lisää, siinä ei lääkkeitä ihmetelty kuin vasta olin neurologin luona ja kerroin olevani raskaana. Tehtiin muutama lääkemuutos, mutta kolmannes raskauden odotusaika ei ollut helppo. Sain pahoja kohtauksia ne kun on vaarallisempia kuin lääkkeet. Kaikki loppujen lopuksi meni hyvin. Toivotan onnea ja turha pelko pois. Olkaa avoimia Neurologille, kuin myös neuvolassakin.
Kiitos kommenteistanne!
Koen, että liika vauvan suunnittelu on tietysti tyhmää. En epäile enää niinkään, ettenkö voisi harkita perheenlisäystä. Ovathan teidänkin esimerkit (sitä yhtä housujuttua lukuunottamatta) hyviä todisteita asiasta. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, omalla kohdallani (korostan), että olen hurjan itsekäs, jos en ota asioista selvää ja sillä vaarannan (vaikkapa lääkkeiden yhtäkkisellä lopettamisella) myös mahdollisen tulevan pikku ihmisen terveyden.
Olenkin jo kerennyt olla yhteydessä neurologiin, joka kehotti aloittamaan foolihapon. Koska se on vesiliukoinen ja tarpeellinen vitamiini, voin popsia sitä vaikka lopun elämääni :)
Uutta oppien ja tulevaisuuteen luottaen.
Minulla aloitettiin juuri epilepsialääkitys vaikkei epilepsiaa varmasti diagnosoitukaan. Sanoin neurologille, että olemme yrittäneet lasta ja pari vuotta ja hän sanoi, ettei epilepsia tai lääkitys ole mikään este ja että jos tulen raskaaksi, niin raskautta valvotaan paljon paremmin.
Jos Neurologi katsoo tarpeelliseksi muuttaa lääkitystä raskauden ajaksi niin se on ihan o.k. Vauvan ja äidin hyvin vointia siinä ajatellaan, parempi lääkitys päällä kuin ilman lääkitystä. Hormonimuutokset tosin ovat rankkoja ja lääkkeiden sivuvaikutukset jos niitä tulee, mutta onnea teille.