Elämme vuotta 2010 Hampulan kaupungissa. Viisaat päättäjämme ovat todenneet, että Suomeen tarvitaan uusille ja vanhoille hampuuseille oma kaupunki, lait ja asetukset. Koska näitä rauhallisia punasilmäisiä petoja ei haluta "normaalien ihmisten" läheisyyteen, perustettiin kaupunki keskelle ei mitään. Metsää raivattiin, sähkölinjat asennettiin ja kaupunki saipikkuhiljaa muotonsa.
Kaupunkikuva poikkeaa huomattavasti "normaaleista" lähiöistä. Kadut ovat siistejä, ihmiset ystävällisiä ja baarit loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on yksi iso rakennus, jossa voi viettää aikaa ystävien kanssa taikka yksin. Rakennuksessa on ravintola, kahvio, lukusali, pelihalli, keskusteluhuone, jne. Alkoholia EI tarjoilla, mutta hampuusien mielituotteitta kylläkin moninaisessa muodossa.
Kaupunkia ei valvo poliisi, armeija eikä muukaan valtion taho, vaan vanhojen neuvosto, joka huolehtii lain ja määräysten toteutumisesta.
Kaupunki ei ole rikas, mutta lähes täysin omavarainen. Joistakin nykyajan hienouksista on jouduttu luopumaan. Ruoka saadaan omista pelloista ja maito omasta karjasta. Joitain tuotteita joudutaan tuomaan ulkosuomesta. Kaupungissa ei ole autoja, koska päihtyneenä ajaminen on vaaraksi kaikille. Yhteys ulkomaailmaan saadaan päivittäin kulkevalla linjurilla, joka huristaa hamppupeltojen halki kohti "normaalia maailmaa".
Kaupunkisuunnittelussa on lähdetty liikkeelle asukkaiden tarpeista. Kaupunki on keskittynyt pienelle alueelle, että kaikki selviäisivät matkoista kävellen. Talot on suunniteltu täyttämään asukkaan tarpeet siten, että kaikilla on mahdollisuus kasvattaa omat kultansa kotona. Lapsilla on turvallinen leikkiympäristö ja vanhusten ei tarvitse pelätä nykyajan huligaaneja.
Kaupunki näyttää upealta. Seiniä ei peitä graffitit, katuojassa ei nuku pultsaria, ei ole rikottuja pulloja. No, kaikesta voi aina haaveilla.
Kertokaa jokin vastaava unelma, jossa Suomesta on tehty parempi paikka taikka edes osasta sitä. Tarina jäi vähän torsoksi, mutta haavehan on minun.
Kaupunkikuva poikkeaa huomattavasti "normaaleista" lähiöistä. Kadut ovat siistejä, ihmiset ystävällisiä ja baarit loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on yksi iso rakennus, jossa voi viettää aikaa ystävien kanssa taikka yksin. Rakennuksessa on ravintola, kahvio, lukusali, pelihalli, keskusteluhuone, jne. Alkoholia EI tarjoilla, mutta hampuusien mielituotteitta kylläkin moninaisessa muodossa.
Kaupunkia ei valvo poliisi, armeija eikä muukaan valtion taho, vaan vanhojen neuvosto, joka huolehtii lain ja määräysten toteutumisesta.
Kaupunki ei ole rikas, mutta lähes täysin omavarainen. Joistakin nykyajan hienouksista on jouduttu luopumaan. Ruoka saadaan omista pelloista ja maito omasta karjasta. Joitain tuotteita joudutaan tuomaan ulkosuomesta. Kaupungissa ei ole autoja, koska päihtyneenä ajaminen on vaaraksi kaikille. Yhteys ulkomaailmaan saadaan päivittäin kulkevalla linjurilla, joka huristaa hamppupeltojen halki kohti "normaalia maailmaa".
Kaupunkisuunnittelussa on lähdetty liikkeelle asukkaiden tarpeista. Kaupunki on keskittynyt pienelle alueelle, että kaikki selviäisivät matkoista kävellen. Talot on suunniteltu täyttämään asukkaan tarpeet siten, että kaikilla on mahdollisuus kasvattaa omat kultansa kotona. Lapsilla on turvallinen leikkiympäristö ja vanhusten ei tarvitse pelätä nykyajan huligaaneja.
Kaupunki näyttää upealta. Seiniä ei peitä graffitit, katuojassa ei nuku pultsaria, ei ole rikottuja pulloja. No, kaikesta voi aina haaveilla.
Kertokaa jokin vastaava unelma, jossa Suomesta on tehty parempi paikka taikka edes osasta sitä. Tarina jäi vähän torsoksi, mutta haavehan on minun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moinen utopia ei ole mahdottomuus jos kannabiksenkasvattajat tekevät sen mahdolliseksi.
Kannabista kasvattamalla ja diilaamalla ostetaan tarpeeksi iso läntti maata - kuten todettiin niin jonkinlainen sekametsä-jättömaa keskellä eimitään riittää oikein hyvin - kuitenkin vesistö olisi hyvä olla joten hamppulan yksi reuna voisi olla kiinni järvialueella.
Noin 700 asukkaan yksikkö pystyisi myös puolustautumaan "hyökkääjää" vastaan jotenkuten. Hamppulan asukkaita siis ei ihan niin vain voisikaan hakea vankilaan.
Hamppula kannattaisi perustaa johonkin näivettyvälle pikkupaikkakunnalle. Turismi ja majoituspalvelut takaisivat että paikkakunnan muut asukkaat hiljalleen hyväksyisivät hamppulan osaksi toimintaansa. Hamppuorientoituneisuudesta ei tarvisi kertoa ennenkuin se julkaistaan jossain lehdissä.
Kotien rakentaminen olisi suuri urakka mutta työntekijöitäkin varmasti olisi paljon. Paikkakunnalle tarvittaisiin ehdottomasti omaa infrastuktuuria - saha ja muut sellaiset joilla raaka-aineiden hinnat saataisiin pysymään alhaalla koska paljon tehdään itse. Puu kun on halpa rakennusmateriaali jos sitä viitsii itse jalostaa.
Tarvittava rahasumma olisi silti varsin suuri, ainoa tapa millä se saadaan kasaan on diilaus. Valtiohan ei tälläistä projektia ikinä tukisi.
Kuitenkin ajatus on viehättävä. Mielestäni hamppulan kannattaisi toteuttaa myös päihteen itsekontrollia ja sallia hampunkäyttö vaikkapa vain kolmena päivänä viikossa; tällä tavalla annettaisiin esimerkki että yhteisö itsessään voi luoda ongelmia vähentävät pelisäännöt joita yhteisön jäsenet omaehtoisesti noudattavat vaikka se heidän oikeuksiaan sinänsä rikkookin.
Mutta hyvänen aika! Tuohan olisi silkkaa anarkiaa!
nimenomaan. pois babylonista