Aiemmassa keskustelussa viitattiin erääseen onnettomuustutkintaan, jonka raportti on luettavissa osoitteessa http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/nulccbfy4s3.pdf. Varsinaisen tutkinnan kohteena olevassa onnettomuudessa vene oli uponnut siksi, ettei sen rakenne kestänyt perän puolelta tulevaa aallokkoa. Samassa raportissa käytiin läpi myös muita uppoamisonnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita, joissa syy oli rakenteissa eikä miehistössä.
Huomiotani kiinnitti tieto siitä, etteivät tavalliset, messinkiset vesijohto-osat sovi meriveteen. Yksi sanasta-sanaan-lainaus ohessa:
"Syöpyessään liukenee [messingin] seosaineena oleva sinkki ja jäljelle jää harsomainen ja
heikko rakenne, joka koostuu muista metalleista – pääasiassa kuparista. Venttiilin rakenne
heikkeni tämän seurauksena ja murtui kun venttiiliä käytettiin käsivoimalla.
Veneiden omistajat, rakentajat ja huoltoliikkeet eivät riittävässä määrin tunne materiaaleja
eivätkä näiden korroosiota merivesikäytössä. Tavanomaiseen vesijohtokäyttöön tarkoitetut
materiaalit eivät sovellu veneen merivesiputkistoon.
Myytävistä tuotteista ei myöskään ole saatavilla riittävästi tietoa vaan sekä ostaja että
myyjä tekevät hankintapäätöksen vaillinaisin tiedoin."
Täytyy tunnustaa, että minulle tämä oli uutta. Itse en ole asennellut veneeseeni messinkiosia, mutta kun septitankki ja sen putkistot muutama vuosi sitten uusittiin huoltoliikkeessä, sinnehän tuli jos jonkinlaista putkenmutkaa ja venttiiliä. Myös tyhjennysletkuissa, joita pitkin avotilaan tullut sadevesi valuu mereen, on messinkiset sulkuventtiilit.
Uudet septitankkisäännökset ovat aiheuttaneet putkistotöitä hyvin suuressa määrässä veneitä viime vuosina. Ainakin osan näistä töistä ovat tehneet veneilijät itse, enkä usko, että venttiilejä on läheskään aina haettu venetarvikekaupasta. Ei tarvita kovin kummoisia selvännäkijän lahjoja sen toteamiseen, että tavallista vesijohtomessinkiä on kuulkaa tuolla aalloilla paljon.
Se isoin sulkuventtiili, joka vessan lattiassa menee suoraan mereen, on jotain 50 mm paksu. Jos se sinkinkadon seurauksena haurastuu ja eräänä päivänä rapsahtaa poikki, vettä tulee veneeseen konttorityöntekijän ranteen paksuisena suihkuna. Siinä saa olla tyhjennyspumpussa jo kapasiteettia, jos veneen aikoo pitää pinnalla edes siihen asti, että pääsee matalaan rantaveteen.
Olenko oikeassa jos väitän, että ympäristönsuojelun nimissä on nyt tullut aiheutettua maanlaajuinen, merkittävä lisäriski veneilyturvallisuudelle? Entä mitenkäs jos haluaisin nyt tarkistaa, ovatko minun veneeni putkisto-osat meriveden kestävää materiaalia, onko siihen mitään konstia? Onko esim. vesijohtomessinkiset osat merkitty jollain materiaalitunnisteella? Jotain kirjaimia ja numeroitahan siinä valun pinnassa yleensä on.
Huomiotani kiinnitti tieto siitä, etteivät tavalliset, messinkiset vesijohto-osat sovi meriveteen. Yksi sanasta-sanaan-lainaus ohessa:
"Syöpyessään liukenee [messingin] seosaineena oleva sinkki ja jäljelle jää harsomainen ja
heikko rakenne, joka koostuu muista metalleista – pääasiassa kuparista. Venttiilin rakenne
heikkeni tämän seurauksena ja murtui kun venttiiliä käytettiin käsivoimalla.
Veneiden omistajat, rakentajat ja huoltoliikkeet eivät riittävässä määrin tunne materiaaleja
eivätkä näiden korroosiota merivesikäytössä. Tavanomaiseen vesijohtokäyttöön tarkoitetut
materiaalit eivät sovellu veneen merivesiputkistoon.
Myytävistä tuotteista ei myöskään ole saatavilla riittävästi tietoa vaan sekä ostaja että
myyjä tekevät hankintapäätöksen vaillinaisin tiedoin."
Täytyy tunnustaa, että minulle tämä oli uutta. Itse en ole asennellut veneeseeni messinkiosia, mutta kun septitankki ja sen putkistot muutama vuosi sitten uusittiin huoltoliikkeessä, sinnehän tuli jos jonkinlaista putkenmutkaa ja venttiiliä. Myös tyhjennysletkuissa, joita pitkin avotilaan tullut sadevesi valuu mereen, on messinkiset sulkuventtiilit.
Uudet septitankkisäännökset ovat aiheuttaneet putkistotöitä hyvin suuressa määrässä veneitä viime vuosina. Ainakin osan näistä töistä ovat tehneet veneilijät itse, enkä usko, että venttiilejä on läheskään aina haettu venetarvikekaupasta. Ei tarvita kovin kummoisia selvännäkijän lahjoja sen toteamiseen, että tavallista vesijohtomessinkiä on kuulkaa tuolla aalloilla paljon.
Se isoin sulkuventtiili, joka vessan lattiassa menee suoraan mereen, on jotain 50 mm paksu. Jos se sinkinkadon seurauksena haurastuu ja eräänä päivänä rapsahtaa poikki, vettä tulee veneeseen konttorityöntekijän ranteen paksuisena suihkuna. Siinä saa olla tyhjennyspumpussa jo kapasiteettia, jos veneen aikoo pitää pinnalla edes siihen asti, että pääsee matalaan rantaveteen.
Olenko oikeassa jos väitän, että ympäristönsuojelun nimissä on nyt tullut aiheutettua maanlaajuinen, merkittävä lisäriski veneilyturvallisuudelle? Entä mitenkäs jos haluaisin nyt tarkistaa, ovatko minun veneeni putkisto-osat meriveden kestävää materiaalia, onko siihen mitään konstia? Onko esim. vesijohtomessinkiset osat merkitty jollain materiaalitunnisteella? Jotain kirjaimia ja numeroitahan siinä valun pinnassa yleensä on.
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Entä mitenkäs jos haluaisin nyt tarkistaa, ovatko minun veneeni putkisto-osat meriveden kestävää materiaalia, onko siihen mitään konstia? Onko esim. vesijohtomessinkiset osat merkitty jollain materiaalitunnisteella?"
Messinkinen osa on yleensä messingin värinen, joten tunnistaminen on hyvin helppoa. Vai ymmärsinkö kysymyksesi jotenkin väärin?
Kotimaiset venttiilit näyttäisi kelpaavan
http://www.oras.com/Finland-Finnish/technicalinformation.htm?parent_id=1646&item_id=4354&desc=Tekniset tiedot
The page has been expired. Please, try again later!
Höh ja höh!
Ettekös tiedä että on olemassa messingin lisäksi erilaisia bronssiseoksia. Meriveden kanssa kosketuksissa olevien "värimetalli"-osien tuleekin ehdottomasti olla meriveden kestävää bronssia. Ei ne punertavat potkuritkaan mitään messinkiä ole, vaan nimenomaan bronssia ,yleensä mangaanibronssia tai harvemmin nikkelialumiinibronssia.
Ja noiden erottaminen messingistä ei välttämättä ole ihan niin helppoa ; tosin messingin pinta tuntuu sormeen ehkä hivenen rasvaisemmalta ja tuoksu on sille ominainen ..
Kyllä noita erilaisia kuparipohjaisia metalliseoksia on sen verran olemassa ette niiden tunnistaminen ole kovin helppoa ilman metallurgin koulutusta, ellei niissä ole mitään materiaalikoodia merkittynä.
Että turha höhhötellä kellekään.
Samaisesta raportista, jota edellä jo lainasin, voi lukea mm. seuraavaa:
"Tutkitun venttiilin materiaali ei sovellu merivesikäyttöön sinkinkatoalttiutensa vuoksi.
Sinkinkadon riski on erittäin pieni alle 15 % sinkkiä sisältävissä messinkilaaduissa.
Merivesiympäristöön soveltuvia kuparimetalli valuseoksia ovat tinapronssit, lyijytinapronssit,
punametalli sekä alumiinipronssit."
Pelkän värin perusteella en osaa sanoa, onko messingin värisessä osassa yli vai alle 15% sinkkiä. Siksi kyselin.
bronssi oikein on? Meillä puhuttiin kouluvuosina pronssista, lienetkö tarkoittanut samaa metalliseosta?
Joo, tuli vahingossa väärä kirjain , ei ole tullut suomeksi noista asioista kirjoiteltua , englanniksihan se on bronz . Perinteinen pronssihan on tina-kupariseos, mutta näitä pronssi -nimellä kulkevia seoksia on paljon.
olla osaltaan aiheuttamassa venttiilien syöpymistä. Perinteisesti tiivistämiseen on käytetty uretaania, joista ilmeisesti osalla on hapon vaikutuksesta syövyttävä vaikutus. Tuollaista kuulin kaupasta hakiessani ikkunantiivisteeksi Sikaflexiä, kaikki eivät kuulemma sovi metallin kanssa, itse otin perinteisesti 221:tä.
Messinkiosat ja pronssipotkuri "häviää" meriveteen ellei ole suojasinkkejä, myös niissä lasikuidun läpi menevissä hanoissa jotka ovat kosketuksissa meriveden kanssa. Varsinkin jos jossain on jalompaa metallia (rst/hst) lähellä niin messinki haurastuu kuten tässä toisessa vastauksessa kävi ilmi. Jos on "mustaarautaa" ja messinkiä niin silloin messinkikin kestää = vanhat puuveneet ennen kuin keksittiin rst -kölirauta tai rst akselit.
Messinki on lejeerinki, eli useamman metallin seos. Messinkilejeerenkejä on monenlaisia ja jotkut niistä kestävät merivettä ja jotkut eivät. Päällepäin on lähes mahdotonta tietää mikä messinkihana kestää ja mikä ei. Juuri tästä syystä tulisi läpiviennit tarkistaa joka kevät, ja ne tarkistetaan joka viides vuosi runkokatsastuksen yhteydessä kun kyseessä on seuraan rekisteröity vene.
Tuo viisivuotis intervalli on liian pitkä aikaväli mielestäni. Läpiviennit tulisi tarkistaa vuosittain.
Tuo raportin kohteena ollut Finngulf ei valitettavasti ole ainutlaatuinen tapaus.
Esimerkiksi oman seurani kaverille kävi seuraavasti: Maxi Fenix runkonumero reilusti yli tuhannen, vene tapahtumahetkellä muistaakseni yli 10 vuotta vanha. Lomalla pikkukala meni WC:n pumpun läpän alle (yleinen sattuma luonnonsatamissa Heinäkuussa) eikä pumppu toiminut. Kaverin oli tarkoitus avata tuo WC:n pumppu ja siksi hän sulki varmuuden vuoksi läpiviennin hanan sillä seurauksella että koko vipu irtosi hänen käteensä ja vettä pulppusi veneeseen hurjaa vauhtia.
Onneksi kaveri oli uskonut ja kuunnellut katsastusmiestään ja hän oli varannut sopivan kokoisen puisen kartiotapin narulla kiinni läpivientiin. Hän repäisi tapin irti ja sukelsi veteen ja löi tapin läpiviennin reikään ulkopuolelta. Vene saatiin nostettua telakalle saman päivänä ja läpivienti uusittiin.
Asian opetus on seuraavassa kommentissa jonka kaveri sai veistämöltä: "Olemme veneerakennuksen ammattilaisia emmekä metalurgeja. Olemme täysin alihankkijoiden varassa hankkiessamme esimerkiksi läpivientihanoja. Nyt on sattunut hana joka eo kestänyt merivettä. Ei niitä päällepäin erota toisistaan."
Eli vaikka veistämö on nimikuulu ja veneitä on tehty kaikkiaan tuhansia, ei se takaa että palikat kestävät.
Siksi kuuluu läpiviennit tarkistaa joka kevät ! Epäselvissä tapauksissa kannattaa jopa irrottaa läpivienti ja tarkistaa se purkamalla se. Pienenkin epäilyksen vuoksi kannattaa vaihtaa koko läpivienti, ja laittaa sopiva kartiotappi narulla kiinni läpivientiin ! ! !
Läpivinetien maadoittaminen on hankala juttu. Tiedän joidenkin menetelleen niin. Yleensä on läpiviennit yhdistetty sisäpuolelta metallisesti toisiinsa ja lopuksi maadoitettu sinkkiin veneen ulkopuolella. Homma on hankala koska tuon metallisen yhteyden ylläpitäminen johdolla ei ole helppoa. Pilssivesi aiheuttaa helposti hapettumaa maadoitukseen eikä sinkki sitten toimi.
Millä keinoin tuo tarkastus voidaan tehdä? Tietysti silmämääräisesti ja isommat läpiviennit voi sormen kanssa hipelöidä sisäpuolelta syöpymävaurioita etsien. Mutta kun olen kuullut, että korroosio saattaa olla varsin salakavala. Mikäli syöpymä on läpiviennin ulkopinnassa, kiristysmutterin alla niin sitä ei näe eikä tunne millään. Eikös tälläinen tapaus ollut siinä yhdessä meripartiolaisten paatissa?
Miten katsastusmiehet toimivat, jotta kaikki syöpyneet läpiviennit löytyisivät?
Läpiviennin tarkistus on haastavaa puuhaa. Alkuun pääsee siten että veneen pohjan alla ulkopuolella, katsoo lampulla tai peilillä lampulla miltä läpivienti näyttää sisäpuolelta "putkesta". Lisäksi tunnustellaan esimerkiksi rautalangasta tehdyllä koukulla onko pinta sileä, ennenkaikkea ei saa olla koloja. Seuraavaksi tarkistetaan veneen sisäpuolelta pilssistä näkyykö mitään syöpymää seka "renkataan" venttiliä avaamalla ja sulkemalla se. Lisäksi kohtuullisen voimakkaasti väännellään ja heilutellaan koko läpivientiä. Mikäli metallipinta on mistään vähääkään karkea eli "koloinen" tai muutoin jauhomaista "pölyä" tai muuta värjäytymää esiintyy, kannattaa avata koko läpivienti ja tutkia se.
Mikäli kaikki kuitenkin on kunnossa liikuvat osat rasvataan meriveden kestävällä rasvalla ja läpivienti asennetaan uudelleen.
Katsastusmiehet eivät voi alkaa purkaa ihmisten veneitä, vaan veneenomistajan kanssa keskustellaan ja selvitetään minkä ikäinen läpivienti on, onko se ollut auki ja jos niin koska ja mikäli se näyttää vähääkään epäilyttävältä katsastusmies kehottaa avaamaan ja tutkimaan sen. Pakottaa ei voi tähänkään, vaan silloin tulisi tehdä merkintä katsastuspöytökirjaan tai tosi epäilyttävässä tapauksessa hylätä vene.
ns ruostumaton tai haponkestävän salaisuus on että se "ruostuu" erittän nopeasti mutta muodostaa samalla tiiviin oksidointikerroksen ("ruoestekerroksen"). Ilmiötä kutsutaan passivoitumiseksi, käytetään hyödyksi mm alumiiniosien eloksoinnissa (eloksointi = electrical oxidation=sähköinen hapettuminen) jolloin kappaleesta tulee lähes keraaminen. Passivoitumista käytetään hyödyksi myös väkevän rikkihapon (erittäin syövyttävää) valmistuksessa, jolloin käytetään materiaalina "räkä"-rautaa (valurautaa) joka syöpyy erittän nopeasti mutta muodostaa sen jälkeen tiiviin oksidikerroksen noissa olosuhteissa.
Selitit että vanhojen puuveneiden kupariniitit menivät paskaksi kun alettiin käyttää RST/HST kölipultteja. Ehkä näin, en tiedä. Ko. teräkset sisältävät kromia ja nikkeliä jotka kylläkin ovat jalompia metalleja kuin kupari ja zinkki. Mutta miksi kupariniitit eivät syövyttäneet edelliset teräksisiet (galvanoidut eli sinkkipäällysteiset) kölipultit puhki?
Miksi HST-pultti ei syövytä itsensä puhki? Sen sisältämä kromi ja nikkeli ovat jalompia metalleja kuin rauta, kostea hapan puu on erinomainen elektrolyytti!?!
Korroosiota on kaksi eri laatua: kuuma > 140' ja kylmä < 60'C. Tässä tapauksessa ainoastaan kylmä on mielenkiintoinen.
Korroosio tapahtuu joka tapauksessa, voimme ainoastaan miettiä miten sitä hidastettaisiin.
Korroosio on hyvin yksinkertainen kemiallinen reaktio joka noudattaa kaikki hapettumiseen liittyvät säännöt. Mutta: Säännöt kertovat kokomaisuuksista, ei paikallisolosuhteista. Halkeamassa saattaa vallita aivan erillaiset olosuhteet kuin ympäröivässa maailmassa.
Viestini tarkoitus: Korroosio tapahtuu, shit happens, sille ei voi mitään (mikään ei ole ruostumaton.
Ellet tiedä mistä puhut, älä jankuta!
Tämmöstä kertoi katsataja ,että kun sormella
kokeilee läpiviennin sisäpuolta ja tuntee
ikäänkuin kierteet olis siirtyneet sisäpuolelle on
läpivienti vaihtokunnossa. On silloin syöpynyt
sieltä "piilosta".
Korroosio tuntuu säilyvän ikuisena mysteerinä. Koulun penkillä oppikirja (Teknillisen Opistoasteen Fysiikka, Tuohi ym) muistutti erikseen MERIVEDESSÄ jännitesarjan yleisesti tunnetun järjestyksen muuttuvan seuraavaksi: Mg-Zn-Al-teräs-Pb-Sn-Ni-messinki-Cu-passivoitu ruostumaton teräs(yli 12%kromia). Edellä oleva syöpyy ja mitä kauempana toisistaan oleva pari, sen pahemmin. Eli rosteriruuveja alumiiniveneeseen ja ja leikit venäläistä rulettia! Ei oppi venettä upota.
ja yksiselitteinen ohje, mistä ja minkälainen venttiili on syytä laittaa. Tarkoituksenani on vaihtaa mahdöllisesti vielä tänä syksynä juuri septistä mereen menevä venttiili ja ehkä myös tulopuolen merivesiventtiili, kyseessä on pieni purjevene perämoottorilla.
muutoin ammattitaitoisesta liikkeestä joka tietää mitä myy.
Itse suosin "kuulaventtiliä". Sellaiset mallit joissa on kierrettävä kraana ja sisällä kara joka sulkee venttiilin voivat jumittaa kun näkkiä tai muuta möhnää tarttu karaan, eivätkä sulkeudu tarvittaessa vaikka eivät syöpyneitä olekkaan.
Kuulaventtiileistä näkee vivun asennosta ovatko ne kiinni vai auki.
Voitelun puutteesta kärsivän luistiventtiilin kanssa hermo menee kun ei edes osaa arvata kumpaan suuntaan sen pitäisi alkaa kiertyä.
myös ruostumattomia ja haponkestäviä kuulaventtiilejä, hinta ei veneen hintaan verraten ole kovin kallis ja pitää yhdistellä läpivientejä jotta selviää vähemmillä venttiileillä. RST-venttiilejä saa ainakin Onniselta
Joo, ja kiitos muistutuksesta.
Kiitos uusien säännösten, tein viime vuonna putkiremppaa ja siinä työn ohessa ruuvasin hieman veskin lavuaarin meriveden tulo tai menoventtiliä. Se murtui ja jäi käteen. Venttiilin metalli murtui kuin se olisi ollut vehnäkorppua tai näkkileipää. Eli jos hyllyltä olisi ajon aikana esim. pudonnut joku 3 l öljykanisteri, olisi se ehkä murtanut venttilin.
Sinun jutusta muistinkin, että keväällä pitää vaihtaa pentterin ja moottorin läpiviennit ja venttilit. Itse venttilit eivät ole kuin muutaman euron hintaisia, veneliikkeessä.
.. vielä sen verran, että ei sitä venttiiliä mitenkään päältäpäin eroittanut onko se ookoo vai ei. Mutta nyt keväälä otan letkun irti ja sitten ruuvaan venttiilin irti läpiviennistä ja tarkastan sen kunnon (luultavasti uusin, koska veskissä oli sitä mitä oli). Venttiiliä ja läpivientiä voi tarkastella silmämääräisesti. Läpiviennin yläosaan voi vaikkapa porata 4 mm reiän. Jos se tuntuu messingiltä eikä näkkileivältä, niin ookoo. Venttiiliä voi väännelä ja rasittaa ruustukissa. Esim.
Vähimmällä taitaa päästä kun uusii kaikki vesirajan alaiset läpiviennit, venttiilit ja kiristimet kertarysäyksellä haponkestäviksi kun kerran alkaa hommaan. Saattaa ne muut purkamiset ja jälleenasentamiset olla sen verran työläitä että pääsee niihin kunnolla käsiksi. Vaivaan verrattuna hinta ei saata enää ollakaan niin merkittävä tekijä. Eikä tartte sen jälkeen asiasta murhetta kantaa, kunhan keväisin tarkistaa etteivät ole jumissa ja että hätätulpat on oikeissa paikoissa tallessa..
Hapokkaat palloventtiilit ei "rosteri" katso että venttiilissä lukee AISI 316 tai SIS 2343 ,on muitakin standardeja ,perässä olevilla kirjaimilla ei tälläisessä tapauksessa merkitystä.
Kun syksyllä 2002 tilasin itselleni pohjanmaalaiselta veistämöltä uuden veneen, niin vaadin, että kaikki veneessä olevat venttiilit ja niihin liittyvät osat ovat happoterästä AISI 316. Silloin ei oltu kirjoitettu venttiilien syöpymisestä kuin harvakseen ja kehotettu ennen vesille laskua tarkistamaan läpivientien kunto.
Lisää hintaa taisi venttiileistä tulla veneelle 0,2% ostohinnasta.
Vaihtakaa muutkin happoset venttiilit talven aikana veneisiin, niin seuraavat kaudet voitte veneillä läpivientien osalta huoletta.
Maritimin luettelosta löytyy ja varmaan muualtakin.
että on vene sisävesillä ja niin pieni, ettei mitään ylimääräisiä läpivientejä ole. Septitankkina toimii muovipotta, joka tyhjentyy näppärästi laidan yli. Venettä ei tarvitse katsastaa, koska ei ole pääsyä mihinkään hienoperseisten pursiseurojen satamiin, eikä tarpeeksi rahaa tai hienoja sukujuuria jäsenyyteen muutenkaan.
mitenkäs oletteko laittaneet teräsveneisiin minkälaiset läpiviennit, eikö etenkin hapokas syö mustaa peltiä (veneen pohjaa) läpiviennin ympäriltä tehokkaasti jos on vaikka vielä pientä sähkövuotoa runkoon.
Hitsattava hst venttiili, hits.sauman puhallus ja maalia saumaan.
Teräsveneessä on hyväksi havaittu hollantilaisten paljon käyttämä runkoon hitsattu putki, jonka yläpää on vesilinjan yläpuolella. Sen päässä vasta hana ja siitä eteenpäin letkulla. Itseasiassa tuollaisessa rakenteessa ei tarvitse välttämättä sulkua ensinkään edes katsastusmääräysten mukaan, sillä vesi ei tule sisään vaikka letku olisi kokonaan pois.
No perskeles, onkohan ne bavarian veneet sittenkin parempilaatuisia kuin kotimaiset "laatuveneet". Bavarioissahan on läpiviennit muovisia, ainakin osa, eikä silloin läpiviennit syövy pois. Taidanpas sittenkin hankkia mieluummin B36:n kuin FG:n... =)
Muoviset eivät tosiaankaan syövy, ne vain putoavat pois. Moisen kokeneena en laita muovista läpivientiä lähellekään vesirajaa. Ei ollut onneksi vesirajan alapuolella se vanhakaan, josta laippa oli ulkopuolelta kadonnut. Mutta tunne oli aika ilkeä, kun sen uidessa huomasi.
Sen verran katalaa tuo sinkinkato messingissä on, että paremmissakin piireissä sitä sattuu. Eli onpa jäänyt Swanissakin käteen pala putkistoa läpiviennin vierestä. Oli sentään venttiili lähellä ja sellaista laatua, että sulkeutui tiiviisti. Jos Nautor ei aina saa haluamaansa laatua, ei ole tavallisella kuluttajalla paljoa toivoa varmistua ostamastaan tavarasta. Mitään käyttökelpoista testiä kun ei ole. Valmistajakin on saattanut kuvitella tehneensä osan oikeasta seoksesta, mutta sattunut vain epäsopivia epäpuhtauksia mukaan.
sulla oikei fakta tietoa Bavarian läpivienneistä, kerroppa muillekkin, oliko ne kaikki muovia?
Ei ole fakta, siksi laitoinkin että ainakin osa on muovisia, kiinnitin vaan huomiota kerran tarkastellessani messuilla yhtä bavarian mallia että siinä oli ainakin osa muovisia, voi olla että vain pelkät pinnan yläpuoliset. Pitää katsoa messuilla mitä sieltä pinnan alta löytyy nykyään...
hanki vesijohtoliikkeestä sinkkikadon kestäviä messinki venttiileitä ja putkenosia,niitähän on siellä että myydä täytyy.
Olisko järkevää maadoittaa jokainen venttiili ja runkoläpivienti yhteiseen kaapeliin ja siitä yhteys veneen ulkopuoliseen sinkkiin.
Näin minä sen olen tehnyt ja tuntuu toimivan.
Yhteys sinkkiin on vannasputken kautta, tähän pakettiin lisään vielä koneen joka on runkomaadoitettu akun miinukseen.