Meillä on ihana tyttö, 5kk. Olen käytännössä yksin vastuussa hänestä, mieheni tekee pitkää päivää töissä eikä sukulaisia/ystäviä ole lähettyvillä. Olen huomannut väsyväni, liekö johtuu pimeydestä ja olen pyytänyt mieheltäni apua. Mieheni otti vapaa päivän - ja nukkui koko päivän koska oli itse niin väsynyt! Pettymystäni ja väsymystäni sekosin ja heitin ruuat lattialle ja huusinhuusinhuusin. Siinä vaiheessa kun mies hyökkäsi kimppuuni, oli tyttö sylissäni (joku sylivauvavaihe menossa). Minä puristin tyttöä ettei tipu ja mies puristi päätäni todella kovasti. Kun mies (joka on norm. rauhallinen ja hyvin huomioonottava) tajusi mitä tekee (olin menettämässä jo tajuntani), hän romahti ja nyt kumpikin itkee vaan. Mitä helkuttia tässä pitäisi tehdä?
Pelkään itseni ja vauvani turvallisuuden puolesta, mutta en haluaisi erota. Meillä on ihana suhde kestänyt 7v. Mieheni on hyvä isä, en olisi selvinnyt rankan synnytyksen jälkeen ilman häntä. Mutta pelkään. Siinä olisi voinut käydä pahasti. Mitä jos tulee toinen kerta? Pahinta on se, että tyttöön olisi voinut sattua.
En tiennyt mille palstalle kirjoittaa. Lähinnä toivoisin juuri muilta äideiltä mielipiteitä, mitä voi laittaa väsymyksen piikkiin? Jos pidämme parempaa huolta itsestämme ja toisistamme, voinko olla varma ettei tällaista enää tapahdu? En pysty ajattelemaan, pää tuntuu raskaalta. Eihän se nyt mitenkään fiksua ollut heittää niitä ruokia lattialle, mutta yritin jotenkin herättää miestä että en jaksa enää yksin.
Pelkään itseni ja vauvani turvallisuuden puolesta, mutta en haluaisi erota. Meillä on ihana suhde kestänyt 7v. Mieheni on hyvä isä, en olisi selvinnyt rankan synnytyksen jälkeen ilman häntä. Mutta pelkään. Siinä olisi voinut käydä pahasti. Mitä jos tulee toinen kerta? Pahinta on se, että tyttöön olisi voinut sattua.
En tiennyt mille palstalle kirjoittaa. Lähinnä toivoisin juuri muilta äideiltä mielipiteitä, mitä voi laittaa väsymyksen piikkiin? Jos pidämme parempaa huolta itsestämme ja toisistamme, voinko olla varma ettei tällaista enää tapahdu? En pysty ajattelemaan, pää tuntuu raskaalta. Eihän se nyt mitenkään fiksua ollut heittää niitä ruokia lattialle, mutta yritin jotenkin herättää miestä että en jaksa enää yksin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
pariksi päiväksi ja vähän äkkiä vielä. Ylimaallinen väsymys aiheuttaa ihan samanlaisia juttuja kuin alkoholikin ja teillä tapahtunut tilanne todistaa sen kyllä oikein hyvin.
Antakaa asian olla nyt älkääkä etsikö syyllisiä vielä, käsitelkää tapahtunut vasta sitten kun olette saaneet levättyä kunnolla ja aivotoimintakin on normalisoitunut.
Kunnon keskustelun kautta varmaan löydätte polun siihen miksi asiat kehittyivät tuohon pisteeseen ja mitä arjessa olisi tehtävä toisin ettei näin kävisi uudelleen.
Muistuttaisin vielä että mikään väsymys ei ole toista "pyhempää." Jos miehesi on väsynyt töistä niin se on ihan yhtä "hyvää" väsymystä kuin omasikin. Eri asia sitten on jos toinen esim. hurvittelee yötä myöten ja väsyttää siksi mutta tästä ei tainnut olla kysymys.
Mieleeni tulee parikin esimerkkiä siitä kuinka väsymystä ei hoidettu ajoissa vaan pari otti ja erosi, jonka jälkeen molemmat osapuolet ilmeisestikin vain nukkuivat tarpeeksi. Kun kaiken hämärtävä väsymys oli saatu hoidettua, pari huomasi että toihan on muuten vieläkin se ihana puoliso... ja yhteinen elämä jatkuu.
Pointti on kuitenkin se, että samaa virhettä ei pidä tehdä kahdesti ja toivon että te saatte asiat järjestymään ennenkuin kaikki menee liian epätoivoisen tuntuiseksi.
My 50 cents.
Meillä on aina ollut hyvä suhde miehen kanssa, mutta synnytyksen jälkeen kaikki meni hetkeksi plörinäksi. Säikähdin todella. Nyt tilanne on jo lähes ennallaan, vaavi 3 kk.
Ottakaa vaikka pankkilainaa jos ei muu auta ja palkatkaa lapselle hoitaja ja menkää viikoksi nukkumaan vaikka hotelliin. Olen vakavissani! En muista suhteita mutta väsymys on verrattavissa promilleihin, se on tutkittu, esim jos vuorokauden valvoo tais olla jo promille tms.
Jatkossakin jos et jaksa vie vaikka 1 päivä viikossa lapsi hoitoon. Maksaa rahaa mutta ihmisen hyvinvointia ei voi mitata rahassa.
kovasti odotettu vauva. Meillä on kolme lasta, jo vauva ajan ohittaneet. Kun odotin ensimmäistä en osannut kuvitellakaan miten raskasta se on.. yövalvomiset, lyhyet päiväunet, koko ajan sylissä viihtyvä vauva.. Nyt jälkeenpäin en paljoa niistä ajoista muistaisi jos ei olisi videoitu ja valokuvattu.
Sinun kannattaa ulkoilla vauvasi kanssa mahdollisimman paljon, mennä paikkoihin joissa tapaat muita äitejä, ottaa päiväunet vauvan kanssa. Yritä järjestää niin että miehesi voi nukkua viikolla vauvan herättämättä (nukkukaa erihuoneessa), sitten viikonloppuna on sinun vuoro nukkua hyvin. EI SE VAUVA KAUVAA OLE VAUVA.
Sopikaa että toinen nukkuu la ja toinen su pitkät päiväunet. Hoitaja tai sukulainen kun on vaan hetken apu. Tässä vaiheessa hyvät unet ja ulkoilu on paras apu. vaikka kuinka väsyttäis raahatkaa itsenne kavelylle.
Hanki vauvalle rintareppu. Siitä vauvasi näkee ympäristöä, autoja, metsäretkiä.. Raittiin ilman ja virikkeiden jälkeen yhdessä sisälle syömään ja nukkumaan. Toiset päikkärit vauva voi nukkua ulkona, kun itse kävelet ja hoidat kauppareissuja. Voimia telle.
Minulla on pahempi ongelma sillä kun mies saa raivokohtauksensa niin hän lyö muutaman kovan iskun ja lähtee pois vaikka en olisi tehnyt mitään paitsi tietysti yleisesti nalkuttanut pyytänyt tiskaamaan.
Se ettei hän pyydä anteeksi ja syyttää minua kaikesta loukkaa todella paljon. Hän ei myönnä mielenterveysongelmaansa enkä voi tehdä mitään.
Hän on ihan perus mukava normaalisti mutta hän on yrittäjä ja töissä klo 6-22 ja hän räjähtää heti jos pyytää siivoamaan tai muuta. Hän käy päälle kerran kaksi vuodessa. Potkii muutaman kerran vaikka olisi vauva sylissä ja uhkaa viedä lapsen minulta. Tällä hetkellä se ei ole onneksi mahdollista sillä olen yksinhuoltajaksi merkitty mutta olemme menossa naimisiin ja tunnen tekeväni elämäni suurimman virheen. Vapaus loppuu siihen. Me olemme olleet yhdessä 5 vuotta.
Koita jaksaa mutta jätä miehesi yksikin lyönti on liikaa ja jos lyö kerran lyö toistekkin sen olen huomannut!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
on ihme tekstiä.. miksi et itse jätä miestäsi. Mutta alkuperäiseen viestiin. Tarvitsette nyt lepoa sit myöhemmin kahdenkeskeistä aikaa. Ei sitä suhdetta kannata väsyneenä alkaa hoitamaan.
Eikös tuollaisia tilanteita varten ole jotain sosiaalitoimiston tai sairaalan palveluita..? En nyt tiedä tarkasti, mutta ainakin sosiaaliviranomaisilta (joo, tiedän, huono kaiku) voi saada apua tuohon. Sitähän varten sosiaalitoimisto on olemassa, ettei tilanne kärjistyisi ja tulisi näitä "isä ampui vaimonsa ja lapsensa"-juttuja. Homma haltuun ennen kuin räjähtää!! Varmasti tosi pelottava ja ahdistava tilanne. :(
Sossusta on käsittääkseni mahdollisuus hankkia joku vapaaehtoinen perhe/ihminen joka jopa ilmaiseksi tai sossun maksamana katsoo muutaman tunnin päivässä lasta. Yksi vaihtoehto, jos ei rahaa ole tms, etsi joku vauvakuumenen teini katsomaan lapsesi perään. :) Neuvot vähän miten lasta pidetään, kyllä se pari tuntia pärjää vauvan kanssa. Myös MLL:n lapsenvahtipalvelu toimii, lapsenvahteja saa jopa sillä 4,2e/tuntipalkalla.
Yleensäkin varmasti joku kokenut lapsenvahti tulee varmaan sillä 4 e tuntimaksulla katsomaan lapsesi perään.
MLL:n lapsenvahdin tuntiliksan lisänä saattaa tulla kuljetusmaksut (millä nyt tuleekin teille, bussi, juna..?). Eli ei se nyt ihan hirveitä maksa vaikka muutamaksi tunniksi hankkisit lapsenvahdin. MLL:n lapsenvahdit on koulutettu hoitamaan vauvojakin. Sieltä saa myös ihan oikeita hoitajiakin, jos tarve on akuutimpi tai tilanne vaikeampi tai pidempiaikaisempi.
Voitko jättää sen naimisiinmenon väliin?
Mikään väkivaltainen ei ole sallitavaa tai hyväksyttävää.
Tosin vain kakissa suhteissa on se oikea ja perusteellinen aihepiiri mikä vain voi yllä pitää tasapainoa ja se on luottamus ja sen ansaitseminen molemmin puolin. Se voi tarvita pysähdystä ,puhumista, ja ajankäyttöä osapuolille. Eli rehellinen jakaminen ja vastuunotto toistensa jaksamisesta.
Siihen ei sitten sovi se "mielivalta" jonka voi antaa ihan samoin kuin fyysisenkin väkivallan. Kummallakaan ei pidä pyrkiä ratkaisemaan tasapainotonta tilanetta.
Lapsen "suojele" äideiltä yleensä aiheuttaa sen että toivoon ja vaatii väsymykseensä isän tai kumppanin huomioita ja sitähän sitä tarvitsisi mutta se ei tietenkään tule sillä syyttämisellä.
Onko miehesi aivan pakko tehdä pitkää päivää ja sen takia uhrata koko perhe ja elämä, myös lapsenne?
Kiitos ihanista vastauksista ja rohkaisusta! Päätimme ottaa etäisyyttä tapahtuneeseen ja levätä nyt, selvittää myöhemmin kaikki. Tuntuu jo paremmalta. Selkeästi meidän täytyy alkaa hoitamaan itseämme ja suhdettamme paremmin, sitä on vaan vaikea tajuta tarpeeksi ajoissa, ajattelen joka aamu että "jaksan vielä tämän päivän" kunnes en sitten jaksanutkaan.
Mieheni on perheyrityksessä töissä eli häntä repivät velvollisuudet joka puolelta ja ymmärrän hänen väsymystä todella hyvin. Meillä on vain menty hyvin pitkälti hänen töiden mukaan, ja siihenkin on tultava muutos.
Kiitos vielä kerran, autoitte ymmärtämään tilannetta paremmin!:-)
Ei todellakaan järkevä jako tuollainen, että sinä hoidat lasta ja mies töissä päivät pitkät. Tehkää asialle jotain.
Hei vain,
älähän hätäile, vaan nyt istutte miehenne kanssa alas. Luulen että te vanhempina olette nyt molemmat rasittuneita ja tarvitsette lepoa sekä yhteistä aikaa ilman vauvaa. Otappa yhteyttä paikkakuntanne kuntaan ja kysyt sieltä vauvanhoitoapua. Asiat kyllä selviävät. Olette nyt molemmat miehesi kanssa molemmat väsyneitä. En oikeasti usko että miehesi on väkivaltainen vaan ylirasittunut. Oma mieheni kertoi minulle jokin aika sitten, miten stressaavaa ja raskasta työssäkäynti on hänelle, sillä hän herää yhtälailla yöllisiin vauvaitkuihin ja päivät yrittää paiskia meille "leipää pöytään". Hän on tällä hetkellä meidän "elättäjä", sillä näillä vanhempainpäivärahoilla ei pitkälle pötkitä. Se on hänen stressinsä. Koittakaa kuitenkin päästä asia puhumaan, jos ette saa sitä keskenänne puhuttua, ottakaa yhteyttä perheneuvolaan. Olen varma että saatte kyllä apua, jos vain sitä tahdotte. Ainakin ystäväni sai kaupungilta (hgissä)hoitotädin (ilmainen) joka kävi olemassa vauvelin kanssa iltapäivän, ja hän pääsi omille asioilleen.
Minä olen elämäni ennen esikoistamme (3kk) elänyt humputellen ja myös minulle vauvan tuoma vastuu on painanut. Välillä enemmän välillä vähemmän. Myös minä olen saanut tuollaisen huutoraivokohtauksen ja mieheni nauroi jälkeenpäin ettei ole nähnyt tai kuullut minun käyttäytyvän ikinä tuollatavoin. Tää raskauden jälkeinen aika hormoonimylläköissä on herkkää aikaa. On tärkeää että myös miehesi ymmärtää tämän. SYnnytyksen jälkeinen masennus on koko ajan vaarana, joten kaikki tuki kohdallesi on tarpeen. Mutta myös on tärkeää että ymmärrät myös miestäsi. En väitä ettäkö hänen reaktionsa olisi sallittua, ei missään nimessä! Mutta emme voi päästä hänen päänsä sisään kokemaan millaista painetta hän kokee tästä tilanteesta. VAuvan taloon tulo on muutos koko perheelle ja kaikille yksilöille, ei vain pelkästään äideille.
Toivon että sanani auttoivat edes vähän. Toivon sydämeni pohjasta sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!
miehen pitäisi saada isyysvapaata työnantajalta samaan tapaan kuin äitienkin. Vaikka nykyään ollaan jo menty parempaan suuntaan tuon asian suhteen niin silti kaikki miehet eivät tiedä tai sitten eivät uskalla pyytää, varsinkin jos on tärkeä uraputkivaihe menossa. toisaalta monet varsinkin pienemmät firmat eivät aina myönnä edes lakisääteistä.
Ottakaa siis selvää kuinka paljon mies voi ottaa vapaata ja listatkaa molempien tarpeet ja lapsen tarpeet.
Tsemppiä !!!!
"Uraputki" on se joka vie äiditkin siihen loukkuun joka tuottaa lisävaikeuksia ajan jakamisen ja vastuun ottamisen välille.
Myös se isän ajan saaminen voi joskus olla siten että sen on otettava lapsille ja perheelle jos sitä ei saa, ja on välttämätön. Itse tein niin kun ei muuten järjestynyt.