Kysyn nyt teiltäkin, miehet, jospa osaisitte sanoa jotain lohduttavaa/rohkaisevaa/kannustavaa...
Haluaisin kovasti lasta, olen halunnut jo kauan. En valitettavasti koskaan ole vielä päässyt edes yrittämään vauvaa. Edellinen mieheni ei halunnut isäksi, nykyinen ei vielä halua lasta kanssani (puolitoista vuotta yhdessä). Hänellä on ed. liitostaan 4-vuotias lapsi, josta hän on vähän huolissaan, siis että miten käy, jos tulee sisarus.
Olemme keskenämmekin onnellisia ja minulla on hyvä suhde hänen lapseensa, mutta toivoisin jo vihdoin viimein päästä itse äidiksi, asia, josta olen teinistä saakka haaveillut. Ikää on kohta 30, joten ruusunpuna on karissut jo kauan sitten. Uhmat, murrosiät, kaikki tänne vaan. Haluan olla äiti. Miten miehen vauvakuumetta voisi herätellä, miten rohkaista lähtemään jälleen isäksi. Mitä sanoa tuohon sisarusasiaan, lapsihan ei vie keneltäkään muulta rakkautta, sen määrä vain kasvaa, kun tulee uusi lapsi... Vähän joskus kalvaa sekin, että hän on joskus jo halunnut ryhtyä isäksi jonkun muun naisen kanssa, miksi ei minun, nykyisen vaimonsa, jota rakastaa? Periaatteessa hän haluaa lapsia kanssani, "parin vuoden päästä" oli viime määrittely. Onhan tämä kahdenkeskinen aika ihanaa tietysti, mutta...
En halua odottaa enää kauan, mutta en halua ryhtyä kepulikonsteihinkaan. Kaipaan arkipsykologisia vinkkejä, kokemuksia, tukea ja sen sellaista.
Haluaisin kovasti lasta, olen halunnut jo kauan. En valitettavasti koskaan ole vielä päässyt edes yrittämään vauvaa. Edellinen mieheni ei halunnut isäksi, nykyinen ei vielä halua lasta kanssani (puolitoista vuotta yhdessä). Hänellä on ed. liitostaan 4-vuotias lapsi, josta hän on vähän huolissaan, siis että miten käy, jos tulee sisarus.
Olemme keskenämmekin onnellisia ja minulla on hyvä suhde hänen lapseensa, mutta toivoisin jo vihdoin viimein päästä itse äidiksi, asia, josta olen teinistä saakka haaveillut. Ikää on kohta 30, joten ruusunpuna on karissut jo kauan sitten. Uhmat, murrosiät, kaikki tänne vaan. Haluan olla äiti. Miten miehen vauvakuumetta voisi herätellä, miten rohkaista lähtemään jälleen isäksi. Mitä sanoa tuohon sisarusasiaan, lapsihan ei vie keneltäkään muulta rakkautta, sen määrä vain kasvaa, kun tulee uusi lapsi... Vähän joskus kalvaa sekin, että hän on joskus jo halunnut ryhtyä isäksi jonkun muun naisen kanssa, miksi ei minun, nykyisen vaimonsa, jota rakastaa? Periaatteessa hän haluaa lapsia kanssani, "parin vuoden päästä" oli viime määrittely. Onhan tämä kahdenkeskinen aika ihanaa tietysti, mutta...
En halua odottaa enää kauan, mutta en halua ryhtyä kepulikonsteihinkaan. Kaipaan arkipsykologisia vinkkejä, kokemuksia, tukea ja sen sellaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että hän on varovainen ja huolissaan enemmän itsestään ja siitä että jos nyt käy samalla tavalla kuin edellisessä liitossa. Anna hänelle vielä aikaa, älä painosta. Tietysti sinun ja uuden "tyttäresi" välit ovat hänelle tärkeät. Olet jo henkisesti valmistautunut murkku ikäisten "ongelmiin" tyyliin että täältä pesee. Ota kuitenkin vähän rauhallisemmin, ja anna asioiden tulla ajallaan. Ymmärrän että sinulla voi mielestäsi tikittää aika, mutta olet mielestäni vielä nuori, älä pilaa suhdettasi kumppaniisi sekä uuteen "tyttäreesi" liikaa kiirehtimällä.
...että kun nainen on raskaana, ja hormoonit alkaa
hyrräämään, käy usein niin, ettei nainen pysty
pitämään näppejään erossa miehestä. Siinä ainakin
yksi houkutin =)
..hänen edellisellä isyyskerrallaan kävi vallan päinvastoin. Se saattaa ollakin yksi jännityksen syy... mutta kun me panemme kuin puput muutenkin koko ajan, olisi vaikea uskoa, että se ihan seinään loppuisikaan.
Alkuperäisen viestini jälkeen aiheesta on käyty perusteellinen kotikeskustelu, jonka tuloksena mieheni toivon mukaan ainakin viimein tajuaa, miten tärkeä asia minulle on ja että toivoisin nopeampaa aikataulua kuin "sitten joskus". Jätän sen nyt hautumaan hänen mieleensä ja keskityn nykyhetkeen, mutta odottelen silti vielä vinkkejä ja kokemuksia verkkoväeltä. Kiitos jo kommentoineille :)