Nykymaailmassa kukaan ei enää ole vastuussa teoistaan. Pahoinpitelijän lapsuus oli vaikea, kavaltajalla on peliriippuvuus, myymälävarkaan aivokemiassa on häiriöitä…
Silti on todettava, että kaiken ymmärtäjien kaiken ymmärtämisessä on yksi asia, jota ei voi ymmärtää. Se on tämä ihmisen ominaisuus, jota ns. persoonallisuushäiriöksi kutsutaan. Se mikä ennen aikaan tunnistettiin suoranaiseksi pahuudeksi on nyt sitten jonkinlainen sairaus. Sairaus, jota voidaan hoitaa vaikka terapialla. HAH!
Siis mistä asti totaalinen kusipäisyys ja muista piittaamaton julmuus sekä häpeämätön kaikkien hyväksikäyttö ovat muuttuneet sairaudeksi? Oikea diagnoosi on mistään piittaamaton tunnekylmä kiero paskiainen. Ei siihen ’tautiin’ auta muu lääkitys kuin frontaalilobotomia.
Annan tässä nyt varoituksen kaikille teille, jotka lukevat tätä:
jos joudutte tekemisiin ihmisen kanssa, jolla on oikeasti tämä tautiluokitus _JUOSKAA_. Kun olette päässeet tarpeeksi kauaksi eläkää toivossa ettei tämä luonnon mestariteos ole nähnyt teissä mitään hyötypotentiaalia. Jos kuvittelette pärjäävänne tällaiselle henkilölle olette aivan varmasti väärässä. Jos kuvittelette voivanne auttaa tai muuttaa tällaista ihmistä joudutte katumaan katkerasti. Tavallisella moraalilla varustettu ihminen häviää pelin siihen mukaan lähtiessään. Peli on se mitä nämä ihmiset elävät ja hengittävät. Sen lisäksi alat tosi nopeasti vaikuttaa ainakin varttihullulta jos erehdyt avautumaan ongelmistasi jollekulle. ’Häiriöinen’ on varmasti kymmenen kertaa vakuuttavampi kuin sinä ja kykenee koska tahansa kääntämään tilanteen päälaelleen.
Minä olen lopullisesti toipunut kaikesta väärästä ylpeydestäni – en usko minkään asian olevan sen arvoista että haaskaisin elämääni puhdasverisen kusipään kanssa taisteluun.
Persoonallisuushäiriöisestä ei ole ystäväksi edes koiralle ja rakastajana hän tekee elämästäsi helvetin vielä pitkään suhteen katkeamisen jälkeen.
Olenko katkera ja vihainen? Kyllä olen.
Silti on todettava, että kaiken ymmärtäjien kaiken ymmärtämisessä on yksi asia, jota ei voi ymmärtää. Se on tämä ihmisen ominaisuus, jota ns. persoonallisuushäiriöksi kutsutaan. Se mikä ennen aikaan tunnistettiin suoranaiseksi pahuudeksi on nyt sitten jonkinlainen sairaus. Sairaus, jota voidaan hoitaa vaikka terapialla. HAH!
Siis mistä asti totaalinen kusipäisyys ja muista piittaamaton julmuus sekä häpeämätön kaikkien hyväksikäyttö ovat muuttuneet sairaudeksi? Oikea diagnoosi on mistään piittaamaton tunnekylmä kiero paskiainen. Ei siihen ’tautiin’ auta muu lääkitys kuin frontaalilobotomia.
Annan tässä nyt varoituksen kaikille teille, jotka lukevat tätä:
jos joudutte tekemisiin ihmisen kanssa, jolla on oikeasti tämä tautiluokitus _JUOSKAA_. Kun olette päässeet tarpeeksi kauaksi eläkää toivossa ettei tämä luonnon mestariteos ole nähnyt teissä mitään hyötypotentiaalia. Jos kuvittelette pärjäävänne tällaiselle henkilölle olette aivan varmasti väärässä. Jos kuvittelette voivanne auttaa tai muuttaa tällaista ihmistä joudutte katumaan katkerasti. Tavallisella moraalilla varustettu ihminen häviää pelin siihen mukaan lähtiessään. Peli on se mitä nämä ihmiset elävät ja hengittävät. Sen lisäksi alat tosi nopeasti vaikuttaa ainakin varttihullulta jos erehdyt avautumaan ongelmistasi jollekulle. ’Häiriöinen’ on varmasti kymmenen kertaa vakuuttavampi kuin sinä ja kykenee koska tahansa kääntämään tilanteen päälaelleen.
Minä olen lopullisesti toipunut kaikesta väärästä ylpeydestäni – en usko minkään asian olevan sen arvoista että haaskaisin elämääni puhdasverisen kusipään kanssa taisteluun.
Persoonallisuushäiriöisestä ei ole ystäväksi edes koiralle ja rakastajana hän tekee elämästäsi helvetin vielä pitkään suhteen katkeamisen jälkeen.
Olenko katkera ja vihainen? Kyllä olen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En vähättele kokemuksiasi, mutta kaikki pers.häiriöiset eivät ole
- sosiopaatteja
- psykopaatteja tai
- narsisteja
Esim. äidilläni on pers.häiriöt tyyppiä "riippuvainen" ja "estynyt". Itse hän niistä tuntuu enemmän kärsivän kuin ympäristö, koska häntä on helppo käyttää hyväksi.
http://www.ahjos.net/luokitus/F60.htm
Olet oikeassa. Maailma on puolillaan tavalla taikka toisella hulluja. Kehenkään muuhun ei kannata luottaa kuin itseeseen ja hankalasta seurasta kannattaa hankkiutua eroon aina.
Oikein hyvä ohje. Olen muuten samaa mieltä, mutta luottaa silti kannattaa. Mielipiteeni perustuu ideologiin: jos luotan voin saada takaisin kahta vaihtoehtoa; luottamusta tai ei luottamusta. Mutta jos en luota saan vain ei luottamusta. Tämä on minun mielipiteeni ja olen mielestäni pärjännyt riittävän hyvin sillä periaatteella. Ei tietysti ole ainoa periaatteeni.
Aika julmaa tekstiä. Jos ilmeisen kusipäisellä exälläsi oli narsistinen personallisuushäiriö, ei se tarkoita sitä, että kaikki persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneet ihmiset olisivat myös narsistisia tms.
Näitä häiriöitä on muutamaa sorttia. Epävakaan dg:n omaava henkilö käyttäytyy todella eri tavalla kuin kuvauksesi henkilö, kuten myös vaativan persoonallisuushäiriön omaava.
Olen pahoillani kokemuksistasi, mutta ei se oikeuta sinuakaan leimaamaan yhden henkilön perusteella kaikkia muita.
Hän ei selvästikään tiedä, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöt voivat pitää sisällään. Vaikuttaa siltä, että on törmännyt narsistiin, sosiopaatiin tai psykopaatiin tai vahvasti näitä piirteitä omaavaan henkilöön. Tuskinpa tietää, että esimerkiksi sairaanhoitaja tai kiltti seurakuntasisko voi olla tällainen myös - kiltti hoivaaja.
Psykopaatin ja sosiopaatin itsestäni löydän, mutta en narsistia.
On yhtä monta erilaista häiriötä kun persoonnallisuuttakin!
Psykopaatti ei pidä itseään psykopaattina. Samoin sosiopaatin mielestä kaikki vika on aina muissa ihmisissä ja yhteiskunnassa yleisesti.
Iseäsi psykopaatiksi ja sosiopaatiksi kutsuessasi et ole kumpaakaan vaan ainoastaan infantiili (nimityksiin liittyy sinusta jonkinlaista gloriaa) tai niin masentunut, että minäkuvasi kärsii siitä.
Yleensä 'persoonallisuushäiriöinen' manifestoi useita eri persoonallisuushäiriön diagnosoituja muotoja. Puhumme nyt 'sairaudesta', josta osa psykologejan on sitä mieltä ettei se juurikaan ole hoidettavissa koska nämä henkilöt itse eivät pidä itseään sairaina. Heidän ulospäin näyttämänsä näkemys todellisuudesta on kyllin lähellä keskinormaalia ja he kykenevät selviämään jokapäiväisestä elämästä. Heillä ei ole psykoottisia oireita. Lääkitys toimii erittäin huonosti jos lainkaan.
Minä en piittaa leimaamisesta tuon taivaallista. Kaikki miinat eivät räjähdä kun astut niiden päälle, mutta se ei tee miinakentän väistämistä vähemmän mielekkääksi.
Tahdon vain varoittaa ihmisiä rikkomasta itseään näihin henkilöihin. Luonnollisesti sukulaisiaan ei voi valita.
Miten pääsen tuollaisesta kontrolloijasta, vainoajasta auervaaralaisesta eroon turvallisesti?
En vaan keksi. Olen jo ikäihminen ja hyvin uupunut ihminen.
Mulla on todettu sekamuotoinen pershärö, eli siis vähän kaikkea muttei kuitenkaan mitään.
Myönnän tehneeni läheisteni elämästä helvettiä välillä tahallaan ja välillä huomaamatta. Olen (mielestäni) hyvä puhumaan vaikka mustan valkoseks, ja kusipääkäytös on osa mua.
Ei tää ole sairaus vaan jotkut vaan on tällasia. Näin mä aattelen.
Tosin joittenkin omaatuntoa (jos sellanen joskus kolkuttaa,epäilen) saattaa helpottaa kun psykologit ja muut taputtaa päähän ja sanoo että ei se mitään, ei sun vikas, sä olet kuule sairas...Hah!
Kun masennukset ja maniat on saatu mömmöillä kuriin niin mitä jää jäljelle? Sama vanha kaikista jotain hyötyä hakeva ja omaa napaa aatteleva luuseri!
Onneksi olkoon. Muu maailma luultavasti pitää sinua isona pellenä, mutta itse olet jopa ylpeä kusipäisyydestäsi? Ylpeä siitä, että kukaan ei pidä sinusta? Hyvä, että pystyt ajattelemaan positiivisesti tuossakin vaiheessa!
Luulen, että tosi asiassa nämä persoonallisuushäiriöiset ovat herkkiä mammanpoikia, joilla ei ole pokkaa kestää tosi maailmaa. Narsistien ongelman ydin on täydellinen itsetunnon puutos. Tuskin kukaan huvikseen elää yksin ankean elämänsä loppuun saakka, kuten nämä häiriöiset? Tuskin.
Jotainhan tähän on pakko vastata..
Myönsin olevani melkoinen luuseri-kusipää, mutta asian myöntäminen tuskin tarkoittaa että olisin siitä kovinkin ylpeä! Ylpeä kylläkin, koska vihdoin pystyn sen myöntämään, enkä vain uskottele itselleni olevani täysin ookoo,oikein mukava ja miellytttävä ihminen.
Sen enemmittä löpinöittä!
Persoonallisuushäiriöitä on erilaisia, eikä niitä voi tolla tavalla yleistää samaan tunnevammasten paskiaisten nippuun! Puhut varmaan ns. psykopaatin persoonallisuudesta, en nyt muista korrektia ilmaisua kyseiselle persoonallisuushäiriölle..Persoonallisuushäiriö ja ihmistyyppi joka ei kykene tuntemaan myötätuntoa, jota siis itse nimität kusipääksi, ei tarkoita samaa asiaa. Edellä mainittu on tautiluokitus jonka alle mahtuu muutakin, esimerkkeinä vaikkapa estynyt persoonallisuus, epäluuloinen persoonallisuus, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus.. Nämä eivät kuvasta samanlaista häiriötä kuin mistä puhut!!
Pyytäisin että perehtyisitte asioihin ennen kuin alatte julistamaan omaa erehtymätöntä sanaanne missään. Persoonallisuushäiriöistä ei juuri puhuta, muuta kuin tästä narsistisesta persoonallisuudesta, tai psykopaateista, joten ei mikään ihme että tällaista tekstiä pääsee syntymään. Tuollaiset ennakkoluulot ja omat päätelmät saavat muista persoonallisuushäiriöistä kärsivien ihmisten elämän vaikeammaksi ja synnyttävät häpeää omasta sairaudestaan.
Itse persoonallisuushäiriöisenä (tunne-elämältään epävakaa persoona ts. rajatilapersoona) en kuitenkaan tunnista noita oireita omikseni, mitä luettelit. Oma persoonallisuuteni heiluu kuulemma epäsäännöllisesti nauroottisuuden (ahdistuksen) ja psykoottisuuden (useimmiten pelkotilojen) välillä. Psykoottinen ei tarkoita psykopaattista kuten usein luullaan, vaan tietynlaista irtaantumista todellisuudesta, todellisuustajun hämärtymistä.
Itselläni tämä ilmaantuu hysteerisenä pelkona/ahdistuksena jotain varsin epäloogista kohtaan, kuten peilejä tai aistiharhoina. Mieleeni ei kuitenkaan tulisi vahingoittaa ketään, enkä usko olevani vaaraksi muille kuin itselleni.
Joku aikasemmin tässä viestiketjussa arveli persoonallisuushäiriöisten olevan mammanpoikia, joilla ei ole pokkaa kestää maailmaa.
En voi puhua muiden kuin itseni puolesta, mutta yhdyn kyllä tuohon kirjoittajaan. Tietynlaista herkkyyttä tämä on. Toiset vaan on jo syntyessään fucked up ja toiset ei. En todellakaan kestä maailmaa enkä tajua miten joku kestää.
Pakko tarkentaa, että arvelin nimenomaan narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavien olevan mammanpoikia, koska sitä ne ovat, jos tutustutte narsismin syntyyn paremmin. Tai mammantyttöjä. Siinä on kyse äidin helmoihin palaamisesta. Tutkikaa asiaa, jos ette usko.
Sille narsistille, johon mammanpoika viittaukseni kohdistui, voin vain sanoa, että tavattoman ylpeältä kuulostit kuvaillessasi ominaisuuksiasi "voin muuttaa vaikka mustan valkoiseksi". Tuskin vatsaasi alkaa vääntää kun tätä erityistaitoasi mietit.
Kaikki muut häiriöt aiheuttavat empatian tunnetta terveessä (melkein) ihmisessä, mutta narsismi ei, se on sitä että jokin oleellinen ruuvi puuttuu.