mitä sanoa työkavereille?

Hyvin tuttua tekstiä.Olen samassa tilanteessa vammauduttuani työtapaturmassa reilu vuosi sitten. Paraneminen on ollut hidasta ja välillä tuntuu että pitäisi liikkua röntgenkuvat ja lääkärinlausunnot mukana ja esitellä ne työkavereille ja muille kanssaihmisille jotta ei tarvitsisi selitellä. Samaa olen itsekkin sanonut että vaihtaisin heti sairaslomat ja samalla myös kivut työhön jos se vaan olisi minusta kiinni. Voimia ja kärsivällisyyttä Sinulle.

Olen myös sairaana ja nyt jo kuntoutustuella. Olen jäänyt sairaslomalla vuoden 2002 alussa ja varmaan pari ensimmäistä vuotta sain myös kuunnella noita työkaverien ja tuttujen huomautuksia. Varsinkin niitä kuulee silloin, kun yrität jotenkin pitää mieltä korkealla, eli ulkoilet (lääkärin määräyksestä), laitat hiukset ja meikkaat, kun menet ihmisten ilmoille. Kun on sairaslomalla, niin ns. terveiden mielestä vain heillä on oikeus kaunistautua, sairaan pitää näyttää kurjalta ja väsyneeltä. Ne huomautukset tuntuu tosi kurjalta ja aluksi minustakin tuntui, että ei voinut kauppaan tai työpaikalle lähteä, aina piti olla hyvät selitykset mukana. Mutta nyt kun aikaa on kulunut jo kohta neljä vuotta, niin enää ei kukaan huomauttele. Työpaikalla käynnit on vähentyneet, osin sen huomattelun takia ja osin siksi, ettei kuulu enää porukkaan.

Kuulostaa tutulta. Olen ollut vaikean neurologisen sairauden takia pois työelämästä puolitoista vuotta ja olen saanut kyllä kärsiä sen takia kateellisista kommenteista. Minäkin vaihtaisin kyllä "vapaa-aikani" terveyteen. Neurologisten sairauksien "huono" puoli on vielä se, kun ulospäin ei välttämättä ihminen näytä sairaalta.. Toivottavasti ymmärsitte, mitä ajoin takaa..

joksikin muuksi. olen ollut sairaslomalla pari kuukautta, olen vuorotyössä ja työkavereita asuu lähellä. lähikaupassa käynnit olen junaillut vuorojen vaihdon tienoille, jolloin on pienin mahdollisuus törmätä "kieroon" katsovia tuttuja. työpaikoilla tuntuu olevan ykkösharrastukset puhua muista pahaa. aina kun jonkun näkee saa selitellä miksi nyt olen tässä enkä kotona sairastamassa. todella ärsyttävää ja raskasta. ja sairaslomalle ei loppua näy. liikuntaakin suositeltiin kuntoutumisen edistämiseksi, mutta ei sitäkään voi hyvällä omallatunnolla tehdä kun joku näkee kuitenkin, ja taas lisää vettä juorumyllyyn...hohhoijaa....

Mistäpä ne ulkopuoliset tietäisivät toisten olotilaa ja kaikille pöhköille sitä on turha käydä oireitaan selittämään. Osuvasti joku ketjussa sanoi, etteivät neurologiset sairaudet useinkaan näy päälle päin ja lisäksi oireet voivat vaihdella jopa tunnista toiseen. Siinäpä naapurit hämmästelevät.....
Itse jouduin eläkkeelle etenevän lihastaudin vuoksi. Aikani kuuntelin noita samoja kommentteja ja vastasin kaikille, että "moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä". Miettikööt mitä lystäävät, läheiseni tietävät asioiden oikean laidan ja muilla ei ole väliä. Oma jaksaminen on pakko panna etusijalle ja jättää turhat huolet murehtimatta. Näin varsinkin, jos kuntoutumisen päässä on vielä odottamassa terveenä eläminen - kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole. Siinä on hommaa tarpeeksi ja selkeä päämäärä, anna tyhjien tynnyreiden kolista ja tsemppaa itsesi vuoksi!!