Mielialavaihtelut ja masennus pienistä asioista.

Itsesäälissä on mukavaa piehtaroida itsekunkin sillointällöin.
On kuitenkin hyvä vetää raja pienen huvimasennuksen ja sairauden välille.
Perinteiset keinot miesten masennukseen:
-Juo viinaa.
-Pelaa
-Juo viinaa ja pelaa.
-Sekoa huonoihin naisiin.
-Juo viinaa ja pelaa ja sekoa huonoihin naisiin.
-Toista kunnes pää on kipeä ja rahat loppu.
Jollei tämä auta, olet ainakin elänyt elämääsi ja yrittänyt jotain.
Lähde ulos kopistasi ja itsestäsi mutta älä repeä.
Kokeile työtä ja harrastuksia, jossain vaiheessa useimmille tulee vastaan se jota on hakenut, mitä se sitten olikaan. Tärkeintä on yrittää.

Minulla on hyvin pitkälti melko samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla.. Olenkin aina aika ajoin pohtinut tunnekysymyksiä. Omalla kohdallani kyse on elämän elämisestä siten, että tunnen maan ja taivaan välillä kaiken mahdollisen hyvin voimakkaasti. Etenkin mitä tulee ihastumisiin ja rakastumisiin. Olen sinua vuoden vanhempi eli kyse ei ole mistään teinivaiheen läpikäymisestä, mutta tunteiden tasolla aina välillä koen tipahtavani sille tasolle.
Välillä olen suorastaan vihannut tuota piirrettä itsessäni, olen nimennyt itseni kavereille tunnepeikoksi..;) Osaan olla myös äärettömän empaattinen ja ymmärtäväinen siksi minun on vaikea hyväksyä, jos joku ei ole sellainen myös minulle. Etenkin sellainen ihminen kenet koen hyväksi persoonaksi ja haluaisin pitää lähelläni.
Ihastumiseni ja rakastumiseni ovatkin olleet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin kuohuttavia kokemuksia ja juuri silloin tuntuu äärettömän pahalta kun ihastuksen kohde toteaa, että tiemme eroavat jo alkuvaiheessa.
Olen täysin murtunut aluksi, koen senkin niin vahvasti vaikka kyse ei olisi kuin korkeintaan kk: aikajaksosta. Aivan hullua käytöstä siis!! Suurin osa ystävistäni näkee kuitenkin asian rikkautena ja hiljalleen olen sen alkanut hyväksyä.. En pysty koskaan persoonaani ja sen pysyviä luonteenpiirteitä muuttamaan. Hillitsemään niitä voi oppia ja toivon, että iän myötä niin käy.. En kai enää 60-vuotiaana juoksentele villikkona papparaisten perässä..? =)Tunteellisuus ja niiden kokeminen sekä näyttäminen on rikkaus! Ajattele asiaa niin, monet ihmiset saavat sinusta niin paljon enemmän kun uskallat miehenä tuntea voimakkaasti...!

Tosin joillekin naisille tuollainen voi olla hämmentävää, kun mies onkin vahvasti tunteva.. Minusta se on kuitenkin hieno piirre! Älä luovu siitä koskaan, oikea nainen ei vain vielä ole tullut kohdallesi...! :)

En suoralta kädeltä siis yhdistäisi kuvaamiasi suhteita ja niiden jälkeisiä olotiloja masennukseen.. Ainakin itselläni on myös noita olotiloja, tuntuu ettei päivä enää koskaan paista risukasaan ja haluaisi vain hautautua syvälle sängyn pohjalle.. Mikään ei huvita ja syyttelee itseään ties millä typeryyksillä.. Seis sille hommalle tykkänään!!

Sen sijaan, että märehdit edellistä ihastuksen kohdettasi seuraavaan kohteeseen saakka, niin yritäpä hetken elää ilman minkäänlaista kohdetta! Tekee kumman hyvää itsetunnolle! Onko sinulla paljon ystäviä? Vietä heidän kanssaan aikaa ja nauti heidän seurastaan, he ovat elämässä kiinnipitävä tekijä ja osaavat takuuvarmasti piristää sinua!

Itselleni ainakin teki äärettömän hyvää pitkän parisuhteen ja viritelmien jälkeen, olla kuukausia täysin ilman ihastuksen kohteita! Vietin paljon aikaa ulkona, nautin heidän kanssaan tekemistäni asioista ja he saivat minuun uutta potkua! Ymmärsin ettei elämä voi pyöriä pelkkien ihastusten etsinnän ympärillä, on niin paljon muutakin mistä tässä maailmassa tulee nauttia! =)

Nykyään noina pienoisina masennuksen hetkinä (tällkin hetkellä yksi sekava ihastuksen kohde)yritän kynsin hampain pitää kiinni elämästä ja hakea aurinkoisia, iloisia elämyksiä. Siihen auttavat jälleen kerran ystävät, kipeistä asioisat puhuminen ja vaikkapa tänne kirjoittelu! Tämä vasta terapeuttista hommaa onkin enkä välttämättä edes odota, että joku jaksaisi lukea näitä...! ;)
Pikemminkin omien ajatusten selvittelyä ja monasti pää selkeneekin laittaessa ajatuksia bittimaailmaan! =)

Ja todellakin tulee miettiä, että on tässä maailmassa kaiken näköistä murhetta muillakin ja vielä suurempia. Todennäköisesti itsekullekin tämän elämänpolun varrella eteen tulee murheita, mutta kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa.. Siinä sitä koetellaan ihmispoloa, mutta entistäkin vahvempina jatketaan ylitse esteiden!

Yritin tässä nyt muutamia omia kokemuksiani kertoa, toivottavasti sait jotain irti.. Ja niistä naisista vielä.. Ei niitä etsimällä löydä.. ;) Koitapa irrottautua hetkeksi ihastusten maailmasta ja nauttia elämästä hetken aikaa ihan itseksesi. Silloin hän polkusi varrelle tipahtaa, kun osaat vähiten odottaa! =)

Jos näistä kokemuksistani huolimatta tunnet olevasi masentunut, niin toki ota yhteyttä mielenterveyspalveluihin, sieltä saat varmasti apua! Mutta on meitä tunnepeikkoja täällä muitakin!!! Muista se!

*lämpöisiä halauksia ja voimia* :)

...liian hyvin. Novellipalstalla tuo saattaisi olla kelpo tekstiä!