Olen ollut tyttöystäväni kanssa kuukauden päästä 2 vuotta yhdessä, mutta viime kesän lopussa hän muuttui "oudoksi", hän huusi vaikka sanoisin "olet kaunis", hän huutaa joka asiasta ja ei kaipaa ei sano rakastavansa, ennen me oltiin niin rakastavaiset kun voi olla ja kaikkea pitkistä suudelmista joka päiväiseen seksiin.
Mutta nyt me ei olla suudeltu 3-5kk ja se ei ole sanonut rakastavansa mua vähintään kuukauteen, ja mä yritän kohdella sitä kuin prinsessaa ja se kohtelee mua kuin maailman alhaisinta olentoa.
Nytkin mä lintsaan koulussa koska olen niin vihainen että jos olisin jäänyt kouluun niin olisin voinut oikeasti hakata jonkun.
Mä rakastan sitä naista niin paljon että vaikka iso mies olenkin, niin itken usein, se ei tunnu ymmärtävän sitä kuinka paljon mä sitä rakastan ja kuinka pahalta tuntuu ku se huutaa, ei halua tavata, pussata, olla edes kiltti.
Se ei petä, tai ole edes hankkimassa uutta poikaystävää (99% varmaa).
Viime yönäkin näin oudon unen jossa ensin mä yritin mennä mun tyttöystävän lähelle ja se juos karkuun ympäri taloa, sitten huusin "vitun huora, vitun kusipää" ja se juoksi pois, sitten kävelin ulko-ovelle ja siellä oli ambulanssi ja mun tyttöystävä oli siellä paareilla ja mä olin "tehnyt" jotain, et se on mun syy et se on siin paareilla, ja sit kysyn itku silmässä että voinko mä jutella sen kaa, sit heräsin siihen.
Sit jatkoin unia ja mun tyttöystävä oli iloinen oma itsensä ja sano että hyvä et se juttu tapahtu ku se ymmärtää miten tärkeä mä oon ja se oli siinä unessa niin ihana ja kiltti kuin se oli ku mentiin yhteen.
Ja kun tosielämässä yritän edes kysyä että mistä sen vihasuus johtuu niin vastaus on tyyliin "Ei tarvi kokoajan valittaa" tai "joo, voit sit lähtee samantien, mä en jaksa kuunnella sun valitusta."
Mä myönnän että kyl vika on mussa osaksi, koska nuuskin joskus tyttöystävän sähköpostia ja kännykkää (yrittäen keksiä sen käytöksen syyn.)
Mitään en ole löytänyt mutta saanut tyttöystävän vihaiseksi. Ja AINA kun yritän tehdä jotain hyvää niin aina onnistun pilaamaan kaiken.
Mä en kestä enää, mä meinaan kokoajan tappaa itseni, mutta vain ajatuksissa, mutta meinaan joskus oikeasti tehdä sen.
Voisko joku neuvoa, eikä mitään EROA-juttuja, koska mä en pysty erota, Mä rakastan sitä naista enemmän kuin ketään tai yhtään mitään tässä maailmassa.
Kiitos avusta etukäteen.
Mutta nyt me ei olla suudeltu 3-5kk ja se ei ole sanonut rakastavansa mua vähintään kuukauteen, ja mä yritän kohdella sitä kuin prinsessaa ja se kohtelee mua kuin maailman alhaisinta olentoa.
Nytkin mä lintsaan koulussa koska olen niin vihainen että jos olisin jäänyt kouluun niin olisin voinut oikeasti hakata jonkun.
Mä rakastan sitä naista niin paljon että vaikka iso mies olenkin, niin itken usein, se ei tunnu ymmärtävän sitä kuinka paljon mä sitä rakastan ja kuinka pahalta tuntuu ku se huutaa, ei halua tavata, pussata, olla edes kiltti.
Se ei petä, tai ole edes hankkimassa uutta poikaystävää (99% varmaa).
Viime yönäkin näin oudon unen jossa ensin mä yritin mennä mun tyttöystävän lähelle ja se juos karkuun ympäri taloa, sitten huusin "vitun huora, vitun kusipää" ja se juoksi pois, sitten kävelin ulko-ovelle ja siellä oli ambulanssi ja mun tyttöystävä oli siellä paareilla ja mä olin "tehnyt" jotain, et se on mun syy et se on siin paareilla, ja sit kysyn itku silmässä että voinko mä jutella sen kaa, sit heräsin siihen.
Sit jatkoin unia ja mun tyttöystävä oli iloinen oma itsensä ja sano että hyvä et se juttu tapahtu ku se ymmärtää miten tärkeä mä oon ja se oli siinä unessa niin ihana ja kiltti kuin se oli ku mentiin yhteen.
Ja kun tosielämässä yritän edes kysyä että mistä sen vihasuus johtuu niin vastaus on tyyliin "Ei tarvi kokoajan valittaa" tai "joo, voit sit lähtee samantien, mä en jaksa kuunnella sun valitusta."
Mä myönnän että kyl vika on mussa osaksi, koska nuuskin joskus tyttöystävän sähköpostia ja kännykkää (yrittäen keksiä sen käytöksen syyn.)
Mitään en ole löytänyt mutta saanut tyttöystävän vihaiseksi. Ja AINA kun yritän tehdä jotain hyvää niin aina onnistun pilaamaan kaiken.
Mä en kestä enää, mä meinaan kokoajan tappaa itseni, mutta vain ajatuksissa, mutta meinaan joskus oikeasti tehdä sen.
Voisko joku neuvoa, eikä mitään EROA-juttuja, koska mä en pysty erota, Mä rakastan sitä naista enemmän kuin ketään tai yhtään mitään tässä maailmassa.
Kiitos avusta etukäteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko oma käytöksesi muuttunut?Epäilet,vaadit ja vakuuttelet.Hei löysää vähän,yritä rentoutua suhteessanne.
Olet 99% varma ja 99% epävarma,tasan menee hurjilla luvuilla.
Rauhoitu hyvä mies ja anna hieman tilaa hengittää.
Tytölle terkkuja toiselta tötöltä!
Kiitos vastauksesta,
Nyt eilen tapahtui lisää kun tyttöystäväni sanoi ettei ole rakastanut mua vähään aikaan ja jättäi mut mutta ku mä itken niin se ei halua.
Sit se sano et se ei enää jaksa mua.
Mä kuitenkin aion keksiä suunnitelman eron estämiseksi.
Patistan nyt teitän auttamaan mua, tai edes kommentoimaan, n.600 ihmistä on kohta lukenut tän ja kaks vastausta.
Onko sinulla ketään aikuista, jonka kanssa voisit puhua asiasta? Et kai halua, että tyttöystäväsi seurustelisi kanssa pakosta vaikkei oikeasti halua?
Mitä jos pitäisitte hiukan taukoa tapaamisissa ja koittaisit keksiä jotain muuta ajateltavaa, vaikka kavereittesi kanssa.
Vaikuttas siltä että olet rusentamassa tyttöystäväsi hengiltä - noin kuvannoillisesti. Anna siis liekaa!
Tarkoittaa: älä ahdista häntä nurkkaan, äläkä todellakaan urki hänen henkilökohtaisia viestejään! Yksikään terve ihminen ei tykkää siitä että kahlitaan. Riippuvuutta ei saa sekoittaa rakastamiseen.
Näkisin sinun olevan hieman liian kiinni tytössäsi. Suosittelen - voi olla vaikeaa mutta kokeile - että annat hänelle tilaa, et koko ajan tenttaa ja kyttää hänen tekemisiään. Näin hän saattaa havahtua huomaamaan sinut paremmin ja pääsette ehkä liikkeelle ikävästä pattitilanteesta.
Itse olen jättänyt parikin tyyppiä juuri siksi että olen ahdistunut heidän liiallisesta tarrautumisestaan. Ihan mukavia tapauksia sisänsä mutta haluan hengittää enkä tulla tukahdeksi - en ole eroja katunut.
Hei kaveri, muista: Luottamus, ennen kaikkea!
Kiitos teille avusta, olen päättänyt nyt antaa vähän tilaa, mutta elämä potkii muutenkin päähän, nyt menetin yhden parhaista kavereistani, koska mä en enää kiinnostanut häntä joten elämäni on romahtanut nyt todella syvälle :(...
Kiitos eritoten Tiitulle, joka suorastaan rohkaisi minua. Aion miettiä ja rakentaa elämääni alusta. Täällä käy aika paljon lukijoita yli 730 katsojaa tällä viestillä.
Uhkaile sitä jättämisellä. Jos se ei reagoi mitenkään, niin jätät silti. Saapahan kitistä seinille!
Kuulostaa hivenen tutulta...Itse koin surullisimman ja samalla ihanimman suhteeni tässä puolisen vuotta sitten.Erosimme sillon ja suhteemme oli kestänyt jo yli viisi vuotta.Kolmantena vuonna kaikki muuttui.Välinpitämättömyys,Lämpö,Hellyys..Kaikki.
Huomasin,että olin unohtanut kuka olen.Rakastin miestäni ja arvaas kuinka monta kertaa meinasin mennä ja lopettaa itseni,sillä minua sattui mieheni kylmyys.
Vihasin itseäni ja pidin itseäni syypäänä kaikkiin ongelmiimme.
Olin elänyt koko sen ajan hänelle.Meille.Suhteellemme.
Rakastin,jumaloin,palvoin ja yritin ymmärtää häntä,kunnes HÄN SANOI HYVÄSTI.
*pamaus*
Pieni kuolema. Istuin viikon huoneessani syömättä,lähes juomatta.
En nähnyt mitään tulevaisuutta.Olin yksin ja minun oli opeteltava elämään yksin.Ilman rakastani.
Itkin silmäni turvoksiin päivittäin.Riuduin,Laihduin,hajoilin.kunnes yhtäkkiä:
*valaistus*
Jumaliste.Näin sen kuului mennäkin.
Yhtäkkiä minusta tulikin vahva.Peilikuvani hymyilee minulle ja rakastan itseäni.
YMMÄRSIN,ETTÄ OLIN OLLUT HÄNESTÄ RIIPPUVAINEN.JA OLIN UNOHTANUT ISENI.
Olen onnellisempi ilman häntä ja hän onnellisempi ilman minua.
Ja olen erittäin tyytyväinen,että hän sanoi minulle hyvästit,sillä MINÄ en olisi kyennyt tekemään sitä...Luulin sitä syväksi rakkaudeksi,vaikka se olikin vain SYVÄ RIIPPUVUUS
Tunne itsesi,Arvosta itseäsi...
Jospa ottaisit sellaisen asenteen,että paskan väliä.
Älä jää paikoillesi.Mene eteenpäin!
Pyri siihen ja pysy miehenä!