Minulle on nyt valjennut, miksi olen kamppaillut pitkään itseni kanssa. Tein netissä asperger-testin ja sain 135 pistettä (jotkut teistä varmaan tietävätkin kyseisen testin).
En pelkästään testin perusteella päättele diagnoosiani, vaan viime keväänä havahduin erkkapedan luennoilla tunnistamaan piirteitäni kuvauksesta.
Nyt ymmärrän paremmin erityisesti tulisuuteni taustaa, äkkinäisyyttäni, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen kokeillut kaikenlaista vuosien varrella. Keksin jatkuvasti uusia tapoja miten voisin säilyttää tasapainon ja ennaltaehkäistä ongelmia, mutta mitä enemmän yritän, sitä haastavammalta elämä tuntuu. Masentunut en nykyään ole (hetkittäin tekisi mieli), vaan tiedostan miten paljosta saan olla kiitollinen. En lannistu helposti.
Onko teillä vinkkejä tasapainon säilyttämisen suhteen???
Tasapaino olisi erittäin tärkeä, sillä olen äiti. Tähän asti lapsemme ovat säästyneet pahemmilta traumoilta, mutta mieheni on joutunut kokemaan kovia.
Kehtaako teidän mielestä sukulaisilta mennä kyselemään, onko heillä ollut as:a? (Voisi saada neuvoja, mitkä asiat heitä on auttaneet)
Onko vinkkejä ravintoaineista tai lääkkeistä, joista on apua (esim. keskittymiseen tai toisaalta henkisen tasapainon säilyttämiseen)? Mitkä ravintoaineet pahentavat as:a?
Onko teillä muilla ongelmia pysyä aikataulussa monia asioita yhteensoviteltaessa? Mitä keinoja käytätte selviytyäksenne? Itse yleensä ajattelen, että lannistuminen on suurin syy epäonnistumiseen ja teenkin aina, kun vain mahdollista asioita, joita en välttämättä koe jaksavani/pystyväni tekemään.
Nyt pitäisi mennä opiskelemaan, eikä istua tässä netillä. =)
En pelkästään testin perusteella päättele diagnoosiani, vaan viime keväänä havahduin erkkapedan luennoilla tunnistamaan piirteitäni kuvauksesta.
Nyt ymmärrän paremmin erityisesti tulisuuteni taustaa, äkkinäisyyttäni, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen kokeillut kaikenlaista vuosien varrella. Keksin jatkuvasti uusia tapoja miten voisin säilyttää tasapainon ja ennaltaehkäistä ongelmia, mutta mitä enemmän yritän, sitä haastavammalta elämä tuntuu. Masentunut en nykyään ole (hetkittäin tekisi mieli), vaan tiedostan miten paljosta saan olla kiitollinen. En lannistu helposti.
Onko teillä vinkkejä tasapainon säilyttämisen suhteen???
Tasapaino olisi erittäin tärkeä, sillä olen äiti. Tähän asti lapsemme ovat säästyneet pahemmilta traumoilta, mutta mieheni on joutunut kokemaan kovia.
Kehtaako teidän mielestä sukulaisilta mennä kyselemään, onko heillä ollut as:a? (Voisi saada neuvoja, mitkä asiat heitä on auttaneet)
Onko vinkkejä ravintoaineista tai lääkkeistä, joista on apua (esim. keskittymiseen tai toisaalta henkisen tasapainon säilyttämiseen)? Mitkä ravintoaineet pahentavat as:a?
Onko teillä muilla ongelmia pysyä aikataulussa monia asioita yhteensoviteltaessa? Mitä keinoja käytätte selviytyäksenne? Itse yleensä ajattelen, että lannistuminen on suurin syy epäonnistumiseen ja teenkin aina, kun vain mahdollista asioita, joita en välttämättä koe jaksavani/pystyväni tekemään.
Nyt pitäisi mennä opiskelemaan, eikä istua tässä netillä. =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjallisuutta löytyy ja kannattaa lukea. Myös vertaistarinat verkossa auttaa. Mutta viimekädessä jokainen on erilainen. Ei ole kahta samanlaista assiakaan. Joten helpompåaa itsellesi ja perheellesi on, että etenet pienin askelin, vaikka olisit varma asiastasi. Väärinymmärryksen vaara on suuri sekä itsellä että lähimmäisillä. Joten ota selvää asioista varovasti, ettet turhaan leimaannu tai polta siltojasi... olet varmaan huomannut, että monet pitävät asseja mielenvikaisina, jopa itsekin saatat epäillä aiheetta...
"viimekädessä jokainen on erilainen.
Ei ole kahta samanlaista assiakaan". Juuri näin.
Kaikki maailman ihmiset ovat yksilöitä.
Vahvat assin ominaisuudet omaavana, itselle on ollut hyötyä,
että puhun syndroomastani julkisesti.
Olen Autismi ja Asperger liiton jäsen. Hankin tietoa koko
autismikirjoon kuuluvista ilmiöistä.
Hyviä neuvoja. Aion olla aika tarkka kenelle puhun asiasta, muutamalle luotettavalle läheiselleni.
Netistä tuntuu löytyvän (suomeksi) paljon samankaltaista tietoa as:sta; yleistä kuvausta.
Minua kiinnostaa erityisesti arkielämään liittyvät apukeinot. Elämää helpottavat asiat ja kokemukset. Mistähän sellaista tietoa saisi?
Se mikä sinulle on nyt ongelma, ei ole sitä enää muutaman vuoden kuluttua. Kehittyminen on ikäänkuin hitaampaa. Murrosikäkin voi tulla myöhässä. Mutta ei huolta, kyllä kaikki ajallaan tulee eteen. On tietenkin toista tunnistaa ominaisuutensa nuorena, kuin viiskymppisenä.
Nyt olen vasta saanut vastauksen ongelmiini, jotka vaivasivat nuorempana. Mutta hyvältä tuntuu, että niitä ei ole enää. Nyt ongelmat ovat erilaisia, mutta ei voittamattomia. Parasta ymmärrystä antaa samanikäisten kokemukset. Avartavaa luettavaa on ollut asperger-henkilöiden itsensä kirjoittamat kirjat.
Paljon auttaa myös kirjoittaminen. Tekee hyvää kirjoitella tälle palstalle. Se on auttanut jäsentämään omia kokemuksia ja toivottavasti olen voinut antaa vertaisapua.
Hyvää vertaisneuvontaa olen saanut autismiasiantuntija Heta Pukilta. Suosittelen!
Haluisin lukea as-ihmisten kirjoittamia kirjoja. Se olis hyvää vertaistukea!!=)
Onks teillä nimiä tiedossa,kaikki tänne vaan!Kiitti.