Kuinka usein saatte paniikkikohtauksia? Omani kehittyivät yllättävän nopeasti päivittäiseksi riesaksi.
Itse en olisi ikinä uskonut moisista kärsiväni. Omat kohtaukseni laukaisi luultavasti kesällä useamman viikon (4-6) jatkunut unettomuus. Pelkäsin unettomuutta niin paljon, etten usein siksikään saanut unta. No paniikkikohtauksiin tämä ei vielä johtanut ja luulin päässeeni unettomuudestakin eroon kun syksyllä palasin opintojen pariin. Vähänpä minäkin tiesin.
Yhtenä kauniina yönä en taas saanut unta, mistä seurasi luultavasti ensimmäinen varsinainen paniikkikohtaus koulussa. Seuraava kohtaus iski päälle noin parin viikon kuluttua kun minun piti lähteä illanviettoon. Sitten ei mennytkään enää kuin vajaa viikko seuraavaan, sitten pari päivää seuraavaan ja nyt kohtauksia tulee joka päivä ja aina vaan pahempina. Jo asunnosta lähteminen tuntuu välillä hemmetin vaikealta. Pakotan kuitenkin itseni päivittäin ihmisten ilmoille vaikka väkisin ja illalla tunnen usein olevani ihan kunnossa. Onneksi minulla on aika lääkärille ensi viikolla. Jos vaikka pääsisin vielä joskus takaisin elävien kirjoihin.
Itse en olisi ikinä uskonut moisista kärsiväni. Omat kohtaukseni laukaisi luultavasti kesällä useamman viikon (4-6) jatkunut unettomuus. Pelkäsin unettomuutta niin paljon, etten usein siksikään saanut unta. No paniikkikohtauksiin tämä ei vielä johtanut ja luulin päässeeni unettomuudestakin eroon kun syksyllä palasin opintojen pariin. Vähänpä minäkin tiesin.
Yhtenä kauniina yönä en taas saanut unta, mistä seurasi luultavasti ensimmäinen varsinainen paniikkikohtaus koulussa. Seuraava kohtaus iski päälle noin parin viikon kuluttua kun minun piti lähteä illanviettoon. Sitten ei mennytkään enää kuin vajaa viikko seuraavaan, sitten pari päivää seuraavaan ja nyt kohtauksia tulee joka päivä ja aina vaan pahempina. Jo asunnosta lähteminen tuntuu välillä hemmetin vaikealta. Pakotan kuitenkin itseni päivittäin ihmisten ilmoille vaikka väkisin ja illalla tunnen usein olevani ihan kunnossa. Onneksi minulla on aika lääkärille ensi viikolla. Jos vaikka pääsisin vielä joskus takaisin elävien kirjoihin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä sain ekan kohtauksen muutama vuosi sitten ja heti perään toisen jolloin tiesin että tää on paniikkia.
Sitten sain tota propralia jännitystilaan ja helpotti nyt olen oppinut jotenkin tulemaan sen asian kanssa toimeen että mulla on paniikkihäiriö ja se voi tulla ihan milloin vain.
En syö lääkitystä koko ajan vaan aina tarvittaessa ja olen miettinyt pitäiskö sitä ottaa joka päivä mutta en haluaisi lääkeriippuvaiseksi.
Pakotan myös itteni liikenteeseen vaikka välillä hirvittääkin. Mutta parasta tässä se että huomasin etten todellakaan ole tämän asian kanssa yksin vaan ilokseni huomasin että täälä ainakin monia saman kaltaisia. Kunpa vaan joku kertoisi jääkö tämä ikuiseksi riesaksi vai pääseekö tästä eroonkin ja miten????
Joten tsemppiä sulle uskon että selviät siitä kuten me monet muutkin ja älä vaan jää yksin sitä asiaa hautomaan.
Kyllä pääsee eroon.Jos ei nyt ainiaaksi niin melkein ainakin.Itse en koskaan ole suostunut syömään mitään lääkkeitä,jääräpäinen kun olen.
Ensimmäinen asia joka todella auttoi näissä paniikeissa oli kun sanoin ittelleni kerran kohtauksen tullessa että "kuuppaa saateri sitten tähän".Eli annoin ittelleni luvan kuolla vaikka siihen paikkaan,tai jos ei kuolla niin pyörtyä ainakin!Ja kas kummaa,olo helpotti.Tämä tapahtui isossa väkijoukossa.Sitä huomasi että eihän tässä kuinkaan käynykkään,ei paniikkikohtaus ookkaan vaarallinen.
Hyvä asia on kun pakottautuu vain liikenteeseen,vaikka kuinka olisi vaikeaa!Ei missään nimessä saisi jäädä pelkonsa vangiksi.Toinen hyvä asia joka mua auttaa kohtauksen tullessa on vaikka soittaa jollekin että saa ajatukset muualle,musaa täysille,siivousvimma päälle tai muuta vastaavaa.
Kolmas mainio juttu on huumori.Saattaa kuulostaa oudolta mutta kyllä tässä osaa nauraa näille kohtauksillensa!No, ei silloin kun se pukkaa päälle mutta muulloin.Onneksi on hyviä tuttuja ja ystäviä jokka osaa nauraa mukana,ymmärtäen silti että tämä on kamala "tauti".
Onneksi näitä kohtauksia tulee enää harvakseltaan,ja ihan oikeasti nämä luettelemani asiat on auttaneet mua.Tosi on että stressi,unettomuus ja murheet laukaisee kohtauksia.
En tiedä oliko tästä mitään apua kenellekään,mutta mitään ei menetä jos kokeilee tuota "ANTAA MENNÄ"tyyliä seuraavan kerran!
Mene töihin se auttaa.
Tee raakaa työtä.
tällä hetkellä. Vaikea lähteä kauppaan ja töihin, mutta väkisin sinne vaan mennään. Kävin lääkärillä ja sain lääkkeet, mutta en ole hakenut vielä, vaan tänään haen sillä muuten tulen hulluksi. Aikaisemmin olen käyttänyt vain beetasalpaajia ja niistä onkin ollu jonkinmoinen apu. Oma sosiaalinen elämä nollassa ja kohta ei uskalla lähteä edes kauppaan. Voimia sinulle ja muille panikoijille.
voi jäädä päälle koko ajaksi itsellä oli 1kk yhtämittaa
Itelläki oli paniikki päällä tosi kauan.. kuukausii.. tosi inhottava "sairaus"