Tätä ei varmaan tarvitse selittääkään, mutta ongelmana on joissakin tilanteissa täydellisesti lukkoon meneminen kun tiedän että minun pitää olla henkilökohtaisesti esillä. Jos se on vapaaehtoista ei jännitys ole ollenkaan koska tiedän että voin lähteä pois milloin vain. Aivan kuin koko persoona muuttuisi jännittämisen takia erilaiseksi. Olen kokeillut väkisin menemistä ja olemista, mutta se kostautuu myöhemmin entistä pahempina oireina kropassa. Tämä tekee elämästä rajoittunutta ja vaikka saisikin itsestään yrittämällä väkisin irti alan vihaamaan niitä tilanteita ja itseäni samalla.
HAnkalaa on koska etukäteen ei jännitä yhtään ja olen aivan rauhallinen ja järkevä eikä sitä osaa odottaa, mutta sitten se saattaa muutamassa sekunnissa alkaa, vaikka kuinka yrittäisi mielikuvaharjoitella etukäteen. En ole yltiösosiaalinen, mutta en mikään hiljainenkaan ja siksi sitä ei ymmärrä, voin tehdä mitä vain asioita, mutta en olla henkilökohtaisesti arvostelun kohteena. Ikä ei ole auttanut asiaa, eikä mikään hyväksymisen ajattelu. Kun kädet alkavat yhtäkkiä täristä tai punastuu ja maha menee sekaisin ei ole yhtään ainoaa järkevää ajatusta päässä, muuta kuin että pitää päästä pois äkkiä. Niin vanha kysymys mutta mikä tähän auttaa että voisi olla oma itsensä eikä mikään tärisevä punastuva olento ilman aivotoimintaa. :(
HAnkalaa on koska etukäteen ei jännitä yhtään ja olen aivan rauhallinen ja järkevä eikä sitä osaa odottaa, mutta sitten se saattaa muutamassa sekunnissa alkaa, vaikka kuinka yrittäisi mielikuvaharjoitella etukäteen. En ole yltiösosiaalinen, mutta en mikään hiljainenkaan ja siksi sitä ei ymmärrä, voin tehdä mitä vain asioita, mutta en olla henkilökohtaisesti arvostelun kohteena. Ikä ei ole auttanut asiaa, eikä mikään hyväksymisen ajattelu. Kun kädet alkavat yhtäkkiä täristä tai punastuu ja maha menee sekaisin ei ole yhtään ainoaa järkevää ajatusta päässä, muuta kuin että pitää päästä pois äkkiä. Niin vanha kysymys mutta mikä tähän auttaa että voisi olla oma itsensä eikä mikään tärisevä punastuva olento ilman aivotoimintaa. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin keksinyt mielestäni aivan loistavan gradun aiheen, mutta koska jännitykseltäni en pystynyt ajatuksiani luokalle ja opettajalle oikealla tavalla esittämään, kaikki pitivät minua idioottina ja opettaja kehotti vielä harkitsemaan aihetta. Sinne meni viikkojen työ ja vain sen vuoksi että olen tällainen luuseri joka ei saa sanaa suustaan. Nyt itkettyäni asiaa ja omaa surkeuttani olen päättänyt hakea apua lääkäriltä. Antaisi edes jotain lääkettä jonka avulla selviytyisin koulusta.
Sama täälläkin!
Haluaisin minäkin tietää, että mikä auttaa, muut kuin lääkkeet. Niitä on, mutta en mielelläni haluaisi ottaa.
Ikä ei ole juurikaan helpotusta tuonut, vaikka siitä niin paljon puhutaan.
Joku sanoi joskus, että tämä ei olekaan järjen vaan tunteen asia. Tavallaan "käy kateeksi" ihmisiä, jotka ovat rentoina tilanteessa kuin tilanteessa (tai mistä sitä tietää miten todellisuudessa jännittävät!).
Minulla kyllä kahvinjuonti onnistuu tärisemättä, mutta syöminen on kauhistus, ennen oli päinvastoin! En ymmärrä miksi!
Olen kuullut, että tärinän käsistä voi siirtää esim. varpaisiin, mutta miten sen voisi oppia kotikonstein, vai voiko?
Olin paha jännittäjä, ja se vaihteli kahvinjuontitilanteista esintymisiin. lopussa en pystynyt kaupassa enkä pankissa käymään....
Jouduin lopettamaan työni...jen.
Menin lääkärille ja pääsin psykoterapiaan se kesti kaksi vuotta kerta viikkoon... lisäksi sain kahta lääkettä oireisiin näiden avulla olen päässyt pahimmista oireista ja pystyn elämään täysillä pelkäämättä jännittämistä...lääkkeet jäävät joskus pois, mutta tämä on pitkä prosessi...
Työskentelen tällä hetkellä hoitajana, ja olen todella kiitollinen että löysin apua...ottakaa rohkeasti yhteyttä lääkäriin siitä se alkaa.