Olen hoitoalan aikuisopiskelija ja kohta olisi lähtö työssäoppimiseen. Olen hirveä jännittäjä ja arvata voi, että olen jo aivan hermona.
Tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa, enkä heitä pelkää.
Olen usein kuullut, että päällepäin ei näy eikä uskoisi, että olen kova jännittäjä.
Ahdistavimmalta tuntuu ajatus, että joutuu syömään siellä. Se on todella vaikeaa. Miten saan mitään nieltyä, kun ahdistaa? On minulla lääkitystäkin joka pitäisi poistaa vapinan, mutta siltikin. Entä jos...
Mitä ihmettä teen, että helpottaisi? Miten te muut olette selviytyneet vastaavasta tilanteesta?
Tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa, enkä heitä pelkää.
Olen usein kuullut, että päällepäin ei näy eikä uskoisi, että olen kova jännittäjä.
Ahdistavimmalta tuntuu ajatus, että joutuu syömään siellä. Se on todella vaikeaa. Miten saan mitään nieltyä, kun ahdistaa? On minulla lääkitystäkin joka pitäisi poistaa vapinan, mutta siltikin. Entä jos...
Mitä ihmettä teen, että helpottaisi? Miten te muut olette selviytyneet vastaavasta tilanteesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen valmistunut lähihoitajaksi ja sairastan paniikkihäiriötä. Olen töissä vanhusten parissa. Itseänikin pelotti alussa mennä töihin, mutta olen huomannut että tekeminen auttaa ja itselläni varsinkin toisten ihmisten auttaminen, huomaa että elämässä on muitakin vaikeita asioita, kuin oma sairaus. Kohtauksia olen saanut töissäkin, mutta sinnikkäästi tänäkin päivänä käyn töissä. Ei muuta kuin tsemppiä sinulle, työssäoppimisjaksosi menee varmasti hyvin! Töissä ei varmasti jaksa koko aikaa itseään tarkkailla. Syksyn jatkoja sinulle!
Minusta sinä olet rohkea; kaikesta jännitämisestä ja muusta huolimatta opiskelet uuteen ammattiin.
Helppoahan sellaisen on opiskella ja tehdä vaikka mitä, jonka ei tarvitse pelätä.
Minä myös pelkään syömistilanteita, yritä mennä mukaan, mutta jos tuntuu ylivoimaiselta, keksi joku "valkoinen valhe" ja poistu paikalta.
Tärkeintä, että saat käytännön jakson tehtyä.
Voimia sinulle!
Olen itse jännittäjä ja panikoin helposti.
Mutta olen huomannut, että etukäteen pelkääminen
on pahinta ja se meneminen uuteen tilanteeseen. Sitten helpottaa, huomaat sen varmaan melko äkkiä. Lisäksi se, että siellä on tekemistä, siis uutta työtä, osaltaan auttaa. Luultavasti huomaat hyvin pian, että et enää muistakaan koko ongelmaa. Ja jos vähän joskus jännittää, siitä selviää.
Jotenkin löysin kirjoituksestasi itseni, minulla on vaan vähän enemmän ehkä kokomusta jo iän puolesta, joten anna mennä vaan. Tiedän, että jännität, mutta olen myös varma, että jälkikäteen huomaat, kuinka hyvä oli, että menit. Olet sitten taas yhtä kokomusta rikkaampi ja ne kokomukset ovat sinulle arvokkaita, nimenomaan jännittäjä oppii kokemusten kautta.
minulla tuossa kirjoituksessani :)
Kiitos teille kaikille vastaajille, aivan ihanista ja tukea antavista palautteistanne!
Kyllä tuota ikää on jo ja luulisi vaivan vuosien myötä helpottaneen, mutta ei ole.
Ihmettelen itsekin, että panen itseni aina likoon, jännittämisestä huolimatta. Helpointa olisi jäädä neljän seinän sisään, mutta en jaksaisi sellaistakaan elämää, joten on pakko yrittää, päivä kerrallaan!
Miks vitus sä saat tukea mut mä en saa?
Kerro huolesi, niin varmaan saat tukea.
Olen myös hoitoalan ammattilainen. Minulle ei sopinut aikuiset potilaat ja sairaalatyyppinen ympäristö. Pelkään naispuolisia isoja ja tummia naisia. Samoin kaikki sairaalaan viittaava ahdisti. En tiennyt sitä opiskellessani ja sain kouluni kuitenkin loppuun. Huomasin myöhemmin että lapset eivät ahdista minua ja sain uuden ammatin harrastusteni käsityön kautta. Olen lasten parissa työssä ja teen luovaa työtä. Nyt pidän työstäni nykyään ja olen tyytyväinen kun ahdistus tulee enää harvoin.Uskoisin että sinä myös pärjäät ja löydät työn joka ei ahdista. Hoitoala on niin paljon laaja että huomaat kun tarkemmin ajattelet mikä osaalue on mieleinen. Hae Propral nimistä lääkitystä lääkäriltä vapinaan. Onnea matkaan ja voimia sulle.
Jos mä kysyisin täällä jotain en sais yhtään vastausta
Mutta eihän sua voi auttaa jos et itse ensin kerro mikä nyt on hätänä. No mistä ahdistaa?
No mä jumalauta haluan ihan normaalia ihmismäistä kohtelua eli jos soitan jollekin niin mulle jumalauta vastataan ja jos kirjoitan jotain jonnekin niin siihen vastataan jne jne
Kyllä minä vastaan kun tietäisin vain ongelmasi.