vinkki masennuksen hoitoon

Tavalliseen surullisuuteen tuo ehkä auttais ja pitkät kävelylenkit luonnossa. Mutta todellista masennusta et puheestasi päätellen ole koskaan sairastanut.
Ihan ekaks..on tosi järkyttävää ja väärin syyllistää sairaudesta ja sanoa, ota vaan itseäsi niskasta kii ja mee. Sanotko noin, johonkin muuhun sairastuneelle..syöpäpotilaalle, joka oksentaa myrkkyjä, tai ihmiselle, jolta on jalka poikki? Siitä vaan, itseä niskasta kii valittamatta kävelet toisten joukkoon.
Jos et tiedä mitään sairaudesta nimeltä masennus, käypä kirjastossa ja lue, millaista se on. Potilaalta menee kiinnostus elämään, tulee aloitekyvyttömäksi jne.
Sairauteen tarvitaan lääkkeitä ja terapiaa. Ei missään tapauksessa kaivata alaspäin vievää syyllistämistä!!

sulla ei ole koskaan ollut masennusta etkä osaa edes kuvitella mistä on kysymys.

vain sellaiselle, joka tokaisee, että kyllä mua tänään masentaa.

Sairautta nimeltä masennus potevalle tuo on pahinta, mitä voi sanoa kaikkien sitä sairastavien mielestä. Näin todetaan myös jokaisessa masennusta käsittelevässä kirjallisuudessa. Masennuksesta sairautena et taida tietää mitään.

Eipä tiedä Anneli mitään sairaudesta nimeltä masennus. Se on sairaus, joka ei todellakaan ole omasta tahdosta kiinni eikä siitä parane vain päättämällä, että nyt minä ryhdistäydyn! Nuo sinun kehoituksesi ovat pahinta, mitä todellisesta masennuksesta kärsivälle voi sanoa. Ne ehkä tehoavat sellaiselle, jolla sattuu vain olemaan huono päivä, mutta oikeasti sairasta ihmistä ne nujertavat vain lisää! Kannatta siis vähän ajatella minkälaisia ohjeita antaa sairaalle ihmiselle.

Kun se olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
Jos kaikki terapiat ja lääkkeetkin tehoaisi.
Niin tätä palstaa ei olisi.

Ja reippaat Annelit voi ottaa itseään niskasta kiinni ja siirtyä vaikka kuntoilupalstalle omia mielipiteitä lausumaan, siellä niitä ehkä arvostetaan enemmän kuin täällä.

Tule takaisin sitten kun on oma kokemuspohja hankittu, vaikka en sitä sinulle toivo...

täällä ei kuulu antaa mitään pirteitä vinkkejä. Sillä silloin masentunut suuttuu. Kehtaakin, joku kuvitella, että noin parannutaan...vaikka tekisit sen hyvää hyvyyttäsi. Masennuksessa kuuluu rypeä ja surkutella omaa oloaan. Vaikka liikunnan hyvää tekevä vaikutus on todistettu, niin ei käy, olet joka tapauksessa väärässä, sääli sopisi paremmin.

mutta uskon, että kukaan ei todellakaan halua sairastaa masennusta, eikä se ole itse aiheutettu sairaus. En puhu nyt lievästä jokaista ihmistä ajoittain vaivaavasta masennuksesta, joka tulee ja menee ohi parissa päivässä.

Olen aina harrastanut paljon liikuntaa (viikottain usein pyöräilyä tai kävelyä) ja lisäksi olen selvinnyt ison perheen hoitamisesta omalla tavallani ja välillä työelämässäkin, mutta silti sain diagnoosin: keskivaikea masennus. Masennukseni on ollut päällä yli 20 vuotta ja nyt vasta tajusin sen, kun kävin psyk.polilla.

Pitkittynyt tai vuosittain toistuva masennus muuttaa aivokemiaa, johon tarvitaan lääkehoitoa ja terapiaakin. Pelkkä liikunta ei auta, kuten kohdallani on käynyt. Se auttaa hetkellisesti, mutta ei paranna itse sairautta. Työstän asioita nyt ja saan hyviä vinkkejä sairaanhoitajalta ja haluan parantua, mutta jos parantuminen ei olisikaan pysyvää, suostun lievään estolääkitykseen pidemmäkisikin aikaa tai loppuelämäksi, kunhan saan avun. On paljon mukavampi elää, jos ei ole masennusta. Nyt minulla on jo aavistus siitä, mitä elämä olisi kokonaan ilman masennusta, jota tässä tavoittelen.

On ehkä ihmisiä, jotka eivät haluakaan parantua, jos ovat tottuneet saamaan sairaudellaan jotain etuisuuksia tai manipuloivat sillä toisia, mutta luulen, että lähes kaikki sairastuneet haluaisivat uuden elämän: elämän ilman depressiota!