Hei kaikki synnyttäneet!
Olen aloittamassa Tampereella sairaanhoitajan työt vastasyntyneiden teho-osastolla vuoden vaihteen jälkeen. Minua kiinnostaisi kovasti, miten olette kokeneet vauvan hoidon kyseisellä osastolla (missäpäin Suomea tahansa) ja mitä mieltä olette olleet hoidon laadusta?
Kokemuksia vastasyntyneiden teholta
Pirjo
8
3080
Vastaukset
- Siiriilii
Minusta hoito oli hyvää, lääkäri kertoi moneen kertaan tarkkaan mistä oli kyse (olin vähän sekaisin synnytyksen jälkeen vielä), hoitajatkin ihan mukavia. Miinuksena oli se, etten saanut imettää siellä ja minä olin niin kipeä etten montaa kertaa pystynyt vauvaani käydä katsomassa. Ei jäänyt siksi kovin hyvät muistot sairaalasta. (Ja lisäksi jäi vaivaamaan että mitähän ne hoitajat juorusivat minusta ja vauvastani kun pätkiä kuulin..)
- hampaankoloon
se että asioita tehtiin ja sitten vasta kerrottiin mitä on tehty tai joskus itse kysyi jotakin ja sitten kerrottiin että ainiin... se sai välillä pinnan kiristyyn ihan tosissaan, tuli sellainen ulkopuolinen olo että ihan kuin olisin vain ollut väliaikainen "kantolaitos" ja sitten mua ei tarvittu mihinkään - sairaala "omi" lapsen yhteiskunnalle (siltä tuntui). ja kaikenlisäksi yksi hoitaja yritti flirttailla mieheni kanssa (miestäni se alkoi jo ärsyttää sillä olemme onnellinen perhe), se vasta oli törkeää vaikka kuinka oli yksinhuoltaja (kertoi sen ja paljon muuta meille tai oikeastaan miehelleni vaikkei oltaisi haluttu kuulla mitään hänen yksityiselämäänsä liittyen). meidän vauvaamme tämä hoitsu oikein paapoi (oli myös kokoajan tunkemassa neuvoinensa vaikka joku toinen hoitsu oli jo asian neuvonut, mutta se ei mennyt hänen tavallaan) ja tämä hoitsu vaihtoi jopa vuoroja kyseiseen huoneeseen jonkun toisen kanssa kun tiesi että mieheni tulisi myös hoitamaan lastamme (kuulimme keskustelun kun oikein ruinasi päästä huoneen hoitajaksi vuoronsa ajaksi). hän myös soitti eräästä asiasta miehelleni vaikka minun numero oli annettu yhteystietoihin, pääsin siis aiemmin kotiin kuin vauva. onneksi viikko siellä riitti ja pääsimme kotiin. tätä hoitsua emme halua nähdä enään ikinä, eikö näiden tämän osaston hoitajien pitäisi olla iloinen siitä että perhe on koossa ja onnellinen eikä yrittää iskeä perheen isää. onneksi mieheni ei ole sitä helposti vieraisiin lankeavaa sorttia, vaan on rehellinen, hellä ja rakastava eikä pelkää näyttää tunteitaan - sellainen mies josta moni unelmoi :)
- Keski-Suomen keskussairaalassa
Olin tyytyväinen, ilmapiiri oli rohkaiseva ja kannustava. Eka kerralla oli kaikki uutta, esim. punnitukset yms touhut, mutta kärsivällisesti jaksoivat hoitsut opastaa. Alussa, kun en itse kyennyt käymään, oli isi siellä vauvan luona paljon.
Toisella kerralla oli paljon helpompi luottaa hoitoon, vaikka vauvani olikin huonommassa kunnossa kun eka kerralla. Kauheaa oli nähdä pikkuinen siellä monitorien ja piuhojen keskellä, mutta henkilökunta kertoi kaikista laitteista ja niiden merkityksestä. Loppu menikin sitten vanhasta kokemuksesta melkein.
Tiedän kuitenkin, että yhdessä sairaalassa oli vanhempia rohkaistu "luovuttamaan", koska koneita oli liian vähän, ja olisivat tarvinneet niitä toiselle potilaalle. Toivoa ei lapsen selviämisestä pitänyt olla, mutta tänäpäivänä kyseinen lapsi on reipas koululainen, loppujen lopuksi melko tervekin. Ei voi muuta sanoa kuin onneksi vanhemmat eivät uskoneet lääkäriä kuin Jumalan sanaa!- huono fiilis
minulle (ja miehelleni) jäi todella huoni maku suuhun keskolasta. kun sielä joka päivä meille sanottiin että joo kyllä se varmaan huomenna pääsee vieri hoitoon. eivätkä kertoneet sen tarkemmin.
ja pojan oli syötävä joka kerta se määrä mitä papereissa luki vaikka poika siis hyvän painoinen syntyessään (rv 37 1 3490g ja 50cm) et mielestäni ainakin ihan hyvän kokoinen poika. eihän ne vieri osastollakaan pidä diitä lukua paljonko vauvat syö! poikamme joutui siis keskolaan hengitys vaikeuksien takia mutta pääsi pois happi kaapista jo samana yönä. (kun minua oli pidetty sairaalassa 2 päivää lapsi vesien menosta ennen kun käynnistettiin) sen takia vissiin ei oikein saanut hengitettyä näin joku toinen lääkäri vähän meinasi. ja siis poikamme joutui jäämään keskolaan näiden syömis ongelmien takia.
minulla jäi todella paska maku suuhun ensimmäisestä synnytyksestä. poika ei saanut olla kuin 2min vatsallani kun se vietiin. uskotte varmaan että olin masentunut!! varsinkin kun joka päivä luvattiin poika samalle osastolle mutta joutui olemaan 2 viikkoa. en tiedä haluanko enää synnyttämäänkään kun tuo ensimmäinen kokemus oli niin huono. ja siis imetystkään ei lähtenyt tämän ahdistuksen takiä käyntiin ollenkaan!
tässä purin vähän mieltäni. hyppäsin vähän muihinkin asioihin pyydän sitä anteeksi. - äidin
huono fiilis kirjoitti:
minulle (ja miehelleni) jäi todella huoni maku suuhun keskolasta. kun sielä joka päivä meille sanottiin että joo kyllä se varmaan huomenna pääsee vieri hoitoon. eivätkä kertoneet sen tarkemmin.
ja pojan oli syötävä joka kerta se määrä mitä papereissa luki vaikka poika siis hyvän painoinen syntyessään (rv 37 1 3490g ja 50cm) et mielestäni ainakin ihan hyvän kokoinen poika. eihän ne vieri osastollakaan pidä diitä lukua paljonko vauvat syö! poikamme joutui siis keskolaan hengitys vaikeuksien takia mutta pääsi pois happi kaapista jo samana yönä. (kun minua oli pidetty sairaalassa 2 päivää lapsi vesien menosta ennen kun käynnistettiin) sen takia vissiin ei oikein saanut hengitettyä näin joku toinen lääkäri vähän meinasi. ja siis poikamme joutui jäämään keskolaan näiden syömis ongelmien takia.
minulla jäi todella paska maku suuhun ensimmäisestä synnytyksestä. poika ei saanut olla kuin 2min vatsallani kun se vietiin. uskotte varmaan että olin masentunut!! varsinkin kun joka päivä luvattiin poika samalle osastolle mutta joutui olemaan 2 viikkoa. en tiedä haluanko enää synnyttämäänkään kun tuo ensimmäinen kokemus oli niin huono. ja siis imetystkään ei lähtenyt tämän ahdistuksen takiä käyntiin ollenkaan!
tässä purin vähän mieltäni. hyppäsin vähän muihinkin asioihin pyydän sitä anteeksi.kirjoitus kertoo hyvin siitä,miten paljon "valtaa" imetystukiryhmät ovat lasten "hyvinvoinnista" ottaneet. Äiti on ahdistunut, kun lapsi jolla on hengitysvaikeuksia on "viety" äidiltä eikä hän ole saanut heti imettää.(huh)
Lisäksi lapsi jolla on ollut yllättäen myös "syömisvaikeuksia", ei olekaan ollut pelkällä rintaruokinnalla. Äiti on pettynyt, mutta eiymärrä että lapsi ei jaksa syödä suoraa rinnasta.
Mikäli lapsen saama maitomäärä on liian pieni verensokerit laskevat liian alas kunnes lapsen oma verensokerin säätelyjärjestelmä toimii.
Lisäksi riittavän maitomäärän puttuessa, bilirubiini ei poistu vauvan elimistöstä riittävästi ja vauva kellatuu herkemmin.Sitten pistetään kantapäähän ja tehdään käyriä keltaisuudesta...asian voisi hoitaa riittävällä tiheällä ruokinnalla. Omalla maidolla jos sitä on mutta useimmiten ei ole riittävästi ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä päivinä- mistä tietysti äiti kokee nykyään syyllistyyttä..turhaan.
Täysimetyikseen kannustajat eivät kerro mitä ongelmia voi vauvalle seurata esim. jos äidillä on raskausdiabetes, mitä ongelmia voi seurata jos lapsiveden menosta on yli 24 tuntia, kuten tällä äidillä. Turhaa me sairaalassa selitämme miksi pitää tehdä niin tai näin- äidit ovat pettyeitä koska joku muu on jo asettanut "oikean äityden mitat"= täysimetys tai huono äitys.
Tämä pelottelu/asenteellinen syyllistäminen vuonna 2005, maassa jossa on turvallisinta synnyttää maailmassa ja jossa tehohoito/ vastasyntyneen huolellinen tarkkailu ja hoito pelastaa lapsia enemmän kuin missään muussa maassa maapallollamme. Miksi on näin? Kenen meistä pitäisi katsoa peiliin? Kenen meistä pitäisi olla tukemassa äitiä ja perhettä ei syyllistämässä ja asettamassa mittareita "hyvälle äitiydelle"? - edelliseen
äidin kirjoitti:
kirjoitus kertoo hyvin siitä,miten paljon "valtaa" imetystukiryhmät ovat lasten "hyvinvoinnista" ottaneet. Äiti on ahdistunut, kun lapsi jolla on hengitysvaikeuksia on "viety" äidiltä eikä hän ole saanut heti imettää.(huh)
Lisäksi lapsi jolla on ollut yllättäen myös "syömisvaikeuksia", ei olekaan ollut pelkällä rintaruokinnalla. Äiti on pettynyt, mutta eiymärrä että lapsi ei jaksa syödä suoraa rinnasta.
Mikäli lapsen saama maitomäärä on liian pieni verensokerit laskevat liian alas kunnes lapsen oma verensokerin säätelyjärjestelmä toimii.
Lisäksi riittavän maitomäärän puttuessa, bilirubiini ei poistu vauvan elimistöstä riittävästi ja vauva kellatuu herkemmin.Sitten pistetään kantapäähän ja tehdään käyriä keltaisuudesta...asian voisi hoitaa riittävällä tiheällä ruokinnalla. Omalla maidolla jos sitä on mutta useimmiten ei ole riittävästi ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä päivinä- mistä tietysti äiti kokee nykyään syyllistyyttä..turhaan.
Täysimetyikseen kannustajat eivät kerro mitä ongelmia voi vauvalle seurata esim. jos äidillä on raskausdiabetes, mitä ongelmia voi seurata jos lapsiveden menosta on yli 24 tuntia, kuten tällä äidillä. Turhaa me sairaalassa selitämme miksi pitää tehdä niin tai näin- äidit ovat pettyeitä koska joku muu on jo asettanut "oikean äityden mitat"= täysimetys tai huono äitys.
Tämä pelottelu/asenteellinen syyllistäminen vuonna 2005, maassa jossa on turvallisinta synnyttää maailmassa ja jossa tehohoito/ vastasyntyneen huolellinen tarkkailu ja hoito pelastaa lapsia enemmän kuin missään muussa maassa maapallollamme. Miksi on näin? Kenen meistä pitäisi katsoa peiliin? Kenen meistä pitäisi olla tukemassa äitiä ja perhettä ei syyllistämässä ja asettamassa mittareita "hyvälle äitiydelle"?tuohon lapsen saaman maitomäärän tarkkailuun. Kyllä kaikilta lapsilta seurataan sitä, että he saavat riittävästi ruokaa sairaalassa. Täysiaikaisena syntynyt hyväkuntoinen vauva on " jäntevä,hyvän värinen ja normaalilämpöinen, hän herää vaatimaan ruokaansa ja hamuaa aktiiviesti. Jos virtsa puuttuu, ei ilmeisesti ole mistä virtsata... täysiaikainen hyväkuntoinen vauva yleensä nukahtaa saatuaan riittvästi ruokaa ja nukkuu vanhan ohjeen mukaan 3-5 tuntia, jos ilmakuplat eivät vaivaa.
Syöttöpunnituksilla voidaan selvittää vauvan kertaruokainnalla saama maitomäärä ja lisäuoat merkitäään muistiin 5ml:n tarkkuudella.Sairaalassa seurataan alastonpainoa, joka ei saisi laskea 7-10% lähtöpainosta ja neuvolassa ko. seuranta jatkuu...
Ennenaikaansa syntyneet ja eritysitarkkailua eri syistä vaativat lapset sitten vielä erikseen lastenlääkärin ohjeilla erityisen huomion kohteena ja useimmiten lisäruokinta märäyksellä lastenerikoislääkäriltä. - toisesta ulos
äidin kirjoitti:
kirjoitus kertoo hyvin siitä,miten paljon "valtaa" imetystukiryhmät ovat lasten "hyvinvoinnista" ottaneet. Äiti on ahdistunut, kun lapsi jolla on hengitysvaikeuksia on "viety" äidiltä eikä hän ole saanut heti imettää.(huh)
Lisäksi lapsi jolla on ollut yllättäen myös "syömisvaikeuksia", ei olekaan ollut pelkällä rintaruokinnalla. Äiti on pettynyt, mutta eiymärrä että lapsi ei jaksa syödä suoraa rinnasta.
Mikäli lapsen saama maitomäärä on liian pieni verensokerit laskevat liian alas kunnes lapsen oma verensokerin säätelyjärjestelmä toimii.
Lisäksi riittavän maitomäärän puttuessa, bilirubiini ei poistu vauvan elimistöstä riittävästi ja vauva kellatuu herkemmin.Sitten pistetään kantapäähän ja tehdään käyriä keltaisuudesta...asian voisi hoitaa riittävällä tiheällä ruokinnalla. Omalla maidolla jos sitä on mutta useimmiten ei ole riittävästi ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä päivinä- mistä tietysti äiti kokee nykyään syyllistyyttä..turhaan.
Täysimetyikseen kannustajat eivät kerro mitä ongelmia voi vauvalle seurata esim. jos äidillä on raskausdiabetes, mitä ongelmia voi seurata jos lapsiveden menosta on yli 24 tuntia, kuten tällä äidillä. Turhaa me sairaalassa selitämme miksi pitää tehdä niin tai näin- äidit ovat pettyeitä koska joku muu on jo asettanut "oikean äityden mitat"= täysimetys tai huono äitys.
Tämä pelottelu/asenteellinen syyllistäminen vuonna 2005, maassa jossa on turvallisinta synnyttää maailmassa ja jossa tehohoito/ vastasyntyneen huolellinen tarkkailu ja hoito pelastaa lapsia enemmän kuin missään muussa maassa maapallollamme. Miksi on näin? Kenen meistä pitäisi katsoa peiliin? Kenen meistä pitäisi olla tukemassa äitiä ja perhettä ei syyllistämässä ja asettamassa mittareita "hyvälle äitiydelle"?..niin minunkin piti tehdä täysimetyksen kanssa koska minulla oli raskausajan diabetes, jonka vuoksi imetys oli parin kuukauden päästä jo mahdotonta. Ei kannattaisi niin kauheasti mainostaa täysimetystä, jos se kerran on lastenosaston monille asiakkaille lähes mahdotonta. Tosin jos maitoa alkaa alusta saakka tulla niin paljon että voi pulloon sitä pumppailla. Mutta ei nelikymppinen, sairas ja väsynyt äiti oikein ilahdu jos joutuu taistelemaan tällaistenkin asioiden kanssa kuukausikaupalla vain siksi, että "täysimetys" tapahtuisi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=691&posting=22000000011724566
Sitten, tuo Taysin vastasyntyneiden keskola/teho-os. on toisella puolella taloa synnyttäneiden osastosta nähden, mikä on järkyttävää!!!
Muistan ikäni kuinka väänsin itkua väsyneenä, kun kolmen tunnin välein raahauduin enismmäisestä päivästä lähtien katsomaan ja imettämään pienoikaistani lastenosastolle, kun olin äärettömän väsynyt ja kipeä, verta ja hikeä vuotava. Matkaa kertyi yhteen suuntaan (mm. remonttien vuoksi) monta sataa metriä, ylös alas hisseillä eri kerroksiin ja siipiin, huhhuh. Iso miinus tuli tästä sairaalalle.
Ja vierihoito-osastolla haettiin itse ruoka tämän kaiken kukkuraksi. Hiki valui ja olo oli heikko. Voi hitto, ei vanhaa mammaa ole rääkätty tällä tavalla vielä sairaalassa koskaan.
Synnytyksen jälkeen äiti saa usein kuumettakin ja sitäkin hirveää olotilaa vain vähätellään tyylillä, että se kuuluu asiaan, alahan jo touhuta siinä astioittesi kanssa...pitää olla yhtä reipas kuin hoitajat itse vähintään..äidin syyllistäminen alkoi jo sairaalasta. Vaikka ei se minua harmittanut, kun olin niin väsynyt ja kipeä, etten voinut ajatella selkeästi siellä sairaalan käytävillä haahuillessani. Sen kuitenkin huomasin, että joitakin hoitajia, kuten omaani, sai pelätä, hän oli ivallinen selän takana. Yövuoroissa kuulin hoitajien huoneesta kantautuvia keskusteluita, jotka ahdistivat. En ole koskaa pitänyt tyylistä, että hoitoalan ammattilaiset puhuvat asiakkaistaan alentuvasti ja ivallisesti. Se ei kerta kaikkiaan kuulu asiaan. Olen itsekin ollut alalla ja tosi pettynyt joidenkin alalla pitkäänkin olleiden ammattitaitoihin. Koulutuksissa vannotut hoitovalat ovat pelkkää tyhjänpuhetta ja kouluaikojen idealismi käytännössä myös yhtä tyhjän kanssa liian monien hoitajien kohdalla. Yhteishenkeä sairaaloihinkin, enemmän ystävällistä ja uhrautuvaa kunnon vanhan ajan me-henkeä! Hyvät symppistyypit hoitoalalla kunniaan, heitä tarvitaan hitosti enemmän!
- Nimetön
Osasto ja hoitajat ihan mukavia ja hoito asiantuntevaa. Osaston lääkäristä jäi vähän huono kuva koska jätti vauvaamme koskevia asioita (pään ultrassa ja EEG:ssä jotain poikkeavaa) kertomatta. Ehkei halunnut huolestuttaa mutta olisi kuitenkin pitänyt kertoa. Sain myöhemmin neuvolassa lukea epikriisistä mainitut asiat. Onneksi vauva on terve eikä kontrolleissa ole enää löytynyt mitään poikkeavaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1537910- 614410
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1404033Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233942Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko353413Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423340Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383248- 482993
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422771- 492514