Mitäs mieltä olette, antakaahan kokemuksia ja vinkkejä ????
Yritimme mieheni kanssa vauvaa lähes kaksi vuotta. lukuisine hoitojen jälkeen vihdoin kävi onnellisesti ja olen rv6 0! :))
Olemme molemmat iki-onnellisia....mutta.... miestäni ei kiinnosta minun raskauteni. Häntä ei kiinnosta miltä minusta tuntuu, hän ei kysy minun olotilastani, hän ei halua lukea mitään aiheeseen liittyviä artikkeleita tms. Hän on enemmän kiinnostunut katsomaan jalkapalloa, ja suunnittelemaan iltoja ulkona ilman minua...
Hän sanoo olevansa onnellinen ja odottavansa kun mahani alkaa näkyä, hän ei malta odottaa että saa kertoa ystävilleen. Mutta silti minulla on paha olo, paha mieli... olenko liian vaativa kun haluaisin että hänkin osallistuisi odotukseen??
Olin viime viikolla pois töistä pahoinvoinnin takia, ja mieheni sanoi että olen vaan "laiska"..
Tulee ikävä olo ettei hän ymmärrä mitä raskaana olevan naisen tulee käydä läpi, vaikka onkin onnensa kukkuloilla samaan aikaan...
Olenko ihan hassu? Olenko liian vaativa? Antakaa pliiis vinkkejä miten välttää tappelua aiheesta? ;)
Yritimme mieheni kanssa vauvaa lähes kaksi vuotta. lukuisine hoitojen jälkeen vihdoin kävi onnellisesti ja olen rv6 0! :))
Olemme molemmat iki-onnellisia....mutta.... miestäni ei kiinnosta minun raskauteni. Häntä ei kiinnosta miltä minusta tuntuu, hän ei kysy minun olotilastani, hän ei halua lukea mitään aiheeseen liittyviä artikkeleita tms. Hän on enemmän kiinnostunut katsomaan jalkapalloa, ja suunnittelemaan iltoja ulkona ilman minua...
Hän sanoo olevansa onnellinen ja odottavansa kun mahani alkaa näkyä, hän ei malta odottaa että saa kertoa ystävilleen. Mutta silti minulla on paha olo, paha mieli... olenko liian vaativa kun haluaisin että hänkin osallistuisi odotukseen??
Olin viime viikolla pois töistä pahoinvoinnin takia, ja mieheni sanoi että olen vaan "laiska"..
Tulee ikävä olo ettei hän ymmärrä mitä raskaana olevan naisen tulee käydä läpi, vaikka onkin onnensa kukkuloilla samaan aikaan...
Olenko ihan hassu? Olenko liian vaativa? Antakaa pliiis vinkkejä miten välttää tappelua aiheesta? ;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kokemukseni mukaan isät lämpenevät hitaammin vauva-asioissa kuin äidit, vaikka vauva olisi kuinka toivottu ja odotettu. Se lienee luonnollista, sillä eihän isä koe raskautta kehollaan. Yleensä siinä vaiheessa, kun äidin maha alkaa kasvaa ja isäkin voi tuntea vauvan potkut, raskaus tulee isällekin paljon todellisemmaksi. Myös ultraäänitutkimuksiin kannattaa ottaa isä mukaan (jos hän pääsee ja haluaa tulla), sillä näin isäkin pääsee ”lähemmäksi” raskautta. Raskautesi on niin alussa, että mielestäni ei kannata vielä olla huolissaan, vaikka isä ei olisi kympillä mukana. Kestää varmasti jonkin aikaa, ennen kuin isäkin alkaa tottua ajatukseen vauvasta. Toki on ihan normaalia ja hyväksyttävää, että tahdot tukea ja ymmärrystä mieheltäsi. Jutelkaa keskenänne, jotta molemmat saisivat tietää, mitä kummankin mielessä pyörii ja millaisia odotuksia ym. kummallakin on. Usko pois: kaikki kääntyy vielä parhain päin!
Itse olen vihdoin raskaana kolmen vuoden yrittämisen jälkeen! Meillä myös mies aivan innoissaan,mutta ei ole juurikaan kiinnostunu kyselemään voinnistani tai lukemaan raskauteen liityviä juttuja. Neuvolassa ja ultrissa haluaa kuitenkin olla mukana. Luulen,että kun maha alkaa kunnolla kasvamaan ja potkut tuntua ulospäin niin se jotenkin kongretisoituu miehille paremmin! Joten älä turhaa stressaa ja pahoita mieltäsi, miehet ovat miehiä! :)Onnellista odotusta sinulle!
Eräs ystäväni oli samassa tilanteessa ja tilanne korjaantui kun maha alkoi näkyä ja potkut tuntua joskus vajaa rv 20. silloin raskaudesta tuli totta miehelle. Jo ultrassa käynti rv13 helpotti tilannetta mutta kun mies sai itse tuntea potkut ja nähdä masun kasvun niin tilanne muuttui kertaheitolla - nykyisin mies on ihan "vauvahöperö" eli anna aikaa miehellesi sulatella asiaa. Kahden vuoden yritys on niin pitkä aika että sen todeksi uskominen vie paljon aikaa. Voit tietysti yrittää saada isää mukaan juttuun ostamalla "pikku toukan" puolesta isänpäivälahjan - jokin isä aiheinen juttu. Jos vaikka tois asian todellisuuteen paremmin.
Tuli vain mieleeni, että saattaahan se miehesi alitajuisesti pelätä keskenmenoa. Harvoin miehistä ajattelee, että ne ajattelisi tuollaisia asioita, mutta voi myös niin olla. Ehkä sen takia ottaa alun varovasti ja ikäänkuin unohtaa raskauden olemassaolon..Tai jotain semmoista..
onnea! minä olen raskausviikolla 16 eikä mies ole mitenkään ihmeemmin "mukana". ei halua lukea mitään raskauteen tai vauvoihin liittyvää eikä mua mitenkään erityisesti huomioi, vaikka vauvan yrittäminen oli yhteinen päätös.joskus kysyy että minkäs kokoinen se nyt on tms. ultrassa oli mukana viikolla 13 ja tutkimuksen jälkeen sanoi olleensa aivan liikuttunut kun oli nähnyt pikkuisen, vaikka ei siellä juuri tunteitaan olisi päälle päin nähnyt. tällainen on ainakin mun mies enkä mä mitään muuta siltä odota. olen mä huomannut että kun vatsa alkaa näkyä, niin se innostuu sitä mukaa mitä isommaksi se kasvaa. nyt jo saattaa silitellä vatsaa tms. kyllä se sinunkin mies siitä pikkuhiljaa, usko pois!
ei myöskään kysele vointiani tai onko se paljon liikkunut mahassa, eikä oikeastaan halua edes kokeilla mahaani kun karvis on siellä hereillä.
Vain silloin kun saan tunnepurkausitkuja hän kysyy että mikä mulle tuli...ja se siittä sitte.
Ei myöskään ymmärrä mitä joudun kokemaan, eikä viitsi edes tiskiharjaakaan ottamaan käteen.
Olen kysynyt häneltä että kun haluat lasta ja nyt sellainen on tulossa, niin mikset edes kysy kuinka me jaksamme ja kuinka monta viikkoa on esim jo menossa. Hän sanoo, ettei jaksa intoilla asiasta, vaan kun se on syntynyt. Ei se mua enää silloin lohduta.
Joten et ole ainoa, jolla on sama tilanne.
Kyllä se mies siitä innostuu kun masu kasvaa ja alkaa vauva liikkua. Miehen on tosi vaikea kuvitella raskautta ja tuntemuksia koska ne ei pääse sitä kokemaan ja raskaus kuitenkaan ei vielä ole näkyvää. Itse ajattelin ihan samalla tavalla alussa mutta kyllä mies siitä innostu kun maha kasvoi. Nyt olen rv34 ja vasta nyt mies on alkanut "säälimään" olotilaani koska vaikea liikkuminen ison mahan kanssa on ilmiselvää. Naisen raskaus alkaa samantien plussauksesta mutta mies kasvaa pikkuhiljaa raskauteen ja vauvanodotukseen. Tsemppiä ja kyllä se mies siitä innostuu. Anna sille vain aikaa.
Mä sanoisin, että varmasti lähes jokaisesta naisesta tuntuu tolta jossain vaiheessa. Itselläni on menossa rv 25 ja nyt kun vauva on vihdoinkin alkanut kunnolla potkia ja liikkua, saan silti lähes aina laittaa itse miehen käden vatsalleni... parhaita hetkiä ovat ne, kun hän itse laittaa käden vatsalle..
Mutta sen voin sanoa, että tuossa ihan alussa se raskaus ei ole miehelle vielä niin todellinen kuin sinulle. Se on sinun mielessäsi, koska vauva on sinun sisälläsi, mutta mies pystyy sen varmasti joskus unohtamaankin.. Älä ota itseesi sitä jos hän ei vielä näytä ulospäin innostustaan. Sitten kun mahasi näkyy ja on konkreettisempi, takaan sinulle että miehesikin on aktiivisempi.
Teillä on edessä vielä ultrat joissa raskaus tulee hetki hetkeltä todellisemmaksi ennen kuin liikkeet alkavat tuntua, ne ovat miehellesi varmasti suuria hetkiä.
Tuo laiskuus kommentti oli kyllä kieltämättä vähän outo. Mutta toivottavasti ei tule tavaksi :) Jaksamista ja onnellista odotusta! :)
Ajattelepa omalle kohdalle, että odotat 9 kk vaikka puhelinsoittoa ja ei soi, ei soi...
Nainen tuntee hormonimuutokset, vauvan liikkeet, raskausvaivat jne. joten on vaikea unohtaa raskautta. Mies on vähän ulkopuolinen siinä ja jos miestä yrittää ottaa siihen odotukseen mukaan, se helposti kuulostaa jatkuvalta marinalta mitä erilaisempine vaivoineen...
Kyllä se isä lämpenee viimeistään sitten, kun vauva oikeasti on siinä.
alkoi osallistua raskauteen vasta kun vatsa näkyi..se on kai jotenkin luonnollista kun hommasta ei ole merkkejä näkyvissä.miehille kaikki pitää olla niin konkreettista. Kyllä se sitä ennenkin hymyili kun kerroin miltä tuntuu mutta ei se paljon kysellyt. Eka ultrakin antaa vähän niinkun todistetta että siellä on joku.Isä kun ei tunne niitä mitä sinä..Ja on tosi kiva että haluaa pian kertoakin asiasta.on parempi ettette vielä hössötä.Teillä on monta kuukautta aikaa siihen :)
Onpas kummallisia ukkoja teillä! Kyllä meillä mies on kiinnostunut vauvasta, ei pelkästään sen tekemisestä. Ja tällä tarkoitan että hän kyselee vointiani, kyselee vauvan liikkeistä, kuuntelee niitä itse, on mukana lääkärikäynneillä ja lukee asiasta jos annan hänelle luettavaa.
Tämä on meidän yhteinen projektimme, ei vain minun ihmeellinen elämänvaiheeni:)
että vaimo tulisi raskaaksi. Jos niin joskus sattuisi käymään, niin todennäköisesti hemmmottelisin hänet pilalle.