Suhteessamme oli pienoista mustasukkaisuutta jo alkuaikoina, mutta viime kesänä pamahti, johtuen miehen opiskelupaikasta. Sain näet tietooni hänen menevän opiskelemaan varsin tyttövaltaiseen opistoon. En tietenkään voi olla estämättä toveruussuhteita jne. silti minua ärsyttää, kun mieleeni tulee aina, "entä jos...".
Minut saa mustankipeäksi todella helposti, ja tekeekin sitä jatkuvasti harrastuksellaan, pelaamisella. Minulle ei ole näyttänyt löytyvän aikaa sitten kesän. Aina joko opiskellaan, pelataan tai näin edespäin. Pidämme yhteyttä pelkästään tekstiviesteillä ja puheluilla emmekä todellakaan näe kovin usein, tällä aikaa emme kertaakaan, jonka hän on siellä ollut.. Puheluita ehkä n. kerran kuussa, ja tämä yksi puhelu kestää keskimäärin 2-8 min. Joudumme sopimaan soittelut etukäteen, koska hän ei uskalla jutella kanssani mikäli muita ihmisiä on ympärillä.
Kummallakin meistä on ensimmäinen suhde meneillään. Se on kestänyt jokusen kuukauden, eikä hän ole voinut sanoa minulle kertaakaan "kulta", "rakas" tai "rakastan sinua" tai muuta vastaavaa. Tiedän, että hän on ujo rationalisti, viileä erakkoluonne, mutta...
"Ymmärrä, että minulla on omakin elämäni."
Ymmärrän, olen vain niin yksinäinen... Kukaan muu ei vaikuta ymmärtävän minua pienimmässäkään määrin. Ystäväni käskevät minua vaikenemaan, sillä heidän mielestään sanon/teen aina jotain väärää, muiden silmissä olen idiootti.
Asennemuutosta en ala tekemään, olen valinut "roolin", joka minusta tuntuu omalta. En halua olla massaa muiden joukossa, ja ainoastaan poikaystäväni taitaa hyväksyä sen... Olemme molemmat oleet kuolukiusattuja, peruskoulun ensimmäisiltä luokilta viimeisille saakka, "niitä hikareita, joilla on aina kaikessa kymppi ja lukevat koko illan". Tuollaisen harhakäsityksen meistä saatiin, kenties siksi ymmärrämme toisiamme.
Jos huomautan asioista kumppanilleni, alkaa riita... Kaiken lisäksi hänellä on joku tyttökaveri (tämän sain puristettua hänestä ulos, sillä hän vaikutti erilaiselta), joka purkaa hänelle tunteitaan, tälle hänellä kyllä on riittänyt aikaa... vaan entä minun ongelmani...
Minut saa mustankipeäksi todella helposti, ja tekeekin sitä jatkuvasti harrastuksellaan, pelaamisella. Minulle ei ole näyttänyt löytyvän aikaa sitten kesän. Aina joko opiskellaan, pelataan tai näin edespäin. Pidämme yhteyttä pelkästään tekstiviesteillä ja puheluilla emmekä todellakaan näe kovin usein, tällä aikaa emme kertaakaan, jonka hän on siellä ollut.. Puheluita ehkä n. kerran kuussa, ja tämä yksi puhelu kestää keskimäärin 2-8 min. Joudumme sopimaan soittelut etukäteen, koska hän ei uskalla jutella kanssani mikäli muita ihmisiä on ympärillä.
Kummallakin meistä on ensimmäinen suhde meneillään. Se on kestänyt jokusen kuukauden, eikä hän ole voinut sanoa minulle kertaakaan "kulta", "rakas" tai "rakastan sinua" tai muuta vastaavaa. Tiedän, että hän on ujo rationalisti, viileä erakkoluonne, mutta...
"Ymmärrä, että minulla on omakin elämäni."
Ymmärrän, olen vain niin yksinäinen... Kukaan muu ei vaikuta ymmärtävän minua pienimmässäkään määrin. Ystäväni käskevät minua vaikenemaan, sillä heidän mielestään sanon/teen aina jotain väärää, muiden silmissä olen idiootti.
Asennemuutosta en ala tekemään, olen valinut "roolin", joka minusta tuntuu omalta. En halua olla massaa muiden joukossa, ja ainoastaan poikaystäväni taitaa hyväksyä sen... Olemme molemmat oleet kuolukiusattuja, peruskoulun ensimmäisiltä luokilta viimeisille saakka, "niitä hikareita, joilla on aina kaikessa kymppi ja lukevat koko illan". Tuollaisen harhakäsityksen meistä saatiin, kenties siksi ymmärrämme toisiamme.
Jos huomautan asioista kumppanilleni, alkaa riita... Kaiken lisäksi hänellä on joku tyttökaveri (tämän sain puristettua hänestä ulos, sillä hän vaikutti erilaiselta), joka purkaa hänelle tunteitaan, tälle hänellä kyllä on riittänyt aikaa... vaan entä minun ongelmani...
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuo
"Kaiken lisäksi hänellä on joku tyttökaveri (tämän sain puristettua hänestä ulos, sillä hän vaikutti erilaiselta), joka purkaa hänelle tunteitaan, tälle hänellä kyllä on riittänyt aikaa..."
Voi hyvin olla, että sinulla on syytäkin mustasukkaisuuteen. Jos sulla on pokkaa tarpeeksi, niin mene vaikka käymään miehesi luona tai tapaa se muuten, ja sano jotain tyyliin "nyt selvitetään sitten meidän suhteen tilanne. Mihinkään et lähe ennen kun on puhuttu rehellisesti." Ja sitten puhutte.
Mikäs on tämän opiston nimi ja missä se on?
Pelkään, jos joku hänen tuttavistaan näkee tämän. Helvetti repeäisi.
Pakko kai tässä jotenkin saada yhetys. Tosin hän on niin kamalan ujo, että tuskin saisi sanaakaan suustaan varsinkaan kun tästä keskustelisimme, puhelimessa saati kasvokkain...
Olen alkanut tosissaan epäilemään... En tiedä onko tälle aihetta, yritin häntä tehdä mustankipeäksi, ei tunnu onnistuvan... Liekkö tämä oli sitten kosto siitä...
...melkoisen kummalta suhteelta jos vain kerran kuussa voidaan jutella puhelimessakaan...
Onko tuo mielestäsi oikeasti edes suhde???
No kerro edes minkä alan. Sosiaalialan vai?
...on suuntautunut kuvataidelinjalle, muuta en voi sanoa.
Tosin hän sanoi kyllä tällä tytöllä olevan poikaystävä, arvasi, että tulisin mustankipeäksi. Kysyin joskus suoraan häpeääkö hän puhua kanssani puhelimessa muiden kuullessa. Ei häpeä, vaan kuvittelee toisten kuuntelevan mitä puhumme. Yksityiselämästään hän on hyvin vaitonainen kenenkään kanssa.
Ehkä minä vain kuvittelen ja teen kärpäsestä härkäsen... Silti pelottaa, kun olemme tässä miettineet mitä tekisimme tulevaisuudessa.
elämää.
Jos ette tuota enmpää ole toistenne kanssa tekemisissä, niin kyseessä ei kyllä ole enää seurustelu, nippa nappa kaveruus. Ja jos poika häpeää puhua kanssasi puhelimessa, niin se tarkoittaa sitä että vieressä seisoo joku jonka ei halua luulevan että hänellä olisi jo tyttöystävä. Olet siis siirtynyt "jonossa kakkoseksi" ja tämä uusi tyttö vie kaiken ajan.
Jooh, kyl kaikki viittaa siihen, että mieskaverillasi on toinen ja sinä et ole enää se ykkönen.
Leuka pystyyn ja tukka tuuleen. Valinan varaa tiettävästi on, kunhan osaa katsoa.
kauraa. Älä siis enää spekuloi turhaan.
Sinuna unohtaisin koko kundin, et sinä ole hänelle sen enempää, kuin kukaan muukaan, kuulostaa siltä, että olet jopa vähemmän. Miten voit kutsua häntä kumppaniksi, jos suhteenne on lähinnä tekstailun varassa? Kyllä sinä olet nyt todella naiivi, ei hän sinua rakasta, ei tule koskaan sitä sinulle sanomaan. Katse muihin poikiin nyt! Oletan, että olet vielä kovin nuori.