Se alko jo pari vuotta sitten. Olin silloin vasta 11. Silloin se oli todella lievää, hieman vain kammoiksuin pömppistäni ja jätin herkkuja pois. Mutta viimeisen puolen vuoden aikana kontrolli on täysin pettänyt. En voi ajatella mitään muuta kuin ruokaa,siis sitä mitä olen jättänyt syömättä ja kaloreita ja laihduttamista. Joka päivä on tehtävä vähintään 100 vatsaa ja punnerrusta. Rääkkilenkilä on käytävä vaikka miten huimaisi. Olen nyt 44/160. Siis vielä ihan normaali. Haluaisin olla alle 40. Minulla on löllöjalat. Syön kuitenkin yleensä aamupalaksi yleensä hapankorpun, koulun jälkeen jonkin verran "oikeaa ruokaa" ja lisäksi illalla hapankorpun ja hedelmiä. Eli eihän tämä mitään anoreksiaa voi vielä olla kun syön vielä ihan normaalisti, joskus jopa rasvaisia herkkuja. Ja olen niin nuorikin, vasta 13.
Syömishäiriö?
Keiju vai tonnikeiju?
51068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt on viisaanpana ja vanhempana pakko sanoa sulle et mee puhumaan vaikka kouluterkkarin kanssa sun olosta!!!
Alkaa aika huolestuttavalta vaikuttaa! Tiedän kokemuksesta että kun seuraavan kerran tajuat, olet sairaalassa ja tiputuksessa!!!
ai että 160/44 on normaali.. se on todellakin alipainoinen! jos vielä tunnet itsesi läskiksi muiden rinnalla, niin huhhuh! Olet siinä pisteessä ettet enää itse vain huomaa kuinka laiha todellisuudessa olet.. Syöt aivan liian vähän.. ei se ruoka tapa.. tai tappaa jos jättää syömättä. Ota järki käteen, ja jos on huono olo niin mene juttelemaan siitä jollekkin. Mutta liika on liikaa! Itse olen 160/48 ja normaalipainoinen, alipainon rajoilla kuitenkin. Tajuan silti missä raja kulkee. Syön normaalisti ja jos haluan laihtua lisään vain liikuntaa. Mutta sellainen että: hei syön hapankorpun päivässä, on jo liikaa! Syödä kuitenkin pitää täysin normaalist, ehkä sitten vähentää herkkujen määrää jos haluaa laihtua. Mutta kuten sanoin, olet jo nyt alipainoinen ja varmasti se näkyy vaikket itse sitä tunnusta.
hei, tyttäreni on 9v ja alkavat syömishäiriön merkit näkyvät jo, olisinkin kiinnostunut tietämään, mistä sulla tää ns laihduttaminen lähti?? oliko esim lapsena aina pakko syödä lautanen tyhjäksi tms... äidin hätä on suuri tilanteessa kun näkee että lapsen paha olla eikä osaa auttaa...
Mulla se lähti vaan siitä kun meidän luokalla oli yksi tosi laiha ja kaunis tyttö ja se sai poijilta huomiota ja mä halusin olla kuin se...mut sit se homma vaan karkas käsistä
toivottavasti saat tyttö hyvä itses kuntoon, me saatiin koulupsykologilta ohjeita tyttömme suhteen ja toivomme parasta... iloista joulua sulle sinne ja voi hyvin!!