Kuinka Ymmärrettävä?

"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle." (Matt.10:37)

Onkohan nämä Jeesuksen omia kirjoituksia. Kovasti ristiriitainen suhde perheeseen.

Kadun-nainen kirjoitti:

"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle." (Matt.10:37)

Onkohan nämä Jeesuksen omia kirjoituksia. Kovasti ristiriitainen suhde perheeseen.

Lue lisää

- jos on Jumala
- jos Jumala on kaiken elämän alkuperäinen lähde
- jos ihmisen oikea paikka on olla eheässä yhteydessä Jumalaan, niin että
- tämä yhteys synnyttää hyvää, ja
- yhteyden rikkoutuminen pahaa
- silloin ehdoton kuuliaisuus Jumalaa kohtaan ja Hänen rakastamisensa, jonka rinnalla kaikki muu, tärkeätkin asiat, on toisarvoista, johtaa näiden kaikkien muiden ja toisarvoisten tulemiseen siunatuiksi Hänessä, jolloin
- juuri rakkaus Jumalaan johtaa kykyyn rakastaa lähimmäisiään täydesti.

Olen aiemmin tällä samalla palstalla, keskustelussa jossa käsiteltiin Jeesuksen sanoja että ei hän ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, todennut että Jeesus oli realisti, hän ilmaisi raadollisen todellisuuden tosiasiat sellaisina kuin ne on.
Tuli tuomaan miekan? Tekstiyhteydestä käy ilmi mitä Jeesus tarkoitti: evankeliumi nostaa perheenjäsenetkin toisiaan vastaan, kun uskoontulleita aletaan perheen ja suvun keskellä pilkata, syrjiä ja jopa vainota. Raamattu kuitenkin opettaa että tuollaisen vainonkin keskellä uskova voi säilyttää sydämessään rauhan.
Jos olisin miljonääri ja antaisin ystävälle miljoona euroa että hän pääsisi puutteenalaisesta tilastaan ja voisi elää yltäkylläisesti, ja tietäisin että naapurit tulee kateellisina ahdistamaan ja tekemään kaikenlaista kiusaa, niin voisin kiitolliselle ystävälleni sanoa että kuulepas nyt, tosiasia on että olen tuonut sinun elämääsi ongelmia. Tästä on kyse.

Onko siis väärin antaa yltäkylläinen elämä? Ei tietenkään.
Jumala tahtoo että olemme selvillä seurauksista.
Valheellisen maailman keskellä totuus ei saa osakseen pelkkää kiitosta ja kunnioitusta. Usein juuri totuutta väitetään valheeksi ja sen edustajia vainotaan. Evankeliumi on rauhan sanoma mutta koska rauha edellyttää ehdotonta antautumista rauhan Kuninkaalle se synnyttää vihaa ja sotaisia reaktioita niissä jotka tahtovat edelleen palvoa omaa riippumattomuuden tilaansa.

Matt.10:37 on helppo ymmärtää evankeliumista käsin:
On olemassa pinnallista ja itsekeskeistä rakkautta jota Jumalan Henki ei ole saanut valloittaa ja voittaa. Lihallisen ihmisen sydämen valtaistuimella istuu oma minä ja sen myötä siellä on monenlaisia epäjumalia. Ei ole niinkään kyse äidistä tai isästä tai pojasta tai tyttärestä, on kyse minusta. Onko rakkauteni johonkin asiaan minulle tärkeämpi kuin Kristus?

Oma kokemukseni on että vasta silloin kun antaudun Jeesukselle ehdoitta, kun rakastamani asiat lakkaavat olemasta minulle epäjumalia ja luovutan ne Herran käsiin, löydän vapautuneen suhteen näihin. Silloin suhdettani lähimmäisiin ei enää määrittele oma itsekäs ja sen tähden usein myös tuhoava rakkauteni.
Kun siis pidän Jeesusta ykkösenä enkä anna minkään mennä Hänen edelleen, vasta silloin voin todella hedelmällisesti ja uhrautuvasti rakastaa niitä, joiden en ole antanut mennä Jeesuksen edelle.

Aito rakkaus Jeesukseen ei koskaan johda perhesuhteiden väheksymiseen. Uusi testamentti opettaa hyvin paljon tästä, vanhempien kunnioittamisesta, keskinäisestä rakkaudesta jne. Jos joku sanoo että hän rakastaa vaan Jeesusta eikä piittaa lähimmäisistään, silloin vastaan että ei ole totta, hän ei todella rakasta Jeesusta vaan jotakin omaa uskonnollista Jeesuskuvaansa ja kokemustaan, sillä todellinen rakkaus todelliseen Jeesukseen tulee väistämättä näkyviin todellisena rakkautena lähimmäisiin.
Tässä on kuitenkin tämä paradoksi. Rakkaus Jeesukseen voi tulla näkyviin todellisena rakkautena lähimmäisiin VAIN SILLOIN kun kaikki, myös rakkaimmat ihmissuhteemme, ovat meille toisarvoisia Jumalan tuntemisen rinnalla.

Kadun-nainen kirjoitti:

"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle." (Matt.10:37)

Onkohan nämä Jeesuksen omia kirjoituksia. Kovasti ristiriitainen suhde perheeseen.

Lue lisää

Jaa, kysyt että onko nämä Jeesuksen omia kirjoituksia: tarkoitit kai että ovatko nämä Jeesuksen puheita? Jonkun muun käsihän ne varmaan ylös raapusti...

Sanon nyt vain mitä itse ajattelen, ja ajatukseni ei välttämättä ole oikea. Aivotkin ovat jo osittain unten mailla...

Sanot että Jeesuksella on kovin ristiriitainen suhde perheeseen. Minua tämä ei haittaa, minulla varmaan itsellänikin on aika ristiriitaiset tunteet perhettä kohtaan. Kyllähän Raamatusta löytää monenlaista, millä mielellä sieltä lähtee etsimään; etsiikö vikoja ja ristiriitoja vai haluaako löytää Pelastajan ja Vapahtajan?

En minäkään kaikkea ymmärrä mitä Raamatusta luen, mutta ei se minua haittaa, menen sen kohdan ohi ja saattaa sekin kohta tulevaisuudessa aueta. Rukoilen että Pyhä Henki itse avaa minulle Raamatun sanaa kun luen. Olen eläissäni kuunnellut paljon raamattutunteja, mutta aina on ihmetyttänyt se, miten paljon Raamatusta voi ammentaa. Samatkin Raamatunkohdat voivat eri lukijoille avautua eri tavoin, eikä Raamatun sanoma ole vuosien saatossa vanhentunut.

mamabeard kirjoitti:

- jos on Jumala
- jos Jumala on kaiken elämän alkuperäinen lähde
- jos ihmisen oikea paikka on olla eheässä yhteydessä Jumalaan, niin että
- tämä yhteys synnyttää hyvää, ja
- yhteyden rikkoutuminen pahaa
- silloin ehdoton kuuliaisuus Jumalaa kohtaan ja Hänen rakastamisensa, jonka rinnalla kaikki muu, tärkeätkin asiat, on toisarvoista, johtaa näiden kaikkien muiden ja toisarvoisten tulemiseen siunatuiksi Hänessä, jolloin
- juuri rakkaus Jumalaan johtaa kykyyn rakastaa lähimmäisiään täydesti.

Olen aiemmin tällä samalla palstalla, keskustelussa jossa käsiteltiin Jeesuksen sanoja että ei hän ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, todennut että Jeesus oli realisti, hän ilmaisi raadollisen todellisuuden tosiasiat sellaisina kuin ne on.
Tuli tuomaan miekan? Tekstiyhteydestä käy ilmi mitä Jeesus tarkoitti: evankeliumi nostaa perheenjäsenetkin toisiaan vastaan, kun uskoontulleita aletaan perheen ja suvun keskellä pilkata, syrjiä ja jopa vainota. Raamattu kuitenkin opettaa että tuollaisen vainonkin keskellä uskova voi säilyttää sydämessään rauhan.
Jos olisin miljonääri ja antaisin ystävälle miljoona euroa että hän pääsisi puutteenalaisesta tilastaan ja voisi elää yltäkylläisesti, ja tietäisin että naapurit tulee kateellisina ahdistamaan ja tekemään kaikenlaista kiusaa, niin voisin kiitolliselle ystävälleni sanoa että kuulepas nyt, tosiasia on että olen tuonut sinun elämääsi ongelmia. Tästä on kyse.

Onko siis väärin antaa yltäkylläinen elämä? Ei tietenkään.
Jumala tahtoo että olemme selvillä seurauksista.
Valheellisen maailman keskellä totuus ei saa osakseen pelkkää kiitosta ja kunnioitusta. Usein juuri totuutta väitetään valheeksi ja sen edustajia vainotaan. Evankeliumi on rauhan sanoma mutta koska rauha edellyttää ehdotonta antautumista rauhan Kuninkaalle se synnyttää vihaa ja sotaisia reaktioita niissä jotka tahtovat edelleen palvoa omaa riippumattomuuden tilaansa.

Matt.10:37 on helppo ymmärtää evankeliumista käsin:
On olemassa pinnallista ja itsekeskeistä rakkautta jota Jumalan Henki ei ole saanut valloittaa ja voittaa. Lihallisen ihmisen sydämen valtaistuimella istuu oma minä ja sen myötä siellä on monenlaisia epäjumalia. Ei ole niinkään kyse äidistä tai isästä tai pojasta tai tyttärestä, on kyse minusta. Onko rakkauteni johonkin asiaan minulle tärkeämpi kuin Kristus?

Oma kokemukseni on että vasta silloin kun antaudun Jeesukselle ehdoitta, kun rakastamani asiat lakkaavat olemasta minulle epäjumalia ja luovutan ne Herran käsiin, löydän vapautuneen suhteen näihin. Silloin suhdettani lähimmäisiin ei enää määrittele oma itsekäs ja sen tähden usein myös tuhoava rakkauteni.
Kun siis pidän Jeesusta ykkösenä enkä anna minkään mennä Hänen edelleen, vasta silloin voin todella hedelmällisesti ja uhrautuvasti rakastaa niitä, joiden en ole antanut mennä Jeesuksen edelle.

Aito rakkaus Jeesukseen ei koskaan johda perhesuhteiden väheksymiseen. Uusi testamentti opettaa hyvin paljon tästä, vanhempien kunnioittamisesta, keskinäisestä rakkaudesta jne. Jos joku sanoo että hän rakastaa vaan Jeesusta eikä piittaa lähimmäisistään, silloin vastaan että ei ole totta, hän ei todella rakasta Jeesusta vaan jotakin omaa uskonnollista Jeesuskuvaansa ja kokemustaan, sillä todellinen rakkaus todelliseen Jeesukseen tulee väistämättä näkyviin todellisena rakkautena lähimmäisiin.
Tässä on kuitenkin tämä paradoksi. Rakkaus Jeesukseen voi tulla näkyviin todellisena rakkautena lähimmäisiin VAIN SILLOIN kun kaikki, myös rakkaimmat ihmissuhteemme, ovat meille toisarvoisia Jumalan tuntemisen rinnalla.

Lue lisää

Ilmeisesti näissä kohdissa vedotaan Jeesuksen omaan perheeseen, muuten noin rankkaa tekstiä (vihaa perhettäsi) en ainakaan maallikkona saa hengellistettyä. Vai voisiko nuo saarnata kerran vuodessa joulukirkossa kävijöille. Taustalla lienevät Jeesuksen itsenäistymispyrkimykset perheen arvomaailmasta, tavallaan kieltämällä perheenjäsenet tai ainakin heidän omistuoikeuden Jeesukseen itseensä.
Kiitokset myös aurinkolaseille.

Kadun-nainen kirjoitti:

Ilmeisesti näissä kohdissa vedotaan Jeesuksen omaan perheeseen, muuten noin rankkaa tekstiä (vihaa perhettäsi) en ainakaan maallikkona saa hengellistettyä. Vai voisiko nuo saarnata kerran vuodessa joulukirkossa kävijöille. Taustalla lienevät Jeesuksen itsenäistymispyrkimykset perheen arvomaailmasta, tavallaan kieltämällä perheenjäsenet tai ainakin heidän omistuoikeuden Jeesukseen itseensä.
Kiitokset myös aurinkolaseille.

Lue lisää

Kyllä se on nimenomaan puhuttu opetuslapsille, uskoville ihmisille ja Jumalasuhdetta varten. Ei varmasti ole kyse tunteenomaisesta vihasta vaan asennoitumisesta. Jeesuksen sanoma on kauttaaltaan rakkauden sanoma. Pitää ymmärtää asia Raamatun kokonaisilmoituksesta käsin.

UT:ssa sanotaan (Jeesuksen sanat) että pitää olla valmis vihaamaan jopa omaa elämäänsä "tässä maailmassa" voidakseen seurata Herraa. Ja on siellä puhetta että pitää hakata käsi poikki jos se viettelee tai repäistä silmä irti ja heittää menemään. Eikä nekään ole konkreettisesti otettavia. Vihaan "elämääni tässä maailmassa" silloin kun en suostu toteuttamaan niitä pinnallisia himoja ja haluja jotka sotivat Jumalan Henkeä vastaan. Samoin: "vihaan" perheenjäseniäni silloin kun evankeliumin tähden kieltäydyn osallistumasta jumalattomuuteen heidän kanssaan - vaikka vanhempani uhkaisivat erottaa minut perheyhteydestä jos jatkan seurakunnassa käyntiä, silti jatkan seurakunnassa käyntiä, eli tavallaan "vihaan" vanhempiani tässä - en minä silti mitään tunteenomaista vihaa koe heitä kohtaan. Raamattuhan kehottaa kunnioittamaan ja rakastamaan perheenjäseniä, ja tietysti kaikkia ihmisiä. On siis kyse yksinkertaisesti siitä etten suostu asioihin joita perheenjäsenet haluaa tai joita itse inhimillisesti haluaisin, niin, jos ne on vastoin Jumalan tahtoa minä kieltäydyn niistä. Vaikka tällä tavalla osoitan "vihaa" - kieltäytymistä ja hylkäämistä - joitain asioita kohtaan ja vaikka vanhempani saattavat ottaa käyttäytymiseni henkilökohtaisena loukkauksena ja kokea että todella vihaan heitä, kuitenkin voin samanaikaisesti heitä rakastaa, sillä - korostan vielä tätä - kyse on tietynlaisesta asennoitumisesta syntiä ja epäjumalia kohtaan ja käyttäytymisestä, ei tunteenomaisesta vihasta tai halveksunnasta tai muiden väheksymisestä.

Tämä siis oli ihan yleisluontoinen esitys tässä. Omalle kohdalle ei ole tuollaista tilannetta tullut. Olen jo aikuinen ja vanhempieni kanssa ihan hyvissä väleissä.

Jos luit aiemman kirjoitukseni, alleviivaan samaa asiaa jonka jo sanoin, että ainoastaan tällainen "viha" perheenjäseniä kohtaan, eli että asetan evankeliumin heidän edelleen, antaa sitten voiman myös rakastaa heitä vilpittömästi, koska se vapauttaa minut ristin kautta Jumalan rakkauteen joka on paljon suurempi voimavara kuin inhimilliset, minäkeskeiset ja monta kertaa vaativat rakkautemme.

>

Eikös tuo ole selvästi sanottu: mikäli joku täyttää em. ehdot, hän voi olla ´minun opetuslapseni´.

Opetuslapsen kai taas on jäljiteltävä opettajaansa ja mestariaan ja tästä seuraa, että Jeesus itse ilmeisesti vihasi isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan ja vieläpä omaa elämäänsäkin.

Kadun-nainen kirjoitti:

"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle." (Matt.10:37)

Onkohan nämä Jeesuksen omia kirjoituksia. Kovasti ristiriitainen suhde perheeseen.

Lue lisää

tarkoita,että minun tulisi hylätä perhe ,katkaista yhteydet,ei!

Vaan,minun tulee rakastaa Jeesusta ylikaiken,valmis vaikka kuolemaan Hänen tähtensä,vaikka kuinka rakastaisi perhettään,vaikka yhteys Jeesukseen toisi kärsimystä perheeseen,mikään ei ole siis tärkeäpää,kuin olla Jeesuken yhteydessä,vaikka rakastaisin tuskaan asti läheisiäni,se ei saa olla esteenä Jeesuksen seuraamiseen.

En tiedä,osasinko ilmaista asian ymmärrettävästi.
Ei siis tarkoita missään tapauksessa,etä pitää "vihata" sanan nerkityksssä,päinvastoin,läheisiään ja lähimmäistään tulee rakastaa kuin itseään,eikä tämä Jeesuksen vaatima "vihaaminen" ole ollenkaan ristriidassa keskenään !

Yksi esm. vielä. Jospa sinun pereessä joku tulisi uskoon,vaikka juuri se henkilö,joka rakastaa perettään ehkä eniten kuin mitään muuta maailmassa.
Nyt hänen uskoaan ei hyväksyttäisikkään koton,siinä perheessä,jota hän rakastaa sydämestään,ei saisi kaan hyväksyntää uskolleen Jeesukseen.
Nyt hän joutuisi valinnan paikalle,joko hylkää uskonsa Jeesukseen,niin on hyväksytty takaisin kotiin,ellei,on vaan sitten "vihattava" perhettään ja lähdettävä kotoa pois,Jeesuksen tähden. Toivottavasti ymmärrsit mitä on kun pitää "vihata" läheisiään Jeesuksen tähden ?

RitariOlevainen kirjoitti:

tarkoita,että minun tulisi hylätä perhe ,katkaista yhteydet,ei!

Vaan,minun tulee rakastaa Jeesusta ylikaiken,valmis vaikka kuolemaan Hänen tähtensä,vaikka kuinka rakastaisi perhettään,vaikka yhteys Jeesukseen toisi kärsimystä perheeseen,mikään ei ole siis tärkeäpää,kuin olla Jeesuken yhteydessä,vaikka rakastaisin tuskaan asti läheisiäni,se ei saa olla esteenä Jeesuksen seuraamiseen.

En tiedä,osasinko ilmaista asian ymmärrettävästi.
Ei siis tarkoita missään tapauksessa,etä pitää "vihata" sanan nerkityksssä,päinvastoin,läheisiään ja lähimmäistään tulee rakastaa kuin itseään,eikä tämä Jeesuksen vaatima "vihaaminen" ole ollenkaan ristriidassa keskenään !

Yksi esm. vielä. Jospa sinun pereessä joku tulisi uskoon,vaikka juuri se henkilö,joka rakastaa perettään ehkä eniten kuin mitään muuta maailmassa.
Nyt hänen uskoaan ei hyväksyttäisikkään koton,siinä perheessä,jota hän rakastaa sydämestään,ei saisi kaan hyväksyntää uskolleen Jeesukseen.
Nyt hän joutuisi valinnan paikalle,joko hylkää uskonsa Jeesukseen,niin on hyväksytty takaisin kotiin,ellei,on vaan sitten "vihattava" perhettään ja lähdettävä kotoa pois,Jeesuksen tähden. Toivottavasti ymmärrsit mitä on kun pitää "vihata" läheisiään Jeesuksen tähden ?

Lue lisää

Miten Jeesus suhtautui vanhempiinsa käydessään 12 vuotiaana Jerusalemin temppelissä?
Miten Jeesus suhtautui äitiinsä kun oli ristillä?
Eikö niistä kuitenkin näy selväksi, ettei Jeesus hylännyt vanhempiaan ja kotiväkeään. Olihan Jeesuksen velipuoletkin Herran työssä mukana. Paavali taisi käskeä myös rakastamaan ilkeitäkin vanhempia.
Kyse on siitä mikä on kaikkein rakkainta. Kyllä uskovan uskon kohde on Vapahtaja Kristus, eikä kukaan maallisista läheisistä, vaikka ovat kuinkakin rakkaita.
On myös tapauksia perheissä, että on sanottava, etten omantuntoni tähden voi hyväksyä mielipidettäsi. Uskossa kuitenkin seuraan Kristusta, enkä epäuskoista mielipidettä. Tämä asetelma tulee usein esiin aviopuolisoiden kesken ja maailmaan sortuneiden lasten kanssa. Kysymys on mitä vakavin ja saattaa jopa koitua uskosta lankeamiseenkin. Tiedetään tapauksia, että epäuskoinen puoliso on lähtenyt omille teilleen toisen puolison Kristukseen uskon tähden.

Alpo Ahola

Epiktetos kirjoitti:

>

Eikös tuo ole selvästi sanottu: mikäli joku täyttää em. ehdot, hän voi olla ´minun opetuslapseni´.

Opetuslapsen kai taas on jäljiteltävä opettajaansa ja mestariaan ja tästä seuraa, että Jeesus itse ilmeisesti vihasi isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan ja vieläpä omaa elämäänsäkin.

Lue lisää

...


ELÄMÄÄ TUOTTAVA KUOLEMA? HEDELMÄLLISYYTTÄ YHTEYDEN KAUTTA! (pientä pohdiskelua 4.11.05)

1.
Oma - jotain jota ei haluta antaa kenenkään toisen, edes Jumalan haltuun.

Epiktetos:
> Opetuslapsen kai taas on jäljiteltävä opettajaansa ja mestariaan ja tästä seuraa, että Jeesus itse ilmeisesti vihasi - - - omaa elämäänsäkin. <

Sana "omaa" osuu asian ytimeen.
Sitä elämää meissä joka on irrallista Jumalasta, meidän pitää vihata antautumalla Hänelle. Kohde johon keskityn ei silloin ole elämäni: voi kuinka vihaankaan sinua elämäni! Ei, kohde on Jeesus: Jeesus rakastan sinua ja tahdon rakastaa sinua yli kaiken.
Onko elämäni silloin kielteistä, onnetonta, persoonallisesti rampautunutta?
Päinvastoin, mitä syvemmin tämä saa toteutua sen vapautuneemmin kykenen elämään elämääni maailman keskellä.

Sydämeni täyttää ilo. Rakastan elämääni. Elämä on lahja.

Huomaa. Jos tahdomme todella rakastaa itseämme ja elämäämme meidän olisi syytä antautua elämämme kanssa ristille ja niin "vihata elämäämme tässä maailmassa" koska vain sen kautta löydämme itsemme ja elämämme oikein, myös terveen ja tasapainoisen rakkauden itseen. Kun rakastan itseäni terveesti rakkauden keskipisteessä ei ole "minä ja minun" vaan Jumalan hyväksyntä itseäni kohtaan.

2.
Synnin olemus: riippumattomuus.

Jumala hyväksyy ihmisen mutta ei syntiä.
Synnin olemus syvimmältään on se oma mikä on riippumattomuutta Jumalasta, alistumattomuutta yhteyteen.

Suostuessamme Kristuksessa kokemaan Hänen voittavan rakkautensa yli omien rakkauksiemme, puristava otteemme asioista heltiää ja kykenemme kohtaamaan ihmiset, heidän tarpeensa ja omat tarpeemme vapaammin.
Jos katseemme nimittäin on kiintynyt maallisiin rakkauksiimme silloin sydän jolla rakastamme on vielä epäjumalien sitoma ja tällainen sydän aina vaatii täyttymystä epäjumaliltaan, siinä on vaatimusta ja mustasukkaisuutta, joilla juuri tuhoamme sen mitä yritämme niin kovasti saavuttaa.

Kristukseen katsoen ymmärrämme kaikkien sinänsä hyvien ja tärkeiden, tarpeellisten ja välttämättömienkin asioidemme keskellä että vain Hän, ei nämä erilliset asiat, voi tuoda elämäämme todellisen onnen. Hänestä käsin voimme katsoa asioihimme ja ihastella meille rakkaita ja tärkeitä asioita ilman että kouristuksenomaisesti tarraudumme niihin kiinni ja vaadimme niiltä täyttymystä - sitä syvää elämän mielekkyyden kokemista, jonka vain Herra voi antaa.

Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.
Jos jokin asia on elämässämme aarre, siis kallisarvoinen asia ohi Jeesuksen niin että tuo asia sanelee käyttäytymisemme, ei Jumalan tahto, silloin sydämemme on siinä. Vaikka kuinka sanoisimme rakastavamme Jumalaa yli kaiken ja että Jeesus on meille tärkeämpi kuin mikään muu.
Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka.

3.
Vain riippuvaisuus Jeesuksesta voi johtaa terveeseen riippumattomuuteen.

Jeesuksen tarkoittama oman elämän vihaaminen on siis antautumista Hänen rakkaudelleen, vapautumista niistä sidoksista ja kahleista jotka irrallistavat ihmisen erilliseksi, omaksi saarekkeekseen, saavat hänet palvomaan vääristynyttä autonomiaansa ja synnin kautta kuvittelemaan sitä vapaudeksi.
Kristillinen tosiasia on että ainoastaan täysi sitoutuminen Jeesukseen tuo täyden vapauden.

Ei sitoutuminen johonkin uskonnolliseen ideaan vaan Kristukseen, jossa itsemme Häneen kadottaen löydämme ja saamme itsemme todellisesti, yhteydessä.
"...joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." Matt.10:39.

4.
Laske kustannukset. Mieti mitä Jeesuksen seuraaminen todellisesti edellyttää.

Matt.10:34-39 Elävän uutisen (vapaamuotoinen, selittelevä käännös) mukaan:
"Älkää kuvitelko, että minä olen tullut tuomaan maailmaan rauhaa - paremminkin päinvastoin! Minun takiani poika riitaantuu isänsä kanssa, tytär äitinsä ja miniä anoppinsa kanssa. Monen ihmisen pahimmiksi vihamiehiksi tulevat hänen omaisensa. Jos rakastat isääsi tai äitiäsi enemmän kuin minua, et sovi minulle. Jos rakastat poikaasi tai tytärtäsi enemmän kuin minua, et myöskään sovi minulle. Ellet suostu kantamaan ristiäsi ja seuraamaan minua, et ole sopiva oppilaakseni. Jos yrität pitää kiinni omasta elämästäsi, menetät sen, mutta jos luovut siitä minun takiani, pelastat sen."

Luuk.14:26-28,33,34 Elävän uutisen mukaan:
"Sen, joka haluaa seurata minua, on rakastettava minua enemmän kuin omaa isäänsä, äitiänsä, vaimoaan, lapsiaan, veljiään tai sisariaan - jopa enemmän kuin omaa elämäänsä. Muuten hän ei voi olla oppilaani. Kukaan, joka ei kanna omaa ristiään ja seuraa minua, ei voi olla oppilaani. Laskekaa kustannukset, ennen kuin teette ratkaisuja... Kukaan ei tule oppilaakseni, ennen kuin luovuttaa minun käyttööni kaiken mitä hänellä on. Mitä merkitystä on suolalla, jos se ei ole suolaista?"

5.
Elävä kristillisyys. Nisunjyvän kuolemisen tie.

Joh.12:24 Jeesus puhuu itsestään, asia käy selväksi tekstiyhteydestä.
Elävä uutinen kääntää sanat "jos ei nisunjyvä putoa maahan" tavalla joka alleviivaa nimenomaan Jeesuksen kuolemaa. Vasta seuraava jae kohdistuu uskoviin eli Jeesuksen opetuslapsiin, joilla on sisäinen elämänyhteys Hänen kanssaan.
Joh.12:24,25 Elävän uutisen mukaan:
"Minun käy kuin vehnänjyvän, kun se putoaa multaan. Ellen kuole, jään yksin kuin siemen, jota ei ole pantu maahan. Mutta minun kuolemani tähden syntyy paljon uutta elämää, kuin uusia jyviä. Jos rakastatte vain tätä maanpäällistä elämää, ikäänkuin se olisi ainoa, ette ole löytäneet todellista elämää. Todellinen elämä on ikuista - miksi siis takerrutte vain tähän maanpäälliseen?"

Kuitenkin myös edellinen jae kohdistuu Jeesuksen lisäksi meihin, koska nisunjyvän kuolema tulee osaksemme Hänessä, olemmehan "kuolleet yhdessä Hänen kanssaan", Roomalaiskirje luku 6.

Jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin - jos emme kuole pois oman minän hallitsemasta, vanhasta, synnillisestä elämän luonnosta, jäämme omaan erillisyyteemme ja sen vangiksi, kykenemättä ottamaan vastaan jumalallisen elämän virtoja. Mutta jos suostumme kuolemaan pois vanhasta tämä kuolemisemme tuottaa paljon hedelmää.

Huomaatko tässä asian varsinaisen tarkoituksen?
Tarkoitus ei siis ole kuolla, tulla mitätöidyksi, siirretyksi syrjään, vaan päinvastoin elää, löytää oma arvonsa. Risti merkitsee näin ollen asettumista elämän lähteelle, keskipisteeseen, siihen missä elämä tuottaa hedelmää. Jeesus ei jäänyt hautaan. Ylösnousemuksen valo loistaa ristin kautta, kruunaten kuolemisen paikan valtavaksi voitoksi elämälle, rakkauden ylistyslauluksi.
Minä elän, Gal.2:19,20.

6.
Elämän suurin voittolaulu: yhdessä Hänen kanssaan.

Siinä missä inhimillinen silmä näkee vain murhenäytelmän, epäonnistumisen, hirvittävän kuoleman ja tappion, ristinpuulle runnellun opettajan, uskon silmä joka katsoo asioita hengen todellisuuden valaisemana näkee riemullisen voiton, onnistumisen, syntien voittajan: täydellisen Vapahtajan. Mahdollisuuden heittäytyä voittavaan armoon.
Jeesus on voittava armo jossa mitkään omat vajavaisuuteni eivät voi estää Hänen pelastavaa, parantavaa ja pyhittävää työtään. Pelastus ei ole kiinni ansioistani eikä pyhitys kyvykkyydestäni.
Suurimman häpeän merkki kääntyy riemulliseksi voitonmerkiksi.

Miksi kristityt muuten kantaisivat ristiä kaulassaan symbolina ja pitäisivät sitä esillä kirkoissaan? Eihän kukaan kanna kaulassaan hirttolavan tai sähkötuolin pienoiskuvaa, eikä ripusta giljotiinia rukousalttarinsa yläpuolelle. Risti ei kuvaa ainoastaan kuolemaa vaan elämän voittoa kuolemasta: kuoleman kautta Jeesus Kristus voitti kuoleman vallan ja toi iankaikkisen elämän ihmisten ulottuville.

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." 2.Kor.5:14,15.

7.
Mitä ihmiseltä vaaditaan hänen tullakseen riippumattomaksi ja rakastaakseen ilman oman minän orjuuttavaa vaikutusta?

Kaikki mitä meidän puoleltamme vaaditaan on antautuminen Hänelle joka on jo tehnyt. Se on täytetty.
Minun ei siis tarvitse sanoa: tämä on niin mahdotonta, minulla on niin kurja ja itsekäs luonne, ei minusta ole kristityksi, tästä ei ikinä tule mitään.
Katse ristille ja Jumalan sana avautuu lupausten maailmana: on jo tullut - siitä on takeena ristinpuu. Hän on jo voittanut - siksi on aivan varmaa että Hän voittaa myös minussa. Oppiessani oman ponnisteluni sijasta turvaamaan ristintyöhön. Kiitos Jumalalle.
Jos vain teemme päätöksen lähteä kulkemaan Hänen seurassaan, on varmaa että Mestari opettaa meitä voittamaan vanhan luontomme. Hän tekee armotyötään meissä voiton kautta joka on jo.

"Pitäkää itsenne synnille kuolleina" sisältää (ilmeisesti) alkukielen mukaan merkityksen "pitäkää totena että olette kuolleet", Room.6:11.
Itsensä pitäminen kuolleena Kristuksen kanssa perustuu siis uskoon. Se ei merkitse ponnistelemista että tulisin kuolleeksi tai pysyisin kuolleena, vaan yksinkertaisesti tosiasian omaksumista hyväkseni: se mikä minussa vielä taistelee todellista elämää ja elämän tarkoitusta, antautumista ja yhteyttä vastaan, on voitettu Golgatan ristillä. Uskon kautta se alkaa sitten myös toteutua käytännössä.

Pidä totena että Jeesuksen Kristuksen kuolemassa Hänen voittotyönsä sekä syntien että vanhan olemuksesi yli on kerta kaikkiaan tullut osaksesi ottaessasi Hänet vastaan.

8.
Yltäkylläinen elämä.

Miten Jeesus sen sanoikaan? Jotenkin tällä tavalla: Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta minä olen tullut että ihmisillä olisi yltäkylläinen elämä.

Tällaisen elämän voimme löytää vain jos se mikä estää elämää virtaamasta mitätöidään, siirretään syrjään. Se mikä estää elämää virtaamasta ja tuottamasta hedelmää on "vanha elämämme", se elämä jonka luonto ja keskipiste oli "oma minä". Sen pitää joutua syrjään ja tulla mitätöidyksi Jeesuksen kuoleman kautta jotta voisimme Hänen ylösnousemuksensa kautta elää paremmassa, uudessa, elämän löytämisessä.

Lihallinen kristitty on kristitty joka vielä uskovanakin samaistaa keskenään vanhan luonnon ja todellisen itsensä, aidon minuutensa. Vanhan siirtäminen syrjään tuntuu hänestä itsen siirtämiseltä syrjään, epäjumalista luopuminen näyttäytyy elämää rampauttavana vaatimuksena. Hänessä on lakkaamaton kamppailu ja ristiriita, toisaalta rakkaus Jeesusta kohtaan ja toisaalta kapina Hänen elämäänsä vastaan. Näin on siihen asti kunnes hän Pyhän Hengen antaman sisäisen oivalluksen kautta ymmärtää päästää irti, lakata itse hallitsemasta omaa elämäänsä - ja toisten elämää - ja heittäytyä Jumalan varaan.

9.
Ristin teologiakin voi olla lihallista kiivailua, jos julistamme ulkonaisia muotoja emmekä elä todeksi itse asian sisältöä. Oikea ristin teologia tulee esiin Kristuskeskeisenä elämänä armon kautta.

Jeesus meni ristille, antoi sen maallisen elämän jonka oli saanut tullessaan ihmiseksi maailmaan, täydellisesti kuolemaan, jotta myös me voisimme Hänen tekonsa kautta "tästä maailmasta pois kuolleina elää maailmassa yhdessä Hänen kanssaan".
On suuresti elämänmyönteinen ja vapauttava asia kun elämämme tulee Hänen voittamakseen. Ristin kautta.
Vain tällöin voimme rakastaa - myös perheenjäseniä - ilman sitä epäluuloisuutta ja vaativaa henkeä joka usein on seurauksena keskittymisestä "omaan".

Kun risti siis kieltää meiltä mahdollisuuden rakastaa meille rakkaita asioita ja ihmisiä tavalla jossa ne muotoutuisivat epäjumaliksi ja niin tehdessään riistäisivät Jeesuksen aseman elämämme todellisena Herrana, se samalla luovuttaa nämä asiat ja ihmiset rakkautemme kohteiksi joista saamme nauttia vapautuneessa elämässä, jonka keskuksena en enää ole minä itse omine toiveineni ja haluineni vaan ihana Kristus, joka tahtoo ihmiselle vain hyvää.

Kristityn elämän keskipiste ei ole minä ja minun - minun rakkauteni siihen ja tähän ja tuohon - vaan Kristus. Se rakkaus joka Hänessä on ja Hänestä säteilee. Kuinka vajavaisesti tätä ymmärrämekään! Kristikunnassa on niin paljon turhia kiistoja ja typerää sotimista toisarvoisista seikoista, kun ei ole tarpeeksi perehdytty alkeisiin, asioihin jotka on käytännöllisen kristillisen elämän perusta ja lähtökohta.
Ymmärtämättömyytemme ilmenee monessa kohdin. Esimerkiksi kun Raamatun asioista keskustellaan tuomme monta kertaa enemmän esiin mielipiteitämme Jeesuksesta kuin itseään Jeesusta.

Saatamme tuomita teatterissa käymisen tai jopa tietynlaiset hengelliset laulut maailmallisiksi, mutta harvoin tulemme ajatelleeksi, että myös oppiriidoissa kiivailu on maailmallista sillä se on lihallista. Helposti käy niin että maailmallisuus säilyy, se vain muuttaa muotoaan. Siellä missä lihallisuus ennen hillui kapakoissa ja irtosuhteissa, se nyt toteuttaa itseään oppilauseissa ja teologiassa? Minun seurakuntani, minun näkemykseni herätyksestä, tästä ja tuosta.

"Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr.5:11-14.

"Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä te ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?" 1.Kor.3:1-3.

10.
Herran kasvojen valkeudessa.

Monet mielipiteemme saattavat olla opillisesti oikeitakin, mutta jos emme ole käyneet ristin kautta oman minän kuolemiseen ja riippuvaisuuteen Kristuksesta, luovuttautumisen ihanaan armon tilaan, tahdomme näissäkin saarnoissa ja keskusteluissa enemmän saada ihmisiä oman itsemme ja oppinäkemystemme ja mielipiteidemme puolelle kuin todella voittaa heitä Kristukselle.

Jos rehellisiä olemme kristittyinä niin kyllä tässä on sellainen asia jonka kanssa joudumme olemaan (saamme olla) ahkerasti ristin edessä että evankeliumin valo meidän motiivit paljastaa ja puhdistaa.
Vain Jeesus voi uskon synnyttää ja sitä pitää yllä, ainoastaan Jumalan Henki myös avaa sanan totuudet ja johtaa raittiiseen kristilliseen elämään, meidän meuhkaamiset, suuriääniset tai maltilliset puheet, helvetillä uhkailut tai rakkaudesta lepertelyt ei sitä saa aikaan.
Mutta jos sydämissämme palaa rakkaus Jeesukseen yli kaiken, silloin Hän parhaiten voi meitä työnsä välikappaleina käyttää. Niin perheessä kuin muuallakin. Kaikki kiitos, ylistys ja kunnia siitä Herralle.

Itse olen havainnut meissä uskovissa tällaista taipumusta että käyttäydytään taitamattomasti ja epäkunnioittavasti ja kun sen tähden saadaan osaksemme ihmisten kiukkua ja hyljeksintää, sanomme että taas meitä totuuden ja uskon tähden vainotaan. Varmaan vainotaan senkin tähden, ja joskus vainoamme ei-uskovia omalla uskomisellamme ilman että Jeesukselle jää siinä tilaa vaikuttaa ja tehdä, se ei tietysti ole oikein.

11.
Lopuksi ravintoa. Kol.3:1-3,12,13,23,24.

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa...

Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.

12.
Room.6:4-11.

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme syntiä enää palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.


13.
Ef.2:1-7.

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,

osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

14.
Vielä vähän lisää hyvää sapuskaa: 2.Kor.5:17-21.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.