On taas niitä öitä, jolloin uni ei tule. Ajatukset poukkoilee ympäriinsä, ahdistaa.
Minä olen onnellinen. Minä olen rakastunut, olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa ja ensi syksynä aiomme muuttaa yhteen asumaan. Kaikki on sillä saralla hyvin. Myös perhesuhteeni ovat kunnossa.
Minä tunnen olevani onnellinen, minä tiedostan että minulla on kaikki hyvin. Mutta miksi minä sitten öisin, yksin sängyssäni mietin, miltä tuntuisi upottaa veitsi ranteeseen, miltä ampua aseella oma pää tohjoksi..
En ole ikinä harkinnut itsemurhaa, enkä harkitse nytkään. En aio satuttaa itseäni, en edes halua. Silti tuollaiset ajatukset tulevat mieleeni melkein joka ilta. Mitä ne oikein ovat ja mistä ihmeestä ne tulevat?? En ymmärrä niiden lähdettä, sillä minullahan on kaikki hyvin!
Minulla on myös usein pelkoja. Vaikka olenkin jo "aikuinen" (21v), niin silti pelkään pimeää, ja pelkään mitä siellä pimeässä voisi olla. Öisin herään siihen, että huoneessani on joku pelottava hahmo. Näen sen selvästi mutta muutaman kerran silmiä räpsäyttämällä se katoaa. Tiedän, että ne ovat vain unia, joista en vain ole kunnolla heti herännyt. Aamulla ne naurattavat, mutta yöllä ne ovat totisinta totta ja illalla pelottaa nukahtaa. En ole katsonut kauhuelokuvia vuoteen, sillä tiedän että ne vain lisäävät näitä "näkyjä".
Nyt itkettää. Sain nämä ajatukseni "mustaa valkoiselle" ensimmäistä kertaa, ja pelkään vielä enemmän. Mitä jos minä sairastun, mitä jos minulla napsahtaa päässä ihan yhtäkkiä? Onko tämä jotain hiipivää hulluutta, joka yllättää minut ja perheeni kun sitä vähiten osaan odottaa?!?
Pitäisikö minun hakea apua, vai suurentelenko tätä asiaa ihan turhaan?
Olisi ihana kuulla jos jollakin muulla on samanlaisia kokemuksia.. että tietäisin etten ole yksin näiden juttujen kanssa. Ja tämä on minulle vakava asia, toivon ettei kukaan pistä tätä leikiksi.
Minä olen onnellinen. Minä olen rakastunut, olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa ja ensi syksynä aiomme muuttaa yhteen asumaan. Kaikki on sillä saralla hyvin. Myös perhesuhteeni ovat kunnossa.
Minä tunnen olevani onnellinen, minä tiedostan että minulla on kaikki hyvin. Mutta miksi minä sitten öisin, yksin sängyssäni mietin, miltä tuntuisi upottaa veitsi ranteeseen, miltä ampua aseella oma pää tohjoksi..
En ole ikinä harkinnut itsemurhaa, enkä harkitse nytkään. En aio satuttaa itseäni, en edes halua. Silti tuollaiset ajatukset tulevat mieleeni melkein joka ilta. Mitä ne oikein ovat ja mistä ihmeestä ne tulevat?? En ymmärrä niiden lähdettä, sillä minullahan on kaikki hyvin!
Minulla on myös usein pelkoja. Vaikka olenkin jo "aikuinen" (21v), niin silti pelkään pimeää, ja pelkään mitä siellä pimeässä voisi olla. Öisin herään siihen, että huoneessani on joku pelottava hahmo. Näen sen selvästi mutta muutaman kerran silmiä räpsäyttämällä se katoaa. Tiedän, että ne ovat vain unia, joista en vain ole kunnolla heti herännyt. Aamulla ne naurattavat, mutta yöllä ne ovat totisinta totta ja illalla pelottaa nukahtaa. En ole katsonut kauhuelokuvia vuoteen, sillä tiedän että ne vain lisäävät näitä "näkyjä".
Nyt itkettää. Sain nämä ajatukseni "mustaa valkoiselle" ensimmäistä kertaa, ja pelkään vielä enemmän. Mitä jos minä sairastun, mitä jos minulla napsahtaa päässä ihan yhtäkkiä? Onko tämä jotain hiipivää hulluutta, joka yllättää minut ja perheeni kun sitä vähiten osaan odottaa?!?
Pitäisikö minun hakea apua, vai suurentelenko tätä asiaa ihan turhaan?
Olisi ihana kuulla jos jollakin muulla on samanlaisia kokemuksia.. että tietäisin etten ole yksin näiden juttujen kanssa. Ja tämä on minulle vakava asia, toivon ettei kukaan pistä tätä leikiksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis oliko sinulla lapsia/vauva? Voisiko tuo homma olla hormonaalista?
Minulla ei ole lapsia. Hirveästi kyllä haluaisin, mutta se ei nyt sovi meidän elämäntilanteeseen.. :( Minulla on jo vuoden ajan ollut hirmuinen vauvakuume. Välissä olo on ihan kamala, kun tietää ettei vielä ole vauvojen aika, mutta kuitenki haluaisi niin kovasti.. Järki sanoo toista ja tunteet toista.
Mutta nuo "oireesi" saattavat kuitenkin olla hormonaalisia. Sinuna kavisin otattamassa tiettyja verikokeita.
Kuulostaa pakkoajatuksilta.. Itsellänikin on välillä ollut vastaavaa.
Tuntuu, että ulkoisesti kaikki on hyvin mutta sitten ajattelen joskus jotakin todella kummallista ja väkivaltaista.
Tämä nyt on aika arvailua, mutta saattaa olla, että syynä ovat lapsuudenaikaiset traumat tai se ettei jotenkin toteuta itseään, on jotenkin estynyt tekemään jotakin mikä itselle on tärkeää ja sitten se purkautuu outoina ajatuksina ja mielihaluina.
Moni ihminen kärsii jossain määrin tuollaisista sisäisistä ristiriidoista. Mutta jos nuo ajatukset todella alkavat vaivata niin apua löytyy psykiatrin vastaanotolta ja terapiasta.
Kiitoksia kommentistasi. Googletin heti pakkoajatukset ja löysin paljon tietoa ja kuvauksia jotka sopivat ainakin osittain minuun. Pakkohäiriössä ajatukset, pelot ja mielikuvat ovat tilanteeseen nähdän liiallisia ja ahdistavia, ja tyypillisimpiä ovat mm. aggressiosisältöiset mielikuvat ja pelot.
Luin myös että pakko-oireisuus alkaa yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa. Minulla on ihan pienestä pitäen ollut aggressiivisia ajatuksia, vaikka muuten olen ollut todella kiltti tyttö, enkä ikinä tekisi pahaa kenellekään. Esimerkiksi kun auton takapenkillä odotin vanhempiani kaupasta, ajattelin että mitä jos joku tulisi yhtäkkiä ja iskisi vasaralla tms. takaraivoon. Tuollaiset ajatukset tulivat vain yhtäkkiä, ilman mitään syytä. Yleensä aggressiiviset ajatukset ovat minuun itseeni kohdistuvia, mutta joskus mieleeni on putkahtanut sellaisia ajatuksia joissa esim.suunnittelen jonkun ystäväni murhaa. Tuollaisia muihin ihmisiin kohdistuvia aggressiivisia ajatuksia minulla on ollut ehkä pari kertaa, ja ne menevät nopeasti ohi.
Nämä pakko-ajatukset ilmenevät minulla nykyään siis lähinnä öisin nukkumaan mennessä. Olisikohan unilääkkeestä apua? Vai pitäisikö minun näiden kuvausteni perusteella varata aika terapiasta? Saako minkäänlaisia unen saantia helpottavia lääkkeitä ilman reseptiä?
yhteyttä ensin tk-lääkäriin ellet halua maksaa yksityisten psykiatrien taksoja. Sieltä saat tarvittaessa lääkkeet ja lähetteen mielenterveystoimistoon ja psykiatrille, jos tilanteesi sen vaatii.
Hae rohkeasti apua!