Hei Esko Leipälä! Olet tekemässä opinnäytetyötä maisteriopintoihisi homesairaista. Miten työsi edistyy ? Joko olet saanut opinnäytetyö suunnitelmasi hyväksyttyä ? Joko olet kehitellyt kyselykaavakkeen ja joko se on hyväksytty ?
Tein itsekin opinnäytetyön työpaikan homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvasta ja kuntoutuksesta Suomessa. Tietääkseni työni oli ensimmäinen tästä näkökulmasta tehty opinnäytetyö. Sellainen kannattaisi uusia vaikka kolmen vuoden välein. Voisimme seurata edistyykö homesairaiden sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutuminen hyvinvointivaltio, oikeusvaltio Suomessa.
Homealtistuksesta työpaikoillaan oireilevien ja sairastuneiden tämänhetkinen sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutuminen on HÄPEÄPILKKU hyvinvointi- oikeusvaltio Suomen statuksen saaneelle maallemme.
Kuinka monta opinnäytetyötä on tehty homealtistuksesta oireilevista ja sairastuneista ? Miltä "kantilta" olet asiaa tarkastellut ?
Tehkää opiskelijat lisää opinnäytetöitä homealtistuksesta oireilevista ja sairastuneista.
Näin saamme asiamme tiedoksi päättäjille.
Terveisin Homentikko-Hilkka Liisa
Tein itsekin opinnäytetyön työpaikan homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvasta ja kuntoutuksesta Suomessa. Tietääkseni työni oli ensimmäinen tästä näkökulmasta tehty opinnäytetyö. Sellainen kannattaisi uusia vaikka kolmen vuoden välein. Voisimme seurata edistyykö homesairaiden sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutuminen hyvinvointivaltio, oikeusvaltio Suomessa.
Homealtistuksesta työpaikoillaan oireilevien ja sairastuneiden tämänhetkinen sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutuminen on HÄPEÄPILKKU hyvinvointi- oikeusvaltio Suomen statuksen saaneelle maallemme.
Kuinka monta opinnäytetyötä on tehty homealtistuksesta oireilevista ja sairastuneista ? Miltä "kantilta" olet asiaa tarkastellut ?
Tehkää opiskelijat lisää opinnäytetöitä homealtistuksesta oireilevista ja sairastuneista.
Näin saamme asiamme tiedoksi päättäjille.
Terveisin Homentikko-Hilkka Liisa
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen usein mietinyt, onko kukaan tutkinut asumisterveyden vaikutusta itsemurhiin. Niin homeet, kuin kemikaalitkin sekoittavat tavallisen tallaajakin pään. Ehkä kannattais paneutua.
olet varmasti oikeassa.
Nykypäivän ihminen saa pakolliset säilöntäaineet, liima-aineet, eri materiaalien haihtumisaineet, kemiallisten laitosten päästöistä syntyvät aineet ja muut teknisen laitoksen ym. tuottamat aineet aivan jokapäiväisenä annoksena.
Kokonaisvaikutus on sitten vain arvailun varassa, koska näiden yhteisvaikutusta ei edes haluta tutkia kansantaloudellista syistä johtuen.
Tämä homeongelma on nimenomaan syntynyt tästä nykypäivän rakentamistavasta johon on vaikuttanut tämä helvetinomainen oravanpyörä maailman eri ryhmien kilpaillessa veripäissään ensimmäisestä sijasta ao. alalla.
Perusteellinen ajattelu on kuopattu aikoja sitten. Pitää olla trendikäs vain trendikkyyden vuoksi.
Tosi typerin trendikkyyden tulos, johon sain törmätä Lappeenrannan asuntomessuilla, tämä iltapäivälehtien suosikkiarkkitehti Stefan Lindforsin suunnittelema punainen laatikkotalo.
Heti huomasi nähtyään tuon kuvastuksen, että seinien materiaaliratkaisut suhteessa rakennuksen muotoon ei tule kestämään saati sitten tämä tasakatto.
Eikö samaisen arkkitehdin pitäisi ajatella asumisturvallisuutta ensisijaisesti ja samalla sen myötä viihtyvyyttä ja käytännöllisyyttä eikä omaa egoaan, kuten tässä tapauksessa on tapahtunut.
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=suolistovaivat_area;action=display;num=1126598174
Asunnon hankkiminen on niitä suurimpia investointeja ihmiselämässä.
Kun kodin ostettuaan saattaa huomata jossain vaiheessa sen varsinaiseksi biomyrkkypommiksi jossa ei voi asua, niin kyllähän siinä hymy alkaa hyytyä velkojen sekä oikeudenkäyntikulujen painaessa harteita.
Kun sanotaan pitkäaikaisen stressin altistavan masennukselle ja masennuksen itsemurhalle, siinä olisi oiva tutkimuskohde jollekin väitöskirjaa tekevälle tutkijalle.
Toivotaan, että joskus niin tapahtuu.
Syytä olisi tutkia myös tämän yhteiskunnan tuottamien homeallergikkojen tekemiä itsemurhia.
Tällä hetkellä se on mahdotonta, koska lääketieteemme edustajilla ei ole käytössään mittatikkuja homeallergian toteamiseen, eli he eivät edes tiedä kuinka monta homeallergikkoa maassamme on, saatikka kuka maamme lukemattomista allergikoista on homeallergikko.
Syy siihen miksi he eivät tiedä on se, että kaikki muut potilaan ilmoittamat allergiat (koira-, kissa-, siitepöly-, mauste-, pähkinä-, ruoka-aineet-, antibiootit jne.) kirjataan epikriisiin, mutta ei potilaan ilmoittamaa homeallergiaa.
Oma ilmoitus kaikkien muiden allergeenien suhteen riittää ylöskirjaamiseen, mutta jostain syystä näin ei tapahdu homeallergikon kohdalla.
Siitä seuraa, että homeallergikkoa voi tässä yhteiskunnassa altistaa mikä organisaatio tahansa ja miten tahansa seurauksista välittämättä.
Tottakai homeallergikon kestokykykin saattaa loppua jossain vaiheessa, jopa ilman masennusta, sen pyörityksen takia mihin hän joutuu tässä yhteiskunnassa, kuin myös immuunijärjestelmänsä tuottamien rajoitusten seurausten takia.
Tämänkaltaisista syistä johtuvien itsemurhatapausten selvittelyyn tutkijoillamme ei ole käytössään mitään keinoja.
Asiaa on tutkittu STM:n rahoittamassa selvityksessä "Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset":
" Kokonaisuudessaan homeongelma ja siitä johtuvat tapahtumat ovat omiaan vähentämään ongelman kokeneiden ihmisten psyykkistä hyvinvointia. Yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista poti kohtalaista tai vaikeaa masennusta. Viidennes kyselyyn vastanneista koki, että olisi parempi olla kuollut, ja joillakin vastanneilla oli suunnitelmia itsemurhan toteuttamiseksi. "
Olin kuuntelemassa luentoa tästä tutkimuksesta sen valmistuttua. Yksi tutkijoista totesi, että kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat eivät edes jaksaneet vastata kyselyyn (paksu paperipinkka.) Tästä voi vetää johtopäätöksen, että todellinen tilanne on vielä paljon pahempi.
Lyhennelmä selvityksestä löytyy linkistä:
http://pre20031103.stm.fi/suomi/tiedote/tied02/haotiedote2097.htm
Koko tutkimus on linkissä:
http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/ehosisallys56.htm
Mikä on raskainta "homesodassa"?
Minulle se on ollut yhteiskunnan tukijärjestelmien totaalinen pettäminen ja virkamiesten jokseenkin autokoton valehteluun perustuva työkulttuuri heti siitä hetkestä lähtien, kun tulee ilmaistuksi ensimmäisen kerran epäilys/sana "home".
Lääkärit valehtelevat ja väärentävät dokumentteja. He kieltäytyvät tekemästä homeoireita selvittäviä/todentavia terveystutkimuksia. Tai jos he lähetteen lisätutkimuksiin kirjoittavat, niin kummasti kaikki homeiden olemassaoloa todentavat tutkimukset jäävät labralähetteeseen kirjaamatta, mutta kaikenmoisia asian vierestä luotaavia muka-tutkimuksia he kyllä panevat tehtäväksi, kunhan vaan homeet eivät niiden tuloksena tule todistetuksi.
Terveystarkastajat valehtelevat ja kaiken lisäksi käyttävät "asiantuntija-asemaansa" valheittensa vakuudeksi. Onhan näitä "musta home on ihan terveellistä tavallista hometta" -terveystarkastajia siellä täällä joka puolella ympäri Suomea.
Kunnanhallituksen pöytäkirjat ovat tosiasioitten vastaisia eikä niihin kirjata esille tulleita ja käsiteltyjä asioita, jos puheena on ollut mitä tahansa "homeisiin" liittyvää.
Asuntovastaavat kiristävät homeuhreja olemaan hiljaa ja uhkaavat oikeustoimilla ja häädöllä .
Sosiaalitoimi keksii verukkeita olla reagoimatta. Apua sieltä ei ainakaan saa, vaikka kaikki menee alta.
Kirkko vastaa homekatastrofiin joutuneen hätähuutoon, että se ei voi ottaa mitään kantaa asiaan eikä voi auttaa, koska homeuhrin auttaminen ja kannanotto olisi "yhteiskunnallista toimintaa" ja se ei kuulu kirkon tehtäviin.
Kun kaikki ne yhteiskunnan instituutiot, joden pitäisi olla yksilön turvana, pettää - se on vaikeinta kestää.
Silloin toivon, että eutanaasia olisi laillista Suomessa.
Juuri noin tapahtuu - ikävä kyllä - monille homesairaille VIELÄKIN.
Olemme monissa kirjoituksissa, tälläkin palstalla, voineet lukea, että epärehellisyys rehottaa monissa homesairaiden tapauksissa.
Yritä vielä jaksaa äläkä tee mitään itsellesi nimimerkki "Suicidaalinen" (itsemurhaan taipuvainen) ! Voimia "homesotaasi" ja kirjoittele tänne niin me muut yritämme sinua tukea. On olemassa vielä rehellisiäkin lääkäreitä ja rehellisiä terveystarkastajia.
Pyydä aina kirjallisena "väärät lausunnot". Laita ne kansioihin päivämäärä jarjestyksessä.
Tee "MUISTUTUS"-otsikolla muistutus väärästä diagnoosista tai tutkimatta jättämisestä. Virkamiehen ON AINA VASTATTAVA muistutukseen ja otettava kantaa. Pyydä lähete erikoislääkärille, jos työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri ei tutki sinua asianmukaisesti. Sinulla on oikeus oikeisiin tutkimuksiin ja virkamiehellä on velvollisuus olla rehellinen! Siitä hänelle maksetaan palkkakin.
Tässä STM:n rahoittamassa tutkimuksessa oli kysymys homeasunnon ostamisen tuottamista seurauksista perheen hyvinvoinnille.
Samankaltainen tutkimus voidaan teettää vaikkapa ilman omaa syytään konkurssiin joutuneiden yrittäjien keskuudessä.
Milloinhan STM:ltä liikenisi rahoitusta tutkia valtiovaltamme tuottamien homeallergikkojen itsemurha-alttiutta ja masennusta, joka alttius ja masennus aiheutuu immunologisesta tulehdusreaktiosta homeitiöille mukaanlukien myös näihin reaktioihin määrättyjen lääkkeiden lisäkuormitus immuunijärjestelmälle?
Milloinkahan STM ottaa huomioon, että tässä maassa diagnostisoimattoman homeallergikon voi homealtistaa mikä tahansa julkisen vallan organisaatio tai vakuutusyhtiö tarvitsematta huolehtia altistuksensa tuottamista terveysriskeistä, vaikka sen seurauksena olisi pysyvä keuhkovaurio?
Minäkin homeallergikkona olen miettinyt, että jos joutuisin tämänkaltaisen julkisen vallan toiminnan seurauksena käyttämään kotononani happirikastinta olisin siinä vaiheessa perheelleni todellinen rasite, jota rasitetta he eivät ole ansainneet. Rasite olisin myös yhteiskunnalle julkisen vallan hoitolaitoksessa.
Olen päättänyt olla olematta tämänkaltainen rasite. Ja se siitä.
"Tässä STM:n rahoittamassa tutkimuksessa oli kysymys homeasunnon ostamisen tuottamista seurauksista perheen hyvinvoinnille.
Samankaltainen tutkimus voidaan teettää vaikkapa ilman omaa syytään konkurssiin joutuneiden yrittäjien keskuudessä."
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tällä kannanotollasi. Kyllä kotonaankin homealtistuneet sairastuvat aivan samalla lailla, yleensä kaiken lisäksi koko perhe. Heistäkin tulee yleisesti työkyvyttömiä ja hekin joutuvat taistelemaan tietämättömien lääkäreiden kanssa. He menettävät usein myös koko kotinsa ja kaiken irtaimistonsa saastuneena. Evakkoasuntoon muuttokin onnistuu vain harvoilta, koska kahden asunnon kustannuksista on vaikea selvitä varsinkin, kun tavallisesti myös asuntolainat asumiskelvottomasta asunnosta painavat päälle. He jäävät t.s. homeloukkuun asuntoonsa. Kokonainen perhe voi siis menettää terveyteynsä ja työkykynsä lisäksi myös kotinsa ja kaiken omaisuutensa.
Mielestäni vertailusi ei siis ole onnistunut. Vai ymmärsinkö väärin ?
Onko niin, että ihmiset näkevät vain oman ongelmansa sinä ainoana vakavana ongelmana ja väheksyvät muiden hätää ? Kaikkien suomalaisten homeuhrien kohtalo on järkyttävä ja heidän tulisi puhaltaa yhteen hiileen.
Se, että asumisterveysongelmaisten suhteen on voitu tehdä monia kattavia tutkimuksia, on paljolti ollut Asumisterveysliiton (Hannele Rämön) aktiivisuudesta kiinni sekä heidän kattavista rekistereistään.
Sitäpaitsi, tietääkseni Kansanterveyslaitos on tehnyt vastaavanlaisen tutkimuksen työpaikoillaan altistuneiden psykososiaalisista seuraamuksista.
Vastaava tutkimus työpaikoilla homealtistuneille on siis tehty ja se on nimeltään:
"Työpaikan homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset". Tutkimuksen tekijät: Maarit Valtari, Liisa Eränen, Markku Seuri, Karmela Liebkind.
Huomasin, että taisin ymmärtää pointtisi väärin. Kun lukee ja kirjoittelee kiireellä ja hätäisesti, niin tällaista sattuu. Ymmärrän mitä tarkoitit.
...
Sanoisin, että onhan tämä ollut aikamoinen tutustumismatka omaan itseen kuin myös tämän yhteiskunnan kansalaisten terveydestä huoltapitävien organisaatioiden toimintaan.
Olen kuulunut ns. rauhallisiin ihmistyyppeihin jonka takia minun oli vaikea käsittää ihmistä, joka saattoi jostain syystä raivostua silmittömästi.
Olin myös äärettömän sinisilmäinen. Luotin siihen, että kaikki kaikkialla toimivat oikeudenmukaisesti.
Homepolulla ollessani minulle alkoi pikkuhiljaa valjeta, että tässä on jotain mätää.
Ja muistan sen puhelinsoiton kun minulle kirkastui, että minuahan on huijattu kaksi ja puoli vuotta, eikä vain minua vaan lukemattomia muita kaltaisiani ja huijataan yhä.
Raivostuin valtavasti ja jouduin kuukausia seurustelemaan VIHAN, tuon luonnonvoimista katalimman, kanssa. Viha hävisi pikkuhiljaa, mutta raivostuminen ei.
Kyllä se adrenaliiniruiske yllättää vieläkin, onneksi harvemmin, keskustellessani tulevien homeallergikkojen kanssa ja lukiessani vastaavaa tällä palstalla.
Oli hyvä huomata, että en ole immuuni vihalle ja raivostumiselle; niihin ei kuitenkaan saa jäädä kiinni, ja vielä pärempaa oli sinisilmäisyyteni katoaminen, eli huomio, että suurimmalle osalle ihmisistä tällä planeetalla eläminen on yhtä helvettiä. Ja näinhän on aina ollut. Olen vain yksi monien joukossa.
Toki taistellen sen puolesta, että homeitiöillä ei ihmisiä pudotettaisi helvettiin.
Mitä tulee tuohon immuunijärjestelmäveitikkaani, olen ollut oppisopimuskoulutuksessa sen kanssa liki kuuden vuoden ajan.
Tiedän tarkkaan mitä syöden ja hengittäen saan sen pillastumaan. Raivostutan sen syömiselläni vähintään kerran viikossa ja testaten aina silloin tällöin sen toimintaa keuhkoillani hengittämällä homeita, josko se ei enää pillastuisi.
Parempi olisi ollut jos jo kymmenisen vuotta sitten olisin ymmärtänyt jotain sen ei- normaalista toiminnasta.
Vaikeinta minulle oli alussa nähdä homealtistuksen synnyttämän reaktion aiheuttama kauhistunut katse lähimmästeni silmissä siksi, että minä olin se, joka aiheutin heille pelkoa.
Nykyään he vain huutavat, että mitä olet taas tehnyt.. etkö sinä mitään tajua.
Puhuit eutanaasian laillistamisesta. Kyllähän se jossain vaiheessa tullaan laillistamaankin.
Murrosvaiheessa oleva yhteiskuntamme näyttää harjoittavan jo vanhustemmekin suhteen heitteillejättöä kotipalvelujen jatkuvan supistamisen takia.
Hoitotestamentin tekeminen on oiva keino kieltää kaikki lääketieteellinen hoito, ei elvytystä, ei antibiootteja, ei happea, ei nesteytystä, ei pakkoruokintaa.
Minulta meni kolmisen vuotta toipumiseen ikävästä mitä mielenkiintoisen työn ja huipputyötovereiden menettäminen aiheutti.
Tätä ikävää voi verrata rakkaan läheisen menettämiseen.
suomalaiset on liian työorjentoituneita. Tunnen sen itsessänikin. Työstä ei haluta olla pois edes sairaana ja sairaudestakin koetaan syyllisyyttä.
Muistakaa: vaatikaa sairaslomaa, jos lääkäri ei anna, niin etsikää läkkäri, joka sitä kirjoittaa. KUKAAN EI ANNA SULKAA HATTUUN SIITÄ, ETTÄ TEETTE TYÖNNE! Vain sinä itse tunnet nahoissasi sairastumisen ja kukaan ei itke perääsi, kun sairastut. Ikävä tosi asia, mutta totta: olet korvattavissa heti. Myönnä se ja pelasta itsesi.
By the way, suomi puhuu-sivuilla joku ehdotteli kampanjaa, jolla tämä ongelma tehdään näkyväksi. Olisko mukaan lähtijöitä? Jos maksimaalista näkyvyyttä tavoiteltaisiin, olisi paras organisoida mielenosoitus Hkiin. Ehkäpä Eduskunnan rappusille ja kutsua tiedostusvälineet sinne. Onhan meitä monta ja pakkasetkin on tulossa, toivottavasti pian. Mitä sanotte? Minulle ei muuten vastannut yksikään kansanedustaja - kirjoitin kuudelle!
mitä tuo suicidaalinen tarkoittaa. Työterveyslääkäri kirjoitti sen statukseen paperille, joka lähti työlääketieteen polille. No, itkinhän minä tilannettani hälle. Olis pitänyt olla kova!
Minäkin olen rauhallinen ja kiltti ihminen.
Työterveyslääkärini lähetti minua vaikka minne tyhjänpäiväisiin tutkimuksiin ja minua tutkittiin ainakin kolme vuotta "asian vierestä". Vuonna 1999 alkoi raju oireilu. Vuonna 2001 teetin omalla kustannuksellani ja ensin ilman lähetettäkin kosteusvauriopaneeli 6 ja 7. Sieltä löytyi syy. Sairastuin aina vain uudelleen, ja turhan takia,homeisella työpaikallani. OIKEAT testit olisi pitänyt tehdä heti.
15 pitkää kortisonikuuria syötyäni, työkykyni menettäen ja taisteltuani ensin Kuntien eläkevakuutuksen "asiantuntijoiden" kanssa ja nyt vakuutusyhtiön "asiantuntijalääkäreiden" äänestysten kanssa, kirjoitin viimeinkin minua ensimmäisenä hoitaneelle lääkärille sähköpostiviestin. Hän lähti pois työterveyslääkärin virastaan toiselle työterveysasemalle. Kerroin hänelle sairaudestani ja sitä seuranneesta paperisodasta. Kerroin, että hän ei otattanut oikeita tutkimuksia, vaan tutki minua asian vierestä. Kerroin itse otattamistani kokeista ja löydöksista. Tämä tomera ja sympaattinen lääkäri oli juuri ollut puoli vuotta jatkokoulutuksessa.
Hän pyysi minulta anteeksi, ettei silloin vielä ollut niin taidollinen kuin nyt. Hän sanoi oman taitamattomuutensa olleen syynä asian vierestä tutkimiseen. Hän oli todella pahoillaan silloisesta taitamattomuudestaan.
No enhän minä parane koskaan, mutta minua helpotti, kun tuo muuten niin kiva ja ystävällinen lääkäri pyysi anteeksi ja myönsi olleensa taitamaton. Pyysin, että hän tulevien potilaittensa kohdalla noudattaa lääkärinetiikkaansa ja tutkii muut kunnolla, ettei kukaan joudu vuosia odottelemaan homeisessa työpaikassaan, menettäen lopulta työkykynsä niinkuin minäkin.
Voihan niille lääkäreillekin antaa palautetta.
Siitäpähän oppivat lisää.
Hei kaikki asiasta kiinnostuneet! Artikkelimme työpaikalla homeesta sairastuneista ei välttämättä auta pitkälle, sillä siinä rakennettiin aikaisempien tutkimusten kritiikin lisäksi uutta tutkimusmallia (syy-seurausmallia). Se kannattaa tietysti lukaista, mutta teimme myös Sosiaali- ja terveysministeriölle raportin nimeltä Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset (2002). Kyseinen raportti löytyy netistä osoitteesta: http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/ehosisallys56.htm. Uskon vakaasti että sen kautta pääsee lähemmäksi ilmiötä ja sen koko elämää valtaavaa todellisuutta.
Koen erittäin tärkeäksi asian tutkimisen edelleen, koska asia on vakava ja todellisuudessa monia ihmisiä koskettava jolle ei ole löydetty mitään parannuskeinoa: kerran sairastunut on loppuelämänsä sairastunut, joten tehkää siitä tutkimuksia!
Yst. terv. Maarit Valtari