Onko vaarallista kun meillä 5v tyttö on alkanut
huuteleen mun etunimellä?
Olen kyllä viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan
huuteleen mun etunimellä?
Olen kyllä viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan
Lapsi ei sano enää isä
Jussi
5122718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Meillä kun lapset olivat pieniä, kaikki kolme lasta jossain vaiheessa kutsui iskää ja äitiä etunimillä.Kerran kysyin tytöltäni asiasta, muistaakseni hän oli silloin n.6 vuotias. Tyttö totesi vain, että sehän on sinun nimesi. Ohimenevää taitaa olla koska nyt kun lapset ovat isoja he kylläkin kutsuu meitä iskäksi ja äipäksi. Ei tarvitse huolestua.
"sehän on sinun nimesi"...:D voi niitä lapsia! :)
Meilläkin lapset alkoivat oma-aloitteisesti huudella meitä etunimillä suunnilleen vastaavassa iässä. Ilmeisesti ilmiö tarttui kavereilta, jotka puhuivat meistä etunimillä. Ajan puutteesta ei varmasti ollut kyse.
Jos haluat, että lapsesi kutsuu sinua edelleen isäksi eikä etunimellä, voithan sinä esim käyttäytyä niin kuin et kuulisi, jos hän käyttää etunimeäsi - vain isä, isi tai vastaava on se, mihin reagoit. Tietenkin sinun on syytä kertoa se lapselle etukäteen niin, että huomaat hänen myös ymmärtäneen asian.
Me annoimme lasten puhua etunimillä, vaikkakin asia tuntui minusta aluksi hyvinkin oudolta. Ajan mittaan siihen totuin. Jos olisi ollut yksin minusta kyse, olisin varmasti ilmoittanut, että heille minä olen äiti enkä etunimi, mutta kun mieheni hyväksyi etunimen, oli parempi, että minäkin sen hyväksyin (jossain vaiheessa ainakin vieraille olisi voinut tulla muuten vääriä mielikuvia asiasta).
Siis voit aivan vapaasti päättää, hyväksytkö etunimen käytön vai et. Kokemuksesta voin sanoa, että lapset kyllä mieltävät meidät vanhemmikseen, käyttivät he mitä nimitystä hyvänsä. Edellä vain kerroin oman ratkaisuni taustat.
Meillä kun tuota tekevät niin reippaasti vastaan:
Kukas se semmonen on ? Meillä täällä on vaan Isi eikä "nimi se ja se" :) Kauhistuttaa ajatuskin jos alkavat nimeltä kutumaan.
Posteljoonia vai sähkömittarinlukijaa?
Vanhempi poikani täyttää 11 ja on aina kutsunut minua nimeltä. Asia on ollut muille ongelma ja kuulostaa muiden korvaan oudolta! Jos hän ei saa heti vastausta minulta, sitten kuuluu äiti... Asia ei ole minulle ollut koskaan ongelma!
mitenkä kutsuu, nimellä vai ei, meillä on aina kutsuttu nimellä.
samoin meillä,höhlää tollanen isittely.
meillä kanssa aina kutsuttu nimillä.
Ps.Tietääkö joku mistäpäin suomea tulee murre sana iskä? Se kuullostaa ihan "paska"lle..
Muualta muuttaneet kun on sen tuonut tänne etelä-suomeenkin, ja särähtää pahasti.
siis
Minä olen yrittänyt 20-kuukautistamme opettaa sanomaan "iski". Menestys on ollut kahtalaista: hän ei sano "iskä" vaan "äijä". Siihen varmaan on tyytyminen.
oulusta tullee kans sana iskä!
sinänsä ei mitään pahaa, mutta ilmeisesti se sinua häiritsee. Ja niin se häiritsisi minuakin, joten olemme käyttäneet vaimon kanssa toisistamme "termejä" isi ja äiti lapsemme paikalla ollessa, jotta hän ei kutsuisi meitä nimellä.. (tietää kyllä meidän nimet)
En kyllä alkaisi vaimoani äidiksi kutsumaan. Eikä vaimokaan mua isäksi - jotenkin särähtää korvaan.
Olen ihan täysin sama mieltä.. Tärkeä on varsinkin jos haluat että sun lapsesi puhuu sulle "isi" muodossa että sinäkin puhut lapsesi äidin kanssa "mama" muoto.. muuten lapsi kokee ristiriitaisia tuntemuksia siitä miten suhtautua koko asiaan. Voisit minun mielestä kysyä sun lapselta miksi et kutsu minut isäksi. Ehkä hän osaa selostaa sulle miks ei..
Meidän 2 -vuotias tyttö on pitkään kutsunut mua etunimellä, silloin kun haluaa komentaa isiä, kun teen jotain hänen tahdonvastaistaan.
Jos asia on positiivinen, enkä esim. sotke hänen leikkejään, niin olen Isi.
Minua aikoinaan haittasi, kun lapset rupesivat kutsumaan minua mutsiksi. Sanoin heille, että mieluummin etunimi, ja siihen se jäi, äitinä minä heille olin,ja olen, mutta en tiedä mitä olin heidän kaveriporukoissaan. Luultavasti mutsi.
Olen sitä mieltä, että isä ja ukki on muutakin kuin nimi.
Lapset voivat kutsua ja pitääkin kutsua kavereitaan nimeltä, mutta minä en ole heidän kaverinsa vaan isä ja ukki.
Olisi todella outoa jos lapseni ja lapsenlapseni kutsuisivat minua nimeltä.
Varmaankin tuo nimellä kutsuminen on ikäkysymys koska minuakia on jälkipolvi yrittänyt alkaa nimeltä kutsumaan määrätyssä iässä, mutta olen asian aina korjannut.
Meillä pojat ovat aina kutsuneet mummot ja ukit etunimi-ukki tai etunimi-mummo erottaakseen heidät toisistaan. Kun samassa kylässä asutaan koko lössi, niin on hankalaa sanoi vain mummo tai ukki, koska ei tiedä kumpaa mummoa tai ukkia pojat tarkoittavat milloinkin. Sen olen huomannut, että käytännössä minun äitini on mummo ja anoppi on mummi, mutta ukit ovat ukki eikä ukko. Samaten tätit ja enot, toisinaan jopa serkut ovat etunimi-täti yms. mutta isä ja äiti ovat pysyneet ilman etunimeä.
Paitsi kerran kuulin poikani sanovat Sari-äiti ja kun sitä ihmettelin, hän vastasi että onhan muillakin etunimi siinä edessä. Mutta kun selitin, että hänellä on vain yksi äiti, mutta kaksi mummoa ja ukkia, jolloin nimet saattavat mennä sekaisin enkä tiedä kummasta hän puhuu, hän tajusi asian eikä ole enää sanonut Sari-äitiksi.
Ei se tietenkään vaarallista oo, että lapsi kutsuu sua etunimellä, mutta..Lapsi on ainoa, joka voi kutsua sua isäksi. Ja varmasti susta on tärkeää olla isä. Sano läpsellesi, että hänelle olet isä ja haluat, että hän kutsuu sinua isäksi, muut kutsuvat etunimellä. Itselläni on 2 poikaa ja he kutsuvat minua äidiksi. Joskus ovat yrittäneet etunimipuhuttelua, mutta oon sanonut, että heille ja vain heille olen äiti!
Ole sinäkin isä!
Terveisin
TS
ei oo paha
huutelin itsekkin kulemma iskän nimeä enkä sanalla pappa joten tavallista on
lapsi oppii uden sana ja huutelee sillä se on mega tavallista. ainakin en oo saanu damagee vaikka en huudellut nimellä :)
iteppähän olet opettanut..kun et ole korjannut sanomaan isäksi...korjaa vielä kun voit.
5 vuotias on siinä iässä että maailma alkaa hahmottua eri tavalla ku ennen, lapsesi on kai huomannut jotain uutta hohtoa siinä kun kutsuu nimellä. Ihan normaalia minun mielestäni, kuuluu joka lapsella varmaan johonkin kehitysvaiheeseen. Omat on jossain vaiheessa jonkin aikaa kutsuneet nimellä eikä ole haitannu, tuntui vaan paremmalta ku alkoivat uudelleen sanoa äidiksi. Toisaalta, kutsuthan sinäkin lastasi nimellä. Minun mielestäni olisi aika tiukkapipoista vaatia lasta kutsumaan jommalla kummalla nimityksellä pelkästään, vaikka eihän siitä ole vissiin kuin jotain 100 vuotta kun ainakin "herrojen" lapset joutuivat "puhuttelemaan" vanhempiaan nimellä, voithan aina jutella lapsesi kanssa asiasta vai mitä?
Ei se varmaan vaarallista ole (provositko?). Voisivatko kaikki keskusteluun osallistuneet ja muutkin kertoa, mitä huonoja puolia siinä on, jos lapsi kutsuu vanhempiaan näiden etunimillä?
Tietysti lapsiakin voisi kutsua nimellä lapsi, ja sitten heittää vaikka järjestysnumeron perään.
Oman identiteetin voi säilyttää eikä ruveta vain äidiksi ja isäksi.
Ei kai se kunnioituksen puutteesta kerro, millä nimellä kutsuu vanhempiaan, hyvän maun rajoissa toki. Tärkeämpää on se, miten lapsi muuten puhuttelee sinua. Jos sanoo, että isi on paska, niin ei kai se pahene siitä, että sanoo, että Jussi on paska. Kunnioittaminen näkyy muussa, älä siitä huolehdi nimiasian kanssa!
kun et vakavasti ota. Minä olen aina ollut lapsilleni äiti mutta ilmeisesti vanhemmille tytöille kavereidensa keskellä mutsi. En pidä siitä jos he kutsuvat mutsi tai etunimellä mutta en hermostu otan vain huumorilla ja kysyn "niin kuka minä olen" tai en vastaa ennen kuin sanovat äiti mutta ei se meidän perheessä mikään ongelma ole:) Minun pimut ovat 12v 11v 8v ja 6v.
voi olla mikä tahansa mutta heitetään muutama arvaus.
Jos vasta alkanut, ja äänenpaino on erilainen kun hän sanoo nimesi niin taitaa pikkuneiti pyrkiä ottamaan sinun vaimosi paikan. Tietoa löytyy ihan kasvatusoppaissa, ja riittää ihan perus kasvatuspsykologia. Laitoin kirjatiedot koska ajattelin että jos olet kiinnostunut.
En sillä että vastaukset löytyy sieltä, koska maalaisjärki on aina parempi.
Siis tämä oli arvaus mutta yksi juttu kasvatuspsykologian eräästä kirjasta kuvasi juuri tuollaisen tapauksen ja ajattelin että heitänpä jos osuu vaikka kohdalleen.
Hyvää jatkoa
t: Del
Kun vanhempien itsetunto ja perheen sisäiset suhteet on kohdallaan niin tällaisella asialla ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä. Kaikkein oudointa mitä olen kuullut, on että aikuiset kutsuvat toisiaan "äiskä" tai "iskä" jne....
Meillä poikani(4v) kutsuu minua äidiksi ja opetin hänelle nimeni että tarvittaessa tietää sen.
Hän kutsuu isäänsä isäks, vaikka ei nähnyt häntä 8kk ja nyt näkee ehkä kerran kk:ssa.
Miesystävääni hän kutsuu etunimellä.
Eli en usko että siitä kannattaa murehtia, miesystäväni poika(9v) kutsuu myös isää nimellä!
Vointeja teille ja toivottavasti kaikki menee teillä hyvin!!!
oikeilla jäljillä.
Lapsella on isä ja vain ja ainoastaan se yksi jolloin se ei ole mikä tahansa niinkuin se todettiin. Lapselle sen merkitys ei ole sama asia kuin "Timo tai Kalle ym s:" vaan isä. niinkuin äitikin. "Kasvatus" ym opeissa seitä vähätellään ja se ei ole riittävän perustellusti käsitelty vaan on laitettu tukemaan mahdollisimman varhaista "irtiottoa" ja itskyyden eli tarkemmin sanottuna yksilökeskeisyyden tukemiseksi koska sitä ns: markinat tarvitsee toimakseen ja lapsen "vähäinen merkitys" aikuiseen saataisiin toimimaan niinkuin se nyt toimiikin. Sillä lasten ym hoito ja holhous on myös suurta bisnestäkin.
Perusturvan välttämätön osa on isä ja äiti ja sen kautta saavutettu luottamus. Tämän häviäminen on "aikuisten juttu" eikä lasten.
Itse olen isä kaikille lapsilleni aina myös tahdon että heillä on yksi äiti myös. Tästä ei ole haittaa mitenkään todettu joten kanatan ajattelua miksi ne termit ovat. Onhan lapsella myös veli tai sisko tai kummi ym mummo ja ukki miksi isän tulisi olla jokin "esine" vaikka kuinka se on hänen yleisesti käytetty nimi ja lapsellekkin on annettu.
Lasta kutsutaan nimellä koska hän ei ole isä eikä äiti "vielä". vaan lapsi.
Ja vielä lakiajatus. Isä on suunnattoman suuri persoona kun lapselle etsitään maksajaa tai kustantajaa rahassa hänen kuluistaan ja siihen ei riitä pelkkä "timppa , tai kalevi vaan" tarttee olla ISÄ.
pappa betalar, niin olet varsinaisen itsetuntosi keskipisteessä, mutta älä luule, että saat kaikkia kuulijoitasi samalle taajuudelle.
Vaari 2000- luvulla ja jatkan jos haluat.
eipä tuohon tarvitse "keskipisteitä" vaan elettyä elämää ja vastuunakantoa. En myös usko että tässä on mitenkään tarkoitus saada puolelle ketän sillä noita asioista pitää huolen luonto ja elämä itsessään ja onhan sanontakin olemassa että "vahingosta viisastuu" joten se lienee se viimeinen tie jos ei avaudu että lapset on tarkoitettu isälle ja äidille perhekasvua varten ja siitä saa jokainen ja jokainen voi ja saa sekä täytyy kantaa vastuuta.
Vaarille paljon "taajuutta" sillä sehän onkin oikea nimitys jolle löytyy arvokas tehtävä.
vaarallista ole.Mutta onko ennen sanonut isä?
Mistä johtuu että on alkanut puhutella nimellä?
Minun mielestä ainakin minä haluan itseäni kutsuttavan äidiksi,nimellä kutsuminen on joten-
kin vierasta.Ja tuntuisi varmaan sinustakin läm-
pöisemmältä sano tytöllesi että sanoo isä.
t:jo mummi
isä ja äiti tunnetaan etunimillä,liittyy kasvatukseen,kunnioitus yms eli omasta mielestä se on hyvä merkki lapsen moraalin suunnasta jne
Kun lapsi ei kerro kuka on ISÄ tai ÄITI niin jos jakun lapset "meuhkaa" tai ne saa "tehtävän" niin ei tiedä kuka on heidän kasvunsa siihen moraaliin antanut. ? Eli vanhemmuutta oikeasti jotenkin "kartetaan" ja voi olla yksi syy nimien käyttöön??
ihan harmiton lapsen a-haa -elämys. Isällä on siis toinenkin nimi eikä vain isä. Taitaa vain olla hienoa tytön mielestätämä "nimittely" ja näyttämistä, että tietää oikeankin nimen.
Ei siihen varmasti mitään dramattiikkaa sisälly.
Vanhemman etunimellä kutsuminen on ohimenevä vaihe. Meillä se koski vain isää. Lapset kutsuivat meitä "äiti ja Pekka" vaikka emme olekaan "uusioperhe". Johtuu varmaan siitä kun viettivät äidin kanssa aikaa puistossa ja kuulivat äidin puhuvan muille äideille isästä etunimellä vaikkapa tyyliin "Pekka on tänään iltavuorossa". Meitä asia vaan nauratti silloin aikanaan ja huomasin, että muutkin lapset kutsuivat nimenomaan isää etunimeltä. Nyt lapset kutsuvat taas isäänsä isiksi.
moni äiti kertonee ja puhuu lapsen tilanteissa etu nimellä isästä. Suurin osa ihan huomaamatta mutta itsestään äitinä! Samoin isä voi tehdä saman "virheen". Ehkä jokin äiti haluaa niemenomaan että isästä puhutaan ja lapsi "opetetaan" puhumaan "ulkopuolisesta"henkilöstä nimellä! Isästä, korostaakseen omaa asemaa koska jokin mättää äidin ja isän välillä? Lapsesta saattaa tulla viestin viejä asiassa.
Mahdollisuuksia on monia,oma aika on niin rajallista että lapsi kuulee enemistön huomiontitilanteissa että puhutaan nimellä.
Isä vain on suuri juttu niinkuin äitikin ja sitä ei pidä ainkaan pyrkiä pyyhkimään. Ellei tietoisesti halua lapsen kasvavan pois sen tarjoamasta rakkauden ja luotammuksen kanavasta.
Mun mielipide nimeltä kutsumiseen on se, että se tehoaa paremmin kuin isä tai äiti. Lapsi on huomannut, että kun äiti karjasee isän nimen, niin jopa alkaa tapahtua... ;)
Kiitos vastauksista
Puoli vuotta on poikamme, 6 v., kutsunut minua sukunimellä. Ihan normaalia, kai.
10 vuoden päästä hän sanoo sinua kusipääksi.
Anna vain lapsesi kutsua sinua etunimellä, kun kuitenkin sinä olet hänen isänsä ja te varmaan molemmat sen tiedätte. Meidän kolme lastamme kutsui myös meitä etunimillä aikansa, eikä se meitä häirinnyt. Se vaihe loppui aikanaan, emme myöskään puolisoni kanssa koskaan kutsuneet toisiamme isäksi tai äidiksi,koska meillä on omat isät ja äidit. Nauti lapsestasi et varmaan ole sen huonompi isä etunimelläkutsuttuna
Lapselle tarkoiteta että minulla ei olisi isää tai äitiä jos kutsuu isää isäksi ja äitiä äidiksi. Vanhempana "opetat"lapsellesi lukemaan kirjoittamaan ,matkimaan ,haistelemaan, maistelemaan ym . Opetat myös hänet käyttämään termejä luottamuskasvun ja turvallisuustunteen edistämiseksi. Ne ovat tärkeimmät isä ja äiti sanat johin lapsesi ilmeisesti tahdot luottavan, vai?
Jokaisella on omat vanhemmat isänä ja äitinä ja miksi sitä pitäisi siksi vältää koska "aikuiset" kohdistaessan huomion puolisoonsa käsittää vääri jos lpasen kuulen toisiaan kutsuu "isäksi tai äidiksi lapsen esimerkki kasvaolosuhteessa. Lapsi tajuaa sen heti että se oli tarkoitettu hänelle tiedoksi kelle puhutaan ja osoittaa myös että vanhemmat puhuvat samoilla nimillä toisistan kuin lapsikin joten se on helpompaa ja turvallisempaa.
Tässä taitaa myös olla se "aikuisten" oppivisio takana missä lapset eivät saa nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa? Käsittämätön aikuiten hyötyajattelu ja kyllähän lapsi "oppii" kun ei ole muuta tarjolla.
Jopas jollekkin kalahti! Meillä ainakin ovat lapsemme tunnistaneet meidät HEIDÄN OMIKSI VAMHEMMIKSI vaikka käyttivätkin aikansa meidän etunimiä. Tämä etunimellä kutsuminen ei ole mielestäni millään muotoa sidoksissa siihen saako lapset nukkua vieressä vai ei. Meillä tästäkään ei ole tehty numeroa jokainen on saanut nukkua vieressä tai omassa sängyssään. Nämä lasten sängyt kun sattuivat olemaan meidän kaikkien yhteisessä "makkarissa". Ei sentakia, ettei olisi ollut lapsilla omia huoneita. Tästäkään ei ole tullut ongelmia, jokainen on aikanaan muuttanut sitten omiin huoneisiin. Tämä on toiminut ja olemme antaneet ajankulua kaikki on järjestynyt aikanaan.Ei ole jäänyt meille vanhemmille tai lapsillemme minkäälaisia psyykkisiä tai fyysisiä "vammoja". Oikein hyvää vanhemmuutta kaikille.
Se on ihan normaalia että lapsi puhuttelee etunimellä jos sinäkin puhuttelet toista vanhempaa etunimellä.lapsi matkii.
tosiaan...sosiaaliturva tunnuksella
Meillä viisi lasta ja jokaisella oli hieman ennen kouluikää vaihe, että sanoivat minua ja isäänsä etunimellä. Yhden lapsen kohdalla se meinasi jatkua mutta pyysin häntä kutsumaan itseäni äidiksi, koska pidän siitä enemmän.Asia sopi lapselle oikein hyvin.
Tuo on täysin normaalia lapsen kehitystä siitä on turha alkaa mitään muuta vääntämään.Työsketelen alle kouluikäisten parissa ja noin puolet lapsista kutsuu vanhempiaan etunimeltä. Ei sitä tarvitse vanhempien keskinäisestä suhdetta alkaa tulkitsemaan, että onkohan tuossa perheessä jotakin vialla.Vanhemmat itse ovat joskus herkkähipiäisiä asiasta ja kuitenkin he ovat niitä samoja vanhempia, etunimellä tai ei
Sano lapsellesi, että kutsuu sinua isäksi edelleen. Sano, että se on sinusta niin parempi.
Ei tarvitse perustella.
Jos alkaa ihmetellä miksi, vastaat, että siksi, kun olen sinun isäsi.
Samalla logiikalla lapsiakin pitäisi vain kutsua sanalla "lapsi". Jos on useampia, voi käyttää "ensimmäinen lapsi, toinen lapsi jne." Tai jos on vain tyttö ja poika, voi heistä käyttää nimityksiä "tytär ja poika".
"Ei tarvitse perustella.
Jos alkaa ihmetellä miksi, vastaat, että siksi, kun olen sinun isäsi."
Jos isä tai äiti ei voi jotain asiaa perustella 6-vuotiaalle lapselleen, niin onko kyseinen asia kovinkaan tärkeä? Miksi täytyy pitää kiinni jostain tavasta, vaikka siihen ei olisi mitään hyviä perusteita?