Olen kuullut, että sitä ei sais anteeki annettuja asioita muistella eikä niistä sais puhua. Jotenki siis näin,,,
Vaikka oliskin anteeksi anettu synti. Mutta onhan ihmisellä henkinenkin puoli. Ja saattaa olla tarve puhua asiana ko.tilanteesta.
Tätä ihemettelen.
Vaikka oliskin anteeksi anettu synti. Mutta onhan ihmisellä henkinenkin puoli. Ja saattaa olla tarve puhua asiana ko.tilanteesta.
Tätä ihemettelen.
Vastaukset 158
Vanhimmat
tuntemuksia sitä voi jäädä, jos ei anna sydämestään anteeksi. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Kaikki se kestää,kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, Rakkaus ei koskaan katoa!
Kun on anteeksi annettu, ne ovat unohdettu.
Niinpä niin. Anteeksianto ei olekaan mikään tuosta vain asia.
Varsinkin silloin kun on kysymys raskaista henkilöön kohdistuneista synneistä, niin anteeksianto on aina pitkä ja huolellisen käsittelyn vaativa prosessi.
Me taidamme puhua eri asiasta. Sekoitetaanko henkinen ja hengellinen liian helposti? Sitä tarkoitan.
kulkevat käsi kädessä. Jumalan edessä ei ole muuta kuin hengellistä. Niinkuin me anteeksi annamme, niin meille anteeksi annetaan. Jos emme anna sydämestämme anteeksi,ja myös unohda niitä,eli anteeksi saatuja asioita ei ole lupa penkoa. Mitä virkaa koko anteeksi antamisella muuten olisi?
"Jumalan edessä ei ole muuta kuin hengellistä."
Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Hengellisyys on vain osa ihmistä.
1. Moos. 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
On Jeesuksen esimerkki vertauksessa paha palvelija.
Yksi velallinen sai anteeksi suunnattoman suuren velan isännältään. Mutta oli kuristamassa pientä velallista ja heitätti tyrmään.
Niinkuin itse anteeksi saamme, niin myös anteeksi annamme!
En todellakaan tarkoita tuota mistä mainitsit.
Tarkoitat. Isämeidän rukouksessa sanotaan selvästi, niinkuin me anteeksi annamme meidän velallisillemme, niin mekin saamme anteeksi!
Jos on esim. pahoinpitelyjä ym. pahaa esim henkistä alistusta, ja muuta sellaista jotka jatkuvasti toistuu. Ja sitä on voinut olla kauankin. Niin eikö tällainen vastaa henkiseen puoleenkin.
Siis jos pitkän ajan kuluttua tekijä tuleekin ja pyytää anteeksi esim. monen vuoden päästä, ja jos näitä asioita ei unohdakaan, eikä pääse niiden asioiden yli.
Tarkoitan, että jos pahoinpitelyjä ei olis kuin yksi tai kaksi, mutta jos ne voi näiden muiden asioiden rinnalla tuntua vielä jälestä päin.
Ja jos niistä puhuu,,,
Onko sekin synti?
sillä itse olen kokenut vastaavaa. Mutta se on Jumalan suurta armoa että itse olen saanut antaa sydämestäni anteeksi,vaikka kauan asian kanssa kipuilin. Sitä voi Jumalalta rukoilla,että pääsisi sellaisten asioiden ylitse, koska silloin voi itse vapautua,kun jaksaa antaa anteeksi. Arvet ovat silti, mutta ne eivät enään kirvele.
Herra varjelkoon meitä ryhtymästä populistisiksi näyttelijöiksi näissä asioissa.
Järkyttävä on se tuskan määrä mitä uskonnon varjolla muille aiheutetaan.
Ei ole ollenkaan itsestään selvä asia ymmärtääkö uskovakaan ollenkaan sitä, mitä anteeksintaminen ja anteeksi pyytäminen oikeasti merkitsevät.
kun sellainen joka ei ole uskovainen, yrittää neuvoa uskovaista miten eletään Jumalansanan ja oikean kristillisen vakaumuksen mukaista anteeksi pyytämistä- ja antamista.
Jumalalta me saamme voimat molempiin,sekä anteeksi pyytämiseen sydämestämme, ja myös anteeksi antamiseen.
Se on
Milloin ei-uskovainen on neuvonut uskovaista?
Kunhan ei vain tulisi jo homeen hajua nokkaan?
Sydämmen kristityn neuvoilta. Niistä henkii vieras tuoksu!
Mutta ime toki tuokujasi niin paljon kun sielusi sietää. Kelpaa siinä sitten kärvistellä.
että pitkän ja vaikean taistelun kautta pääsin Jumalan avulla voitolle,pystyin antamaan anteeksi, ja samalla sain itsekkin kokea anteeksiannon siunauksen!
Täällähän on tulkittu mennen tullen koti- äitiä.
Hänen avauksensa meni hetkessä täysin mullin mallin ja kokonaan sivuraiteille.
Siitähän tässä nyt puhutaan.
"tuo on totta omalla kohdallani. ja myös kerroin että olin monta vuotta sellaisessa katkeruuden suossa,josta en päässyt omin voimin ylös, vaan jumala kuuli rukoukset ja antoi anteeksiantavan mielen minua rikkonutta kohtaan. Samalla sain itsekkin kokea anteeksiannon siunauksen omalle kohdalleni!
Olen aivan hämmästynyt siitä, miten pahasti avaaja on tullut tulkituksi.
Hyvä koti-äiti, en ehkä aivan ymmärtänyt kysymystäsi, mutta yritän siitä huolimatta siihen vastata.
Jos joku kertoo sinulle syntejään ja vikojaan, mihin hän on langennut, etkä sinä ole ollut mitenkään ”kytkettynä” niihin. Niistä ei sinun ole lupa puhua mutta sinun tietenkin tulee neuvoa, että hän hoitaa asiansa mahdollisesti myös hänen kanssaan, jota vastaan hän on rikkonut. Tarvittaessa jopa auttaa siinä, että tuo keskustelu/hoitaminen olisi mahdollista.
Jos taas joku on meille tehnyt pahaa, rikkonut meitä vastaan. Raamatun neuvon mukaan meidän tulee antaa hänelle heti anteeksi vaikka hän ei sitä edes meiltä pyydä. Meidän tulee myös nuhdella tuota ystäväämme, että tuossa olet vikaan joutunut, tee parannus. Joskus saattaa kulua asian hoitamiseen vuosia, toisinaan vain minuutteja.
Jos asia on sellainen, että meidän on vaikea antaa anteeksi (esim. pettäminen, väkivalta tms.). Siis vaikea antaa anteeksi, vaikka tiedämmekin sen, että meidän olisi tullut jo etulahjana antaa sen anteeksi. Silloin meidän PITÄÄ PUHUA asiasta tuon meitä rikkoneen kanssa. Ja jos hän on sydämestään halunnut uskoa syntinsä anteeksi, niin hän myös mielellään asiasta meidän kanssamme puhuu, että mekin saisimme asiasta rauhan. Joskus tilanne voi olla sellainen, että se kaipaa kolmatta henkilöä tai vaikkapa ammattiauttajaa, niin senkin rikkomuksen tehnyt mielellään hyväksyy, jotta rauha ja rakkaus palautuisivat.
Syntiä tehnyt on siis vastuussa teoistaan maan päällä, vaikka Jumala ne olisi anteeksi antanut. Hän haluaa sovittaa rikkomuksensa niin laajasti kuin sitä on tullut. Sakkeus oli tästä hyvä esimerkki, kun hän sai syntinsä anteeksi, niin hän halusi nelinkertaisesti korvata niille sen, jolta hän oli väärin ottanut. Jos teot ovat maallisen lain vastaisia, parannuksen tehnyt haluaa sovittaa tekonsa myös maallisen oikeuden edessä ja ehkäpä vankilassa ollen. Siis asian hoitamista ei jätetä pelkkään rippiin, vaan se hoidetaan niin syvältä ja niin pitkältä kun se vahinkoa aiheuttanut. Tämä ei tule Mooseksen lain vaatimana, vaan halusta hoitaa asiansa silloin, kun Jumalan suuri armo on omalle kohdalle saanut tapahtua.
En tiedä vastasinko kysymyksiisi ja saattaa olla, että joku on tässä ketjussa näistä puhunut, en nimittäin lukenut ketjua täydellisesti läpi.
hyvin ja tyhjentävästi kirjoitettu. Tässä vastauksessa on asian lyhyesti ja ytimekkäästi mainittu.
Vaikka lie tuntin kirjoittajankin, sekin on mahdollista.
toivottvasti apua koti-äidille. Siinä tiivistelmä siitä mitä monet ovat yrittäneet kertoa. Sinulle vastukseksi olisi riittänyt pelkkä ei, monet vain haluvat perustella sen ei sanan merkityksen, miksi ei ole väärin puhua.
Perustelukin oli ollut hyvin yksinkertainen. Ongelma tuli nimenomaan sairaanloisiin mittasuhteisiin yltäneitä kiti-äidin tulkinnoista. Hän oli mitä ilmeisemmin älykäs ihminen ja vaikeni heti kun näki mistä on kysymys.
Tässä tapauksessa tulkinnoista ei ollut haittaa, mutta avioliitossa vastaavat tulkinnat ja toisen ylikävelemiset tekevät parin elämästä täyden helvetin.
Siksi otin tämän täällä puheeksi, ja riittävän provosoivasti, ettei näin tärkeätä asiaa voisi ohittaa tuosta vain.
Kyllä siinä sitten ihmetellään, kun mies raivostuu, kun on ensin aikansa ylikävelty mennen tullen, ja raivoamalla rähisten kerjätty syliä ja rakkautta häneltä! Ei ole ollut miespoloisella mitään tilaa, ei edes hengittää.
Ja sitten alkaa se naisen poru kun turpaan tuli, mutta yhtään hän ei suostu tutkimaan omaa osuuttaan näissä kysymyksissä.
Se ei ole yksi ja kasi perhettä joissa nainen on sekä mies että nainen ja perheenhuoltaja. Ei suomalainen nainen helposti alistu ja luovuta perheen päällikön kruunua ja vastuuta miehelleen, se on varma asia. Ja mies onkin sitten vain tuo rääpäle ja pikkupoika. Tuleeko nainen tällä konstilla onnelliseksi? Ei tule.
Iisebelin synti (ylivahva nainen) on juuri suomalaisen naisen synti. Ylpeä vahvuuteen sairastunut nainen pitää Raamattua aivan satukirjana.
-----------------------------------------------
Ef. 5:22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
Ef. 5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
-----------------------------------------------
*) Ef. 5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä *)kaikessa alamaiset*.
Ef. 5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
Ef. 5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
Ef. 5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
*) Ef. 5:28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan;
joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
ei ollut varmastikkaan kävellä koti-äidin yli vaan neuvoa.
Olitko sinä tämä koti-äiti joka kyseli, kun tiedät että se oli ylitsekävelyä?
Totta on ettei kukaan sellaista tarkoittanut, mutta kun siinä niin kuitenkin kävi, niin tämä on hyödyllinen opetus meille kaikille.
Juuri näinhän ne kivut usein syntyvätkin, ettei kukaan tarkoittanut, eikä ymmärtänyt.
Onko se hyvä syy pitää ihmiset ymmärtämättöminä aina kuolemaansa asti? Minun mielestäni ei ole.
Olen aina kiitollinen saamastani hyvästä opetuksesta, siksi käytän tilaisuuksia mahdollisuuksien mukaan hyväkseni, saadakseni uutta oppia kokeneilta ammatti-ihmisiltä. Päivääkään en vaihtaisi pois!
Ihmisen henkinen ja hengellinen ulottuvuus ovat aivan eri asioita. On kyllä aivan totta että ne liittyvät monella tapaa toisiinsa kuten kaikki muutkin ihmisen ulottuvuudet. Kysymykseesi haluan kuitenkin vastata sillä ymmärryksellä, joka minulla uskovaisena on.
Synnit, jotka ovat kerran anteeksiannetut, ovat aivan taatusti armon meressä Jumalan puolelta. Ihmisen puolelta on paljon vaikeampi sekä pyytää anteeksi että antaa anteeksi. Se on se kiusaaja, joka kuiskuttelee, että oletko tosiaan varma, että olet saanut sen ja sen anteeksi. Näistäkin kuiskutteluista on lupa tehdä parannusta niin useasti kuin tuntee tarvitsevansa.
Joskus kiusauksena on se, että itse ei jaksaa antaakaan toiselle anteeksi sydämestään. Vaikka on saarnannut toiselle synnit anteeksi, sydän ei ole lähtenytkään mukaan. Sitä kantaa kaunaa toista kohtaan ja ellei itse huomaa tilaansa, kaunasta tulee uskomisen este. Sielunvihollinen on saanut taas voiton. Minun käsittääkseni sitä toista, jolle on jo antanut anteeksi, ei tule enää asialla vaivata, vaan pitää itse tehdä töitä itsensä kanssa. Anteeksiantaminen se vasta vaikeaa onkin.Jos ei jaksa antaa anteeksi toiselle, pitää rukoilla ja käydä itse parannuksen askelille.
Näistä asioista voi tulla henkistä taakkaa, ja siihen tulee hakea apua ammatti-ihmisiltä. Hän ei ehkä voi evankeliumilla lohduttaa, mutta tarjoaa ulkopuolisen näkökulman asioihin ja voi löytää oikeita keinoja selviytyä ongelmista. Anteeksiannetuista asioistakin on lupa puhua, jos ne mieltä vaivaavat, Sillä puhumisella auotaan henkisiä, ei hengellisiä solmuja.
Reippaasti vain apua hakemaan. Vaikeudet eivät ole kenenkään synti. Kun on ammattilaisen kanssa puinut asioita, se kuiskuttelijakin saattaa vaieta. Siltä loppuu puheenaiheet, kun solmut aukeavat.
asioita mieleen,kun pohdin mitä kysyjä tarkoitti.Kyllä silloin,kun sydämestään voi antaa anteeksi, niin on myös itsellä kevyt olo, mutta jos niitä asioita jää makustelemaan ja ei pysty unohtamaan, niin itselleen siinä "hallaa"tekee.
Silloin alkaa kasvamaan sellainen "karvasjuuri" joka ei anna uskoa armosta omiakaan syntejään anteeksi.
Ihmisen oma mieli niin helposti jurnuttaisi, mutta kun itse saa armon uskoa kaikki synnit anteeksi, niin sitä haluaa antaa toisillekkin anteeksi. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa!
Siitä juuresta joskus joutuu puhumaan, se on syytä kaivaa pois, keskustellen se tapahtuu. Saattaa joku ulkopuolinen apu olla paikallaan, tavallisesti joku ammattiauttaja, mutta myös luotetun, koetellun uskovaisen neuvot siinä paikallaant. Jos tarvitsee sellaista auttajaa, sitä on lupa etsiä. Avaajan kysymykseen vielä vähän, jos ne anteeksi luvatut jatkuvasti mielessä jurnuttavat, joku syyhän siihen toki on. Kyllä sisimpään kertynyt mätä on syytä avata ja kaivaa pois, ei se muuten parane, ei muuten tule tervettä. Kun ne pahat mädät on puhdistettu, jää jotenkin, miten sanoisin, onton tuntuinen olo. Se menee kuitenkin ohi ajan mukana, vaikka arvet saattavat näkyä, ne eivät ole kipeitä.
Ellei sitä pilaantunutta ole kaivettu ja puhdistettu, se aina uusiutuvasti nousee jollakin tavalla pinnalle. Miten avaajan tulisi menetellä? En tunne hänen tapaustaan, en tilannetta, joten vaikea neuvoa. Yksinkertaisinta olisi kysellä häneltä, jonka suhteen on langennut, että minulla vieläkin se asia jurnuttaa. Sitäkin voi pyytää anteeksi. Jos tämä kaveri on tilanteen tasalla, se voidaan vieläkin keskustella auki, asia sopia. Ajan oloon se kyllä jää taka-alalle. Kaikissa tapauksissa ei näin pysty menettelemään, niin sen ulkopuolisen avun etsintä on sitten paikallaan.Mutta nämä ovat niin monisäikeisiä, että näin sivullisena ei mitään tarkempaa neuvoa voi antaa. Ei juuri enempää, mitä olen nyt kirjoittanut.
En ole ammattilainen, mutta käytännön elämässa jokus olen törmännyt tilanteisiin sekä omissa, että läheisten asioissa. Kerran mieltäni jurmutti melkoisen kauan eräs saamani neuvo, jossa mielestäni neuvoja ei ollut huomannut kaikkea tilanteessani. En silloin ymmärtänyt, että voisin hänen itsensä puheille mennä siinä asiassa. Sitten tuli tilanne, että yhteisessä keskustelussa eräällä toisella oli saman tapainen tilanne. Tuntui kovin neuvottomalta, kuitenkin sain siihen sanoja, joista myöhemmin jouduin toteamaan, että ne sopivat vielä paremmin itselleni. Asia unohtui vuosiksi sen jälkeen. Kun tämä etäinen ystävä oli kuollut, huomasin, että jäikin se viimeinen keskustelu käymnättä. Uskon niiden asioiden kuitenkin olevan kunnossa, enhän ole uskomassa täydellisen tunnustamisen, vaan täydellisen armon varassa.
Johan on aikoihin eletty.
Kerroin vain vaihtoehtója avaajalle, hän eikös kysellyt, miten menetellä. En nyt vain aivan tiedä, kuka on uhri tässä tapauksessa. Tässähän oli kyse siitä, saako sovittuja asioita vielä muistella. Olihan vastaukseni ydin sellainen, että kaiki mätä on syytä kaivaa pois. Jos joku kohta vielä jurnuttaa mielessä, siitä voi ja täytyykin puhua. Edelisen tähän kirjoittamani jälkeen törmäsin nikki Aviol tekstiin toisesa keskustelussa, jossa mainitsit, että vaikka sata kertaa uudelleen, niin monesti, että on kunnossa.
Minä en kuitekaan vastannut ammattiautajan, vaan uskovaisen näkökulmasta. Jeesus neuvoi sitä loukattua lähtemään ensin liikkeelle. On selitetty sitä niinkin, että terveillä jaloilla on parempi kävellä. Tämä alkukysymys oli tosin pidemmälle viedystä tilanteesta, mutta periaate voisi olla sama kuitenkn. Aina täytyy katsoa asiaan vaikuttavat seikat, ne ovat usein kovin erilaisia. Tietty yleiskaava toteutuu perin harvoin.
Olen seurannut vastauksiasi nyt muutamissa keskusteluissa, melkein kaikkiin näkemyksiisi olen voinut yhtyä. En oikeastaan muista mitään, mielestäni väärää esittämääsi, mutta en uskalla varmaksi sanoa. Kaikkihan me joskus erehdymme.
Tärkeintä kuitenkin on kaikissa tilanteissa, että kiistelevät osapuolet pääsisivät sovintoon. Keinoja on monia, lopputulos on tärkein. Koska lähtökohdat ja ihmiset ovat erilaisia, on myös menetelmien joustetttava tilanteiden mukaan.
Toistan vielä vakuudeksi, en missään tapauksessa syyllistä uhria.
Sotkeennun keskusteluun nyt muutamalla ajatuksella, koska aihe on mielestäni erittäin tärkeä. Syntien "muisteleminen" on aina mielestäni tarkoittanut juuri sitä, että aletaan kaivelemaan vanhoja asioita PAHAAN sävyyn - vatvotaan ja paheksutaan tehtyjä tekoja ja anteeksiannettuja syntejä. Tällainen muisteleminen on sielunvihollisen työtä.
Sen sijaan MUISTAMINEN on eri asia. Ei evankeliumin ole tarkoitettu olevan mikään taikatemppu, joka tekee tehdyistä asioista tekemättömiä. Ei evankeliumin ole tarkoitus kieltää esim. väkivallan uhrilta oikeutta suruunsa, pelkoonsa tai traumoihinsa. Hänellä on oikeus puhua asiasta luottamuksella niille ystäville tai ammattiauttajille, joiden katsoo voivan auttaa itseään toipumaan kokemastaan traumasta.
Tiedän valitettavia tapauksia, joissa juuri perheväkivalta- ja uskottomuustapauksissa evankeliumia on käytetty synnin peitteenä. Ensin on tehty kauheuksia, jotka on sitten kuitattu pyytämällä ne anteeksi ja muistutettu, että tehdyistä kamaluuksista ei ole rikotun osapuolen lupa puhua. Kymmenien vuosien piinan jälkeen uhrien mitta on sitten täyttynyt ja heidän on ollut pakko puhua ihmisille, jotta edes säilyisivät uskomassa. Mikä tästä on ollut seurauksena? Parantavat askeleet, jotka olisi pitänyt ottaa kymmeniä vuosia sitten. Toinen, ikävämpi seuraus on ollut sitten se, että vaikka ymmärtäjiä ja auttajia on löytynyt paljon, niin osa ihmisistä on myös syyllistänyt uhreja ja alkanut mitata heidän anteeksiantamisensa määrää ja syvyyttä.
Jos jotakuta on piesty avioliittonsa aikana lähes päivittäin kolmenkymmenen vuoden ajan, niin mielestäni täytyy olla täysin vailla lähimmäisenrakkautta, jos siinä tilanteessa alkaa syyttämään uhria anteeksiantamuksen puutteesta.
Vielä haluaisin nostaa tärkeän asian esille, joka liittyy tuohon evankeliumin käyttöön synnin peitteenä. En ole koskaan oikein hyväksynyt ajatusta, jonka mukaan meillä uskovaisina olisi synninpäästön jälkeen oikeus aloittaa täysin "puhtaalta pöydältä". Nyt toivon, ettei minua käsitetä väärin, sillä uskon, että Jumalan silmissä kaikki syntimme ovat anteeksi annetut. Tarkoitan sitä, että meidän on kuitenkin kannettava teoistamme vastuu, vaikka saisimmekin uskoa syntimme anteeksi. Erityisen tärkeää tämä on niissä tilanteissa, kun loukkaamme toista ihmistä. Esimerkiksi väkivaltaisen puolison pitää olla valmis hyväksymään, että hänen puolisonsa ei voi asua hänen kanssaan - joko vähään tai pidempään aikaan. Mikäli väkivaltaisella puolisolla on oikeasti katuva ja nöyrä mieli, ei hän lähde peräänkuuluttamaan oikeuksiaan ja kyselemään toisen anteeksiantamisen syvyyttä, vaan hyväksyy tehneensä kamalalla tavalla väärin puolisoaan kohtaan ja noudattaa kerrankin avioliittovalaansa olemalla pitkämielinen - vaikka kuolemaan asti.
Jo Laestadius puhui aikanaan "armon varkaista". Nämä varkaat tekevät mitä tahtovat, pyytävät kiinni jäätyään anteeksi, ja jatkavat sitten samalla mallilla. Jumalan sana ei ohjaa tällaiseen käytökseen, oli ihminen sitten uskomassa tai ei.
oikein.
Amen
Ja hänen kysymyksensäkin oli hyvin yksinkertainen.
KOKO HOMMA MENI TÄYSIN METSÄÄN, KUN KIRJOITTAJAT RYHTYIVÄT TULKITSEMAAN HÄNTÄ MENNEN TULLEN TÄYSIN MIELIVALTAISESTI.
Juuri tässä se onkin, että evankeliumi ei suinkaan peitä syntiä, vaan tuo sen valoon, Kristuksen Pyhän ja viattoman veren pestäväksi.
Sananl. 28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty;
mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Sananl. 28:14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
Jaak. 5:14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Jaak. 5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Jaak. 5:16 *Tunnustakaa siis toisillenne syntinne* ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte;
vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Aivan samanlaista sekoilua on myös tunteiden kanssa. Esimerkiksi vihaa pidetään syntinä, vaikka se ei ole yhtään enempää syntiä, kun suru taikka ilokaan, tai pelko ja pettymykset. Päinvastoin raamattu kehoittaa vihastumaan, jotta ei joutuisi syntiin.
Jumala on luonut ihmiselle tunteet, eikä Jumala luo roskaa.
Mutta: Vihakin voi helposti johtaa syntiin, ja varsinkin silloin se johtaa syntiin jos vihaan ei ole lupaa, tai sen olemassaolo kielletään, vaikka se on päällä, niin se johtaa syntiin.
18 eri lestadiolaisjoukkoa kantavat, (monet täysin tietämättään) raskasta taakkaa. Rakkaudettomuutta ei ole tunnustettu, (yli 100 vuotta on jo mennyt), eikä siitä ole tehty parannusta. Viha on edelleen tuore ja kokonaan käsittelemättä. Lakihenkisyys armottomuus on tuon synnin tuoma taakka. Tämä on todellinen syy "vain me" oppiin.
Nämä ovat niin isoja juttuja (virtahepo), että kun niiden taakse saa Jumalan armosta kurkistaa, niin se on ihana näky. Silloin mooseksen peite putoaa ja saa katsella Kristuksen kautta Jumalan kirkkaita kasvoja, vapain ja levollisin mielin.
Mutta tämä edellyttää kaikista omista tuomioista luopumista KOKONAAN ja tuomiovallan luovuttamista Kaikkivaltiaalle, joka on antanut tuomiovallan Pojalleen Kristukselle, koska hän on ihmisen poika.
Joh. 5:25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.
Joh. 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
Joh. 5:27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
Joh. 5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
Joh. 5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
Joh. 5:30 En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.
Edellisessä viestissä jotakin, mutta ne oli vaan esimerkkejä.
En osaa paremmin selittää.
Hyvää ystävää, jolle voisit kertoa näistä huolistasi, uskovaisissa on varmaan sellasia luotettavia "astioita" jotka osaisivat sinua neuvoa,ja rohkaista.
Rukoilen että saisit avun asiaasi,koska on raskasta elää sellaisien muistojen kanssa.Oma uskonelämä vain kärsii. Jumala on rakkauden Jumala joka tahtoo lapsilleen pelkkää hyvää.
Me emme useinkaan tervitse neuvojia (niitähän olisi pilvin pimein) vaan niitä, jotka jakavat meidän kanssamme elämän kivut ja rakastavat meitä aidosti juuri sellaisina kun me olemme.
asialla, itsevarmuutta ei ainakaan puutu :)
Hylkää vain oikeat neuvot rauhassa ja kärsi.
ovat oikeat, ja toisekseen en tarvitse neuvojasi, koska minulla on paljon parempi neuvonantaja, ja olen päässyt ratkaisuun ongelmissani. Mutta en totisesti sinulta kysyisikään, vaikka ongelmia olisikin, et antanut hyvää kuvaa itsestäsi. Valitan!
Myöskin Jumalan sanasta, joka on kirjoitettuna Pyhässä Raamtussa.
Kärsi sinä vaan rauhassa, minä iloitsen.
vaan yrittänyt neuvoa miten pääsee eheytymään vaikeasta katkeruuden suosta
Sanon toistamiseen että opettele tarkkailemaan aistihavaintojasi. Avaaja ei ole nimittäin kirjoittanut sanaakaan katkeruuden suosta.
Ja sellaiseen tilanteeseen on sitten kokonaan eri neuvot, kun kymmenen vuoden muhiminen omassa liemessään, että silleen!!!
sori,että pyrkii hymyilyttämään. Tulit kuin suuri pelastava enkeli paikalle, Hups keikkaa, ja kaikki on yhtä sekametelikeittoa:=)
Taitaa sinussa olla sosiaalitantanvikaa, nehän ovat aina oikeassa,ainakin luulevat olevansa
Itseäsi sinä vain petät, minua et voi pettää.
Olet naivi!
Kyllä oloasi helpottaisi kovin, jos avaudut asiassasi kumppanisi kanssa. Kerro huolesi ja anteeksiantosi, mutta mýös itseäsi vaivaamaan jääneet asiat, mitä ne lienevätkin.
Monesti asiat paisuvt moninkertaisiksi kun niitä vain itsekseen pyörittelee. Tuskaa lisää vielä se, että näistä pyörittelyistään kokee syyllisyyttä.
Ei muuta kuin rohkeasti puhumaan! Jumala näkee sydämeesi ja tietää ajatuksesi. Rukoile voimia ja sopivaa tilaisuutta keskustelulle. Uskon, että ilmapiiri puhdistuu ja voitte todella jatkaa elämäänne putipuhtaalta pöydältä.
En tiedä, voitko ottaa oppia ohjeistani, koska en kuulu enää Rauhanyhdistykseen (syyt selvitetty jo moneen kertaankin), mutta vanhoillislestadiolaiseksi uskovaiseksi itseni tunnen.
Oikein hyvää elämää ja Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi toivottaen sirkka.
Kyllä vai ei, sitähän koti-äiti kysyu.
olisi niin, että teit sinä syntiä ja se on anettu sinulle anteeksi, tai teki joku toinen jolle sinä olet antanut anteeksi, niin niistä kuuluukin puhua je ne selvittää.
Silloin kun sen synnin saa anteeksi, niin niistä tulee halua puhua ja kertoa muillekkin miten väärässä olinkaan. Näin vapautuu siitä synnistä ei ole enään sidoksissa siihen, vaan uskaltaa päästää sen synnin vapaaksi.
Ihan rohkeasti vain pitää uskaltaa niistä puhua siihen asti kun ne mieltä vaivaavat, sitten kun kaikki on oikeasti anteeksi niin Jumala huolehtii ettei niitä enään muistella.
Olipa mukava lukea viimein vastuullinenkin kommentti kotiäidin kysymykseen.
Aivan kamalaa synnin uhrin syyllistämistä olivat nuo vaatimukset unohtaa asiat, jotka on jopa kirjaimelliseti hakattu ruumiiseen.
Kyllä se niin vain on, että joskus synnin maalliset seuraukset ovat niin pysyviä, ettei niitä saada terapiallakaan korjatuksi, saati sitten vaatimusten alaspainamana ja vaientamana.
Synnin tekijä ja anteeksi uskoja olkoon kiitollinen, ettei ole vielä tappanut vaimoaan. Silloihan saisi vankilaa vaikka miten olisi pyytänyt ja uskonut tekojaan anteeksi. Ja silkasta kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan tukekoon vaimoaan parantumaan oman syntinsä seurauksista!
Olen samaa mieltä, sinulla on oikeus hakea apua traumaattisiin kokemuksiisi ja puhua tunteistasi vaikka ammattiauttajan kanssa.
Itse en ole vl, mutta luen tätä palstaa silloin tällöin. Kerran täällä joku vl kauniisti kertoi anteeksiannosta. Hän vertasi sitä Jeesuksen ristiin, jossa vertikaalinen puu tarkoitaa Jumalan anteeksi antoa, joka on ehdoton. Horisontaalinen taas inhimillistä anteeksiantoa, vaikka varmasti haluatkin antaa anteeksi, ei tunteet heti muutu. Niitä pitää saada käsitellä, siis hoitaa henkisiä haavoja.
Tuo risti-vertaus oli minusta kaunis, en ole varma muistanko oikein. Olisi mukava jos joku muistaa sen tarkemmin kertoisi.
Voimia sinulle!
ei koskaan pitäisi syylistää joka on joutunut väärin kohdelluksi vaan hän tarvitsee kaiken tuen, muuten hän syyllistää itsensä siitäkin mitä ei ole edes tehnyt, se oikea pahuudentekijä on se toinen.
Ei se anteeksiantaminen sydänmestä asti ole niin helppoa. Jos Jumala näkee vilpillisen katumuksen, niin miten hän voisi odottaa joltain toiselta täydellistä anteeksiantoa?
Jos anteeksipyyntö on vilpillinen, niin silloin siihen ei voi rehellisyydellä vastata eikä sitä pidä vaatia kenenkään ihmisen. Vaikka kuinka yrittää anteeksi antaa, niin ei se onnistu, sillä ei Jumalakaan tahdo että mikään perustuu vääryyteen.
Jos taas tietää että antteeksipyyntö on vilpitön, ja itse ei osaa antaa sitä anteeksi vaan "kalkattaa ja muistuttaa", niin sillon pitää rukoilla anteeksiantamisentaitoa, ja pyytää anteeksi ettei osaa antaa anteeksi vaikka haluaisikin.
Mitän ei saa unohtaa, vaan asiat on selvitettävä loppuun asti, muuten ne jää ikuisuuksiin kaivelemaan jos niille ei saada pätöstä.
Opettele ensimmäiseksi oikeiden havaintojen tekemistä. Lue ensin rauhassa mistä koti-äiti kirjoittaa. Tiedon puutteessa tehdyt tulkinnat on yksi suuri syy aviollisiin ristiriitoihin.
Eihän koti-äiti puhunut mistään traumnaattisista kokemuksista.
pahoinpitely ja henkinen alistaminen ole traumaattisia kokemuksia. Näistä hän kertoi ylempänä.
Kuka on sinun lisäksesi uhrista puhunut? Jumala katsoi itsellensä kelvollisen uhrin. Ja hänen haavainsa kautta mekin tulemme parannetuiksi.
Kipeitä ihmisiä me olemme jokainen, siitä vihollinen pitää kyllä huolen. Mistä tulee tällainen uhri- ajattelu?
Mutta silloin kun me puhumme kipeistä ihmisistä, jotka reagoivat heille tehtyyn syntiin synnillä, niin olemme jo paljon lähempana totuutta.
Emme me auttamistyössä etsi syyllisiä vaan rakkautta. Olemme jokainen syyllistiä, vaan me uskovat etsimme Jeesusta Kristusta jonka on rakkaus ja jonka haavojen kautta me voimme tulla parannetuiksi monista synninhaavoista, joista osa on itse aiheutettuja ja osa on toisten haavoitettujen aiheuttamia.
Vain rakkaus voi parantaa, laki ei auta ketään, ei myöskään toisten synmtisten sormella osoittelu.
Keksit ihan itse kaiken!
Vl-kristillisyydessä ymmärretään myös se, että esimerkiksi juuri parisuhdeväkivallassa tekijä ei voi mennä "anteeksiantamuksen taakse piiloon". Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka anteeksiantamusta olisikin, on tekijän silti vastattava tekonsa ajallisista seurauksista. Niitä ovat paitsi oikeuslaitoksen rangaistukset, myöskin aiheutettujen henkisten vaurioiden seuraukset ja niiden hoito. Asioista on voitava puhua niin kauan kuin ne vaivaavat, muuten ne eivät parane.
Mielestäni tämä ajatus puuttui tästä muuten asiallisesta keskustelusta.
mitä hän siinä yrittää sanoa, mutta kukaan ei halua ymmärtää
uhreja hän joka joutuu pahoipitelyn uhriksi, ja hän joka pahoinpitelee.
Mutta jos pahoinpitelijä ei ymmärrä lopettaa tekooan, vaan aina pahoinpitelee ja alistaa, niin silloin uhri on pahoipidelty. Ei hänen kuulu syyllistää itseään siten, että pahoinpitelijä on uhri siksi kun hän ei osaa antaa anteeksi.
Kun te siinä auttamis työssänne löydätte sen Jeesuksen Krstuksen, niin silloin myös löytyy se rakkaus ja kaikki paha loppuu.
Syylistä kun ei tarvitse edes etsiä, jokaisen pitäisi tietää että väkivalta on väärin lähinmäistä kohtaan, varsinkin uskovaisen pitäisi tämä tiedostaa. Silloin on aivan turha alkaa syyttelemään ihmistä joka haluaisi antaa anteeksi mutta ei voi, koska vääryyttä ei pidä hyväksyä.
Opettele nyt vaan käyttämään aistihavaintojasi hyväksesi. Sinähän olet aivan mahdoton toisen ihmisen tulkitsija! Varmasti on todella sekavan hämmentävää elää sinun laisesi ihmisen lähellä!
Olen aivan hämmästynyt!!!
Ethän sinä tiedä, enkä tiedä minäkään, millainen henkinen väkivalta on jossakin parisuhteessa edeltänyt tätä fyysistä väkivaltaa.
Kyllä siinä on aina otettava huomioon kokonaisuus, kun näitä kysymyksiä lähdetään hoitamaan.
Siinä on vakavat juurisyyt jo olemassa, kun joku heikko turvautuu hädässään nyrkkeihinsä.
Varsinaiset syyt ja syylliset saattavatr piillä jo usean sukupolven takana menneisyydessä. Ja syyllisten päällä on kaksi metriä multaa, syyllisten etsimisellä emme voita mitään.
Mutta kylläkin rakkauden kohtaamisella.
Tottakai lakihenkiseen uskonnollisuuteen kuuluu aina henkinen väkivalta. Siihen kuuluu aina pelko syyllisyys ja häpeä.
Sä oot tosi pimee!!!
osata tulkita. Koti-äiti kirjoitti siinä viestissä selvennykseksi mistä oli kysymys. oli pahoinpitelyä ja henkistä alistamista. Näin hän itse sanoi. sinä väitit, ettei ollut mistään traakisista asioista kysymys. En tiedä ,mutta minusta ne ovat juuri niitä. Älä herpaannu ja nimittele ihmisiä se ei sovi, me olemme kaikki ihan yhtä arvokkai ihmisiä!mielipiteinemmekin
huomio avaajalle. Sitä ei tietenkään voida hyväksyä yleisenä anteeksipyyntönä, koska jos sortuu pahoinpitelyyn tai muuhun sellaiseen, niin se on selkeä rike Jumalan Tahtoa vastaan, ja silloin ihmiseltä joka siihen pahuuteen sortuu puuttuu se todelillinen usko sydänmestä.
Eli tehdään kaikki voitava, että se pahuudentekijäkin löytäisi sen uskon, ja siksi asioita ei pidä missään tapauksessa jättää siihen vaan ne on keskusteltava loppuunasti, siihen viimeiseen pisteeseen.
Toinen antaa varmasti anteeksi kun kaikki on hyvin, mutta niin kauan se on mahdottomuus kun pohjalla on vääryys.
Pahoinpitelystä ei ole avauksessa puhuttu mitään.
Mikähän hekuma tähän ajatukseen väkivallasta on yleensä nyt johtanut, mihin tällä pyritään?
Puhutaan nyt siitä asiasta mistä avaaja puhui.
Mitä taas tulee parisuhdehelvettiin, niin
yhtälailla helvettiä on miehen elää jonkun naisen henkisen väkivallan uhrina, eikä siitä jää mitään merkkiä.
Avioliittotyössä kaikki tällainen yksisilmäisyys, toisen aviopuolison puolelle asettuminen tutkimatta, syyllisten etsiminen ja oletettujen syyllisten sormella osoittelu, eivät johda mihinkään.
*) Jokainen pari kykenee ilman toisten apuakin osoittelemaan toinen toistaan sormella ja syyttelemään, ei siinä avioliittoneuvojaa tarvita.
Tästä kehästä ja näiltä ratakiskoilta on sen sijaan etsittävä ulospääsyä, jos mielitään päästä eteenpäin. Ei avioliittoleirejä turhaan järjestetä, se on varma asia.
Ja siellä missä ei suostuta käyttäytymisen muutokseen molemmin puolin, ei siellä ole valitettavasti toivoa paremmasta.
En havainnut mitään sellaista?
Edelleen kehoitan terästämään aistihavaintojasi ja luopumaan omista tulkinnoistasi!
Avaapa nyt se raamattusi ja nöyrry ylpeydestäsi, niin voit joskus sinäkin tulla tietämään, mikä on uhri, me ihmiset emme ole uhreja, vaikka sellaista sanaa maailmassa paljon käytetäänkin.
Toki oloemme jokainen saatanan raatelemia ja rikkomia hyvin monipuolisesti. Mutta tällainen musta-valkoinen uhri- ajattelu on hyvin naivia silloin kun puhumme parisuhteesta.
nyt teräsräydyttävä ja mietittvä miksi hän juuri antoi nämä kyseiset esimerkit.hei mieti nyt vähän. mitä todennäköisemmin hän oli juuri kokenut näitä kyseisiä ja ei pysty unohtamaan. Se vaivaa häntä ja hän hauaa tietää saako niita käsitellä eli puhua niistä. Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta teille viisaille.
halkomiseksi. Kyllä nykysuomessa käytetään pajon sanaa uhri. Eikä sillä tarkoiteta ristin uhria. On väkivallan uhreja monen sorttisia.
Kysy, ja odota vastausta ennen kun alat tulkitsemaan!
Mistään tuollaisesta hän ei ole kirjoittanut, mistä sinä kirjoitat. Olet oiva esimerkki siitä kuinka ihmiset yleensä toimivat tullakseen sitten kipeiksi ihmissuhteissaan. Eikä se riitä että tulkitsija itse kipeytyy, sillä tulkittu kipeytyy vähintään yhtä paljon.
on paljon pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Siitä menee rikki sisin, fyysisestä taa ulkokuori minkä näkee päällepäin.
Jos mies kokee joutuneensa väärinkohdelluksi, niin hänenhän pitää hakea apua eikä alistua väkivallalle jos vaimo pahoinpitelee henkisesti.
Avaaja kertoo tuolla myöhemmin tästä väkivalasta. Hän on fyysisenväkivallan uhri, ja sitten hän on vielä henkisenkin väkivallan uhri koska pelkää ettei saisi asiasta puhua mistä on jo tavallaan anteeksi annettu.
Väkivaltaan ei koskaan pidä vastata väkivallalla, eli jos mies kokee olevansa alistettu niin hakekoon apua, eikä turvaudu siihen nyrkkiin.
Tässä kohtaa varsinkin asetun tämän koti-äidin puolelle, hänellä tosi vaikeaa jos joutuu ensin väkivallankohteeksi ja sitten vielä miettimään omia ajatuksiaan eikä uskalla niistä puhua kun pelkää sen olevan väärin.
Ole sinä miehen puolella jos haluat, ja pitäkää toisianne oikeissa olevina, itehän tienne valitsette.
Sorry tuo nimittely, provosoiduin.
Mitä tulee pimeyteeni, toki sitäkin minussa on, mutta yritän tiedostaa sen.
Halusin vain kiinnittää huomion uhriin joka sinunkin edestäsi on annettu.
Moni reppana on lopulta nääntynyt "uhrin" osaansa.
Jokainen lakihenkisen seurakunnan jäsen on siinä mielessä "uhri", että hän alttiisti kumartelee ihmisjumalia ja Moosesta jonka kautta Jumalan laki annettiin ihmisille.
Jokainen joka sanoo ettei avioeron syntriä saa anteeksi, on Moosekselle uhrattu uhri, ja tekee itsensä kaltaisia uhreja puheillaan joka ikinen päivä.
Ihminen joka Jeesuksen nimessä ja veressä saa syntinsä anteeksi on täydellisesti vapaa, vaikka viidennen avioeron ja kuudennen uudelleen vihkimisen jälkeen. Tämä on totuus.
Mutta kristillinen avioliittotyö tähtää aina siihen, että ihminen olisi ensimmäisessä avioliitossaan onnellinen ja ainakin tulisi siinä onnelliseksi. Eikä tarvitsisi rikkoa itseään enää lisää monissa avioliitoissa.
Kuinka ihmeessä niin moni nainen sen taas kerran tulkitsi?
Tulkinta on hyvin usein juuri naisten synti. En nyt tarkemmin selosta mistä se johtuu.
Mutta tämä avaus sen taas hyvin todeksi todisti.
Koti-äiti ei missään vaihessa ole kertonut joutuneensa itse väkivallan uhriksi. Miksi siis asetut hänen puolelleen? Uskokaa nyt vihdoin, että se on vain tulkintaa.
Näihän ne syntyvät kaikki muutkin juorut, ja tulkintojen seurauksena ne kasvavat kasvamistaan.
Avioliittotyö ei koskaan ole missään tapauksessa kenenkään puolelle asettumista, sellainen olisi täysin väärä singnaali. Avioliittotyön ainut päämääränä on kohdata asiat todellisina, sellaisina kun ne ovat. Ja että kumpikin tajuaisi sen, että käyttäytymisen muutos on molemmille yhtä välttämätön, jotta SUHDE muuttuisi.
Avioliittojen yksi suurimmista virheistä onkin se, että yritetään muuttaa toista osapuolta oman itsensä mielikuvan kaltaiseksi, keinoja kaihtamatta. Uskokaa jo huviksenne että ei tule onnistumaan! On aina lähdettävä liikkeelle itsestä.
Jos nyt ajateltaisiin että kyseessä olisi fyysinen väkivalta sinua kohtaan, niin sinun velvollisuutesi on ITSE poistua sieltä missä väkivaltaa on.
Heti ensimmäisen lyönnin jälkeen tehdään selväksi, että se oli myöskin viimeinen.
Saat kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Halusin korostaa todellisen uhrin merkitystä meille jokaiselle syntiselle. Jeesus on ainoa mahdollisuus.
Mutta todellisuudessa sellainen ihminen joika hakkuuttaa aviopuolisollaan itseään on tyhmä, ei niinkään uhri. Siinä ei silloin syyttelevä etusormi auta yhtään mitään, jos jää ensimmäisen lyönnin jälkeen asumaan väkivaltaisen puolison kanssa samojen seinien sisäpuolelle. On eri juttu jos puoliso lähteen heti hoitoon lyömättömälle linjalle.
Minä olen tavannut aivan liian paljon sellaisia hyväuskoisia naisia, joita on hööpötetty muun muassa avioliittolupauksilla vaikka millaisiin nöyryyrtyksiin, ja jopa seksiakteihin.
Naiseus on hieno ja kaunis asia, maailman kaunein, mutta naiseuteen kuuluu tällainen heikkous joka on hänen itsensä syytä ottaa huomioon, nimittäin hyväuskoisuus.
sinun pitäisi avioliitoneuvojana nyt tutkia hieman tuota omaa tilaasi.
Et kai nyt kuvittele, että joku alkaisi puimaan täällä jonkun toisen asioita ja anteeksiantamisia?
Koti-äiti on huolissaan itsestään, ja omasta anteeksiantamisen taidostaan. Hän pelkää, että ei ole hyvä koska muistelee asioita edelleenkiin.
Usko on henkilökohtainen tila, ja kukaan ei voi arvioida toista vain itseään uskon kautta. Kukaan ei voi puhua toisen sydänmentilasta.
Koti-äiti puhuu itsestään, ei edes miehestään, ja on oikein että juuri siitä omasta uskosta pitää huolen, ja vain näin voi auttaa sitä toistakin joka on eksynyt uskon tieltä. Yhdessä kun he keskustelevat nämä kipeät asiat selviksi Jumalan edessä, niin kaikki voi muuttua hyväksi. Mutta vaikeneminen ei auta mitään, joten ei ole väärin niistä puhua vaan se on hyväksi.
" Et kai nyt kuvittele, että joku alkaisi puimaan täällä jonkun toisen asioita ja anteeksiantamisia?"
Oletpa sinä Emmalia vitsikkäällä päällä tänään!
Eihän minun tarvitse mitään kuvitella koska näen kaiken omilla silmilläni, hi hi hih. Ihmiset spekuloivat totisina tuomareina ja täysin omilla mielikuvituksillaan, sehän tässä on kaikista huvittavinta.
En ottanut näitä esiin kuitenkaan huvin vuoksi, vaan siksi että tässä ketjussa on ilmielävä esimerkki siitä, mitä seuraa, kun ei kuunnella puhujaa, vaan ainoastaan omia yleviä ajatuksia.
Avioliittokoulutuksessa ei turhaan perehdytä kommunikaatioharjoituksiin, kyllä se tulee ihan vakavasta tarpeesta.
olla aika ylimielinen ja omahyväinen ihminen. En voi tietenkään oletko sinä koskaan kokenut elämässäsi mitään väkivaltaa. Mutta on ihan selvää ja monista kokemuksista tiedän, että näin suuri osa ihmisistä juuti tekee. Ei ole jostaki syystä mukava puhua näitä asioita omina vaan puhutaan persoonattomassa muodossa. On se sitten sinusta kuinka vammaista tahansa, näin se menee. Olisi ehkä sinunkin tarve hieman laskeutua sieltä tornistasi alas ihmisten tasolle.
Koti-äiti ei sanonut olevansa huolissaan, tai puhunut mitään pelkäämisestään, etkä sinä Emmalia voi koskaan tuntea toisen tunteita, tai toimia toisen ihmisen tunteiden tulkkina.
Heti väkevien tulkintojesi perään toteat kuitenkin että: "Kukaan ei voi puhua toisen sydänmentilasta." Ja tämä on totta.
Itse et huomannut ilmeisesti tätä ristiriitaa.
Kirjoitit:"Koti-äiti puhuu itsestään, ei edes miehestään,...."
--------------------------------------------
*) Luepas Emmalia nyt kaikki hänen vistinsä uudelleen niin saatat huomata sen itsekin miten VÄHÄN hän puhuu edes itsestään.
--------------------------------------------'
Tulkitseminen liittyy naiseen, siis naiseuteen siksi, että hän joutuu tulkitsemaan uutta ihmis- elämää melko pitkään. Ja auta armias, kun tämä sama "vamma" toistuu täydessä voimassaan avioliitossa aikuista miestä kohtaan.
Vahvuuteen sairastunut nainen usein sanookin miestään yhdeksi lapsistaan. Se on olevinaan huumoria, nutta osoittaa kipeän vamman paikan.
Naisen alamaisuus miehelleen ei ole mikään itsestäänselvyys tästäkään syystä.
Etkö sinä todellakaan näe mitä minä kirjoitan???
Nöyrry rukoillen kuuntelemaan, niin voit oppia jotakin!
tuntuu, että me puhumme eri asioista.
Itsehän sen tietää osaako antaa anteeksi vai ei. Nythän oli niin, että koti-äiti on antanut anteeksi mutta haluaisi silti niistä puhua, ja epäili että niistä olisi väärin puhua kun on jo anteeksi annettu.
Sitten hän kertoi, että taustalla on väkivaltaa yms. Häntä sitten neuvottiin, että ne ovat asioista joista pitääkin puhua, sillä väkivalta on aina väärin. Tässä ei haettu nyt mitään syyllistä.
Jos koti-äidille nyt vain sanottaisiin, että ei saa puhua vaan pitää unohtaa, niin hän syyllistäisi itsensä siitä kun haluaisi antaa anteeksi mutta ei voi uhohtaa. Eli häntä painettaisiin vain alaspäin, ensin kokee väkivaltaa, ja sitten sen seurauksena syyllistää vielä itsensäkin. Kuitenkin tähän syynä on se toinen osapuoli joka rikkoi lähinmäistä kohtaan. Itseään ei pidä sen vuoksi syyllistää.
Tämä olisi aivan väärin, ja siksi niistä on pystyttävä puhumaan, kun mieskin haluaa anteeksiannon niin hänkin juttelee vaimonsa kanssa varmasti avoiminmielin. Sitten sille kaikella vasta saadaan päätepiste. Niin kauan kun ne mieltäpainavat, ne syövät ihmistä sisältä.
En havainnut mitään sellaista, että:
"... ja epäili että niistä olisi väärin puhua kun on jo anteeksi annettu."
Hän kysyi. onko niistä väärin puhua. Ja vastaus on ainoastaan kaksi kirjainta, EI! Nyt meillä on kahden kirjaimen asemestya pitkä viestiketju pelkkää asian ohipuhumista.
Voi ei Emmalia! Ei millään pahalla, mutta.. Kuinka ihmeessä sinä voitkin olla noin kekseliäs ihminen!!! Eihän tämä avaaja puhunut mitään tuollaista, ne ovat vain sinun omaa tulkintaasi.
Puhut miltei sillä tavalla, kun olisitkin hän!
Voitko nyt kuvitella jääkö hänelle enää tilaa olla hän itse! Nyt jo aitin jotakin ydinperheesi ilmapiiristä. Siellä oli joku henkilö, ehkä äiti joka edusti mielipiteineen vähän kaikkia.
Sitä tulee tarkaksi kun näitä kuvioita seuraa.
vain, mutta olen sitä mieltä että jos joutuu kysymään mikä on oikein ja mikä väärin, niin se on epäilyä.
Jos tietäisi, että niistä on oikein puhua, niin miksi sitä edes silloin pitäisi kysyä?
Useinhan viisas ihminen kysyy toiseltakin miten jokin asia on - hänen mielestään. Sillä ei ole mitään tekemistä epäilyn kanssa.
Mutta kukaan ei lähesty toista tullakseen hänen taholtaan tulkituksi tuolla tavalla mitä koti-äiti nyt on kokenut. Edelleen kehoitan jokaista harjoittelemaan vaikeata kommunikaation taitoa.
Vain kunnioittamalla toisen persoonan rajoja ja kuuntelemalla aidosti hänen mielipiteitään, voidaan saavuttaa ihana empaattinen tunneyhteys hänen kanssaan.
Kuinka sinä voit edes kuvitella asettuvasi syntisen ja Lunastajan välille tuomariksi.
Pahoinpitelyyn voi syyllistyä kuka hyvänsä, myöskin sydämestään uskova ihminen. Ja viimeinen kaikista neuvoista olisi tuo sielunviholliselta tuleva neuvo, ottaa häneltä usko pois. Järkyttävää!!!! Tahtoisitko sinä että sinulta otettaisiin usko pois vastaavassa tilanteessa?
Ihmiset eivät näköjään ajattele yhtään nenäänsä pidemmälle.
sinä keksit näitä juttujasi? Jos minä kirjoitan, että asioista on keskusteltava, että se usko palautuu, niin miten ihmeessä sinä sait sen väännettyä siten että pitäisi ottaa usko pois?
Uskovainen ihminekin voi sortua väkivaltaan, mutta silloin on eksynyt väärälle polulle, ja siitä on puhuttava että se usko palautuu.
Kun on asiat kunnossa niin ei kukaan ihminen sorru lähinmäisen pahoinpitelyyn. Raamatussa sanotaan "Älä tapa", väkivallasta on hyvin lyhyt matka tähän, vahingossa voi riistää toiselta hengen vaikka ei sitä tarkoittanutkaan.
Uskoa ei pidä lähteä ottaamaan keneltäkään koskaan pois, vaan on pyrittävä siihen että sen uskon saa. Minä en tuomitse ketään, vahvasti olen vain sitä mieltä että jos ihminen turvautuu väkivaltaan niin hänellä ei ole asiat kunossa ja häntä on autettava.
epäilyä, ja nimenomaan viisaan ihmisen epäilyä. Hän haluaa selvittää asioiden oikeellisuuden siitä mikä on oikein ja väärin, niin kauan kunnes se selviää. Sitten kun se selviää, niin epäily loppuu ja tietää mikä on oikein. Ja tällaisia asioita on varmasti paljon.
Viisautta ei ole ollenkaan se, että pitää itseään niin viisaana ettei mitään pidä epäillä ja kysellä vaan olettaa kaiken olevan siten kuin ajttelee itse, se on tyhmyyttä.
Kukaan ei voi lähestyä toista sillä periaatteella, että minä olen oikeassa. Vaan asioista keskustellaan, ja näin selviää se kummallekkin mikä on oikein. Keskustelu nimenomaan on sitä, että jos toinen käsittää asian väärin, niin sitten se korjataan, näin päästään keskustelussa eteenpäin eikä asia jää siihen miten se toinen olettaa asioiden olevan.
Vai mitä epäily mielestäsi on? Minusta juuri kaikki on silloin epäilyä jos jotain kyseenalaistaa.
Kuvaamallasi asialla ei ole mitään tekemista epäilyn kanssa.
No ei tässä totuuden nimessä lähestymisestä ole ollut kysekään, ainoastaan huomautuksesta, joka koski aivan mieletöntä toisen ihmisen tulkitsemista.
Epäilyn olen aiemmin käsitellyt, en palaa siihen enää.
"...jos sortuu pahoinpitelyyn tai muuhun sellaiseen, niin se on selkeä rike Jumalan Tahtoa vastaan, ja silloin ihmiseltä ...
*) 1. joka siihen pahuuteen sortuu
*) 2. puuttuu se todelillinen usko sydänmestä. "
Fatal error kohdassa *) 1. ja 2.
- Emmalia, sinä et voi missään tapauksessa tietää kenenkään syntiin langenneen ihmisen saydämen uskoa. (Itse lankeat joka päivä syntiin ajatuksin sanoin ja töin vähintään 10000 kertaa.)
- Ja vielä vähemmän sinulla on oikeutta ottaa uskoa keneltäkään pois jonkun väärän teon perusteella!
- Raskauttava asianhaara tässä tuomitsemisessa oli se, että tämä uskon ottaminen pois toiselta tapahtui julkisesti ja globaalisti.
Tässä on nimittäin se riski että joku voi uskoa kirjoituksesi, joka perusrtui ainoastaan ymmärtämättömän ihmisen luuloon, ei mihinkään muunun.
De facto: Jumala on ainut joka voi antaa ihmiselle Kristuksen kautta uskon. Ja hän on myöskin ainut joka voi ottaa ihmiseltä pois uskon.
Ja tämä on tarkka paikka sen vuoksi, ettei ihminen muutu ajatuksissaan Jumalan vertaiseksi.
Synjtiin lankeemus tapahtui juuri tähän valheeseen uskomalla. Aadam ja Eeva uskoivat sellaisen valheen, että ottamalla omenan heistä tulisi Jumalan kaltaisia hyvän ja pahan tietämisessä.
Totuus näet on edelleenkin sellainen, että ihminen ei parhaimmillaankaan tule koskaan tuntemaan edes 10% omistakaan synneistään.
Puhumattakaan siitä että hän ottaa röyhkeästi Jumalan valtuudet antaa toiselle usko, taikka ottaa usko pois toiselta ihmiseltä.
Että tälleen!!!!! Sietäisi olla vähintään 1000 kertaa tarkempi JUURI näissä, VAIN JUMALALLE KUULUVISSA asioissa.
on mahdottomuus keskustella asioista. Sinä ymmärrät asiat vahingossa tai tarkoituksella väärin. Sinä väännät toisen kirjoituksen sellaiseksi millaisena sen itse haluat nähdä. Et kuuntele yhtään sitä mitä toinen sanoo, vaan olet osoittelemassa jostain sellaisesta mikä ei todellisuudessa pidä paikkaansa.
Mhinkään en muuta sitä mielipidettäni, että ihminen joka turvautuu väkivaltaan, niin hänellä ei ole asiat kunnossa vaan häntä pitää auttaa, ja se ei ole sama asia kun uskon menettäminen eikä pois ottaminen. Ihmistä on autettava että hän pääsee pois siitä pahuudestaan. Kuka tahansa voi sortua pahoinpitelyyn, mutta kun hän tajuaa sen vääräksi niin ei hän sitä enään tee.
Meistä jokainen tekee syntiä, mutta pahoinpitely on selvä rike koska se satuttaa lähinmäistä, ja Raamatussa sanotaan, kohtele lähinmäisiäsi siten kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, ja toivoisiko meistä kukaan joutuvansa pahoinpitelyn uhriksi?
Kohdaltani keskustelu kanssasi loppuu tähän, koska et edes halua ymmärtää vaan tulkitset kirjoitukset oman mielesi mukaiseksi. Se sinulle riittäkööt ja kuvittele olevasi oikeassa.
... VAIN Jumalalle kuuluvasta oikeudesta?
Jos näin on, niin turha on minun kanssani yrittää keskustella ollenkaan. Minä EN luovu Jumalan sanasta tässäkään asiassa.
YHDELLÄKÄÄN IHMISELLÄ EI OLE, EIKÄ KOSKAAN TULE, VALTAA ANTAA TAIKKA OTTAA KENELLEKÄÄN/ KENELTÄKÄÄN USKOA KRISTUKSEEN.
.... vaan sinä opetat väärin. Minulla on väitteelleni eksaktit todisteet Pyhässä Raamatussa.
Room. 9:13 niinkuin kirjoitettu on:
- "Jaakobia minä rakastin,
- mutta Eesauta minä vihasin."
Room. 9:14 Mitä siis sanomme?
Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Room. 9:15 Sillä Moosekselle hän sanoo:
"Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
Room. 9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Room. 9:17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."
Room. 9:18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Room. 9:19 Sinä kaiketi sanot minulle:
"Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
Room. 9:20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
Room. 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
Room. 9:22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä
- kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
Room. 9:23 ja on tehnyt sen ....
saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
Room. 9:24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
autan ihmistä joka on sortunut pahoinpitelyyn, niin en lähesty häntä tuomiomielellä. Sinä menit ajatuksissasi täysin pihalle ja totaalisesti ulos.
Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tuomita ketää, mutta lähinmäisen auttamista ei kielletä. Pahoinpitelijä itse kärsii, ja pahoinpidelty.
Alä seikoita auttamista ja tuomitsemista keskenään, jos näemme lähinmäisemme sortuvan vääryyteen (ja sitä pahoinpitely on), niin enemmän teemme hallaa jos katsomme sitä vain läpi sormien. Nyt piste.
Vaan OLEN oikeassa. Sinulla ei ole mitään valtaa sanoa edes mafiososta ettei hänellä ole uskoa.
Miksi?
Koska sinä ET TIEDÄ sitä. Eikä sinulla le valtaa antaa taikka ottaa uskoa kenellekään eikä keneltäkään. Tällaisten valtuuksien kuvittelu on lestadiolaisuudessa hyvin yleistä, tiedän sen paremmin kuin hyvin. Emmalia ei ole tulkintani mukaan lestadiolainen, joten sama sairaus, Jumalalle kuuluvan vallan siirto ihmiselle, näyttää vaivaavan muitakin. Toivon Emmalian tulevan tietämään tämän itsessäänkin olevan "spitalitaudin".
Tällaisiahan me raukat olemme Emmalia.
Kyllä minä sinua inhimilliseltä puolelta hyvin ymmärrän, en ole tyhmä. Mutta kun tämä Jumalan Kaikkivaltius on niin keskeinen asia kristinuskossa, ja nii törkeästi rikottu asia myös, niin otin tämän nyt esiin.
Otin oikein kopion tuosta fatal errorista, sitä sinä et pysty millään kieltämään pois itsestäsi vaikka kuinka kiehurtelet. Älä yhtään yritä minua omaan halpaasi, olen hyvin tarkka näissä asioissa.
Minä en tulkinnut mitään, vaan sinä kijoitit tismalleen noin.
Voisitko nyt vihdoin tunnustaa tämän syntisi ja katua sitä, että puutuit Jumalan valtasuuruuteen sokeudessasi.
Tämä on hyvää harjoitusta tulevaa elämää varten. Ihminen saa valtavan siunauksen ja rauhan, kun hän nöyrtyy ja luovuttaa Jumalalle sen, mikä ei hänelle itselleen kuulu ollenkaan.
Lopeta jo se pahan olosi purkaminen tällä pasltalla. Omahyväisyytesi ja täydellisyytesi on jotain, joka ei ole normaalia ihmisessä.
Mene siellä Pispalassa vähän ulos kävelylle.
""Ei ollenkaan!
Kirjoittanut: Aviol 5.11.2005 klo 23.56
Vain kunnioittamalla toisen persoonan rajoja ja kuuntelemalla aidosti hänen mielipiteitään, voidaan saavuttaa ihana empaattinen tunneyhteys hänen kanssaan.""
Mieti itsekin ihan huvikseen sitä mitä sanot, voisko sitä toimia itse, niin kuin puhuu?
Olen lisäksi kirjoittanut mahdollisimma provosoivatsti että asiasta keskusteltaisiin ja tehdyt virheet huomioitaisiin myös siellä omassa elämässä.
En ole missään tapauksessa luomassa tunneyhteyttä tällä palstalla.
Tosin ilokseni näen täällä muutamia kirjoittajia joiden kanssa minulla on välitön (ymmärrys)yhteys ihan automaattisesti.
Ne paljastavat monen ihmisen pahan olon lähteen.
Nyt, kuten näkyy, niin naivimmat kirjoittajat pyrkivät projisoimaan minut heidän omaan asemaansa. He ovat niin naiveja että kuvittelevat minun uskovan heitä, vaikka ihan hyvin tiedän sen kuinka onnelista elämää minä elän.
Soisin saman onnen ja myös hengellisen vapauden muillekin, siitähän tässä on kysymys.
Onko noin omahyväistä ihmistä olemassa? täytyy kyllä uskoa kun omin silmin näkee!
Minä näen itseni täysin oikein ja terveesti, olen
Jumalan louma ihmeellinen ja ihana ihminen. Ja olen JEESUKSESSA Kristuksessa lunastettu täysin olen vapaa synnistä ja tuomiosta. Taidat olla kateellinen? Ja syytä varmaann onkin olla, hee hee.
Käsitellä tällaiset vaikeat asit pitääkin, jos päämääränä on aviopuolisoiden läheinen tunneyhteys.
Aviol on vanha kunnon Nuin, verhoutunut vain toisen nimimerkin alle jälleen, mutta jos et ole samaa mieltä hänen kanssaan, niin auta armias. Nuinin kanssa tulee olla samaa mieltä.
ja aivan turha, jos ei pdä jostain ei tarvi itse mennä vielä alemmas.
Säälittävä "tietäjä" joka ei oikeasti tiedä mitään.
Sinulla on täysi oikeus käsiä ihan niin paljon kun haluat. Parempaakin sinulle olisi tarjolla jos nöyrtyisit, siitä haluan kertoa niille jotka tahtovat perempaa.
vastausta, saako puhua anteeksiannetuista synneistä, niin löydämme vastauksen, ihan selkeän raamatusta. Ensinnäkin, jos synti on ripin kautta tunnustettu ja anteeksi saatu, siitä ei saa puhua. Sitten on syntejä jotka on monen tiedossa ja vaikka niistä on parannus tehty, on niistä lupa puhua: 1 Tim. 1:13 "Joka ennen pilkaaja ja vainooja ja häpäisiä olin, mutta minulle on laupius tapahtunut, sillä minä tein sitä tietämättä epäuskossa". Vaikka siionin laulussa lauletaan: "niin syntihän niitä nyt muistella ois", niin voimme muistella ja puhua, anteeksi annetuistakin synneistä, kiittäen Jumalaa siitä armosta joka on meitä kohdannut.
Jos avioliitossa on tapahtunut, henkistä, tai ruumillista väkivaltaa ja vaikka niistä olisikin tehty parannus, on niistä lupa puhua ja tuleekin puhua, ei parannus saa olla suun tukkimista. Katsokaapa, kun Jeesus paransi spitalisen niin, että hänen ihonsa tuli terveeksi, Jeesus käski heitä mennä näyttämään ihoaan papeille. Mehän ymmärrämme, että vaikka haavamme olisi kuinka syvä ja paha, niin paha ettei siihen kärsisi koskeakaan. Mutta kun se parannetaan, niin voimme ihan hyvin näyttää ja koskea haavamme ja iloita, että olemme terveeksi tulleet.
Totta kai tehtyjen syntien seuraukset pitää selvittää ja sovittaa sen kanssa jota vastaan on rikkonut.
Se ei tarkoita tietenkään syntien kuuluttamista koko maailmalle, eikä ollenkaan tuomitsemista.
Siksihän ne maailmalle usein leviävätkin, kun syyllistynyt ei suostu sovittamaan lähimmäistään.
Jumalan kanssa syntimme on jo sovitettu, mutta lähimmäistä vastaan tehdyt synnin sovitaan sen kanssa jota vastaan on rikottu.
että kaikki, mitä te teette yhdelle minun veljistäni sen te teette minulle.
kuitenkin sanot: "Väärin kirjoitit" Selvennä näkemystäsi, en minä sano, että syntiä pitäisi kuuluttaa koko maailmalle. Kerro mitä kirjoitin väärin ja perustele.
"Ensinnäkin, jos synti on ripin kautta tunnustettu ja anteeksi saatu, siitä ei saa puhua."
Tämä lause ei pitänyt ollenkaan paikkaansa!
Esim: Insestin tai raiskauksen tehneen henkilön ripittäytyminen ei missään tapauksessa riitä
korjaamaan hänen uhriensa kärsimyksiä. Ne puhutaan ja sovitetaan kaikki erikseen UHRIEN KANSSA, ripittäytymisestä huolimatta.
Olihan jutussasi toki paljon oikeitakin asioita.
parannus on, ei parannus ole asioiden pimittämistä, vaan valkeuteen tuomista: Ebh. 5:13 "Mutta kaikki ne ilmi tulevat, kuin he valkeudelta rangaistaan; sillä kaikki, mikä ilmi tulee, se on valkeus". Jos joku syyllistyy rikokseen josta maallinen laki on säätänyt rangaistuksen, tulee sen jolle rippi tehdään, neuvoa ripittäytyjää, että kun nyt olet saanut anteeksi tämän synnin, sinun tulee myös käydä sopimassa niiden kanssa joita vastaan olet rikkonut ja viranomaisille tunnustamassa, että olet myös rikkonut maallistalakia. Jos viranomaiset määräävät, tai tuomioistuin rangaistuksen, tulee se kärsiä, vaikka asia onkin saatu Jumalan edessä anteeksi.
Paremmin minä ymmärrän kuin sinä!
Se siitä ja sinun viranomaisistasi. Eräskin insestiin syyllistynyt lestadiolainen isä sai isot korvaukset valtiolta, kun lapset vetivät isän tuoioistuimeen ja hävisivät jutun, joten älä sinä jauha joutavia.
nostaa jos ei kissa itse:) Siinä meillä ihminen joka on itse täydellisyys.
Sinäkin näytät olevan hyvin kehittynyt lähimmäisesi halveksivassa kritisoimisessa.
Häpeäsi tulee ilmi hävyttömyytenä.
Huomaatko muuten ettei sinulla ole halveksuntasi lisäksi mitään varsinaista sanottavaa? Tunnen kyllä taudin, sairasta sinä rauhassa.
Minulla ei tosiaankaa ole minkäänlaista kokemusta kyseisestä synnistä, enkä tunne ketään, joka olisi tuollaiseen syyllistynyt. En voi käsittää, minkälainen on ihminen, joka syyllistyy insestiin. Onkohan semmoisella ihmisellä jotain vinksahtanut yläpäässä, ei semmoinen ainakaa uskovainen voi olla. Voihan ihminen näytellä uskovaista ja kulkea uskovaisten joukossa, mutta lankeemus on täytynyt tapahtua jo aikoja sitten. Se, että pääsee ilman maallista tuomiota, ei minua ihmetytä, täytyy vain olla hyvät asianajajat ja hyvä asema yhteiskunnassa. Tiedän esim. talousrikoksia joihin Ry:n uskovat ovat syyllistyneet ja päässeet hyvin pienillä rangaistuksilla.
Jos täällä ei sakkaan rangaistusta, niin Jumalan tuomiota ei kukaan voi välttää. Kirjoitat: "joten älä sinä jauha joutavia" tämä on pahoillaan olevan ihmisen kirjoitusta. Et muuten moiti kirjoitustani, kuin insestin osalta ja viranomaisten toimintaa. Oletko itse joutunut tuollaista kauheutta kokemaan, vai onko sinulla työ sellainen, että joudut auttamaan uhriksi joutuneita ihmisiä. Älä minuun suutu, jos yritän kirjoittaa miten Jumalansana neuvoo tekemään. Siinähän ei mitään rippiä eikä parannusta tapahdu, jos synnintekijä kieltää tehneensä koko syntiä. Minäpä laitan tämän kirjoituksen ja lähden nukkumaan, hyvää yötä sinulle ja jaksaminta.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Kyseessä on uskovainen pappi. Mutta sinä puhuit oikeuslaitoksesta, sellainen laitos suojelee rikollisia, eikä ole niin muodoin mikään vastaus iankaikkisuuskysymyksissä kuten aiemmin sanoin.
Tämäkin mies on ripittäytynyt niin kuin asiaan kuuluukin ja sinun neuvosi mukaan lasten olisi pitänyt pitää turpansa kiinni. Katso nyt nimenomaan itseäsi peiliin, js mieti millaisia neuvoja sinä annat.
Uskovienkaan maailma ei ole mikään lintukoti, niin kuin sinä naivisti uskot. Insesti perheissä on hyvin yleinen tauti, moni on tullut myöskin sisaruksiltaan raiskatuksi.
Tuomarit ja naivit erottuvat kyllä joukosta hyvin nopeasti, armo on monella ihmisellä heikoissa kantimissa ja laki heti huulien voiteena.
En puhu suinkaan turhaan vaikeasta anteeksiannosta.
Se on enemmän kuin vaikeata silloinkin jos oma vanhin on vaikkapa tuhonnut lapsensa insestin kautta. Tällaistenkin ihmisten on kuitenkin mahdollista löytää ihmisarvonsa Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus on tie totuus ja elämä.
Mutta se on selvä, etteivät tällaiset asiat ole lakaistavissa maton alle, Jumalaa ei voi pettää, vain itseään voi pettää.
ihminen olet! Kirjoitat: "Tämäkin mies on ripittäytynyt niin kuin asiaan kuuluukin ja sinun neuvosi mukaan lasten olisi pitänyt pitää turpansa kiinni. Katso nyt nimenomaan itseäsi peiliin, js mieti millaisia neuvoja sinä annat.
uskovienkaan maailma ei ole mikään lintukoti, niin kuin sinä naivisti uskot. insesti perheissä on hyvin yleinen tauti, moni on tullut myöskin sisaruksiltaan raiskatuksi".
Siinä sitä oli tekstiä! Ilmeisesti olen sitten NAIVI? kun en tiedä, että tuollainen synti olisi hyvin yleistä. Kutsuin kerran psykologin, joka työskentelee mielenterveystoimistossa, luennoimaan perheväkivallasta. Hän kertoi, että tämmöistä on ja on meidänkin paikkakunnalla. Sitä en kuitenkaan ole tiennyt, että tälläinen synninmuoto olisi yleinen uskovaisten keskuudessa.
Sitä en ole neuvonut, että "lasten olisi pitänyt pitää turpansa kiinni". Tämmöisessä tapauksessa on rikottu myös yhteiskuntaa ja sen järjestystä vastaan. Tuon papin olisi pitänyt mennä tunnustamaan tekonsa myös omalle esimiehelleen, joka lienee piispa. Synnin tunnustaminen rippi-isälle ja uhriksi joutuneille, ei riitä koska anteeksi on pyydettävä kaikilta joita vastaan on rikkonut.
En ole tiennyt sitäkään: "oikeuslaitoksesta, sellainen laitos suojelee rikollisia". Tuokin väite oli minulle aivan outo! Minä taidan tietää hyvin vähän tästä yhteiskunnasta, mutta sen minä tiedän, että luet minun kirjoituksia väärin et ehkä itse huomaa, että et kykene asialliseen keskusteluun. Kun haukut tylysti ihmisiä tyhmiksi, niin, vaikka olisit kuinka oikeassa, saat heidät vastaasi. Muuta kirjoitustyyliäsi, niin ihmiset kuuntelee paremmalla korvalla ja voit auttaa monia ihmisi.
Älä yritä kieltää sellaista, joka on hyvin helposti todistettavissa!!!!
Heino1: "...vastausta, saako puhua anteeksiannetuista synneistä, niin löydämme vastauksen, ihan selkeän raamatusta. Ensinnäkin, jos synti on ripin kautta tunnustettu ja anteeksi saatu, siitä ei saa puhua."
Sanoinhan jo kerran aiemminkin että tuo mitä sanoit, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sehän tarkoittaa suomeksi sitä että ripittäytymisen jälkeen uhrien ei olisi lupa enää puhua tästä synnistä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ne synnit huudettaisiin maailmalle. Siinä vaan käy tällä tavalla, jos rikkonut ei suostu käsittelemään syntinsä tuottamaa tuhotyötä rehellisesti, vaan vetää uhrit oikeuteen kunniansa loukkaamisesta.
Tämä on sikälikin härskiä, että rikollinen sai valtiolta korvauksen synnistään, vaikka uhreille se olisi kuulunut minun mielestäni.
Kaikki raskaat henkilön persoonaan kohdistuneet synnit on käsiteltävä uhrien kanssa, ripittäytyminen ei riitä. Toki rikollinen saa uskoa syntinsä anteeksi, mutta uhrit on sovitettava niin paljon kun se on mahdollista.
Tämä tulee usein esille niin tuiki tavallisissa uskottomuustapauksissa.
Ei riitä että uskoton ripittäytyy vieraalle, vaan hänen on sovitettava tekonsa petetylle puolisolle, jotta avioliitto voisi jatkua ja puolisot eheytyä.
... muuta kuin pelkkää anteeksipyytämistä!!!!
Heino1: "Synnin tunnustaminen rippi-isälle ja uhriksi joutuneille, ei riitä koska anteeksi on pyydettävä kaikilta joita vastaan on rikkonut."
Olet kahta vastakkaista mieltä yhtäaikaa, eikös looginen tulos ole silloin - 0 . Et siis tiedä ollako vai eikö olla?
Anteeksipyyntö on vasta käsittelyn loppuvaihe.
Ensimmäiseksi tulee uhrien ymmärtävä kuunteleminen, sitten varsinainen tunnustaminen itsensä vikapääksi kaikkeen uhrien kokemaan tuskaan. Ja lopuksi anteeksipyyntö, joka jättää tilan käsitelää aihetta niin moneen kertaan kun uhri taikka uhrit kokevat tarpeelliseksi.
nyt haukut sievemmästi! Kun sanon, että et ymmärrä mitä kirjoitan ja tästä johtuu, että teet vääriä johtopäätelmiä, esim. kun kirjoitat: "Ei riitä että uskoton ripittäytyy vieraille, vaan hänen on sovitettava tekonsa petetylle puolisolle, jotta avioliitto voisi jatkua ja puolisot eheytyä". en minä ole erimieltä kanssasi tästä asiasta!
Olen elämäni aikana kasvattanut monta Pystykorvaa. Kerran valitsin oikein kauniin pennun ja kaunis koira siitä kasvoikin, mutta kun metsästin sillä, se haukkui kaikkea, jopa isoja kantojakin. Ei auttanut mikään, minun oli luovutettava ja möin koiran seurakoiraksi. Sinun kanssasi on vähän samanlaista, en halua enää jaaritella kanssasi - haukut kumminkin kaikkea. Täällä netissä on paljon minua viisaampia ja kärsivällisimpiä ihmisiä, keskustele heidän kanssa, lopetetaan me tähän.
Itse et ymmärtänyt mitä kirjoitat.
Minkä yhdessä kiellät, sen toisessa vaadit.
Tähän ristiriitaan kirjoituksessasi puutuinkin.
Älä yritäkään minua omaan halpaasi.
Kasvata sinä pystykorvasi, minä en koiraa ottaisi kotiini ilmankaan. Koiran kasvatus ja avioliittotyö eivät sivua tosiaan, niille lienee oma palstansa. Ihmissuhdetyö on mielestäni tärkeämpää kun kiduttaa koiria kerrostaloissa kaikkien harmiksi. Maalaistalossa toki ymmärrän koirankin.
Ylimielisyys, ja se tuntuu olevan sinun tautisi. Sinä et anna arvoa toisten sanoille, vaan haluat olla "neuvojista paras" eli tyrmäämällä toisten puheet, mitätöit muiden mielipiteitä, eli sinulle ei kelpaa muut kuin omat puheesi!
..kaiken, halveksii kanssakeskustelijoita, tyrmää kaiken toisten sanomiset. Eli TÄYDELLINEN mies.
ja anteekipyytämistä, ota selvää ja sitten kun ymmärrät, mikä ero niillä on, niin keskustele sitten täällä. Huomaat itsekin ettei enää tarvitse ketään haukkua.
Paremmin minä nämä asiat erotan kokeneena kristittynä kun sinä, joten unohda koko juttusi. En todellakaan mene sinun halpaasi!
Haukkua voin hau hau.
Luepas uudelleen mitä sinä aiemmin kirjoitit minulle. Kylläpä olet ylpeä, mutta vielä sokeakin ressukka. Luuletko todellakin että alkaisin kehua sinua?
Se joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.!
Ja vielä omahyväisyydestä kärsivän yhteisön jäsenkin. Sen huonommin asiat ei voisi ollakaan.
Minä hyvin ymmärrän sinun kateudesta johtuvan suuttumuksesi ja hengellisen vihasi, mutta en voi auttaa sinua KOSKA OLET NIIN YLPEÄ IHMINEN, ainoastaan voin itse iloita sanomattomalla ilolla siitä armosta minkä olen osakseni saanut.
Kiitos sinulle JEESUS.
itseäsi, siitähän sinä tyydytyksen saat:) Omakehu haisee niin että kuvottaa! Mutta mitä voi vaatia, kun ei ole mitään annettavaa. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten!
vielä joku muukin tuttu nimimerkki,joka aina kehuu itseään. Täytyykin katsoa tuolta keväällisestä keskustelusta.
Mitä muuten Lemp....n kuuluu? vai Manseako se oli? Tuttu mies siellä horisee. Itse pylväs pyhimys!
Tekeekö totuus kipeätä sinulle? Ei vais, tuo on helppo todeta jo sinun kateudestasi ja vihastasi.
Minä olen se ihana ihminen joksi Jumala minut loi, ihana rakastava ja heikoista välittävä ihminen, onneksi sinulla ei ole valtaa mukata minua likaisten ja saastaisten mielikuviesi mukaiseksi.
Ai miten oikein iloitsen ja kiitän Jumalaa siitä mitä olen Jumalalta saanut. Muhi sinä rauhassa tuossa omassa liemessäsi!
Kristus on minun peilini, ja ihana peili onkin.
Kiitos sinulle Jeesus!
Sinun peilistäsi erottuvat sarvet ja karvat!
Kuvottavaa! Kiitos tarjouksestasi mutta Jumala armossaan sinun kaltaisiltasi minua varjelkoon.
Kuinka sinä kehtaatkin hävytön!
Kristuksena, ei ole häpyä ihmispoloisella! Kyllä sieltä peilistä katsoo sinua synnin ryvettämä miehen naamataulu.
tähän vaativaan keskusteluun. Olen iloinen, että löysin tämän keskustelun pohjalta vastaukset omiin kysymyksiini.
Hyvin haasteellinen avaus. Jätit paljo tilaa tärkeiden asioiden käsittelylle. Voisitko vielä tarkentaa mitä tarkoitat adjektiivilla "vaativa".
vaikeaa tasoa. Tällaisethan on yleensä arka luontoisia asioita.
Eikä varmaan ole sama miten niitä hoidetaan.
Nythän on jo näkösällä, että uhrilla on kaikkien tuki.
Nytlähinnä nousee kysymys, että onko siitä huolimatta vaikka toinen oliskin tehnyt väärin. Siis onko oikeus menetellä ja hoitaa tätä toista osapuolta, siis syyllistä väärin, siis miten sattuu?
Ja onko sekään oikein, jos hän joutuu koko loppuelämän maksamaan siitä mitä on tehnyt.
Rakas koti-äiti. Jos olet Larssin palstalla tai täällä joutunut väärin kohdelluksi, rukoile näiden väärin sinua hoitaneiden puolesta, että he saisivat tuonkin synnin anteeksi, ja anna sinä heille anteeksi jo etulahjana.
Jos nämä hoitamiset ovat aiheuttaneet sinulle terveydellisiä seuraamuksia, kehoittaisin hakeutumaan ammattiauttajien hoiviin, nykyään on olemassa hyviä terapioita yms. ettei tarvitse kärsiä turhan takia. Ja näiden hoitajien kanssa voit sopia asiat, antaa heille anteeksi ja unohtaa.
Olen aina ihaillut sinun kirjoituksiasi ja tyyliäsi, mutta murheella seurannut kuinka aina uudestaan ja uudestaan joudut kahnauksiin palstoilla. Toivoisin, että saisin lukea mukavia kirjoituksiasi jatkossakin palstoilla.
Terv. ihailijasi
ajattelin ihan samaa,että kun asiat sovit siellä toisella palstalla ihmisten kanssa,ja haet apua tämänhetkiseen tilaasi, keskustellen sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää tämän henkisen ja hengellisen puolen. >Varmasti asiat korjaantuvat kun pääset ymmärtämään että täällä elämässä on syyn ja seurauksen laki olemassa. Yleensä sen ymmärtää silloin,kun katsoo sinne oman puseron sisään,eikä etsi virheitä muista ihmisistä.
Monesti sitä on vaikea nöyrtyä tajuamaan,että syy voisi olla omassa itsessä.
Epäilin Kickiä jo avauksessa, viimeistään koti-äidin kolmas viesti selvensi "henkilöllisyyden" vedenpitävästi.
On hänellä niin omintakeinen persoonallisuus.
Arkaluontoisia ovat. Toki sielunhoitotyössä tuttuja ja usein esille tulevia asioita.
Ja oikeassa olet siinäkin, ettei ole ollenkaan samantekevää, miten ne kohdataan. Voisin vielä lisätä tähän sen, että sekään ei ole samantekevää kenen kanssa näitä kohdataan, kokemattoman vai kokeneen.
Kysymys uhrista on useimmiten hyvin yksipuolinen.
Ihmiset nittäin keksivät nopeasti ja tutkimatta tarkemmin, kuka tuo uhri on ja vastapuoli tuo syntipukki, hylätään välittömästi.
Näin avioliittotyön kannalta tällainen asetelma on lopputuleman kannalta erittäin huono, sillä kun kaksi ihmistä on napit vastakkain, niin siinä on kaksi rikkinäistä ihmistä.
Ja tuon kahden lisäksi neljä rikkinäistä ihmistä lisää, kummankin ydinperheestä on siinä läsnä.
Näin siitä syystä, että käyttäytymismallit ja niistä johtuvat ristiriidat ovat ydinperheen käyttäytymismallien toisintoja. Jos aviomiehen isää on "hoidettu" lapsena remmin ja nyrkkien kanssa, niin ei tuolla rikotulla raukalla ole muita välineitä myöskään omassa avioliitossaan.
Syyllisten etsiminen ei tuo todellakaan muuta tulosta, kun syyllisiä. Ja niitä löytyy koska meistä jokainen on syyllinen.
Jotta päästäisiin eteenpäin, niin vanhoista malleista olisi pyrittävä oppimaan pois. Muutoin ei mitään uutta saada tilalle.
Ja niinpä sitten, löydettyämme syylliset (syntipukin), niin häneen on hyvä projisoida koko sontakuorma. Tekopyhille syyttäjille tulee petollinen rauha ja entinen meno jatkuu. Toistamme edelleen "isiltä" perittyjä malleja ja siirrämme ne taas perintönä omille lapsillemme. Mikään ei muutu. Näin tapahtuu vaikka tuo "sonta", eli entinen aviopuoliso vaihdetaan muka parempaan.
Lyhyesti sanoen, me tarvitsemme syyllisiä välttyäksemme itsellemme välttämättömältä muutokselta.
:-( Mutta antaa palaa vaan entiseen malliin minun puolestani, kun moniakaan ei kiinnosta parantua haavoistaan.
Etsikää syylliset ja sontikaa heidän päälleen, mutta sen takaan ettei mikään muutu sillä tavalla.
Se on selväkin että tuo syntipukiksi tuomittu, ja ristiin naulittu osapuoli raukka palaa varmasti loppuun, eikä koskaan tule hoidetuksi. Mutta saavathan tekopyhät taas paatuneille tunnoilleen tuon kaipaamansa valheellisen rauhan.
Miksi arvailet? Etkö osaa lukea mielipiteitä arvailematta niiden kirjoittajia.
Koti-äidin viesteissä ei ole ollut mitään tuollaista, joista sinä kirjoitat.
Ihmetellä täytyy näitä ympyröitä. Todella sairaita auttajia!!!!!
henkistä pahoinpitelyä, ja ihmisen henkistä puolta. Sitä, että eihän sitä ihmisenä kestä mitä vaan, vaikka erehtyisikin tekemään väärin.
Tämä selvennykseksi.
Ja ketun alkupuolella olevilla esimerkeillä, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin pyrin.
Onko sinulla livenä yhtään henkilöä jonka kanssa sinä voisit puhua näistä kivuistasi avoimesti.
pulustautua itse. Mutta jos näkee, että toinen onkin paljon vahvempi ja saa vielä muita ympärille.
Ja ampuu aina yhtä kovilla panoksilla, eikä itse voi asioille mitään, sitä lukkiintuu, ja voi tuntea, että sitä on nujerrettu.
Se tyyli, että he sanovat, että nyt se on anteeksi annettu ja siitä ei saa puhua. Tai jos yrittää puhua, he saattavat sanoa, että sinä et siis antanut anteeksi.
Tai että sinä yrität olla marttyyri jne.
Näin sitä saa huonon omantunnnon asioista ja helpoisti jää kiinni niihin asioihin, ja itsekin ajtettelee, että kai se on sitten synti, kun näin sanotaan ja vaikenee. (Vaikka toinen osapuoli saattaa puhua ympäri maailmaa samasta asiasta.) Koska on pakko, mutta sitä voi tuntea ahdistusta. Eikä osaa eikä uskalla kenellekään puhua koska ajattelee, jos minä sittenkin olen väärässä, jos sittenkin..?
Minusta tuntuu että sinulle pitäisi kirjoittaa, en vain tahdo löytää oikeita sanoja. Sanon siis vain aivan yksinkertaisesti. Jos asiat on anteeksipyydetty ja anteeksiannettu, ei ole oikein jatkuvasti samaa asiaa vatvoa. Jotain on jäänyt anteeksipyytämättä ja -antamatta. Pitää panna se loppukin pois, että pääsee vapaaksi.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettetkö voisi asiasta ammatti-ihmisten kanssa puhua. Erota nyt henkinen ja hengellinen toisistaan tässä asiassa.Ei ole syntiä puhua mieltä vaivaavista asioista esim.terapeutille. Kun hänen kanssaan asioita käsittelee, saattaa omatuntokin asettua, kun kaikki asettuu omaan mittakaavaansa.
että, vaikka kuinka väärin olis asiat hoidettu. Ei sais mitään tuntea. Vaikka olis näkösällä se toisenkin puoli, että se toinen osapuoli voi tuntea ihan samaoin. Ja voi ehkä yhtä huonosti.
Ja siitä huolimatta, vaikka näin on hän voi olla tätä asianomaista lähettämässä hoitoon, vaikka itsekin tarvis ehkä sitä.
Ja toinen osapuoli ehkä voi vaan näennäiseti hyvin.Ja itsekin voi nostaa ne asiat heti ylos,kun siihen tulee tilaisuus.Ja ehkä itsekin on samassa tilanteessa, ja tarvitsisi samanlaista terapiaa.
Ja sanoo ehkä vaan, että on väärin niistä puhua, koska ne on anteeksi.
omia tunteitakin. Mutta jos sitä jaksaa puida edes asiaa jonku kanssa, sitä varmaan on jo vahvempi, ja parempi pohja. Ja tie aukeaa helpommin eteen päin.
Ja huomaa, että eihän sitä ole yksin, ja kun huomaa todellisen ystävän tai jonkun muun ihmisen, johon tuntee luottamusta, jaksaa puhua.
Joskus voi riittää, että puhuu vaan täällä esim. nimettömänä.
Sitä voi olla paljon apua, kun monenlaiset ihmiset katsoo asian monelta eri kantilta. sekä antaa eril. vastauksia. Ja sitä itsekin voi tällä tavalla löytää vastaukset omiin kysymyksiin. Ja siitä voi tuntea suurta iloa. :)
Näin sitä huomaa, että enähn minä sittenkään ole yksin. Vaikka ensin tuntui siltä, ja tämä voi olla jo kannusutava voima, joka antaa, voimia yrittää eteen päin. Ja sitä alkaa huomata, että turhahan sinne taakse päin on enää tuijottaakaan.
Siis se taakka on purkautunut, silloin tällä tavalla ja sitä ei tarvitsekaan vetää enää perässä.
Mutta uskon, että tällaiset purkaukset voi olla monelle tarpeellisia. Jos tuntee, että on ehkä joutunut ala-kynteen tai on saanut väärää kohtelua. Huolimaatta siitä, vaikka itsekin, olis vaan erehtyväinen pieni ihminen.
Sanotaan, että siellä ne asiat tulee hoitaa, missä se vikakin on tullut. Jos se on tullut näillä palstoilla, ehkä se voi tulla jollekin tarve puhua täällä.
Sillä täällähän ne muut osapuolet ovat nähneet nämä eri tilanteet minkälaisia ne on olleet. Ja täällä on varmaan myös puolueettomia ihmisiä.
Ne, jotka osaavat antaa tukea, sille heikommalle osapuolelle. Ehkä sitä ei muuta enää tarvitsekaan, kuin sitä, että näkee: Että nuo toiset sittenkin arvostavat minua ihmisenä.Tällaisena, sittenkin...vaikka en edes ole aina osannut kaikkea aina oikein tehdä.
Monesta asiasta voi siis jäädä jälkimyrskyt halusi sitä tai ei. Se voi siis olla ihmisen omasta tahdosta olla riippumaton ja niistä varmaan on hyvä puhua. Uskon sen itsekin.
Antaisit jo olla. Tee vain kaksi asiaa ja siinä järjestyksessä kuin sinusta on paras: Ensiksi, sovi asiasi niiden kanssa joihin se kohdistuu ja valvo vain omaa kohtaasi. Toiseksi, etsi itsellesi ihminen, jolla on ammattitaitoa keskustella henkisistä taakoista.