Muutama viesti aiemmin "kotiäiti" kyseli anteeksi antamisen ja asioista puhumisen suhdetta. esimerkkinä mainitsi pitkäaikaisen pahoinpitelyn.
Mielestäni on erittäin vastuutonta vastata tällaiseen kysymykseen, että ihmisen henkinen ja hengellinen eheytyminen kulkevat käsi kädessä, kuten ketjussa useassa viestissä tehtiin.
Jos esimerkiksi aviopuolison pahoinpitelemäksi tai raiskaamaksi on joutunut, on itse asiassa epätodennäköistä parantua vammoista henkisesti pelkällä hengellä siinä määrin, että normaali aviosuhde ehkä koskaan, ainakaan pitkään aikaan olisi mahdollista.
On suurta rakkauta anteeksi pyytäjää kohtaan hoitaa mieltään puhumalla tällaisista asioista terapeutin ja uskottujen läheisten kanssa, jotta anteeksi pyytäjäkin voisi saada rauhan tekojensa seurausten jokapäiväisestä läsnäolosta elämässä.
Neuvojat, sen sijaa että syytätte anteeksi antajaa anteeksi pyytäjän aikaansaamista vammoista, joihin uhri itse ei ole mitenkään syyllinen, voisitte kannustaa anteeksi pyytäjää tukemaan uhriaan eheytymisessä.
Eikö juuri anteeksi uskomisen hedelmä olisi tukea uhriaan paranemaan anteeksi pyydetyistä ja annetuista vammoista, niin ruumiillisista, henkisistä kuin hengellisistäkin vammoista.
Jumala ei vaadi ihmisiltä jumalallisia piirteitä. Tosiasia on, että me ihmiset voimme tehdä toisillemmem kammottavia asioita. Mitä läheisempi uhri on, sitä syvempiä ja pysyvämpiä vammat ovat ja sitä kauemmin niiden parantuminen kestää.
Kyse ei ole anteeksi annetun synnin muistelemisesta vaan synnin seurausten korjaamisesta!
Asettukaa väkivallan uhrin rinnalle, älkääkä missään nimessä syyllistäkö uhria väkivallan seurauksista!
Mielestäni on erittäin vastuutonta vastata tällaiseen kysymykseen, että ihmisen henkinen ja hengellinen eheytyminen kulkevat käsi kädessä, kuten ketjussa useassa viestissä tehtiin.
Jos esimerkiksi aviopuolison pahoinpitelemäksi tai raiskaamaksi on joutunut, on itse asiassa epätodennäköistä parantua vammoista henkisesti pelkällä hengellä siinä määrin, että normaali aviosuhde ehkä koskaan, ainakaan pitkään aikaan olisi mahdollista.
On suurta rakkauta anteeksi pyytäjää kohtaan hoitaa mieltään puhumalla tällaisista asioista terapeutin ja uskottujen läheisten kanssa, jotta anteeksi pyytäjäkin voisi saada rauhan tekojensa seurausten jokapäiväisestä läsnäolosta elämässä.
Neuvojat, sen sijaa että syytätte anteeksi antajaa anteeksi pyytäjän aikaansaamista vammoista, joihin uhri itse ei ole mitenkään syyllinen, voisitte kannustaa anteeksi pyytäjää tukemaan uhriaan eheytymisessä.
Eikö juuri anteeksi uskomisen hedelmä olisi tukea uhriaan paranemaan anteeksi pyydetyistä ja annetuista vammoista, niin ruumiillisista, henkisistä kuin hengellisistäkin vammoista.
Jumala ei vaadi ihmisiltä jumalallisia piirteitä. Tosiasia on, että me ihmiset voimme tehdä toisillemmem kammottavia asioita. Mitä läheisempi uhri on, sitä syvempiä ja pysyvämpiä vammat ovat ja sitä kauemmin niiden parantuminen kestää.
Kyse ei ole anteeksi annetun synnin muistelemisesta vaan synnin seurausten korjaamisesta!
Asettukaa väkivallan uhrin rinnalle, älkääkä missään nimessä syyllistäkö uhria väkivallan seurauksista!
Vastaukset 18
Vanhimmat
On valtavan hienoa, että on olemassa sinunlaisiasi ihmisiä. Sinulla on arvokas lahja Jumalalta. Käytä sitä sillä tänä aikana on niin paljon pahaa oloa kätkettynä ihmisien sisimmässä.
Ei ainakaan avioliiton ongelmiin.
Kun niitä aletaan käsitellä, niin siinä on muutama hyvin tärkeä huomioitava seikka heti aluksi.
1. Ehdoton luottamus ja vaitiolovelvollisuus.
2. Auttaja ei saa asettua kummankaan pulelle millään tasolla.
3. Parisuhdetyössä ei koskaan etsitä syyllistä taikka syyllisiä. Parisuhteessa on aina kaksi yhtä syyllistä heikkoa ihmistä, ja heille etsitään rakkaudellisen ilmapiirin vallitessa yhteistä apua nimenomaan heidän suhteeseensa.
Ensin sanot, että ei haeta syyllisiä, muttä kuitenkin on kaksi syyllistä. Kerroppa sitte jos pariskonnalla on vaikka kolme pientä lsta ja heidän hoitonsa on kokonaan äidin tehtävä. Isä käy työssä ja työpäivät venyy pitkiksi koska mies ei halua tulla kotiin, koska ei kestä kakaroitaan. Hän tapaa vieraan naisen illanvietoissaan ja pettää vaimoaan. Mikä on tämän vaimon syy tässä, miksi hän on syyllinen.
voin sanoa että kyllä ne kulkevat "käsi kädessä" ainakin itseni kohdalla. Kun tunsin että en voinut antaa anteeksi koin myös sen että en itse saanut anteeksi,koska katkeruus kalvoi mieltä, Meni melkein kymmenen vuotta siinä kierteessä, se oli tuhota mieleni ja en voinut myöskään itse uskoa anteeksi sitä katkeraa mieltä jota tunsin,suorastaan vihaa, oli vaikea hallita itseään,ettei ottanut "kostoa" omiin käsiin. Se viha samalla kohdistui itseeni,siis suoranainen kierre. Rukoilin,mutta tuntui kuin muuri olisi ollut edessä. Hetkittäin tunsin että ei ole muuta tietä kuin itsetuho, mutta onneksi jumala varjeli niin lopullista ratkaisua tekemästä.
Mutta Jumalalla oli aikansa ja kun sen tajusin ja sain kaikki purkaa,koko katkeruuden syntisäkin, alkoi myös henkinen eheytyminen, tunsin että minulle annettiin anteeksi( Jumala) niin sain voimaa myös itse antaa anteeksi, nyt on mennyt kolme vuotta siitä ja onneksi on uskovaisia ystäviä tukena ja myös terapiassa olen käynyt,josta on ollut apua. Arvet ovat vielä,ja ajoittain kirvelevät, mutta kuitenkin olen voinut vapaasti uskoa anteeksiantoon omalla kohdallani,siksi pystyn anteeksi antamaan myös väärin tehneille!
Se on niin kovin helppoa osoittaa toista heikkoa ihmistä (puolisoaan) sormella. Nämä kiemurat eivät ole ollenkaan niin yksinkertaisia kun asiaa paremmin tuntemattomat antavat ymmärtää. Tahallaan he salaavat senkin, että heillä itsellään on paha elää aviosuhteessaan.
Juuri sydämen kautta (tunteet) tapahtuvassa anteeksiannossa piilee suuri salaisuus.
On helppo anoa anteeksi ja sanoa "anteeksi", mutta se ei ole vielä todellinen anteeksianto.
Todellinen anteeksianto voi tapahtua ainoastaan siten, että minua vastaan rikkonut suostuu kuuntelemaan ja ymmärtämään kaiken sen kivun hylkäämisen ja häpeän, jonka hän on teollaan MINULLE aiheuttanut.
"Otin pois omani", anteeksipyyntö, ei ole mikään muu kuin se, että hylkääminen ja häpeä sysätään toisen kannettavaksi kenties hänen loppuiäkseen.
Ja narsistisen itsekkäästi hankitaan rauha vain itselle, siis vain omalle omalletunnolle.
Sen sijaan oikeassa anteeksipyynnössä otetaan vastuu nimenomaan toiselle aiheutetusta henkisestä taikka taloudellisesta vahingosta. Tällainen sydämen anteeksianto edellyttää aina asian perinpohjaisen käsittelyn ja varmistuksen että kummankin asia tuli oikein ymmärrettyä ja loppuun käsiteltyä.
""Otin pois omani", anteeksipyyntö, ei ole mikään muu kuin se, että hylkääminen ja häpeä sysätään toisen kannettavaksi kenties hänen loppuiäkseen.
Ja narsistisen itsekkäästi hankitaan rauha vain itselle, siis vain omalle omalletunnolle.
Sen sijaan oikeassa anteeksipyynnössä otetaan vastuu nimenomaan toiselle aiheutetusta henkisestä taikka taloudellisesta vahingosta. Tällainen sydämen anteeksianto edellyttää aina asian perinpohjaisen käsittelyn ja varmistuksen että kummankin asia tuli oikein ymmärrettyä ja loppuun käsiteltyä."
Mielestäni tässä on paljon täyttä asiaa. Lähipiirissäni on valitettavasti tapauksia, joissa on "korjattu asiat" juuri siten, että pyydetään anteeksi ja jatketaan synnin tekemistä niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tätä on seurannut sitten rikotun osapuolen valtava syyllistäminen, puheet "katkerasta juuresta" ja anteeksiantamisen mittaaminen, vaikka rikottu puoliso on vain yrittänyt pitää perheen kasassa ja saada toisen turmiollisen käytöksen loppumaan.
Varmasti on niin, että ihmisten on hyvä miettiä omaa osaansa tapahtumien kulussa pelkän syyttämisen sijaan, mutta kyllä se niin on, että toisinaan riitaan tarvitaan vain yksi. Yksi kaikista raskaimmista asioista aviokriisissä on se, että tilanteesta yritetään tehdä 50-50, vaikka olisi päivänselvää, että esim. toinen puoliso on se, joka on päivittäin pahoinpidellyt toista.
Kaiken kaikkiaan, jos esimerkiksi väkivaltainen ihminen rakastaisi oikeasti puolisoaan ja haluaisi korjata tilanteen hän voisi sanoa esimerkiksi näin: "Anna minulle vielä kerran anteeksi. On parasta, että muutan joksikin aikaa pois ja haen ongelmiini apua. Jos vielä pystyt elämään kanssani, niin tulen takaisin, kun olen selvittänyt käytökseeni johtavat syyt."
Eikö tällaista ihmistä ohjaisi todellakin Jumalan rakkaus?
Jos et ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin älä silloin turhaan sekaannu asioihin, ja sotke niitä
vain lisää.
Mistään tallaisesta ei ollut "Emännän" tapauksesta kysymys, vaan tavanomaisista parisuhdeongelmista. Kun vaimon tarpeet eivät saaneet täyttymystään, niin hän lankesi uskottomuuteen ja huoruuden syntiin. Tämän asian kanssa ei ole enää uskottomuuteen syyttömän osapuolen helppo jatkaa
Väkivallan uhria ole syyllistetty. Sen sijaan jotkut vanhoillislestadiolaiset toivat jälleen esiin näkemyksensä, jonka mukaan avioeron syntiä ei saisi anteeksi, mutta sekään ei pidä paikkaansa. Avioeron kokeneella on lupa uskoa KAIKKI syntinsä anteeksi ja aloittaa vapaana mahdollisen uuden avioliiton.
Mutta kuten monesti olen aiemminkin kirjoittanut, niin parasta olisi kohdata paristuhteen ongelmat nykyisessä avioliitossa, menemällä avioliittoleirille. Ne ongelmat tulevat joka tapauksessa eiin seuraavassakin avioliitossa, viimeistään kahden vuoden kuluttua ellei niitä hoideta.
Kaikki asiat eivät ole ollenkaan sellaisia miltä ne asiaa tuntemattoman silmissä näyttävät.
Naisen harjoittama henkinen Väkivalta voi olla aivan yhtä tuhoavaa, sitä on vain vaikea näyttää toteen. Parisuhdeasioissa on aina kaksi kipeätä jotka tarvitsevat kumpikin itselleen tarpeellista hoitoa.
MUTTA SITÄ EI VOI SAADA INTERNETIN KESKUSTELUPALSTOILTA. Siksi on aivan turha jauhaa enempää - tätä asiaa
Puhuisit mieluummin omista sotkuistasi sinun omassa parisuhteessasi. Katsotaan nniitä hieman tarkemmin sitten.
Tässä aloituksessa kyllä puhuttiin nimim. kotiäidin aloituksesta, eikä emännän "ketjusta", joka on tuolla monta sivua takanapäin. Sinä kiivaudessasi nyt sotket asioita.
Jonkin verran luin vastauksiasi emännän aloituksesta, enkä suin surminkaan haluaisi päätyä sinun vetämällesi avioliittoleirille.
Nimenomaan en käsittele avioliiton vaikeita asioita kiivaudessa. Toki myönnän että minua ärsyttävät kaltaisesi ihmiset jotka itse asiaa tuntemattomana sotkeutuvat kaikkeen ja halveksivat muiden antamia neuvoja.
Näin kyllä heti, ettei sinusta olisi ilman erityisvalmennusta ollenkaan aviopariryhmän jäseneksi, olet niin perusteellisesti pihalla.
Tämän Aviol puhumisista, hän puhuu aidasta ja me muut aidan seipäistä:)
Ei tässä ratkota emännän asioita, vaan ihan muuta. Mitä ihmettä sinä kiihkoilet? Ymmärsitkö edes mitään,mistä tämä keskustelu alkoi? Mene sinne emännän ketjuun viisauksinesi, tämä aihe on aivan muuta! kaikella ystävällisyydellä.
Haluan todella olla ennemmin pihalla, kuin sisällä sinun kanssasi.
Ärsyynny rauhassa vaan, mielipiteeni on edelleen, etten todellakaan haluaisi erityisvalmennettunakaan olla vetämässäsi ryhmässä. En usko kaltaisiisi auktoriteetteihin.
Tuskinpa sinä mitään näit. Yksi keino tuokin nitistää ihminen.
Olen seurannut hänen vastauksiaan ja päätynyt samaan ajatukseen. Ne ovat huonoa mainosta! Jos kaikki vetäjät ovat tuollaisia, en ikinä halua mennä avioliittoleirille!
niin, et jos tuon vetämälle avioliittoleirille joutuis niin kärsinyt voisi kärsiä lisää. Ainakin jotkut neuvot täällä ovat sitä luokkaa, et huh, huh! Liekö kyseessä edes oikea avioliitoneuvoja, eivät kai voi noin ajatella?
joka ajattelee, että kaikki miehen tekemät vääryydet ovat jolain tavalla naisen syy. Siis seurausta naisen ensin tekemään johonkin. Jos sillä vaikka on itsellään jonkinlainen naisviha, vaikka tiedostamaton. Ei tolasta valtavaa hyökkäystä muuten ymmärrä.
sitä myös ihmettelin, kun tuntuu että puolustaa jotenkin vääryyttä, ja yrittää tehdä kokoajan syyllisen siitä toisesta. Kun tuolla toisessa keskustelusta puhuttiin väkivallasta, niin heti sitä puolustelemassa että vaimo on saattanut ensin pahoinpidellä henkisesti. Haetaan väkisteen se vika toisesta, ja koitetaan saada syy puolustaa vääryyttä. Jotain on pielessä ei kukaan toimi noin varsinkaan avioliittoneuvoja.
No nyt meitä on kaksi pihallaolijaa. Eipä tarvitse yksin seisoskella tumppua vääntämässä.
Nim. Aviol toimintaperiaatteet ovat hieman korjaillen kelvolliset, mutta toteutus täällä netissä aivan ala-arvoista.
Paperilla moni asia näyttää hyvältä. Ikäväkseni olen useassa muussakin yhteydessä huomannut, että huono toteuttaja pilaa usein hyvän suunnitelman juuri niin kuin nim. Aviol on tehnyt. Hänellä on erittäin ylimielinen ja vähättelevä asenne kanssakeskustelijoitaan kohtaan.
Jos itse olisin hakeutunut avioliittoleirille ja saanut tämän nimimerkin vetäjäksi, valitus nimimerkin jossain tuolla muussa ketjussa ilmoittamaan yhdistykseen olisi lähtenyt heti, eikä joulukuussa.
Hyvää illanjatkoa!
Olen ollut yhden kerran tuollaisella leirillä mieheni kanssa. Onneksi ryhmämme vetäjäpariskunta oli tahdikas ja huomaavainen, sillä varsinkin alussa vierastimme sitä hengellistä puolta, mikä siellä esiintyi. Se oli vain meidän tottumattomuutta.
Muuten leirin anti oli mahtavaa. Ihmiset keskustelivat erittäin avoimesti ja ystävällisesti jopa vessassa tai saunareissulla. Tykkään itse keskustella, joten se oli todella mahtavaa. Ruoka oli hyvää ja terveellistä.
Lisäksi siellä sai työkaluja parisuhteen hoitamiseen kotioloihinkin. Tosin monet tulevat leirille uudestaan ja uudestaan. Meillä ei vielä tullut sellaista "riippuvuutta". Mutta mistä sen tietää vaikka menemme sinne taas. Ystäviä saimme.
En halua leimata täällä olevaa "neuvojaa", mutta en itse tykkää tuollaisesta ronskista tyylistä ja tavasta puhua intiimeistä asioista. Esim. ihmisen seksuaalisuudesta ja sen synnillisyydestä.
itseoppinut "terapeutti". Hänestä huokuu sellainen asenne,että muut ei ole mitään, hän itse on SUURIN JA KAUNEIN. eli suuri on itsensä korostamisen tarve.